Inferno #42/2006

Belphegor
Pestapoklypse VI
Nuclear Blast

4 Itävaltalaisen Belphegorin leimaaminen pelkän alkupään tuotannon perusteella kakkosdivarin äärimetallibändiksi allekirjoittaneen tapaan on suuri virhe. Tästä piti huolen jo taannoinen kipakka Lucifer Incestus -albumi, jossa orkesterin tummasävyinen black/death metal hybridi oli täydellisessä balanssissa läpi koko albumin. Välissä ilmestestynyt Goatreich - Fleshcult ei juurikaan uusia tuulia esitellyt, eikä sitä tee varsinaisesti myös Pestapokalypse VI:nenkaan, mutta toisaalta miksi muuttaa toimivaa konseptia jos laadukasta annettavaa edelleenkin syntyy?

Uutukaisellakaan Belphegor ei ole antanut periksi tippaakaan, vaan meininki on yhä äärimmäisen tiukkaa monipuolisuutta kuitenkaan unohtamatta. Mukana on yhä runsaasti hitaampia osuuksia sekä tutun pahaenteisiä melodioita yhdistettynä nopeisiin kaahauksiin ja tässä piileekin Belphegorin tavaramerkki, jonka ansiosta se oikeasti onnistuu kuulostamaan omanlaiseltaan. Vaikka tutut  tehokeinot ovatkin alati läsnä, on kaikkia osa-alueita parannettu piirun verran: rakenteet ovat astetta teknisempiä, entistä melodisempien osien määrä on kasvanut, mutta samoin myös kokonaisvauhti. Kaikkea on siis enemmän, muttei mitään ole liikaa.

Vaikka genren suurkuluttajien mielestä Pestapokalypse VI voikin kuulostaa liiaksi vanhan toistolta ja turhan geneeriseltä, kannattaa albumi ehdottomasti ottaa koekuunteluun mikäli esimerkiksi Deiciden uutukainen The Stench of Redemption sai vaikut korvista liikkeelle. Belphegor pystyy nimittäin samaan, vaikka lähestyykin asiaa enemmän black metalin näkökulmasta.

I
Between Two Worlds
Nuclear Blast

4 Immortal-mies Abbath palaa musiikkibisnekseen myös toisella bändillään, joka kantaa yksinkertaista mutta moniulotteisesti tulkittavaa I-nimeä. Albumin nimen perusteella tunnelmissa liikutaan kahden eri maailman välissä, mutta musiikki on vahvasti myöhäisempien aikojen Bathoryn värittämää aina raspivokaaleita myöten. Tätä seikkaa ei kuitenkaan edes yritetä peitellä, sillä Abbath ja kumppanit myöntävätkin avoimesti debyytin olevan kunnianosoitus edesmenneelle Quorthonille ja tämän elämäntyölle musiikin parissa.

I:n lokeroiminen jylhäksi ja melankoliseksi viikinkimetalliksi olisi väärin, vaikka näitäkin elementtejä levyllä on. Omat mausteet soppaan löytyykin astetta melodisemmasta, nopeammasta ja svengaavammasta otteesta musiikkiin ja juuri näiden tekijöiden ansiosta I onkin mielenkiintoisen omaperäistä eikä pelkkää esikuvansa ylistämistä nuotti nuotilta. Kärjistettynä voisikin jopa sanoa, että orkesteri osaa ja pystyy viemään Quorthonin musiikillista näkemystä entistäkin pidemmälle, mutta omaan suuntaansa.

Between Two Worlds on rohkeahko ja yllättävä pelinavaus I:ltä, joka toivottavasti ei jää yhden levyn ihmeeksi paluuta tekevän Immortalin jalkoihin. Säätiedotusmetallille kun aina löytyy tilaa, varsinkin jos ennusmerkit lupaavat näinkin aurinkoista tulevaisuutta.


Iced Earth
Alive In Athens – The DVD
Century Media

2,5 Jon Schaffer, Iced Earthin primus motor, ei ole tyytyväinen tähän julkaisuun. Vuonna 1999 CD-formaatissa julkaistu tripla-live saa seurakseen nyt kuvan, jonka orkesterin entinen levy-yhtiö on arkistojen kätköistä löytänyt. Sisältö onkin molemmissa julkaisuissa lähes identtinen, mitä nyt kolme biisiä kuvatallenteelta uupuu eikä yhteispituudeltaan alle 10 minuutin ekstroja kannattaisi edes mainita. Herra Schafferin mielestä kolmen kameramiehen saksalaisella musiikkikanavalle kuvaama keikka ei vastaa hänen orkesterille asettamia laatustandardeja, levy-yhtiön mielestä taas julkaisu oli täysin perusteltu.

Äänen puolesta homma toimii hyvin on käytössä sitten joko DTS- tai stereoääniraita. Kuvanlaatu puolestaan ei vastaa modernin aikakauden huippuluokkaa, vaikka ei voi kotivideotasoiseksi missään mielessä haukkua, korkeintaan kehnohkoksi. Vaikka tylsä leikkaus ja kuvakulmien valinta vähyys latistaakin tunnelmaa aika tavalla, tulee katselutuokiosta ilmeisen selväksi kuinka tiukassa livekunnossa Iced Earth on tuolloisella kokoonpanolla ollut. Loppua kohden tekniset puutteet kasaantuvat mm. ongelmina äänen synkronoinnissa kuvan kanssa sekä entistä tylsemmillä kuvakulmilla jopa siinä määrin, että mielipiteet alkavat mennä yksiin Jonin kanssa
.
Vaikka DVD:n varsin maanläheinen laatu ja lähestymistapa tavallaan sopiikin hyvin maanläheiselle ja sympaattiselle pitkän linjan bändille, on nykypäivänä konserttijulkaisulta lupa odottaa vain enemmän ja parempaa.