Nagant Neckshot "Under Downpour of Steel"

Sotaisaa black ja death metalia on tykitetty jo pitkään sekä maailmalla että kotirintamalla laaja-alaisesti ja hätäisen pintaraapaisun perusteella Nagant Neckshot ei vaikuttaisikaan erottuvan rivistöstä niin millään tavalla. Syventyminen lähinnä promokäyttöön tarkoitettuun "Under Downpour of Steel" -albumipakettiin paljastaa kuitenkin välittömästi taitonsa: tämä ryhmä on sittenkin lähempänä eliittisotilaita kuin tavallisia tykinruuaksi tarkoitettuja rivimosureita. Tämä käy myös selväksi bändin sanoituksellisesta konseptista, jossa kerrotaan täysin realistisen oloisia tarinoita Suomen ja Neuvostoliiton välillä vuosina 1939-1944 vallinneista sodista. Pääosissa on molempien osapuolien yksittäisen sotilaan kokemukset ja näkökulmat erilaisiin sotiin liittyneisiin tapahtumiin. Uraa!

Melkoisella pieteetillä kasattu yhdeksän biisin julkaisu mukana tulevine lukuisine aidoista lähteistä kopioituine propagandaleikkeineen on äärimmäisen tyylikästä jälkeä kaikkinensa. Albumi ei kuitenkaan missään nimessä ole pelkästään ulkokultainen, vaan myös itse tärkein eli musiikki on lähes tiptop-kunnossa. Nagant Neckshotin päälle käyvässä death metal -vyörytyksessä on armottomuutta, jylhyyttä, monipuolisuutta ja napakkuutta juuri sopivassa suhteessa. Näiden laadukkaiden ja taidokkaasti toteutettujen ominaisuuksiensa ansiosta naseva alle 24 minuuttinen kokonaisuus on sekä iskevä että riittävän omaperäinen tuotos, jotta sille voi saman tien antaa kenttäylennyksen suomalaisen death metalin päällystön joukkoon.

Jos bändi jossain osa-alueella voisi vielä parantaa ilmaisuaan, on se konseptinsa sopivan vähäisessä mittakaavassa laajentaminen myös musiikin puolelle. Enkä nyt tarkoita kitarasahauksen korvaamista balalaikalla, vaan melodioiden, puhesamplejen sekä aikalaismarssien ja sävelien mukaanottamista joiden toimivuudesta "Oh, Katyushkan" lyhyt intro antaa hyvää osviittaa.

"Under Downpour of Steel" ansaitsisi ehdottomasti kunnollisen julkaisun ensitilassa, tapahtuu se sitten levy-yhtiön kautta tai "vain" omakustanteisesti. Tämän valmiimpaa tapausta tokkopa löytyy edes etsimällä.

Purtenance - viriilit veteraanit vauhdissa

Nokialta ponnistavalla Purtenancella oli painava ja synkkä sanansa sanottavana 90-luvun alkupuolella. Vaikka julma death metal -möykkääminen katkesikin 20 vuodeksi heti kohta Member of Immortal Damnation -debyytin julkaisemisen jälkeen vuonna 1992, jatkui julistus kolme vuotta sitten Sacrifice the King EP:llä tasan siitä mihin aikoinaan jäätiin. Viimeisetkin unihiekat karistettiin kaikkien silmistä ja vaikut korvista Awaken from Slumber -täyspitkällä (2013) ja syyskuun 1. päivä kuluvaa vuotta ilmestynyt ...to Spread the Flame of Ancients osoittaa viimeistään, että ennen ei todellakaan ollut kaikki paremmin. Purtenance vuosimallia 2015 on enemmän elossa joka suhteessa kuin koskaan aikaisemmin.

Lue koko haastattelu Imperiumista

Kasetti on uusi vinyyli

LP-vinyylin paluusta on mouhkattu ummet ja lammet medioissa ja muutaman vuoden ajan. Trendihemmot sekä hemmottaret yhdessä neljänkympin rajapyykkiä hätyyttävien kanssa ovat alkaneet haalia mustaa kultaa kaupoista, divareista ja kirppareilta yrittäen paikaten nuorena tekemiään hölmötyksiä. Silloin myytiin halvalla, koska CD oli niin kätevä ja parempi soundiltaan, nyt ostetaan takaisin samoja äänitteitä kalliilla, koska nostalgia ja lämmin analoginen äänimaailma. Näin musiikkimaailmakin menee sykleissä ja eiköhän vielä joskus 10 vuoden päästä CompactDiscit tee myös paluun jengin dumpatessa niitä nyt pilkkahintaan pois, koska streamaus on niin näppärää ja vinyylit <3 MiniDiscien paluu se vasta muuten trendikästä olisikin!

Oikeissa alan piireissä kasettihan on sitkutellut jo pidempään täysin relevanttina formaattina erilaisten pienjulkaisutujen kohdalla ja usein vieläpä ainoana saatavilla olevana fyysisenä tuotteena, vaikka yhä useammin rupeaa julkaisulistoissakin näkymään myös lyhenne MC LP:n ja CD:n ohessa. Ja miksei olisi, ihan kelpo ja helppokäyttöinenhän se on edelleen siinä missä vinyylikin. Ja kuten levysoitinkin on löytynyt taloudesta kaikki nämä vuodet, löytyy myös 90-luvulla hommattu kallis JVC:n kasettidekki, joka huollossakäyttämisen jälkeen supattaa edelleen mainiosti.

Tänä ja jo viime vuonna on erinäisiltä keikoilta tai muuten vaan suoraan bändeiltä tullut ostettua useampi C-kassu. Trendikästä eli ei, mutta koska musiikin ostaminen ainoastaan fyysisenä tuotteena on itselle ainut vaihtoehto, voi sen aivan hyvin ostaa myös kasettina jos muuta ei ole saatavilla. Kaikille julkaisuformaateillekun  on aikansa ja paikkansa tai pikemminkin käyttökohteensa ja lopulta itse sisältö määrää, ei missä muodossa se on julkaistu.

Tässä muuta esimerkki kasettiäänitteistä, jotka olen katsonut hankkimisen arvoisiksi pelkästään tämän alkuvuoden aikana:

Saattoväki "Carnal Liturgies" (2015)
Tamperelaista death metalia piskuisen puolalaisen lafkan piskuisena kasettipainoksena.

Infected Priest "Hammering Nails To Fragile Bones" EP (2015)
Taas Tampereelta ja osin samoja jannuja kuin em. Saattoväessä. Lyhyestä virsi kaunis -tyylistä konstailematonta vanhan liiton grindcorea/death metalia.

Jukka ja Jytämimmit "Jytää vaan" (2015)
Jos Jukka Nousiaisen tekemiset kiinnostavat, on kyseessä sitten Räjäyttäjät tai herran soolotuotanto, toimii taatusti myös kahden jytämimmin kanssa muodostetun trion "Jytää vaan" -julkaisu kanssa. Tästähän on tulossa jossain vaiheessa myös CD ja LP.

Kaos Kris & Helvete"Kaos sa jag, idiot!" (2013)
Mukavan ankaraa ja tinkimätöntä ruotsalaista hardcore/d-beat myllytystä.

RamoNeu! "S/T" (2014)
Kukahan ihme on mahtanut keksiä yhdistää Ramonesin hälläväliä punkin ja krautockin jumituksen?

Hipoxia/Gangrened "Split" (2013)
Mainion piinaavan "We Are Nothing" -levyn loppuvuodesta 2014 julkaissut Gangrened ehti kiduttaa jo vuotta aiemmin Hipoxian kanssa yhteiskasettijulkaisulla.

Kuolemaa, pimeyttä ja tuomiota

Tämän vuoden puolella ei katsauksia uusin kotimaisiin tulokkaisiin ja demojulkaisuihin ole tullutkaan kirjoitettua. Kyllähän noita vastaantulevia nettijulkaisuja tulee edelleen tehtyä suht säännöllisesti, mutta koska mikään ei sen kummemmin ole kuuloelimiä kutkuttanut ja noita muitakin kirjoitushommia on piisannut, niin tähän blogiini ei ole tullut tumpattua kuin noita eri paikkoihin tekeminä arvioita ja haastatteluja.

Vaan nytpä tuleekin sitten kerralla esittelyyn kokonainen kolmikko, jotka kaikki edustavat konsanaan eri genrejä niin death, black kuin doom metaliakin.

Disformed on nuori tulokas, jonka jäsenistöstä ei kuitenkaan voi sanoa täysin samaa. Uunituoreella promollaan löyhkää erityisesti ruotsalainen, mutta myös kotimainen vanhan koulukunnan death metal. Nasevassa biisikaksikossa "The Purge" ja "The Enemy" onkin heti kaikki palaset lähes oikeilla kohdillaan, ja vaikka vaikutteet ovatkin selvästi kuultavissa, on meininki sopivalla tavalla tuoreeen kuuloista ilman tympeää apinoinnin tunnetta. Korvaa miellyttää erityisesti kitaraosasto aina jämeristä soundeista lähtien ja päättyen tiukkoihin riffeihin ja juuri sopivan vähäeleisen melodioihin ja sooloihin. Vaan onhan ainakin osa jäsenistöstä ehtinyt tällaista sarkaa tahkoamaan mm. Fleshredissä ja Fiercessä, joten eipä ihme että sormet otelaudoilla liikkuvat vikkelästä heti oikeisiin kohtiin.

Devouring Starin demo onkin ilmestynyt ainakin kasettiformaatissa jo viime vuoden loppupuolella, mutta eihän tämmöisellä materiaalilla mitään viimeistä käyttöpäivää ole. Bändin epäortodoksinen black metal tuo toki niin sisällöltään kuin tunnelmaltaankin mieleen Deathspell Omegan, mutta sen verran vahvan omaehtoista yhtyeen julistus kuitenkin on, että minkäänlaisesta kopioinnista ei edes ilkeä ääneen puhua, vahvoista vaikutteista korkeintaan.

Omintakeistaan tuomiota jakavasta Saarnastuolista tuli intoiltua ihan blogiin asti jo lähes vuosi sitten ja selviteltyä siinä samalla hämeenlinnalaisten aina 90-luvun alkuun johtavaa uraa. Ilolla olenkin pannut merkille, ettei orkesteri ole suinkaan painunut kotimaisen raskaamman populaarimusiikin historian alaviitteeksi, vaan viime vuoden sessioissa tallennettu erinomaisen mainio "Luinen syli" on saanut nyt myös jatkoa. Juuri päättyneissä "T.sessioissa" tallentuivat kappaleet "Signaali ei kanna Taulamaanvuoren yli" sekä "Sörkkarauta", jotka aiempien biisien tapaan sisältävät niin uutta kuin vanhaakin materiaalia aina vuosikymmenten takaa.

On vaikeaa sanoa mikä Saarnastuolin musiikista tekee niin kiehtovaa, mutta jo biisien nimet ja sanoitukset ovat oudolla tavalla herkullisen kutkuttavia musiikista ja tekstien tulkinnasta puhumattakaan. Kyllähän herrat ovat mm. black sabbathinsa korvat höröllään kuunnelleet, mutta mukaan on ujutettu kyllä niin paljon muutakin ja tutun polun seuraamisen sijasta on lähdetty raivaamaan omaa uraa. Toivon mukaan matkaa riittää aina lisämateriaaliin ja keikkoihin saakka.

Shrapnel Storm "We Come in Peace..." promo

1. Detracked 4:36
2. Deathroller 3:53

Kokonaiskesto: 8:29

Sotaisten teemojen naittaminen vanhan koulukunnan jyräävän jyhkeään death metaliin on tehty Bolt Throwerin toimesta niin hyvin jo 25 vuoden ajan, että periaatteessa muita yrittäjiä ei tähän genreen enää edes tarvittaisi. Hail of Bullets pääsee tosin jo aika lähelle samoja taistelutantereita, mutta em. kahteen lähes täydelliseksi rakennettuihin sotakoneisiin verrattuna kotimaisten jo täyspitkän julkaiseen Deathmarchedin kuin vielä demoja julkaisevan Shrapnel Storminkin sota on lähinnä pienimuotoista sanallista nahistelua ja nyrkkien puimista.

Kolme aiempaa demoa julkaisseet tamperelaiset ovat mitä ilmeisemmin alkaneet löytää omaa tyyliään, sillä alkuaikojen thrash-vaikutteet ovat julkaisu julkaisulta painautuneet death metalin tieltä entistä syvemmälle maaperään. Tässä tamppauksessa bändi tuntuukin olevan enemmän kotonaan, vaikka uran kyntäminen vielä varsin alkutekijöissään onkin.

"We Come in Peace..." promon/demon biisikaksikko kuulostaa demomaiselta eikä vain kumisevilta ja ohuilta soundeiltaan, joihin kaivataan selvästi jytinää enemmän. Avauskappaleen "Detracked" tulitus hajoaa sovituksellisesti turhan laajalle alueelle, seikka jotka pitkähkö kesto vain korostaa. Selkeästi "Pultinnakkaajalta" lähes suoraan lainattua jyräämistä sisältävä "Deathroller" osuu sen sijaan tauluun jo paremmin, vaikka omat rakenteelliset kolhoutensa silläkin on.

Perustavaalaatua olevista ongelmistaan huolimatta ei Shrapnel Storm ole missään nimessä täysin toivoton tapaus. Aivan kuten rynnäkkökiväriin tähtäimien säädössäkin, oikeaan suuntaan tehdyillä pienillä napsuilla bändin osumatarkkuus voi parantua huomattavastikin ja sitä myötä kappalestakasasta voi tulla selvästi tiukempi. Tällä hetkellä Shrapnel Storm kuitenkin kuulostaa vielä vain selvästi demobändiltä, joka ei harmaasta rivistöstä edukseen erotu millään tavalla.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM+ = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Solacide "Waves of Hate" MCD

1. Waves of Hate
2. Your Worst Enemy
3. After the Fall
4. God on Fire (Live)
5. Nothing Weak Survives (Live)

Kokonaiskesto: 31:19

Jo pitkään, joskin eri nimellä, olemassa ollut Solacide julkaisee nyt vasta toisen EP:nsä. Hieman erikoiseksi asian tekee se, että kahta livebonaria lukuun ottamatta biisit ovat samoja kuin vuonna 2006 julkaistulla saman nimisellä demolla, kokonaan uusiksi äänitettyinä toki. Noh, onhan tässä laulaja toki vaihtunut välillä ja visiokin oletettavasti seitsemässä vuodessa jalostunut, joten viimeistä käyttöpäivämäärää ei materiaalilla ole olemassa.

Lahtelaisten black metal soi erittäin melodisesti eikä se myöskään kaihda tehdä mutkia tai eksyä genren ytimestä kohti laitoja. Pitkä kokemus kuuluukin mainiosti soljuvissa sovituksissa sekä kauttaaltaan korvaa miellyttävissä kitaralinjoissa. Niin hyvin kuin paketti onkin kasassa, pientä karsimista olisi voinut tehdä niin kuuden minuutin rajapyykin ylittävässä EP:n nimikappaleessa kuin nippa nappa kahdeksan minuutin ylittävässä Your Worst Enemyssäkin.

Niin osaava kuin Solacide julkaisullaan onkin, jonkinlainen selkeä ja päällekäyvä ominaisilme siltä kuitenkin puuttuu. Serpentin Imperiumin arviossa mainitsema, osin puhtain lauluinkin varustettu ja "vain" viiden minuutin mittainen After the Fall on kieltämättä EP:n TJEU-raita, jonka erilaisia musiikillisia puolia ja ääripäitä hyvin hyödyntävä sävellys on juuri sitä mitä yhtye kaipaa erottuaakseen. 

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM+ = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Kylmyyttä, pimeyttä ja saastaa syksyyn

Blogissani olen hehkuttanut ja nostanut esille yksinomaan kotimaisia bändejä. Ei siksi, että ne ovat Suomesta, vaan siksi, että ne ovat yksinkertaisesti olleet maininnan arvoisia. Lähes sama tilanne on vallinnut jo vuosia valittaessa henkilökohtaista top 5 -listaa Infernoon. Joku aikoinaan esittikin jossain päin nettiä ehkä sinällään ihan aiheellisenkin kysymyksen "Eikö se Kuusinen kuuntele mitään muuta kuin kotimaista musiikkia?" Kyllähän minä kuuntelen, mutta jostain syystä jo pitkään härmäläisten käden jälki on vain miellyttänyt näitä kuuloelimiä ja niiden takana olevaa harmaata massaa enemmän ihan genrestä riippumatta.

Nyt viime henkosiaan vetelevässä syyskuussa huomaan intoilleeni niin saksalaisten kuin amerikkalaisten tekemästä mekkalasta. Mistään genreä mullistavista levyistä tai tulevista klassikoista ei ole kysymys, mutta olen monta monituista kertaa huomannut kuunnelleeni näitä promoja uudestaan ja uudestaan.

Hivenen pöljähköllä Darkmoon Warrior -nimellä varustetusta yhtyeestä ei aiemmin ole ollut hajuakaan, mutta marraskuun 11. julkaistava toinen täyspitkä "Nuke'em All" kiehtoo konstailemattomalla ja suoraviivaisella black metalillaan, josta löytyy juuri sopivasti tarttumapintaa. Vastikään näytteenä julkaistu "Storm of Feces" ei edusta levyn parhaimmistoa, ajaa se silti asiansa. Oma valintani olisi kohdistunu joko avauskappaleeseen "Fuck Off" tai levyn nimiraitaan.

EDIT 27.9.2013 Toiveihini näemmä vastattiin:


Samoihin aikoihin eli marraskuun 8. ilmestyy myös aiemmin jämäbändinä pitämäni Endstillen kahdeksas levy "Kapitulation 2013". Aiemmista ei kovinkaan mairittelevista kuulohavainnostani johtuen tämä albumi jos mikä tuli puskista yllättäen housut kintuissa.  Levystä tai itse biisistä ei sen enempää sanottavaa ole kuin mitä Infernon uutisoinnissa kommentoin.

Pahin ja paras saasta on säästetty viimeiseksi. Nekrofilth ei sekään ole aiemmin korviini kantautunut, mutta lokakuun viimeinen päivä julkaistava kakkoskiekko "Devil's Breath" on vallan mainiota ja kaikesta turhasta ja ylimääräisestä karsittua Venom/Slaughter/Repulsion -osaston palvontaa. Eikä orkesterilla menekään kuin 26 minuuttia 13 biisin läpitakomiseen ja se on kiitos ja morjens!

Saattoväen raskas matka

"Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan..." lauloi Antti "Irwin" Hammarberg -vainaa eli päivän toinen blogipostaus. Vanhan koulukunnan death metalia runnova Saattoväki Tampereelta julkaisi alkuvuodesta "Cryptborn Creation" -nimisen EP:nsä kasettina, joka on yhtyeen toinen tuotos. Nyt nuo seitsemän kappaletta ovat sekä kuunneltavissa että hankittavissa hieman modernimmassa formaatissa Bandcampista. Melko multaista ja ytimekästä menoa ilman turhia kikkailuja kauttaaltaan, vaikka loppupuolisko ei aivan alun tasolle pääsekään.

Seuraavan kerran yhtye raahustaa luutarhan hiekkakäytäviä Tampereen Cinolassa 28.9.2013 yhdessä Wömit Angelin ja Blastanuksen kanssa. Kalmakekkerit jatkuvat heti perään läheisessä Varjobaarissa Kouristuksen, Deathmarchedin ja Horroksen tahdittamana.

3 x Jussi Lehtisalo

© Sami Sänpäkkilä

Jussi Lehtisalosta ja pyörittämästään Ektro Recordsista ovat varmasti kuulleet lähes kaikki, jotka vielä ostavat harvoista jäljellä olevista levykaupoista useita levyjä vuodessa ja joista yhtäkään ei ole buffattu TV:ssä tai paskalehdistössä. Monille herran eksentrinen ja laaja musiikkimaku sekä musiikilliset kiinnostuksen kohteet saattavat olla myös tuttuja, julkaiseehan herra aktiivisesti levyjä Circlen lisäksi mm. Arkhamin Kirjaston, Pharaoh Overlordin, Steel Mammothin ja Rättö ja Lehtisalon nimissä. Tästäkin pitkään jatkuneesta eri artistinimien, julkaisujen ja tuotteliaisuuden sekamelskasta huolimatta Jussin tekemiset jaksavat lähes poikkeuksetta ihmetyttää ja yllättää, vaikka ne eivät aina häränsilmään osuisikaan.

Vielä tämän vuoden aikana uutta materiaalia pitäisi olla tulossa niin Aktorilta, Circleltä kuin Falconiltakin (ex-Circle). Sanokaapa yksikin toinen muusikko, joka operoisi samaan aikaa näinkin laajalla skaalalla?

Tulevat & tuoreet Lehtisalo-julkaisut Top 3:

Mörbid Vomitin helvetillinen kakkoshönkäys

© Toni Salminen / Metalscope

Loppukesästä 2012 ilmestyneestä Mörbid Vomitin ensidemosta tuli intoiltua kovastikin ja sen ensi kuussa virallisesti julkaistavaa seuraajaa "I Breathe Hell" EP:tä kuunnellessa käy heti selväksi, ettei debyytti ollut suinkaan mikään yksittäinen mainiosti onnistunut vahingonlaukaus. Lahtelaisten jo aiemminkin tehokkaasti kalmaa sylkevä kanuuna on nyt kalibeeriltaan entistäkin järeämpi, sen osumatarkkuus on parantunut selvästi ja ammusvalikoimastakin löytyy vieläkin laaja-alaisemmin ja letaalimmin tuhoa tekevää kranaattia.

Kuten aiemminkin, myös tältä julkaisulta löytyy neljä mureaa death metal -kappaletta. Jos veisujen keskipituus onkin tällä kertaa venähtänyt hieman aiempaa pidemmäksi, löytyy niistä nyt myös enemmän aiempaa harkitumpaa ja paremmin sovitettua sisältöä sekä hienoja melodioita ilman että Mörbid Vomit olisi karannut liian kauaksi juuriltaan tai menettänyt tippaakaan iskukyvystään. Itse asiassa sen astetta sivistyneempi ulosanti yhdessä sopivasti terävöityneimpien soundien kanssa tekee bändistä vain entistä julmemman ja tehokkaamman kuuloisen.

Orkesteri on reilussa vuodessa saanut hierottua pakettinsa pelkästään hyvässä mielessä niin tiukan ammattimaiseksi, ettei parannettavaa jää kuin korkeintaan pienten ja todennäköisesti lähes kuulemattomien detaljien hienosäädössä. Nyt kahden harjoittelujulkaisun jälkeen seuraava ja ainut järkevä etappi on alkaa työstämään täyspitkää albumia, josta kiinnostuneita varmasti myös löytyy.

Tulevan julkaisun avausraita "Engulfed by the Plague":

Ainoastaan netissä julkaistava "I Breathe Hell" -sessioiden bonuskappale, lainaversio Ghostin Prime Moverista, on sekin taipunut MV:n käsittelyssä täysin kivuttomasti bändin itsensä kuuloiseksi:

Church of the Dead "Vol. 1: Stay Out of My Grave" EP (NightLust)

1. Intro
2. Nekrovulture
3. Beheaded, Scooped & Displayed
4. The Abyss

Kokonaiskesto: 14:21





Church of the Deadin neljältä saarnamiehieltä löytyy runsaasti aiempaa lähetystyökokemusta mm. Lithurian, Dead Shape Figuren, Ghoul Patrolin, De Lirium's Orderin sekä GAFin riveistä, joten yhtyeen hornan katkuinen ja helvetin lieskoja Vanhan testamentin tarinoiden malliin sylkevä death metal -julistus ei varsinaisesti tule minään yllätyksenä. Kaikin puolin tehokasta ja uskottavaa se kyllä on saaden epäilemättä istutettua herran pelkoa pyhäkoululaisten mieliin, mutta sielunsa sekä omatuntonsa jo Vihtahousulle aikoja sitten kaupanneiden synnintekijöiden vakuuttaminen onkin jo astetta haastavampi juttu.

Lähtökohtaisesti yhtye tekee asiat hieman toisin, aikoohan se perinteisen täyspitkän sijasta julkaista "Vol. 1: Stay Out of My Grave":n lisäksi viisi muuta EP:tä  ("Vol.2: Terror Tales" tulossa toukokuussa 2013, "Vol.3: Rave to the Grave", "Vol.4: Meet Me in the Tomb", "Vol.5 : Forever Dead" ja "Vol.6: A Corpse for the Coffin") seuraavan parin vuoden aikana sitä mukaa kun kappaleita valmistuu. Vaikka itse olenkin albumikokonaisuuksien ystävä, on julkaisupoliittinen ratkaisu helposti ymmärrettävissä ja bändin puolestakin hyvin perusteltu tänään julkaistussa Metalpit blogin haastattelussa.

CotD:n pääsääntöisesti jenkkiläiseen vanhan koulukunnan DM:ään pohjautuva hymnikolmikko on sekä nasevasti että osaavasti tehtyä ja toteutettua. Isä Jukan saarnaaminen on kaikessa jylhyydessään sekä säästeliäästi käytetyssä vaihtelevuudessaan vakuuttavaa, mutta kehumisen arvoista on myös yksinkertaisen riittävä ja tymäkkä pastori Lahden ja diakoni Poutiaisen työskentely kielisoitinten parissa puhumattakaan kanttori Makkosen tahdituksesta.

Mainostettua punk-asennetta ja D-beatiakin löytyy hyppysellinen mausteena etenkin "Nekrovulturesta" ja tällaista räävittömämpää väritystä toivoisi kuulevansa enemmänkin. Rosoiset kuoleman jälkeistä eloa ja lihan iloja ylistävät hymnit svengaavat mainiosti ja ovat toisistaan sopivan erilaisia. Orkesterin ensimmäinen kuolemanpalvelus voisi siltikin olla vieläkin iskevämpää, irstaampaa, löyhkäävempää ja visvaisempaa, sillä vaikka jo nyt seurakunta istuukin tarkkaavaisena penkeissään, jää varsinainen uskonnollinen hurmio silti kuitenkin saavuttamatta.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Inthraced ja Joensuun herätysjuhlat

Olen jo viime vuonna ilahtuneena pannut merkille, kuinka jo vuosia sitten täydellisen tylsäksi taantunut melodic death metal -genre on taas alkanut osoittaa virkoamisen merkkejä. Vuoden 2012 loppukolmanneksessa julkaistut mainiot Pain Confessorin "Incarcerated" sekä Mors Principium Estin "...And Death Said Live" näyttivät, että härmässä ei ole unohdettu mitä sanat melodic, death ja metal genressä oikein tarkoittavatkaan. Antaa niiden ruotsalaisten ja muiden hoidella kaikenlainen tissinläpsyttely ja miehisten genitaalien suuntaan hönkiminen mitä metalliin tulee. Enkä nyt ala tässä väittelemään death metalin syvimmästä olemuksesta tai mikä on oikeaa ja väärää DM:ää. Kyllä minä ainakin tiedän ja teidänkin pitäisi tietää.

Joensuulainen Inthraced-nelikko osoittaa viime vuoden puolella julkaistulla EP:llään, että nuorissa voi hyvinkin olla metallin tulevaisuus. Kolmen biisin "The New Awakening" on juuri oikealla tavalla sekä taidokasta, vauhdikasta että ärhäkkää ja vieläpä niin, että siltä löytyy yllättävänkin paljon omaa ilmettä jo tässä vaiheessa uraa. Jos nyt pieniä Insomnium, Children of Bodom ja jopa Dissection viboja onkin kuultavissa siellä täällä, on yhtyeen musiikki esimerkiksi huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin mihin ainoastaan kiertueiden takia identtisen tylsällä sapluunalla uusia levyjä tehtaileva CoB on sinällään kelvollisen "Hate Crew Deathrollin" (2003) jälkeen pystynyt.

Vaikka pieniä sovituksellisia ja tuotannollisia raakilemaisuuksia EP:ltä löytyykin, kuulostaa yhtye muuten varsin valmiilta ja ennen kaikkea varmasti vielä tästäkin musiikillisesti kehittyvältä tapaukselta. Kummasti näitä kolmea kipaletta on tämän tekstin synnyttämisen aikana jaksanut useamman kerran putkeen kuunnella, jaksathan siis sinäkin?

Assatur puree kuin kipakka pakkanen

Tamperelainen Assatur julkaisi juuri joululahjanomaisesti ilmaiseksi kansien kera ladattavan neljän biisin "From the Depths of Madness" ensidemonsa ja kylläpä herrojen pieniä thrash-sävyjä sisältävä vanhan koulukunnan death metal pureekin korvelehtiä varsin kipakasti kuin tammikuinen pakkanen yhdistettynä pienoiseen viimaan.

Pääasiassa alle kolmeminuuttiset rallit ovat jännällä tavalla erittäin ytimekkäitä, mutta samalla niistä löytyy riittämiin niin räväköitä riffejä kuin lähes hengästyttävää vauhtia. Oivassa Spirit Disease sekä kelpo kolmoskiekon "Vanishing Orderin" lähes kaksi vuotta sitten julkaisseessa Witheria yhtyeissä kurkkuaan raastava "Tuperkkeli" repii vakuuttavasti äänijänteitään myös Assaturissa. Kuivakan suriseva äänimailma on ehtaa ja toimivaa vanhaa liittoa sekin, vaikka nopeimmissa kohdissa ampiaspesä hivenen sekavalta, joskin täysin asiaankuuluvalta kuulostaakiin.

Lataa (tai ainakin kuuntele samaassa paikassa) demo NYT HETI ja saavu sitten teurastamaan joulu Vastavirralle 26.12.12 Pispalassa Assaturin kera rymistelee samalla alalla operoiva rivakka The Jasser Arafats (todennäköisesti ilman palestiinalaishuiveja) sekä viime kuussa blogissani kehuma muhkeasti muriseva Earthbound Machine. Minä ainakin menen, pitäähän se joulurauha tuolloin viimeistään rikkoa.

Mörbid Vomit oksentaa kuolemaa

Loppukesästä julkaistu Mörbid Vomitin ensipromo oli verrattain sakeaa ja runsaasti sattumia sisältävää kalman katkuista laatoitusta. Mitä bändi oli ennen tuotostaan nauttinut? Tähän ja muutamaan muuhun kysymykseen vastasi yhtyeen kitaraa soittava solisti Ville Ryöti. 

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Mors Principium Est "…And Death Said Live" & maukas näyte

 

Maittavat maistiaiset tulevilta ja tuoreilta julkaisulta saavat tällä viikolla jatkoa tyylikkäästi melodisuutta, vauhdikkuutta ja ärhäkkyyttä yhdistävän Mors Principium Estin Euroopassa joulukuussa  julkaistavalta neljänneltä "…And Death Said Live" -albumilta. Vuonna 2007 mahtavan "Liberation=Termination" -levyn julkaissut porilaisporukka on viimeisten viiden vuoden aikana kärsinyt useista kitaristinvaihdoksista, joista vakavin lienee perustajajäsenen ja pääasiallisessa sävellysvastuussa olleen Jori Haukion poistuminen em. levyn valmistumisen jälkeen ennen sen julkaisua. Tämän jälkeen kitaristeja on tullut ja mennyt, mutta nyt ulkomaalaisvahvistuksien Andy Gillionin ja Andhe Chandlerin myötä kokoonpanon toivoisi vakiintuneen.

Lopettaminen on varmasti MPE-leirissä käynyt monesti mielessä levytystauon aikana, mutta onneksi bändi on silti sinnikkäästi päättänyt jatkaa. Toivon mukaan tuleva julkaisu on yhtyeen nimen mukainen uusi uljas alku epäilemättä lähellä kuoleman portteja käyneille porilaisille.

Vaikka biisintekijät ovatkin yhtyeessä vaihtuneet sitten edellisen levytyksen, niin kyllä nyt näytteenä tarjottava "Destroyer Of All" kuulostaa hieman yllättäenkin silti puhdasveriseltä Mors Principium Estiltä. Ei tässä nyt ihan vielä ylletä "Liberation=Termination" -kiekon monipuoliseen ja omalaatuiseen nerokkuuteen, mutta sen verran vahvaa taidonnäytettä kappale kuitenkin edustaa, että mikään suuri pettymys AFM:n kautta julkaistava uutukainen tuskin tulee olemaan.

"Destroyer Of All", olkaa hyvä:

Kappaleen tarjoaa nettisivusto Metal Injection

Tuhokone nimeltä Demolisher

Demolisherin ensijulkaisu Enter the Suffering EP (2007) teki sekin jo varsin selvää jälkeä, mutta selkeästi jykevämpi ja kalman katkuisempi, viime keväänä julkaistu ensimmäinen täyspitkä Plague District se vastaa jyrääkin.

Lue haastattelu Imperiumin nettisivuilta

Mörbid Vomit "Demo 2012"

1. Blood Shall Be Shed 2:34
2. From The Unknown 2:42
3. Embodiment Of Death 2:39
4. Another One To Die 4:26

Kesto: 12:21

www.morbidvomit.com
Facebook




Tosi skenettäjien mielestä bändin eka demö on aina paras ja lahtelaisen Mörbid Vomitin kohdalla tämä pitääkin täysin paikkansa. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on vasta alkuvuodesta 2012 perustetun poppoon ensimmäinen demo. Julkaisun köva taso ei tosin aivan täytenä yllätyksenä tule jos jäsenistön taustoja yhtään tietää, karjut kun veivaavat edelleen mm. The Zombissa, The Final Harvestissa sekä Damngodissa.

Nelikon veivaaman death metalin juuret löytyvät 90-luvulta, mutta mistään retroilusta tai vanhan liitön palvonnasta ei kuitenkaan ole kysymys. Kokonaisuus on tuhtia, mutta ennen kaikkea sen totaalinen jylhyys ön todella vakuuttavan kuuloista. Tämä kuuluu niin biiseissä, kurkkuaan kurittavan Ville Ryödin jyhkeässä äänessä kuin tanaköissa soundeissakin. Yhteneväisyyksiä Hypocrisyn alkuaikojen tuotantoon löytyy paljonkin, mutta kyllä Mörbid Vomitilla silti omat rumat ja tunnistettavat kasvönsa on.

Kappaleiden hienous piilee siinä, kuinka näinkin lyhyisiin mittöihin on pystytty tiivistämään ainoastaan kaikki olennainen ja tarvittava ja siltikin kappaleet ovat erittäin monipuolisia. Biiseissä jyrätään ja tikutetaan murakasti aivan kuten DM:ssä pitääkin, mutta tasapainoiseksi kokonaisuuden täydentävät ovelasti tarttuvat melodiat, hyvin keksityt koukut sekä rytminvaihdokset. Kaikista selvimmin tämä on kuultavissa demon eeppisimmässä Another One to Die -päätösraidassa, joka osoittaa ettei yli neljän minutin rajapyykkikään öle orkesterille mikään ongelma.

Jös toinen demo tai mahdöllisesti jopa albumi pistää tästäkin vielä paremmaksi, on klassinen sääntö osoitettu vääräksi jälleen kerran. En tosin epäile hetkeäkään, etteikö Mörbid Vomit pystyisi öksentamaan jatkossakin runsaasti makkaranpaloja sisältäviä rehellisiä laattoja

Are you Mörbid? Yes I äm!

Arvosana: MMMM+

Murakasti murjovat miehet mustissaan, A Phantom Pack of Black Hounds ja Coughdust

Netistä kuuluu kummaa jyrinää. Miesten musiikkia soittavat jyväskyläläinen A Phantom Pack of Black Hounds ja tamperelainen Coughdust ovat julkaisseet ensimmäiset neljän biisin tuotoksensa. APPOBH:n vokalisti 105 ja Coughdustin basisti herra Peltokangas kertovat Entombedin yhdistäväksi tekijäksi, mutta mikä bändejä erottaa?

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Corpsessed on kalman riivaama

Muiden muassa Abhorrence ja Demigod osasivat tehdä ennen vanhaan suomalaista death metalia. Samoista löyhkäävän synkistä lähteistä ammentaa 20 vuotta myöhemmin tuoreempi sukupolvi. Järvenpääläinen kalmakollektiivi Corpsessed julkaisi debyytti-ep:nsä alkukesästä.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Stench of Decay löyhkää vanhalta liitolta

”Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?” kysyi Reijo Mäen jännitysromaanien yksityisetsivä Jussi Vares elokuvassa Jäätynyt enkeli. Samaa voisi kysyä kalmanhajuista vanhan koulukunnan death metalia veivaavan Stench of Decayn kitaristilta Rami Simeliukselta.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta