Dö

Jos nimen perusteella luulet Dö:tä ruotsalaiseksi black/death metal -yhtyeeksi, olet väärässä. Vaikka musiikistaan äärimetallille tyypillistä synkkyyttä ja jopa tematiikkaa voikin löytää, on bändin tyyli pikemmin varmaa harhailua jossain groovaavan stoner rockin ja piinaavamman sludge-raahustelun välimaastossa. Juuri tämä tarttuva tasapainoilu kahden eri genren välillä tekee bändin alkuvuodesta julkaistusta Den EP:stä niin kiehtovan ja omanlaisensa tapauksen, joka puhaltaa hassunhajuista mutta silti tuoretta usvaa yleensä hyvin tiukasti muotoseikoista kiinnipitäviin genreihin.

Lue koko haastattelu Imperiumista

Church of the Dead "Vol. 1: Stay Out of My Grave" EP (NightLust)

1. Intro
2. Nekrovulture
3. Beheaded, Scooped & Displayed
4. The Abyss

Kokonaiskesto: 14:21





Church of the Deadin neljältä saarnamiehieltä löytyy runsaasti aiempaa lähetystyökokemusta mm. Lithurian, Dead Shape Figuren, Ghoul Patrolin, De Lirium's Orderin sekä GAFin riveistä, joten yhtyeen hornan katkuinen ja helvetin lieskoja Vanhan testamentin tarinoiden malliin sylkevä death metal -julistus ei varsinaisesti tule minään yllätyksenä. Kaikin puolin tehokasta ja uskottavaa se kyllä on saaden epäilemättä istutettua herran pelkoa pyhäkoululaisten mieliin, mutta sielunsa sekä omatuntonsa jo Vihtahousulle aikoja sitten kaupanneiden synnintekijöiden vakuuttaminen onkin jo astetta haastavampi juttu.

Lähtökohtaisesti yhtye tekee asiat hieman toisin, aikoohan se perinteisen täyspitkän sijasta julkaista "Vol. 1: Stay Out of My Grave":n lisäksi viisi muuta EP:tä  ("Vol.2: Terror Tales" tulossa toukokuussa 2013, "Vol.3: Rave to the Grave", "Vol.4: Meet Me in the Tomb", "Vol.5 : Forever Dead" ja "Vol.6: A Corpse for the Coffin") seuraavan parin vuoden aikana sitä mukaa kun kappaleita valmistuu. Vaikka itse olenkin albumikokonaisuuksien ystävä, on julkaisupoliittinen ratkaisu helposti ymmärrettävissä ja bändin puolestakin hyvin perusteltu tänään julkaistussa Metalpit blogin haastattelussa.

CotD:n pääsääntöisesti jenkkiläiseen vanhan koulukunnan DM:ään pohjautuva hymnikolmikko on sekä nasevasti että osaavasti tehtyä ja toteutettua. Isä Jukan saarnaaminen on kaikessa jylhyydessään sekä säästeliäästi käytetyssä vaihtelevuudessaan vakuuttavaa, mutta kehumisen arvoista on myös yksinkertaisen riittävä ja tymäkkä pastori Lahden ja diakoni Poutiaisen työskentely kielisoitinten parissa puhumattakaan kanttori Makkosen tahdituksesta.

Mainostettua punk-asennetta ja D-beatiakin löytyy hyppysellinen mausteena etenkin "Nekrovulturesta" ja tällaista räävittömämpää väritystä toivoisi kuulevansa enemmänkin. Rosoiset kuoleman jälkeistä eloa ja lihan iloja ylistävät hymnit svengaavat mainiosti ja ovat toisistaan sopivan erilaisia. Orkesterin ensimmäinen kuolemanpalvelus voisi siltikin olla vieläkin iskevämpää, irstaampaa, löyhkäävempää ja visvaisempaa, sillä vaikka jo nyt seurakunta istuukin tarkkaavaisena penkeissään, jää varsinainen uskonnollinen hurmio silti kuitenkin saavuttamatta.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

The Ragged Saints - Ei mitään hard rockin resupekkoja

Vuoden 2011 lopussa perustetun helsinkiläisen The Ragged Saintsin erittäin letkeästi ja tarttuvasti rullaava, klassisia linjoja noudattava kepeä hard rock on erittäin piristävä tapaus sarallaan. Tällaista näin hyvin tehtyä ehtaa tavaraa kun ei ainakaan täällä härmässä ole liiemmin tehty. Ei ainakaan niin, että kaikenlainen laskelmointi ja hitiksi väkisinkin puleeraaminen loistaisi täydellisesti poissaolollaan ja jäljellä olisi vain selkeästi kuultavissa oleva tanakka osaaminen soittaa ja palava halu tehdä vahvasti 80-luvun kulta-aikaan sidottua rokkia. Yhtyeen itsensä mainitsemat Whitesnake, Ratt, Cinderella ja Def Leppard vaikutteet ovat täysin allekirjoitettavissa, vaikka selkeitä suoria lainauksia ei olekaan kuultavissa.

Täysin yllätyksenä biisien kova taso ei tule, onhan bändissä mm. laulajana Status Minorin Markku Kuikka ja kitarassa osaamistaan jo Million Dollars Beggarsissa väläytellyt Toni Bite. Soundcloudissa kokonaan kuultavissa oleva kolmen biisin promo EP on taattua laatua alusta loppuun, saapas nähdä saako porukka tehtyä parhaillaan työn alla olevan täyspitkällisen verran vastaavalle tasolle yltävää materiaalia. Jos se siinä onnistuu, on kyseessä aikamoinen paukku ihan kansainvälisellä mittapuullakkin tarkasteltuna.

Ilman soossia ei rässi soi

2000-luvun alkupuoliskolla oli Suomessa käynnissä thrash metalin isompikin esiinmarssi "Ilman soossia ei rässi soi" -sloganin Infernon haastattelussa lanseeranneen Deathchainin johdolla, mutta aivan viime vuosina ei taas kovaa kotimaista pieksentää ole vastaan liiemmin tullut. Vaan vuosi 2013 lähteekin liikkeelle sitäkin räväkämmin, sillä Rangerin "Metal Gear 2012" demo on vallan hillittömän huikeata meininkiä.

Yhtye kohkaa juuri oikeanlaisen suttuisilla köppäsoundeilla varustetut kolme kappaletta läpi tolkuttumaan ylitempoon, jossa hienosti kiljahtelevalla ja ärähtelevällä laulajalla on täysi työ yrittää pysytellä perässä. Paketti on koko ajan vaarassa levitä täysin käsiin, mutta ei, ja lopputulos sätkii raivokkaasti kuin epileptisen kohtauksen moshpitissä saanut ADHD-nuori. Tämmöistä on kuulkaas se oikea "rässi" eikä mitään silkkimuniin puhaltelua ja pumpulitissien läpsyttelyä!

Sympaattisen kuvaavaa muuten on, että bandcampissa kaikki kolme kappaletta "Metal Gear/ They Live/Taken by the Night" tuutataan samaan putkeen. Ja tokihan tuotosta saa myös fyysisenä julkaisuna formaatin ollessa C-kasetti. Mikäpäs muukaan.

Vaan eipä tarvitse kuopiolaisen Brainthrashin hävetä meininkiään Rangeriin verrattuna. Jos temmot nyt eivät aivan yhtä tapissa olekaan, niin oikeaa asennetta löytyy kyllä "Mental Combat" EP:stäkin aivan riittämiin. Tällä hetkellä ainoastaan kitaristi Total Nevastationion ja laulamisesta sekä rummutuksesta vastaavan Kamikazernobyn varassa toimiva porukka pieksee Bay Arean suuntaan haiskahtavaa vanhan liiton thrashia, jossa kieltämättä on kuultavissa kaksikon itsensä mainitsemat Exodus ja Vio-lence vaikutteet.

Aiemmin yhtye on ehtinyt julkaista yhden demon ja hajotakin kertaalleen, mutta viiden vuoden tauon jälkeen mättäminen on näemmä alkannut taas kiinnostuu tuottaen kolme uutta kappaletta. Thrash or be thrashed!

Goblin, Nightsatan – Korjaamo, Helsinki 1.10.2011

Dario Argenton häiriintyneiden 70–80-lukujen kauhuelokuvien hienoista soundtrackeista vastuussa olevan instrumentaalisen italoprogeyhtyeen saaminen ensimmäistä kertaa Suomeen esiintymään ei tuntunut vielä vähän aikaa sitten kovinkaan todennäköiseltä.

Lue keikka-arvio Infernon nettisivuilta

Whitesnake, Helsingin Jäähalli 6.6.2011

Kaiken kukkoilurockin isän keikkaa oli saapunut todistamaan suorastaan hämmentävän paljon porukkaa, vaikka kyseessä oli maanantaiehtoo ja kuumansykkivä festarikesä juuri alkamassa, etunenässä saman viikon lopussa Tampereella vietettävä Sauna Open Air.

Lue keikka-arvio Infernon nettisivuilta