Horse Latitudes
Awakening
Doomentia
4 Kitaran korvaaminen bassolla ei
sinällään ole mikään uusi idea, vaikka harvemmin tällaiseen
ratkaisuun törmääkin. Helsingistä kotoisin olevan Horse Latitudes
triolla kahden basson käyttö on täysin ymmärrettävä ratkaisu,
sillä sen esittämä tanakka ja tumma doom metal kuulostaa
entistäkin synkemmältä ja alkukantaisemmalta
alataajuuskielisoittimilla tulkittuna ilman minkäänlaista tunneta
itsetarkoituksellisesta pyrkimyksestä omalaatuiseen soundiin.
Orkesterin toinen albumi on läpeensä
kiehtovaa ja painavaa julistusta, jonka sävellyksellinen ja
soundillinen yksinkertainen lanaus on saatu valjastettua oivasti
voimavaraksi. Levyltä löytyy yhtymäkohtia tunnetasolla niin
Skepticismiin kuin Reverend Bizarreen, joiden omaa polkua kulkevaksi
primitiivisemmäksi sekasikiöksi kolmikon musiikkia voisi myös
kuvailla. Rumpali-vokalistin(!) puhdas ja vahva tulkinta on hyvä
tehokeino ja mukavaa jännitettä luova vastapaino synkälle
tunnelmalle, jonka korostamiseksi monet muut yhtyeet olisivat
valjastaneet murinaa ja örinää.
Awakening ei tuudita uneen, vaan
pikemminkin se herättää nimensä mukaisesti pitkillä
hypnoottisilla biiseillään miettimään syntyjä syviä ja maailman
murheita. Yksinkertaisuus on useimmiten kaunista ja sitä voi olla
myös rumakin. Horse Latitudesissa nämä kaksi adjektiivia kohtaavat
hienosti.
Mad Max
Another Night of Passion
SPV
3 Niinpä vain ovat nämäkin 30 vuotta
sitten yhtyeensä perustaneet sakemannit ehtineet julkaista enemmän
musiikkia vuoden 1999 comebackinsa jälkeen kuin ennen hajoamistaan
vuonna 1989. Another Night of Passion kun on jo 10. kiekko eikä
tällaiselle pitkäjänteisyydelle ja periksi antamattomuudelle voi
vain kuin vetää kättä lippaan. Suurimman kunnian ansaitsee tosin
vokalisti-kitaristi Michael Voss, joka ei vain ole kynäillyt
suurimman osan biiseistä ja muutaman tekstinkin, mutta onpahan myös
tuottanut, äänittänyt, miksannut ja masteroinut koko kiekon.
Todellinen ammattimies siis jos kuka.
Eikä ole herr Voss yhtään hullumpi
kitaristi, laulaja ja säveltäjä, sillä melkoisen leppoisaa ja
vahvasti 80-lukuun kallellaan päin olevaa melodista hard rockia
löytyy levyltä viisu toisensa jälkeen. Eipähän tämä tosin
aikoinaankaan julkaistuna olisi sen parempaa tai huonompaa kuin nyt
herran vuonna 2012, mutta kaikessa sympaattisessa ajattomuudessaan
levyä kuuntelee hymynkare suupielessä ihan mielellään, vaikka
itse musiikki ei vahvaa keskitasoa paremmaksi kohoakkaan.
Mad Maxille on aika vaikea kuvitella
ostavaa yleisöä kotimaansa ulkopuolelta ja/tai alle 35-vuotiaista,
mikä sinällään on sääli, koska kylmä, kova ja suorittamista
arvostava moderni maailma tarvitsee Mad Maxin kaltaisia yhtyeitä
monessakin eri mielessä. Ehkä saksalaisilla sittenkin voi ainakin
satunnaisesti olla hyvä maku.
Ufo
Seven Deadly
SPV
3,5 Jo vuonna 1969 aloittaneen hard rock
yhtye Ufon ura on varsin komea, vaikkei porukan ura olekaan koskaan
lähtenyt yhtä korkeaan lentoon genren jättiläisten lailla. 70-80
lukujen taitteeseen mahtuu kuitenkin jonkinnäköistä menestystä ja
jokunen arvostettu julkaisu, mutta niin vain yhtye porskuttaa
edelleen. Miehistöä on tullut ja mennyt kuin ostajia Prisman ovista
ruuhka-aikana konsanaan, mutta kolmikolla Mogg-Parker-Raymond on
pitkä historia yhtyeen kanssa ja onpahan 80-luvun kitarasankari
Vinnie Moorekin ehtinyt olemaan bändissä jo kahdeksan vuotta.
21. studioalbumi Seven
Deadly on leppoisan relevantti julkaisu veteraaneilta. Yhtyeen
klassisessa ja pääosin verkkaisesti etenevässä hard rockissa on
letkeää groovea, jonka jotkut kuuloelimet voisivat todeta
laiskanpulskeaksi yhdistettynä Phil Moggin venyttelevään
laulutyyliin. Eipähän kiekolta ikuiseksi ajoiksi elämään jääviä
iskusävelmiä löydy, mutta hienon melankolinen puoliballadi Burn
Your House Down on koskettavaa ja uskottavaa kuunneltavaa ja tämän
seuraaja boogie-pala The Fear osuu myös maaliinsa.
Britit taatusti tietävät asian jos
toisenkin seitsemästä kuolemansynnistä sekä rockista ja mukavasti
nämä onkin saatettu naitettua yhtyeen. Onneksi maailmassa ja
musiikissa on yhä perusasioita, jotka pysyvät ja joihin voi aina
ainakin jossain määrin luottaa.
