Mörbid Vomit oksentaa kuolemaa

Loppukesästä julkaistu Mörbid Vomitin ensipromo oli verrattain sakeaa ja runsaasti sattumia sisältävää kalman katkuista laatoitusta. Mitä bändi oli ennen tuotostaan nauttinut? Tähän ja muutamaan muuhun kysymykseen vastasi yhtyeen kitaraa soittava solisti Ville Ryöti. 

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Mega ja 10x10 @ Inferno #100

Syyskuussa 2012 julkaistussa sadannessa Infernossa kyseltiin kymmeneltä lehden aktiiviavustajalta listaa kymmenestä kovimmasta pitkäsoitosta lehden ilmestymisen ajalta. Jotkut kuulemma tuskailivat listojensa kanssa pitkäänkin, mutta itse valitsin seuraavat kymmenen kiekkoa suht nopeassa tahdissa ja puhtaasti fiilispohjalta. Itse asettaminani periaatteina ja rajoituksina listalle kuitenkin oli, että tänä vuonna julkaistuja levyjä en mukaan ota (jääköön ne vuoden 2012 parhaat julkaisut listaan) ja että julkaisut jakaantuisivat mahdollisimman tasaisesti vuosien 2001-2011 välille. Toisessa mielentilassa tai hetkessä lista saattaisi näyttää hieman toisenlaiselta, mutta tällainen siitä lopulta tuli.

Katatonia ”Last Fair Deal Gone Down” (2001)

"Herkistyneessä mielentilassa tippa saattaa vieläkin tulla silmäkulmaan tätä levyä kuunnellessa. Katatoniaa aidoimmillaan ja melankolisimmillaan."

Arch Enemy "Wages of Sin" (2002)

"Arch Enemy määritti neljännellä albumillaan uusiksi koko melodeath-genren, eikä ole sen jälkeen itsekään pystynyt tätä tuotosta ylittämään. Olympialaista tuttu latinankielinen fraasi pätee tähän albumiin paremmin kuin hyvin: Citius, altius, fortius."

King Diamond "The Puppet Master" (2003)

"Kuninkaan selkeästi vahvin levy niin musiikillisesti kuin teemallisesti sitten mahtikolmikon Abigail-Them-Conspiracy. Nukeilla leikkiminen ei näemmä ole vain tyttöjen juttuja."

Kreator "Enemy of God" (2005)

”Violent Revolution (2001) pöläytti "Kuojan” 90-luvun kuivahkon kauden jälkeen  hilseet kerralla pois, mutta Enemy of God jumittaa edelleen niskalihakset jokaisella kuuntelukerralla. Sen verta kova kiekko, että kokoelmista löytyy neljä eri versiota levystä ja farkkutakistakin selkälippu."

Pain Confessor "Fearrage" (2006)

"Hämeenlinnalaisten toinen levy osuu maaliinsa. Tätä paremmin ei melodioilla ja tarttuvuudella varustettua kipakampaa metallia ollut aiemmin Suomessa tehty. Samoihin aikoihin alkoi laadukkaan kotimaisen metallin tuleminen lähestulkoon joka genressä."

ReverendBizarre ”III: So Long Suckers” (2007)

"Reverend Bizarre nousi perinteisen doom metalin kärkikastiin heti debyytillään, mutta kolmas ja viimeiseksi jäänyt täyspitkä on niin mitaltaan kuin sisällöltään painavinta ja mielipuolisinta julistusta mitä tässä maassa on koskaan kuultu. Haistakaa huilu -asenteesta ja nimestä ekstraplussat."

Diablo "Icaros" (2008)

"Icaros kuvaa hienon monitasoisesti niin pohjanmaalaisuutt kuin suomalaisuuttakin, mutta tavalla, joka ei ammenna iänikuisesta kalevalaisesta koivuntuohimelankoliasta, vaan käskee purra hammasta entistä tiukemmin yhteen, kapsahtaa kuuseen kurkottaessaan katajaan sitten kuinka monta kertaa tahansa. Ulkokallassa tuntuu käyvän ikuinen pohjoinen puhuri."

Ghost Brigade "Isolation Songs" (2009)

"Suomalaiset ovat osanneet nauttia kautta aikojen yksinolosta ja synkistelystä, ja näitä olotiloja Ghost Brigaden kakkonen kuvaa kaikessa herkkyydessään mestarillisesti. Parhaimmillaan nautittuna kuulokkeilla pimeässä."

BlackMagic Six "Doomsday Bound" (2010)

"BM6:n musiikissa haisee rehellisesti niin garage rock, hiki, punk, mallas, blues kuin bensakin perin miehisellä tavalla. Kaksikko onnistui tiivistämään näistä elementeistä kaiken olennaisen."

Kakkahätä-77 ”Huoltoasemalleunohdettu mies” (2011)

"Kakkiksen joutsenlauluksi jääneen debyyttitäyspitkän voi jo nyt julistaa suomirockin klassikoksi. Perkeleellisen tarttuvia mutta kuuntelua kestäviä vanhan liiton punk rock -ralleja, jotka koskettavat monessa kohtaa myös teksteillään"

Megan Metalli blogi herää henkiin!

Yli vuoden moninaisista eri syistä hiljaiseloa viettänyt musiikkiblogini palaa takaisin elävien kirjoihin. Tosin hieman eri muodossa kuin ennen. Olen viimeisen viikon ajan syöttänyt vanhoja pääasiassa Inferno-lehteen tekemiäni arvioita ja haastatteluja (alkaen vuodesta 2001) tänne ja jatkossa laitan myös kaikki uudet tekstini blogiin, pienellä noin kuukauden viiveellä tosin. Loppuviikkoon mennessä kaikki tallessa olevat juttuni pitäisi täältä löytyä. Infernon arvosteluasteikko noudatti vuosina 2001-2005 skaalaa 1-10, mutta muuttui nykyiseen 0-5 asteikkoon puolikkaat mukaanlukien vuodesta 2006 alkaen.


Lisään tänne myös edesmenneeseen Hamara lehteen tekemäni muutamat arviotekstit sekä niin ikään kuolleseen ja kuopattuun Tuhma lehteen tekemäni neljä kolumnia.




Em. tekstien lisäksi tarkoituksena on kirjoitella blogiin myös säännöllisen epäsäännöllisesti arvioita/esittelyjä bändeistä ja julkaisuista, jotka mielestäni ansaitsisivat enemmän näkyvyyttä. Tulossa mm. Mörbid Vomit "Demo 2012" arvio vielä ihan lähipäivinä.

Muistutuksena yllämainitsemien blogitekstien arvosteluasteikosta: Lopullisen niitin tekstille lyö arvosana välillä M-MMMMM plussa tarpeen tullen päälle lyöden, jonka pitäisi antaa TLDR-sukupolvellekkin mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys:

M = Megaton
MM = Megatiivinen
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Muutosten myllertäessä myös blogin osoite on muuttunut: http://meganmetalli.blogspot.fi/

Palaute tervetullutta!

- Mega