Ohuen ohutta

Vähänkään televisiota seuraavaa ei ole voinut välttyä helvetin ärsyttävältä jogurtti-mainokselta, jossa kaksi naista keskustelee ärsyttävän tekopirteästi tuotteesta, joka on täysi nolla, koska siinä ei ole yhtään mitään. Tämän pitäisi saada minut säntäämään päätä pahkaa lähimpään markettiin aloittamaan uusi parempi ja terveellisempi elämä jogurtin voimalla. Mutta kun ei, miksi ihmeessä tuotteen valmistaja kuvittelee meikäläisen kiinnostuvan tuotteesta, jossa ei ole mitään? Kyllähän nyt einesmaksalaatikossakin pitää laktoosi ja rusinat olla, jotta sen mausta voisi edes jotenkin nauttia ilman massiivisempaa maustamista.

Entäs sitten nämä ohuen ohuet leikkeleet, joissa on puolet vähemmän rasvaa kuin aikaisemmin. Laihialainen voisi näistä olla takuulla ylpeä tarkistaessaan aamiaispöydässä kinkkusiivun läpi vastapäätä olevasta kellotapulista oikean ajan, mutta noitahan pitää laittaa vähintään pari kappaletta päällekkäin, että se voileipä oikeasti edes jollekin maistuisi.

Yhtä turha tuote on myös vähärasvainen kermajuusto, jonka maku kadonnut rasvaprosenttien puolittamisen myötä. Kaikkihan vähänkään ruuanlaittoa harrastaneet tietävät, että voista ja kermastahan maistuvaa saa ja niitä käyttämällä juhla-aterian voi valmistaa vaikka vanhoista lapikkaista. Kevyen kermajuuston syöminen onkin vähän kuin itkisi ja harrastaisi seksiä samaan aikaan.

Kieltämättä allekirjoittaneenkin etupuolelta löytyy jonnin moinen rakkaudella ja rahalla vaalittu komistus, jolla on sama lempinimi kuin eräällä kaivostoiminnastaan tunnetuksi tulleella pohjoiskarjalaisella kaupungilla. Vaikka vuosien karttuminen ja elintason kasvu onkin näin nähtävissä jopa pienoisella ylpeydellä, vaikka en suinkaan ole sitä mieltä että ruuan kuin ruuan valmistaminen alkaa aina laittamalla ensiksi nyrkillinen voita kattilaan.

Ylipaino on toki vakava ongelma monelle eikä terveydellä ole syytä leikkiä. Tämäkin uhmakas teksti voisi jäädä kirjoittamatta, jos päällimmäisenä pohdittavana olisivat oma kehno kardiovaskulaarinen tila ja ohitusleikkauksen jonotustilanne. Ihmisen keho kun on kovin huonosti suunniteltu, siinä missä mekaaniset koneet tarvitsevat säännöllisesti rasvaa kiinnileikkaamisen estämiseksi, hirttää ihmisen pumppu helposti ennen pitkään kiinni liiallisen ihran käytöstä.

Näiden näennäisten terveystuotteiden viimeaikainen esiinmarssi vain onnistuu ärsyttämään vähänkään hedonistisia taipumuksia omaavaa ja hyvästä ruuasta nauttivaa ihmistä. Kun ex-tyttöystävä aikoinaan kysyi, kummasta luopuisin lopullisesti mieluummin, hyvästä ruuasta vaiko seksistä, oli valintani helppo. Niin oli myös tällä heikohkosti kokkaamista osaavalla ja valkosipulia inhoavalla kasvissyöjällä. Minun perusteluni olivat vain paremmat: joka päivä ei ole pakko panna, mutta ruokaa on sen sijaan suuhun laitettava ja mielellään hyvää sellaista. Huonokin seksi on silti seksiä.

Ei se Allu Tuppuraisen tunnetuin roolihahmo mihinkään vyötäröltä katoa pelkkiä ohuen ohuita syömällä, kyllä se on kohtuus kaikessa. Vaikka Siekkareiden aina nälkä ja koko ajan jano –laulua onkin mukava rallatella kaikessa paikkansapitävyydessään, pitää itse olla järkeä katsoa miten paljon sitä oikein syö, eikä niin että isot ravintoa valmistavat yritykset tekevät tämän päätöksen puolestasi terveellisyyden nimissä maun kustannuksella.

Taidanpa muuten laittaa El Gordon (espanjaa, lihava mies) laiskan letkeän "The Man Behind the Machine" –albumin soimaan ja suunnata jääkaapin kautta sohvalle television ääreen makaamaan. Muistakaa ihmiset grillata kesällä ja nimenomaan kunnon lihaa eikä mitään halvatun soijanakkeja.

Julkaistu Tuhma 02/08