Megan Metalli -blogissa nostetaan esille mielenkiintoisia koti- ja ulkomaisia artisteja sekä levyjä, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota nykyisenä musiikin ylitarjonnan aikana.
Olen kirjoittanut haastatteluja sekä CD/DVD arvosteluja myös raskaan rockin erikoislehti Infernoon aina sen perustamisesta vuodesta 2001 alkaen. Näiltä sivuilta löytyvät nyt myös lähes kaikki lehteen tekemäni tekstit sekä myös aikoinani Tuhma-lehteen tekemäni kolumnit sekä Hamaraan raapustamani arviot.
perjantai 8. helmikuuta 2013
Church of the Dead "Vol. 1: Stay Out of My Grave" EP (NightLust)
1. Intro
2. Nekrovulture
3. Beheaded, Scooped & Displayed
4. The Abyss
Kokonaiskesto: 14:21
Church of the Deadin neljältä saarnamiehieltä löytyy runsaasti aiempaa lähetystyökokemusta mm. Lithurian, Dead Shape Figuren, Ghoul Patrolin, De Lirium's Orderin sekä GAFin riveistä, joten yhtyeen hornan katkuinen ja helvetin lieskoja Vanhan testamentin tarinoiden malliin sylkevä death metal -julistus ei varsinaisesti tule minään yllätyksenä. Kaikin puolin tehokasta ja uskottavaa se kyllä on saaden epäilemättä istutettua herran pelkoa pyhäkoululaisten mieliin, mutta sielunsa sekä omatuntonsa jo Vihtahousulle aikoja sitten kaupanneiden synnintekijöiden vakuuttaminen onkin jo astetta haastavampi juttu.
Lähtökohtaisesti yhtye tekee asiat hieman toisin, aikoohan se perinteisen täyspitkän sijasta julkaista "Vol. 1: Stay Out of My Grave":n lisäksi viisi muuta EP:tä ("Vol.2: Terror Tales" tulossa toukokuussa 2013, "Vol.3: Rave to the Grave", "Vol.4: Meet Me in the Tomb", "Vol.5 : Forever Dead" ja "Vol.6: A Corpse for the Coffin") seuraavan parin vuoden aikana sitä mukaa kun kappaleita valmistuu. Vaikka itse olenkin albumikokonaisuuksien ystävä, on julkaisupoliittinen ratkaisu helposti ymmärrettävissä ja bändin puolestakin hyvin perusteltu tänään julkaistussa Metalpit blogin haastattelussa.
CotD:n pääsääntöisesti jenkkiläiseen vanhan koulukunnan DM:ään pohjautuva hymnikolmikko on sekä nasevasti että osaavasti tehtyä ja toteutettua. Isä Jukan saarnaaminen on kaikessa jylhyydessään sekä säästeliäästi käytetyssä vaihtelevuudessaan vakuuttavaa, mutta kehumisen arvoista on myös yksinkertaisen riittävä ja tymäkkä pastori Lahden ja diakoni Poutiaisen työskentely kielisoitinten parissa puhumattakaan kanttori Makkosen tahdituksesta.
Mainostettua punk-asennetta ja D-beatiakin löytyy hyppysellinen mausteena etenkin "Nekrovulturesta" ja tällaista räävittömämpää väritystä toivoisi kuulevansa enemmänkin. Rosoiset kuoleman jälkeistä eloa ja lihan iloja ylistävät hymnit svengaavat mainiosti ja ovat toisistaan sopivan erilaisia. Orkesterin ensimmäinen kuolemanpalvelus voisi siltikin olla vieläkin iskevämpää, irstaampaa, löyhkäävempää ja visvaisempaa, sillä vaikka jo nyt seurakunta istuukin tarkkaavaisena penkeissään, jää varsinainen uskonnollinen hurmio silti kuitenkin saavuttamatta.
Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti