Syyskuussa 2012 julkaistussa sadannessa Infernossa kyseltiin kymmeneltä lehden aktiiviavustajalta listaa kymmenestä kovimmasta pitkäsoitosta lehden ilmestymisen ajalta. Jotkut kuulemma tuskailivat listojensa kanssa pitkäänkin, mutta itse valitsin seuraavat kymmenen kiekkoa suht nopeassa tahdissa ja puhtaasti fiilispohjalta. Itse asettaminani periaatteina ja rajoituksina listalle kuitenkin oli, että tänä vuonna julkaistuja levyjä en mukaan ota (jääköön ne vuoden 2012 parhaat julkaisut listaan) ja että julkaisut jakaantuisivat mahdollisimman tasaisesti vuosien 2001-2011 välille. Toisessa mielentilassa tai hetkessä lista saattaisi näyttää hieman toisenlaiselta, mutta tällainen siitä lopulta tuli.
"Herkistyneessä mielentilassa tippa
saattaa vieläkin tulla silmäkulmaan tätä levyä kuunnellessa.
Katatoniaa aidoimmillaan ja melankolisimmillaan."
"Arch Enemy määritti neljännellä albumillaan uusiksi koko melodeath-genren, eikä
ole sen jälkeen itsekään pystynyt tätä tuotosta ylittämään.
Olympialaista tuttu latinankielinen fraasi pätee tähän albumiin
paremmin kuin hyvin: Citius, altius, fortius."
"Kuninkaan selkeästi vahvin levy niin
musiikillisesti kuin teemallisesti sitten mahtikolmikon
Abigail-Them-Conspiracy. Nukeilla leikkiminen ei näemmä ole
vain tyttöjen juttuja."
”Violent Revolution (2001) pöläytti "Kuojan” 90-luvun kuivahkon kauden
jälkeen hilseet kerralla pois,
mutta Enemy of God jumittaa edelleen niskalihakset jokaisella
kuuntelukerralla. Sen verta kova kiekko, että kokoelmista löytyy
neljä eri versiota levystä ja farkkutakistakin selkälippu."
"Hämeenlinnalaisten toinen levy osuu
maaliinsa. Tätä paremmin ei melodioilla ja tarttuvuudella
varustettua kipakampaa metallia ollut aiemmin Suomessa tehty.
Samoihin aikoihin alkoi laadukkaan kotimaisen
metallin tuleminen lähestulkoon joka genressä."
"Reverend Bizarre nousi perinteisen doom
metalin kärkikastiin heti debyytillään, mutta kolmas ja viimeiseksi jäänyt
täyspitkä on niin mitaltaan kuin sisällöltään painavinta ja
mielipuolisinta julistusta mitä tässä maassa on koskaan kuultu.
Haistakaa huilu -asenteesta ja nimestä ekstraplussat."
"Icaros kuvaa hienon monitasoisesti niin
pohjanmaalaisuutt kuin suomalaisuuttakin, mutta tavalla, joka ei ammenna iänikuisesta kalevalaisesta koivuntuohimelankoliasta, vaan
käskee purra hammasta entistä tiukemmin yhteen, kapsahtaa kuuseen
kurkottaessaan katajaan sitten kuinka monta kertaa tahansa. Ulkokallassa
tuntuu käyvän ikuinen pohjoinen puhuri."
"Suomalaiset ovat
osanneet nauttia kautta aikojen yksinolosta ja synkistelystä, ja näitä olotiloja
Ghost Brigaden kakkonen kuvaa kaikessa herkkyydessään
mestarillisesti. Parhaimmillaan nautittuna kuulokkeilla pimeässä."
"BM6:n musiikissa haisee rehellisesti
niin garage rock, hiki, punk, mallas, blues kuin bensakin perin
miehisellä tavalla. Kaksikko onnistui
tiivistämään näistä elementeistä kaiken olennaisen."
"Kakkiksen joutsenlauluksi jääneen
debyyttitäyspitkän voi jo nyt julistaa suomirockin klassikoksi.
Perkeleellisen tarttuvia mutta kuuntelua kestäviä vanhan liiton
punk rock -ralleja, jotka koskettavat monessa kohtaa myös
teksteillään"