Turun tauti -nimityksen saanut ilmiö riivasi Yleislakon kotikaupunkia 80-luvulla. Mikäli tämä punk-nelikko olisi ollut olemassa jo tuolloin, olisi se epäilemättä antanut sanan säilänsä sivaltaa tarkasti kohti asiaan sotkeutuneita paikallispolitiikkoja. Loppuvuodesta 2012 julkaistulla Maailmanpolitiikan arkipäivää -nimisellä kolmannella levyllään huutia saavat niin koti- kuin ulkomaanpolitiikka ja sen tekijät.
Lue haastattelu Infernon nettisivuilta
Megan Metalli -blogissa nostetaan esille mielenkiintoisia koti- ja ulkomaisia artisteja sekä levyjä, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota nykyisenä musiikin ylitarjonnan aikana.
Olen kirjoittanut haastatteluja sekä CD/DVD arvosteluja myös raskaan rockin erikoislehti Infernoon aina sen perustamisesta vuodesta 2001 alkaen. Näiltä sivuilta löytyvät nyt myös lähes kaikki lehteen tekemäni tekstit sekä myös aikoinani Tuhma-lehteen tekemäni kolumnit sekä Hamaraan raapustamani arviot.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blast of Silence. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blast of Silence. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
maanantai 31. joulukuuta 2012
Nyrkkitappelu tarjoaa taas turpasaunan
Vuoden 2011 puolella netissä julkaistut Nyrkkitappelun ensimmäiset rallit olivat sen verran härskillä asenteella ja nuoruuden raivolla veivattua suoraviivaista rokkia, että oli vain ajan kysymys koska ne saisivat virallisen julkaisunsa.
Eikä EP:tä tarvinnutkaan odotella kuin huhtikuuhun 2012 saakka, kun Blast of Silence yhteistyössä Svartin kanssa julkaisikin mainion viiden biisin 7", jonka itsestäänselviä ja jopa radiosoittoon päätyneitä hittejä olivat räväkän vauhdikas Voi pyhä äiti, nyt mennään! sekä rauhallisempi Stoogesmainen, kovaa joskaan ei perusteettomalta kuulostavaa uhoa sisältävä Tyttöjen farkut.
On silti hiukan outoa, ettei Nyrkkitappelu saanut läheskään samanlaista lentävää lähtöä, kuin vaikkapa vastikään debyyttinsä julkaissut Pää Kii, mutta ehkä pienlevyformaattissa sekä entuudestaan täysin tuntemattomassa nuorisoporukassa ei vaan ole samanlaista imua kuin nykypunkin tunnetuimmassa muusikossa Teemu Bergmanissa sekä tämän lukuisissa hyvin tunnettavuutta keränneissä aiemmissa bändeissä.
Saa nähdä muuttuuko tilanne miten heti alkuvuodesta julkaistavan neljän biisin seiskan myötä, josta on juuri julkaistu maistiaisena yhtyeelle tyypillisen aidolta ja röyhkeältä kuulostava soittokavereiden ylistys Mä vihaan mun bändikavereita. Taannoisella Vastavirran keikalla kappaleen sanoma konkretisoitui laulaja Horo-Hepen heittäessä kitaristin kesken kappaleen vähintäänkin pisteen arvoisella heitolla rumpuihin sillä seurauksella, että kannuja saatiin kasailla kokoon useamman minuutin ajan ennen keikan jatkumista.
Yksinkertaisen vastustamattomasti eteenpäin puskeva kappale lupaa paljon jopa ennen kesää julkaistavalta täyspitkältä "Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks".
Rokista jo kauan sitten pitkälti kadonnut ja kaivattu vaaran tunne on alati läsnä Nyrkkitappelussa ja sen musiikissa. Nuorissa ON rockin tulevaisuus!
Eikä EP:tä tarvinnutkaan odotella kuin huhtikuuhun 2012 saakka, kun Blast of Silence yhteistyössä Svartin kanssa julkaisikin mainion viiden biisin 7", jonka itsestäänselviä ja jopa radiosoittoon päätyneitä hittejä olivat räväkän vauhdikas Voi pyhä äiti, nyt mennään! sekä rauhallisempi Stoogesmainen, kovaa joskaan ei perusteettomalta kuulostavaa uhoa sisältävä Tyttöjen farkut.
On silti hiukan outoa, ettei Nyrkkitappelu saanut läheskään samanlaista lentävää lähtöä, kuin vaikkapa vastikään debyyttinsä julkaissut Pää Kii, mutta ehkä pienlevyformaattissa sekä entuudestaan täysin tuntemattomassa nuorisoporukassa ei vaan ole samanlaista imua kuin nykypunkin tunnetuimmassa muusikossa Teemu Bergmanissa sekä tämän lukuisissa hyvin tunnettavuutta keränneissä aiemmissa bändeissä.
Saa nähdä muuttuuko tilanne miten heti alkuvuodesta julkaistavan neljän biisin seiskan myötä, josta on juuri julkaistu maistiaisena yhtyeelle tyypillisen aidolta ja röyhkeältä kuulostava soittokavereiden ylistys Mä vihaan mun bändikavereita. Taannoisella Vastavirran keikalla kappaleen sanoma konkretisoitui laulaja Horo-Hepen heittäessä kitaristin kesken kappaleen vähintäänkin pisteen arvoisella heitolla rumpuihin sillä seurauksella, että kannuja saatiin kasailla kokoon useamman minuutin ajan ennen keikan jatkumista.
Yksinkertaisen vastustamattomasti eteenpäin puskeva kappale lupaa paljon jopa ennen kesää julkaistavalta täyspitkältä "Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks".
Rokista jo kauan sitten pitkälti kadonnut ja kaivattu vaaran tunne on alati läsnä Nyrkkitappelussa ja sen musiikissa. Nuorissa ON rockin tulevaisuus!
torstai 18. lokakuuta 2012
Yleislakko "Maailmanpolitiikan arkipäivää" maistiaisia
Suomen Dead Kennedysiksi (tsekkaa myös Kuolleet Kekkoset, jos ei muuten niin nimensä takia) tituleerattu turkulainen Yleislakko julkaisee kolmannen albuminsa "Maailmanpolitiikan arkipäivää" (LP/CD) Blast of Silencen kautta 16.11.12 Reilu vuosi sitten julkaistu "Vapauden rautaiset raamit" oli sen verran monipuolinen ja viihdyttävä kokonaisuus niin musiikillisesti kuin tekstillisesti, että kasvaneita odotuksia on myös uutukaista kohtaan. Eivätkä juuri julkaistut ääninäytteet "Hallitukseen" sekä levyn nimikappale "Maailmanpolitiikan arkipäivää" petäkään...
Solistin Jello Biafra -henkinen äänenkäyttötapa, yhtyeen ennakkoluuloton ja punkin perinteisiä genrerajoja reilusti venyttävä musiikki sekä suorasukainen väkevä poliittinen sanoma oikeuttavat DK-vertaukset nyt vahvempana kuin koskaan aiemmin. Yleislakko ilkkuu ja roimii raskaalla kädellä ja roisinkin sanoin valtaapitäviä, mutta ei silti sorru paatokselliseen saarnaamiseen, vaan tyytyy lähinnä tekemään huomioita asioiden tiloista. Valmiita vastauksia tai vaihtoehtoja ei tarjoilla, ne pitää jokaisen löytää ja tajuta itse. Perusteltu kyseenalaistaminen asiassa kuin asiassa on aina ilahduttavaa ja Yleislakon sanoman luulisi sopivan myös niille, jotka eivät välttämättä vaivaudu edes ääniuurnille.
Mielenkiintoisen kontrastin tiukalle tekstilliselle sisällölle luo musiikin melodinen ote, jota voi kutsua jopa kepeäksi. Yleislakon punk rock ei ole millään tavoin räkäistä, vauhdikasta tai äärimmäistä, vaan se uskaltaa ja osaa lähestyä genreä useista eri suunnista ilman musiikillisia rajoituksia ollen silti selkeästi kuitenkin punkkia.
Bändin musiikki on kaikkea muuta kuin punkin arkipäivää, kuten allaolevista kahdesta maistiaisesta voi jokainen itse havaita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)