perjantai 30. lokakuuta 2009

Inferno #71/2009

Delta Force 2
Personal Vietnam
Omakustanne


4 Kahdeksankymmentäluvulla musiikki ja elokuvatkin olivat parempia kuin nykyään ja molempien huumorikin jaksoi naurattaa. Tähän uskoo myös kotimainen Delta Force 2, jonka hardcoren ja metallin crossover sarjakuvahenkinen elämöinti on kuin suoraan amerikkalaisvalmisteista aikakoneesta aina äidinkielellämme tapahtuvan lyyrisen annin aiheita myöten. Esikuvat kuulisi sokeakin otsallaan ilman kansivihkon tutkimistakin, mutta hyviltä saa ja kannattaa aina lainata vaikka kuinka paljon jos sen vain osaa hyvällä maulla tehdä.

Naseva ja energinen paketti on kokonaisuutena äärimmäisen toimiva, sillä kieli poskessa menolla ei yritetä missään vaiheessa paikata löysää soittoa tai keskinkertaista riffittelyä, vaan kaikesta turhasta karsitut biisit ovat yksinkertaisen iskeviä ja sopivan pöhköjä aiheuttamaan virneen kasvoille kerta toisensa jälkeen.

Vajaa puoli tuntia jaoteltuna 17 kappaleeseen on juuri oikeanmittainen annos tätä herkkua ja vaikka bonukseksi mukaan ängetty aiempi äänitetty tuotanto tuplaakin keston turhan massiiviseksi, kannattaa kaikista soittimista löytyvää stop-nappia opetella käyttämään oikeissa väleissä ennen ähkyn tuloa.

Eye for All
S/T 7” EP
The Hood Took Us Under


2,5 Ensimmäisellä julkaisullaan oikeaoppisessa pienlevyformaatissa Eye for All apinoi rapakon takaisia oikeasti kovia vanhan koulukunnan hardcore-orkestereita. Harmi vain, että esikuvien uskottavasta aggressiosta ja katuviisaudesta ei kotimaisella tulokkaalla ole käytössä kuin korkeintaan puolet ja ilman näitä tekijöitä yhtyeen musiikki menettää automaattisesti suuren osan iskevyydestään.
Muutenkin lähes pelkästään keskitempoisina kulkevat neljä kappaletta kaipaavat laahaavan oloisina adrenaliinitasoa ja mielenkiintoa nostattavia nopeampia pyrähdyksiä enemmän. Bändin kaverit tietävät kyllä miltä HC:n pitää kuulostaa, mutta oma ja toimiva linja on vielä hakusessa.

Poema Arcanus
Timeline Symmetry
Aftermath


3 Paha on Poema Arcanusin neljännen albumin kritiikkiin lisätä paljoakaan, mitä ei olisi tullut jo kahdesta edellisestä Telluric Manifesto (2005) ja Iconoclast (2002) kiekoista aiemmin tämän aviisin sivuilla sanottua. Orkesterilla on oma massiivinen ja monimuotoinen Novembers Doomia muistuttava tapansa säveltää doom-deathia ja Timeline Symmetrykin on enemmän kokonaisuus kuin yksittäisten kappaleidensa summa. Jotain jää silti nytkin uupumaan.

Paketti pysyy kyllä koossa ja kiinnostavia elementtejäkin on aivan riittävästi, mutta tunnepuolella musiikki jättää edeltäjiensä tapaan hitusen turhan kylmäksi genressä, jonka pitäisi musertaa kuulijansa melankolialla ja surumielisyydellä. Musiikillista taitoa ja näkemystä chileläisille on 17 vuoden aikana kertynyt aivan riittävästi, mutta joko sielua ei ole myyty paholaiselle tai sitten se on vielä orkesterilta kokonaan löytymättä.

Whiplash
Unborn Again
Pulverised

3,5 Kuten monen muunkin vanhan parran kohdalla, Whiplashin uran terävin kärki on uran alkupäässä speed/thrash metal -kaksikkoklassikkossa Power And Pain (-85) ja Ticket to Mayhem (-87). Näiden jälkeiset levyt ovat olleet äärimmäisen epätasaisia ja huonoja hetkiä mahtuu sekaan enemmän kuin hyvin. Ei ihme, että ura loppuikin vuosituhannen taitteessa, mutta ihme ei myöskään ole että kolmikko on palannut takaisin kuvioihin.

Unborn Againista on turha edes alkaa etsimään samaa ilkeää ärhäkkyyttä ja intensiteettiä kuin yhtyeen klassikoista. Sen sijaan albumi on tunnelmaltaan hämmästyttävän hyväntuulinen joka aluksi oudoksuttaa, mutta johon tottuu hyvin pian kun hyväksyy tosiasian ennen oli ennen ja nyt on nyt. Levyltä löytyy oma kieron rento ja jopa groovea sisältävä ilmapiiri, joka sisältää myös musiikillisia viittauksia menneisyyteen.

Päätösraita Feeding Frenzyn kaltaisia tarttuvia menopaloja toivoisi levyllä olevan useammankin, mutta ei Unborn Again tällaisenakaan ummehtuneelle ja pystyyn kuolleelle haise ja kuullosta.