The Carnival - Henki juhlii, liha ei

Suomalaisen kulttuurin juuria ulottuu Kajaanin sekä pohjoisen että eteläisen vaikutusta sisältävään vaihettumisvyöhykkeeseen yllättävän paljon. Onhan paikkakunnan piirilääkärinä 1800-luvun alkupuoliskolla toiminut itse Elias Lönnrot presidentti Urho Kekkosen käydessä koulua paikallisessa lyseossa vajaa sata vuotta myöhemmin. Muusikoista niin Sakari Kukko (Piirpauke), Jorma Kääriäinen (Agents) kuin Jarkko Martikainenkin (Euthanasia (RIP), Y.U.P.) ovat kajaanilaistaustaisia. Käytettäessä metsätyyppivertauksia em. henkilöt olisivat lähinnä alueelle tyypillistä kangasmetsää kun taas viime vuosituhannen lopussa perustettu, metallilla hardcore-räimettään sekoittava The Carnival olisi lähinnä upottavaa aapasuota.

Lue koko haastattelu Imperiumista

Lapinpolthajat

Vuosien saatossa etelää kohti valunut punkyhtye Lapinpolthajat ei tarvitse enää tikkuja ja bensaa, sillä kesän alussa julkaistulla kolmannella levyllään he ovat tulessa ja isolla liekillä. Kappaleet rullaavat entistäkin napakammin ja tarttuvammin puhumattakaan sanoituksissa entistäkin oivaltavammin ja koskettavammin kerrotuista ihmiskohtaloista.

Lue koko haastattelu Imperiumista

Kuuntele Loathia ja ihastu

Tänä vuonna perustettu Loath ei ole jäänyt jahkailemaan debyyttinsä tekemisen kanssa, sillä 10 biisiä on pistetty purkkiin melkoisen nopeasti eikä kyse ole nyt pelkistä kappaleiden tempoista. Kokonaisuus löytyy Bandcampista sekä kahden biisin verran YouTubesta ("The Common God" ja "Xeroxed", mutta CD:täkin on kuuleman mukaan tulossa ja hyvä niin, vaikka vinyylihän se tällekkin julkaisulle olisi paras mahdollinen muoto.

Niin orkesterin logo kuin nimikin kertovat musiikin sisällöstä jo aika paljon, sillä hempeitä rakkaus- tai tuutulauluja ei "Total Peace" -kiekolla kuulla, vaan ahdistuneisuudesta ja misantropiasta kumpuava painostava syljentä on julmaa julistusta alusta loppuun. Varsin tutuista crust & grindcore/hardcore-aineksistahan Loathin soppa on keitetty, mutta sen verran tuhtia ja vakuuttaavaa lusikoitavaa levy on, että satunnaisia maukkaita sattumiakin sisältävää keitosta lappaa mielellään korvakäytäviinsä. Yksin pimeässä tottakait. Onneksi juuri nyt vallitseva vuodenaika tarjoaa siihen runsaasti mahdollisuuksia.

Unkind - peloista pahin

Keskellä kuuminta kesää kuudennen albuminsa julkaissut Unkind venytti jälleen maanisesti d-beattisena soivan hardcorensa raja-aitoja, mutta palasi samalla juurilleen, jotka kumpuavat pelosta. Asioiden ytimessä pannumies Saku ja kuusikielisen kurittaja Tumppi.

Lue haastattelu Imperiumista

Scumrise! "Super Hits!" EP

1. At the Bar 01:55
2. Today Everyday 02:21
3. Old And Cold 01:47
4. All I Need 02:51
5. Katkeruus 02:24

Kokonaiskesto: 11:18

"Se on ku vitun lottovoitto kun saa asuu Kouvolassa." ylistää Kakkahätä-77 entistä Kymenläänin pääkaupunkia, josta myös kaksimiehinen, mutta ainakin toistaiseksi sessiorumpalin kanssa operoiva Scumrise! ponnistaa. Viime vuonna perustettu poppoo ehti julkaista vielä samana vuonna "Ite tein ja säästin" -demon, ja nyt uudet hitit on saatu tallennettua kasetti-EP:lle.

Esikoismateriaaliin verrattuna kappaleiden pituuksista on karsittu lähes puolet pois ja temmotkin ovat samalla melkein kaksinkertaistuneet. Meininki onkin huomattavasti räväkämpää ja punkimpaa rokkia aiemman osin stoner-henkisen jumituksen ja laahamisen sijaan ja tämä muutos istuukin yhtyeen pirtaan selvästi paremmin. Perussoinnuista ja rakenteista kasatuissa kappaleissa on silti sekä letkeyttä että tarttuvuutta, joihin Toni Kukkolan osuvasti revittelevä ja äänijänteitä säästelemätön laulutyyli tuo omanlaistaan kaivattua ekstrapotkua.

EP:n viidestä repäisystä selkeimmiksi hiteiksi nousevat rokit heti täysillä käyntiin potkaiseva "At the Bar" ja mainiota pienimutoista himmailua täysillä jytäämisen vastapainoksi esittelevä "All I Need". Ei jäljelle jäävä kolmikko sekään kauaksi taakse jää, lähimpänä vauhtia ja vaaratilanteita sekä levähdyspaikkoja sisältävä "Old And Cold".

Scumrise! osoittaa yhdessä mm. Kivareiden ja viime viikolla hehkuttamani Monster Mulletin  kanssa, että erilainen rock-musiikki elää ja voi jopa hämmästyttävän hyvin kaupungissa, jonka sanotaan olevan olemassa vain VR:n armosta.

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Kivesveto Go Go tekee punkkia Kouvolasta

Kouvola on paikka, josta monellakaan ei tunnu olevan hyvää sanaa sanottavanaan. Ehkä juuri siksi kaupunki on innoittanut vuosikymmenten aikana useampaakin punk-yhtyettä aina Maho Neitsyestä Kakkahätä-77:aan ja Kivesveto Go Go:hun. ”Kivareiden” viime tammikuussa julkaisema Mieti elämääs I -seiskatuumainen haisee ja maistuu eletyltä elämältä.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Yleislakko koskettaa monia

Turun tauti -nimityksen saanut ilmiö riivasi Yleislakon kotikaupunkia 80-luvulla. Mikäli tämä punk-nelikko olisi ollut olemassa jo tuolloin, olisi se epäilemättä antanut sanan säilänsä sivaltaa tarkasti kohti asiaan sotkeutuneita paikallispolitiikkoja. Loppuvuodesta 2012 julkaistulla Maailmanpolitiikan arkipäivää -nimisellä kolmannella levyllään huutia saavat niin koti- kuin ulkomaanpolitiikka ja sen tekijät.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Nyrkkitappelu tarjoaa taas turpasaunan

Vuoden 2011 puolella netissä julkaistut Nyrkkitappelun ensimmäiset rallit olivat sen verran härskillä asenteella ja nuoruuden raivolla veivattua suoraviivaista rokkia, että oli vain ajan kysymys koska ne saisivat virallisen julkaisunsa.

Eikä EP:tä tarvinnutkaan odotella kuin huhtikuuhun 2012 saakka, kun Blast of Silence yhteistyössä Svartin kanssa julkaisikin mainion viiden biisin 7", jonka itsestäänselviä ja jopa radiosoittoon päätyneitä hittejä olivat räväkän vauhdikas Voi pyhä äiti, nyt mennään! sekä rauhallisempi Stoogesmainen, kovaa joskaan ei perusteettomalta kuulostavaa uhoa sisältävä Tyttöjen farkut.

On silti hiukan outoa, ettei Nyrkkitappelu saanut läheskään samanlaista lentävää lähtöä, kuin vaikkapa vastikään debyyttinsä julkaissut Pää Kii, mutta ehkä pienlevyformaattissa sekä entuudestaan täysin tuntemattomassa nuorisoporukassa ei vaan ole samanlaista imua kuin nykypunkin tunnetuimmassa muusikossa Teemu Bergmanissa sekä tämän lukuisissa hyvin tunnettavuutta keränneissä aiemmissa bändeissä.

Saa nähdä muuttuuko tilanne miten heti alkuvuodesta julkaistavan neljän biisin seiskan myötä, josta on juuri julkaistu maistiaisena yhtyeelle tyypillisen aidolta ja röyhkeältä kuulostava soittokavereiden ylistys Mä vihaan mun bändikavereita. Taannoisella Vastavirran keikalla kappaleen sanoma konkretisoitui laulaja Horo-Hepen heittäessä kitaristin kesken kappaleen vähintäänkin pisteen arvoisella heitolla rumpuihin sillä seurauksella, että kannuja saatiin kasailla kokoon useamman minuutin ajan ennen keikan jatkumista.



Yksinkertaisen vastustamattomasti eteenpäin puskeva kappale lupaa paljon jopa ennen kesää julkaistavalta täyspitkältä "Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks". 

Rokista jo kauan sitten pitkälti kadonnut ja kaivattu vaaran tunne on alati läsnä Nyrkkitappelussa ja sen musiikissa. Nuorissa ON rockin tulevaisuus!

Sokea Piste kannattaa huomioida

Meillä jokaisella on kehossamme sokea piste ja musiikin diggailussa niitä monella vasta onkin. Sokea Piste yhtyeen suhteen musiikillinen syvyysnäköni ei näemmä ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ilmeisesti helmikuussa 2013 julkaistavan "Välikäsi" levyn myötä pitää ehdottomasti suorittaa korjausleikkaus asian suhteen. Bändissä näyttäisi muuten olevan paukuttajana sama Jukka kuin Vapaassa Maassa, joka muuten juuri julkaisi marraskuussa blogissani intoilemani "Maailma Pimenee" 10" (tarkempi arvio tulossa tammikuun 2013 lopussa ilmestyvään Inferno #103:een). Ja onpahan loppukolmikkokin tuttu monesta muusta yhtyeestä.

Alle viikko sitten julkaistut kaksi näytekappaletta ovat nimittäin varsin vakuuttavia. Näistä etenkin vahvasti angstinen sekä 80-luvun lohduttommasta post-punkista ammentava "Kylmä asema" on pirun intensiivinen ja vakuuttava kappale, jonka maanisuus tempaa mukaansa heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien.

Eikä ole suoraviivaisempi "Pimeää voimaakaan" ollenkaan huono, sillä reilu kaksiminuuttinen on suoraan kasvoille heitetty ja korviin tungettu vimmainen viisu. Kylmään asemaan verrattuna ote on astetta aggressiivisempi ja kappale ehtii livahtaa ohi ennen kuin ehtii oikein tajuamaan mistä oikein oli kysymys.


Albumin epätyypilliseen kansikuvaan kannattaa muuten kanssa kiinnittää erityistä huomiota. Sehän on nimittäin kuin oikeaa taidetta, jollaista voisi kuvitella näkevänsä jopa taidenäyttelyssä. Kaikessa näennäisen kaoottisuuden sekä anarkismin että byrokraattisen rationalismin luomassa ristiriidassa 
se kuvaa musiikkia enemmän kuin hyvin.

Ektron CD-julkaisun hankkiminen houkuttaisi kovasti, sillä kaupan päälle saisi samalla levyllä koko tuotannon eli aiemmin julkaistut Ajatus karkaa 12" sekä  Oire 7", mutta onhan vinyyli kuitenkin aina vinyyli (julkaisu yhteistyössä Tuska&Ahdistus ja Karkia Mistikan kanssa) ja em. kaksikkoakin näyttäisi distroista vielä saavan. Voi näitä suuria yleismaailmallisia ongelmia kuten valinnan vaikeuksia...

Ääninäytteitä Vapaan Maan kympistä

Viime vuoden joulukuussa esikoisseiskansa pihalle pukannut Vapaa Maa kasvattaa nyt julkaisukokoaan kymmeneen tuumaan. Edellisellä kerralla tarjoillut ennakkomaistiaiset saivat aikaan ostopäätöksen, mutta julkaisu ei kuitenkaan aivan osoittautunut yhtä maittavaksi kokonaisuudeksi kuin mitä toivoa saattoi.

Bändin musiikillinen maailma tuntuu selkeästi kirkastuneen vuodessa. Sen punk/hardcore-seoksessa on nyt enemmän sekä omaa ilmettä että erilaista ja kimuranttiakin tarttumapintaa, jotka synnyttävät jopa osittaisia mielleyhtymiä hienoon, mutta nyttemmin kuopatun Abduktion suuntaan. Asiaan ei tosin voi olla täysin vaikuttamatta vokalisti Mikko Suikkasen tunnistettava ääni, joka oli sanoituksiensa ohella tärkeä osa myös Abduktion personaallista soundia.

Juuri julkaistut kaksi kappaletta ovat sen verran mielenkiintoisia, että pukin kontista voi itselle löytyä hyvinkin mieluinen yllätys. Toivon mukaan koko kymppi ei petä.

Jos värillä on väliä, saa Combatista ennakkotilattua jo nyt vihreää vinyyliä. Bändin kautta ostettavaksi tulee aikanaan erikoissettinä keltaista kiekkoa jäljelle jäävien kauppiaiden tyytyessä kauppamaan perinteisempää mustaa kultaa.


Ja jos kahdesta täysimittaisista näytteestä ei saanut tarpeekseen, on tarjolla vielä reilun minuutin mittainen teaser-video:

Yleislakko "Maailmanpolitiikan arkipäivää" maistiaisia

Suomen Dead Kennedysiksi (tsekkaa myös Kuolleet Kekkoset, jos ei muuten niin nimensä takia) tituleerattu turkulainen Yleislakko julkaisee kolmannen albuminsa "Maailmanpolitiikan arkipäivää" (LP/CD) Blast of Silencen kautta 16.11.12 Reilu vuosi sitten julkaistu "Vapauden rautaiset raamit" oli sen verran monipuolinen ja viihdyttävä kokonaisuus niin musiikillisesti kuin tekstillisesti, että kasvaneita odotuksia on myös uutukaista kohtaan. Eivätkä juuri julkaistut ääninäytteet "Hallitukseen" sekä levyn nimikappale "Maailmanpolitiikan arkipäivää" petäkään...

Solistin Jello Biafra -henkinen äänenkäyttötapa, yhtyeen ennakkoluuloton ja punkin perinteisiä genrerajoja reilusti venyttävä musiikki sekä suorasukainen väkevä poliittinen sanoma oikeuttavat DK-vertaukset nyt vahvempana kuin koskaan aiemmin. Yleislakko ilkkuu ja roimii raskaalla kädellä ja roisinkin sanoin valtaapitäviä, mutta ei silti sorru paatokselliseen saarnaamiseen, vaan tyytyy lähinnä tekemään huomioita asioiden tiloista. Valmiita vastauksia tai vaihtoehtoja ei tarjoilla, ne pitää jokaisen löytää ja tajuta itse. Perusteltu kyseenalaistaminen asiassa kuin asiassa on aina ilahduttavaa ja Yleislakon sanoman luulisi sopivan myös niille, jotka eivät välttämättä vaivaudu edes ääniuurnille.

Mielenkiintoisen kontrastin tiukalle tekstilliselle sisällölle luo musiikin melodinen ote, jota voi kutsua jopa kepeäksi. Yleislakon punk rock ei ole millään tavoin räkäistä, vauhdikasta tai äärimmäistä, vaan se uskaltaa ja osaa lähestyä genreä useista eri suunnista ilman musiikillisia rajoituksia ollen silti selkeästi kuitenkin punkkia.

Bändin musiikki on kaikkea muuta kuin punkin arkipäivää, kuten allaolevista kahdesta maistiaisesta voi jokainen itse havaita.

Kuudes Silmä "S/T" 7"

© Jussi Jänis

Tuore Kuudes Silmä -yhtye julkaisi juuri esikoisseiskansa Combat Rock Industryn kautta. Levy-yhtiön mainospuhe kiteyttää kaiken olennaisen ilman turhia korulauseita:

"Hienoa synkkää, ahdistunutta mutta melodista goottisärmäistä punkkia tältä uudelta helsinkiläisbändiltä.. tyylilajin parhaat perinteet kuuluvat mutta oma meininki hallussa, etenkin sanoituksissa kiteytyy ihmisen ahdistus täydellisellä tavalla! Musta Paraati/Cure/ym fanit HUOM!!"

Ei edes bändi itse varmasti kiellä, etteikö etenkin genren kotimainen pioneeri Musta Paraati olisi toiminut erittäin suurena vaikuttajana, mutta hyviltähän saa aina lainata ja huonoilta ei taas kannata. Kuudennen Silmän vahvan perinnetietoinen ja kolkko mustahuulisynkistely on kuitenkin juuri lähes täydellisen sopivaa musiikkia lokakuuhun, kun ulkonakin tuivertaa kylmä tuuli ja pulskat pihlajanmarjat hehkuvat kirkkaan oransseina muistuttaen satokauden päättymisestä.

Yhtyeen omalta Bandcamp-sivulta löytyy nyt kaksi 7":n kolmesta kappaleesta niin kuunneltavana kuin ladattavanakin.


PÄIVITYS 17.10.12: Seiskan kolmas kappale "Happea" on puolestaan kuunneltavissa levy-yhtiön Bandcamp-sivulla.


PÄIVITYS 08.12.12 Joulukuun Rumba noteerasi Megan Metalli blogin Kiitoradalla palstalla

Haistelijat ei haise

Tänä kesänä kolmannen seiskatuumaisensa julkaissut hardcore-trio Haistelijat kunnioittaa uudella Pakkomielle -ep:llään muun muassa edesmennyttä kuvataiteilija Kalervo Palsaa ja jakaa mielenkiintoisia harrastevinkkejä syksyn pimeneviin iltoihin.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Famine Yearin nälkä säilyy

Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevan Famine Yearin perustamisen lähtökohtana oli yksinkertaisesti soittaa tylyä musiikkia. Tavoite saavutettiin heti ensimmäisillä demoilla. Tuliterällä Tervetuloa tilastoihin -seiskatuumaisella bändi ei ainakaan ole löystynyt tippaakaan, vaikka musiikillinen linja tuntuukin hieman jalostuneen.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Black Magic Six on teiden risteyksessä

Kaksi vuotta sitten raju rockduo Black Magic Six oli matkalla kohti tuomiopäivää. Nyt julkaistulla kolmannella albumilla soi raaka blues ja paholainen kurkkii olan takaa entistä tarkkaavaisemmin.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta