Saattoväen raskas matka

"Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan..." lauloi Antti "Irwin" Hammarberg -vainaa eli päivän toinen blogipostaus. Vanhan koulukunnan death metalia runnova Saattoväki Tampereelta julkaisi alkuvuodesta "Cryptborn Creation" -nimisen EP:nsä kasettina, joka on yhtyeen toinen tuotos. Nyt nuo seitsemän kappaletta ovat sekä kuunneltavissa että hankittavissa hieman modernimmassa formaatissa Bandcampista. Melko multaista ja ytimekästä menoa ilman turhia kikkailuja kauttaaltaan, vaikka loppupuolisko ei aivan alun tasolle pääsekään.

Seuraavan kerran yhtye raahustaa luutarhan hiekkakäytäviä Tampereen Cinolassa 28.9.2013 yhdessä Wömit Angelin ja Blastanuksen kanssa. Kalmakekkerit jatkuvat heti perään läheisessä Varjobaarissa Kouristuksen, Deathmarchedin ja Horroksen tahdittamana.

Haunted by the Swamps of St.Michel "S/T" EP

1. Prelude to Omega
2. Reflections After Dark
3. Mountain High
4. (Interlude)
5. Come to Sleep

Kokonaiskesto: 20:48






Syntymäkaupungistani Mikkelistä ponnistavan kaksikon ympärilleen kasaama projekti on kolme vuotta kestäneissä talkoissaan saanut urakoitua ja taltioitua ihan fyysiselle formaatille saakka reilu 20 minuuttia musiikkia, jota se itse kutsuu dark acoustic folkiksi. Mistään rempseästä oluensärpimisrämpytyksestä ei kuitenkaan ole kysymys, sillä melankolisten ja tummasävytteisten, joskaan ei synkkien, kappaleiden juuret voi jäljittää jopa 70-luvulle saakka. Porukkaa ei kuitenkaan voi syyttää retroilusta, vaan se onnistuu kuulostamaan täysin ajattomalta.

Vaikka akustiset kappaleet ovat tässäkin tapauksessa varsin yksinkertaisia, on niiden rakenne ja yllättävänkin monipuolinen sisältö kuitenkin erityisen tarkkaan harkittua ja sovitettua. Kauniit melodiat ja näppärät näppäilyt onnistuvat luomaan lähes koskettavan harrasta tunnelmaa ja harvakseltaan käytetyt lisäinstrumentit kuten koskettimet, piano ja sello antavat oikeanlaista lisäväriä vetämättä kuitenkaan liiallista huomiota itseensä. Myös laulajavalinnat Mari Björklundissa ja Maja Normingissa ovat osuneet kohdalleen. Molempien äänissä on miellyttävää kuulautta ja lämpöä ilman minkäänlaista ärsyttävän hempeää keijukaisefektiä.

EP:n ehdoton tähtihetki on huuliharpun oivallisesti värittämä "Mountain High", jossa lauluvastuussa olevan Marin äänessä on voimaa ja korvia hivelevää tummaa sävyä selvästi "Prelude to Omegaa" enemmän. Muutenkin muihin kappaleisiin verrattuna hivenen ronskimmin vedettynä se onnistuu kuulostamaan kummallisen kiehtovalta sekoitukselta folia bluesia. Tämän suuntaista tulkintaa projektilta soisi kuulevansa lisääkin.

HbtSoSM avaus on varsin väkevä ja juuri oikeassa mitassa. Toivon mukaan intoa ja inspiraatiota luoda lisää löytyy jatkossakin, vaikka siihen menisikin toiset kolme vuotta tai enemmän.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Hiidenhauta "Surma saapuu suota myöten" EP

1. Hiiltyneet 06:29
2. Häpeä 05:07
3. Talvi 07:35
4. Jäällä 1156 04:58
5. Varjot 12:02

Kokonaiskesto: 36:11






Osuvasti kesken pimeimmän talven esikois-EP:nsä lähinnä promotarkoituksiin julkaissut satakuntalainen Hiidenhauta kuulostaa näin vuonna 2013 selkeästi ilahduttavan 90-lukulaiselta. Jos vielä 2000-luvun alussa koskettimin koristeltu ja black metalista ammentava pakanametalli oli suurimmalta osin halvan oloista ja tylsää ideoiden kierrätystä vailla kummoistakaan vakuuttavuutta, on pitkä tauko tehnyt tehtävänsä. Nyt genrestä lepotaukoa saaneet korvat ja mieli jaksavat kuunnella ja osaltaan jopa innostua Hiidenhaudan musiikista.

Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö "Surma saapuu suota myöten" suurena innoittajana ole ollut etenkin alkuaikojen Moonsorrow, joka tosin vasta kahdella viimeisimmällä julkaisullaan "Viides Luku – Hävitetty" (2007) ja "Varjoina kuljemme kuolleiden maassa" (2011) löysi vihdoin täysin oman, kliseevapaan ja ennen kaikkea uskottavan ja tarttuvan musiikillisen linjansa.

Hiidenhaudan EP on kaikessa konstailemattomuudessaan sekä hyvässä että pahassa varsin karskia. Soundillisesti sitä voisi pitää jopa kolkkona, mutta sekä hyvin erotteleva että selkeä ja puleerausvapaa tuotanto on "demomaisuudessaan" oikeansuuntainen valinta yhtyeen musiikille, vaikka pientä tasojentarkistusta eri instrumentit kaipaisivatkin.

Musiikin keskeisinä elementteinä ovat Rienan heleät naislaulut sekä mittavissa määrin käytetyt yksinkertaiset kosketinmatot ja kuviot, joiden toistuvana vastapainona ovat Fornjoturin rääkynät. Samoja vastakohtiin perustuvia tehokeinoja käytetään uskollisesti ja yksinkertaisesti myös kappaleiden rakenteissa, sillä pääasiallisesti hitaasti ja keskitempoisesti kulkevia biisejä ryyditetään satunnaisilla blasteilla kuten "Häpeässä" tai "Varjot"-kappaleen Finntroll-henkisellä hilipili-osiolla.

Valmiimillaan yhtye on mytologiaa, antikristillisyyttä sekä mystiikkaa käsittelevissä ja vanhaan kalevalamittaan puetuissa sanoituksissaan, joiden kuuntelu ja sisäistäminen ei hävetä missään vaiheessa silloin kuin niistä ylipäätään selkoa saa. Vaikka bändin tyyli onkin jo heti alkuvaiheessaan löytänyt oikeaan suuntaan viettävät selkeät urat, on etenkin sovituksellisissa ratkaisuissa vielä hiottavaa. Pienessä yksinkertaistamisessa sekä entistä eheämpiin kappalekokonaisuuksiin pyrkimisessä ja sitä kautta sujuvuuden ja tarttuvuuden kasvattamisessa Hiidenhaudalla on vielä tekemistä, sillä nyt kaikista viidestä biisistä ainoastaan "Talvi" osuu kokonaisuutena parhaiten maaliinsa. Kansikuva poislukien visuaalista ilmettä kannattaisi myös miettiä hiukan enemmän, sillä nyt otetut promokuvat kun ovat kuin suoraan huonosta saatananpalvontaheviä käsittelevästä dokumentista tai sketsisarjasta.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega+
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Shoraiders on melko cool

Tuore tamperelainen rokkinelikko Shoraiders nappasi kiinni heti ensimmäisellä kuuntelukerralla "Just Try to Keep My Cool" -kappaleellaan. Reilussa kahdessa minuutissa on kaikki olennainen muttei mitään liikaa todistaen jälleen kerran, että yksinkertainen on kaunista. Tunnelmaltaan lakonisen coolisti toteavassa ja soundillisesti mukavasti kolisevassa biisissä on hajujälkiä QotSA:n ja kumppaneiden suuntaan, mikä ilolla todettakoon. Teaseriksi nimetty ralli kiusotteleekin kivasti ja kasvattaa nälkää kuuleman mukaan joulukuussa ilmestyvän EP:n suhteen.

 Pääjehutar Maria Morjes kertoo ympärilleen kasaamastaan poppoosta seuraavasti:

"Shoraiders on syksyllä 2012 matkaan lähtenyt audiokaravaani. Kyytiin hyppäsivät Antti-Pekka Rikhard Palmu (rummut), Panu Raatikainen (kitara) ja Jussi Pohjanniemi (basso). Herkullisesti pörisevän karavaanin keulilla tietä raivaan minä laulaen ja kitaroiden. Kyseessä on muikea sekoitus tamperelaisia stoner-päitä; rumpali Antti muistetaan Goatridesta, Panu Razorblendistä ja Jussi sekä minä Foxy Flammablesta.

"Foxy hiipui viime keväänä mikä oli mulle henkilökohtaisesti kova paikka. Samaan hengenvetoon mun sydän särkyi pillun päreiksi. Oli pakko pelastautua. Shoraiders on ennen kaikkea sitä, että uskaltaa jatkaa matkaa."

Meidän esikuvia on mm. Kyuss ja Hurriganes. Marraskuun alussa julkaistu "Just Try To Keep My Cool" vahvistaa väittämäni. Tiukkaan kaksiminuuttiseen teaseriin on pakattu onnistuneesti fuzzia ja hiomatonta vanhan liiton rock-asennetta. Mun kuvaama ja leikkaama ajovideo Intiasta tukee mainiosti matkalla olemisen tuntua. TAKE A RIDE!"