Dysangelium

Vuonna 2009 Kielissä perustettu Dysangelium on jalostanut black metaliaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa ja tämä metodi onkin osoittautunut äärimmäisen järkeväksi tavaksi toimia. Jos heti vuoden 2013 alussa julkaistu ensimmäinen virallinen demo Exordium oli sekin vielä eräänlaista harjoittelua, on viime heinäkuussa virallisen julkaisunsa saanut Leviaxxis-demo jo lähes täysin valmista tavaraa. Julkaisun laadusta kertoo jotain jo sekin, että sen takana on alan piireissä erittäin arvostettu ja laadukkaista julkaisuistaan tunnettu World Terror Committee lafka.

Lue koko haastattelu Imperiumista

Kuolemaa, pimeyttä ja tuomiota

Tämän vuoden puolella ei katsauksia uusin kotimaisiin tulokkaisiin ja demojulkaisuihin ole tullutkaan kirjoitettua. Kyllähän noita vastaantulevia nettijulkaisuja tulee edelleen tehtyä suht säännöllisesti, mutta koska mikään ei sen kummemmin ole kuuloelimiä kutkuttanut ja noita muitakin kirjoitushommia on piisannut, niin tähän blogiini ei ole tullut tumpattua kuin noita eri paikkoihin tekeminä arvioita ja haastatteluja.

Vaan nytpä tuleekin sitten kerralla esittelyyn kokonainen kolmikko, jotka kaikki edustavat konsanaan eri genrejä niin death, black kuin doom metaliakin.

Disformed on nuori tulokas, jonka jäsenistöstä ei kuitenkaan voi sanoa täysin samaa. Uunituoreella promollaan löyhkää erityisesti ruotsalainen, mutta myös kotimainen vanhan koulukunnan death metal. Nasevassa biisikaksikossa "The Purge" ja "The Enemy" onkin heti kaikki palaset lähes oikeilla kohdillaan, ja vaikka vaikutteet ovatkin selvästi kuultavissa, on meininki sopivalla tavalla tuoreeen kuuloista ilman tympeää apinoinnin tunnetta. Korvaa miellyttää erityisesti kitaraosasto aina jämeristä soundeista lähtien ja päättyen tiukkoihin riffeihin ja juuri sopivan vähäeleisen melodioihin ja sooloihin. Vaan onhan ainakin osa jäsenistöstä ehtinyt tällaista sarkaa tahkoamaan mm. Fleshredissä ja Fiercessä, joten eipä ihme että sormet otelaudoilla liikkuvat vikkelästä heti oikeisiin kohtiin.

Devouring Starin demo onkin ilmestynyt ainakin kasettiformaatissa jo viime vuoden loppupuolella, mutta eihän tämmöisellä materiaalilla mitään viimeistä käyttöpäivää ole. Bändin epäortodoksinen black metal tuo toki niin sisällöltään kuin tunnelmaltaankin mieleen Deathspell Omegan, mutta sen verran vahvan omaehtoista yhtyeen julistus kuitenkin on, että minkäänlaisesta kopioinnista ei edes ilkeä ääneen puhua, vahvoista vaikutteista korkeintaan.

Omintakeistaan tuomiota jakavasta Saarnastuolista tuli intoiltua ihan blogiin asti jo lähes vuosi sitten ja selviteltyä siinä samalla hämeenlinnalaisten aina 90-luvun alkuun johtavaa uraa. Ilolla olenkin pannut merkille, ettei orkesteri ole suinkaan painunut kotimaisen raskaamman populaarimusiikin historian alaviitteeksi, vaan viime vuoden sessioissa tallennettu erinomaisen mainio "Luinen syli" on saanut nyt myös jatkoa. Juuri päättyneissä "T.sessioissa" tallentuivat kappaleet "Signaali ei kanna Taulamaanvuoren yli" sekä "Sörkkarauta", jotka aiempien biisien tapaan sisältävät niin uutta kuin vanhaakin materiaalia aina vuosikymmenten takaa.

On vaikeaa sanoa mikä Saarnastuolin musiikista tekee niin kiehtovaa, mutta jo biisien nimet ja sanoitukset ovat oudolla tavalla herkullisen kutkuttavia musiikista ja tekstien tulkinnasta puhumattakaan. Kyllähän herrat ovat mm. black sabbathinsa korvat höröllään kuunnelleet, mutta mukaan on ujutettu kyllä niin paljon muutakin ja tutun polun seuraamisen sijasta on lähdetty raivaamaan omaa uraa. Toivon mukaan matkaa riittää aina lisämateriaaliin ja keikkoihin saakka.

Solacide "Waves of Hate" MCD

1. Waves of Hate
2. Your Worst Enemy
3. After the Fall
4. God on Fire (Live)
5. Nothing Weak Survives (Live)

Kokonaiskesto: 31:19

Jo pitkään, joskin eri nimellä, olemassa ollut Solacide julkaisee nyt vasta toisen EP:nsä. Hieman erikoiseksi asian tekee se, että kahta livebonaria lukuun ottamatta biisit ovat samoja kuin vuonna 2006 julkaistulla saman nimisellä demolla, kokonaan uusiksi äänitettyinä toki. Noh, onhan tässä laulaja toki vaihtunut välillä ja visiokin oletettavasti seitsemässä vuodessa jalostunut, joten viimeistä käyttöpäivämäärää ei materiaalilla ole olemassa.

Lahtelaisten black metal soi erittäin melodisesti eikä se myöskään kaihda tehdä mutkia tai eksyä genren ytimestä kohti laitoja. Pitkä kokemus kuuluukin mainiosti soljuvissa sovituksissa sekä kauttaaltaan korvaa miellyttävissä kitaralinjoissa. Niin hyvin kuin paketti onkin kasassa, pientä karsimista olisi voinut tehdä niin kuuden minuutin rajapyykin ylittävässä EP:n nimikappaleessa kuin nippa nappa kahdeksan minuutin ylittävässä Your Worst Enemyssäkin.

Niin osaava kuin Solacide julkaisullaan onkin, jonkinlainen selkeä ja päällekäyvä ominaisilme siltä kuitenkin puuttuu. Serpentin Imperiumin arviossa mainitsema, osin puhtain lauluinkin varustettu ja "vain" viiden minuutin mittainen After the Fall on kieltämättä EP:n TJEU-raita, jonka erilaisia musiikillisia puolia ja ääripäitä hyvin hyödyntävä sävellys on juuri sitä mitä yhtye kaipaa erottuaakseen. 

Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM+ = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Kylmyyttä, pimeyttä ja saastaa syksyyn

Blogissani olen hehkuttanut ja nostanut esille yksinomaan kotimaisia bändejä. Ei siksi, että ne ovat Suomesta, vaan siksi, että ne ovat yksinkertaisesti olleet maininnan arvoisia. Lähes sama tilanne on vallinnut jo vuosia valittaessa henkilökohtaista top 5 -listaa Infernoon. Joku aikoinaan esittikin jossain päin nettiä ehkä sinällään ihan aiheellisenkin kysymyksen "Eikö se Kuusinen kuuntele mitään muuta kuin kotimaista musiikkia?" Kyllähän minä kuuntelen, mutta jostain syystä jo pitkään härmäläisten käden jälki on vain miellyttänyt näitä kuuloelimiä ja niiden takana olevaa harmaata massaa enemmän ihan genrestä riippumatta.

Nyt viime henkosiaan vetelevässä syyskuussa huomaan intoilleeni niin saksalaisten kuin amerikkalaisten tekemästä mekkalasta. Mistään genreä mullistavista levyistä tai tulevista klassikoista ei ole kysymys, mutta olen monta monituista kertaa huomannut kuunnelleeni näitä promoja uudestaan ja uudestaan.

Hivenen pöljähköllä Darkmoon Warrior -nimellä varustetusta yhtyeestä ei aiemmin ole ollut hajuakaan, mutta marraskuun 11. julkaistava toinen täyspitkä "Nuke'em All" kiehtoo konstailemattomalla ja suoraviivaisella black metalillaan, josta löytyy juuri sopivasti tarttumapintaa. Vastikään näytteenä julkaistu "Storm of Feces" ei edusta levyn parhaimmistoa, ajaa se silti asiansa. Oma valintani olisi kohdistunu joko avauskappaleeseen "Fuck Off" tai levyn nimiraitaan.

EDIT 27.9.2013 Toiveihini näemmä vastattiin:


Samoihin aikoihin eli marraskuun 8. ilmestyy myös aiemmin jämäbändinä pitämäni Endstillen kahdeksas levy "Kapitulation 2013". Aiemmista ei kovinkaan mairittelevista kuulohavainnostani johtuen tämä albumi jos mikä tuli puskista yllättäen housut kintuissa.  Levystä tai itse biisistä ei sen enempää sanottavaa ole kuin mitä Infernon uutisoinnissa kommentoin.

Pahin ja paras saasta on säästetty viimeiseksi. Nekrofilth ei sekään ole aiemmin korviini kantautunut, mutta lokakuun viimeinen päivä julkaistava kakkoskiekko "Devil's Breath" on vallan mainiota ja kaikesta turhasta ja ylimääräisestä karsittua Venom/Slaughter/Repulsion -osaston palvontaa. Eikä orkesterilla menekään kuin 26 minuuttia 13 biisin läpitakomiseen ja se on kiitos ja morjens!

Kolmikasvoinen Alghazanth

Reilut 2,5 vuotta sitten ilmestyneen mainion "Vinum Intus" -albumin jälkeen Alghazanthin solistiksi on palannut demoilla sekä debyytillä ääntään raastanut ja sittemmin pelkästään kitaristina toiminut Thasmorg. Kaikessa hiljaisuudessa on valmistunut myös orkesterin 7. täyspitkä albumi, joka tullaan tuntemaan nimellä "The Three-faced Pilgrim". Julkaisupäivää ei toistaiseksi vielä ole annettu, mutta odotusta lieventää sitä ennen ilmestyvä EP, joka sisältää kaksi eksklusiivista kappaletta. Tämänkin ilmestymisestä tullaan tiedottamaan hiukan myöhemmin.

Nyt Soundcloudissa julkaistu "AdraMelekTaus"-kappale jatkaa tutun laadukasta Alghazanth linjaa. Jyväskylästä ei kiehtova pimeys näemmä kaikkoa mihinkään.

Black Crucifixion naulitsee kuuljansa paikoilleen

Vaikka rovaniemeläislähtöisellä Black Crucifixionilla onkin ikää jo yli 20 vuotta, on yhtye epäilemättä jäänyt monelle black metaliin syvemmällekkin sukeltaneelle hieman vieraaksi johtuen rauhallisesta julkaisu- sekä keikkatahdista, mutta myös bändin varsin omaehtoisesta tavasta toimia musiikin suhteen.

Vuonna 2006 ilmestyneellä "Faustian Dream" -täyspitkällä käynnistynyt "comeback" sekä sen jälkeiset keikat että puolet uutta materiaalia ja toisen puolen liveä sisältänyt "Hope of Retaliation" (2011) keräsivät mukavasti kehuja. "Hope of Retaliation" on niitä harvinaisia levyjä, joihin olen useamman kerran halunnut ja yrittänyt paneutua, mutta koskaan se ei ole laskenut minua sisäänsä. Aivan kuin se hyljeksisi minua. 8.3.2013 ilmestyvän kolmannen pitkäsoiton "Coronation of King Darkness" kanssa tilanne on täsmälleen päinvastainen. Se imaisi heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta pauloihinsa eikä ole sen jälkeen höllännyt otettaan piirun vertaa.

Inferno uutisoi vähän aika takaperin nettisivuillaan, kuinka Black Crucifixion tulevalla albumilla kuullaan  myös suomalaisen progen legendoihin kuuluvasta Wigwamista tutuksi tulleen Pekka "Rekku" Rechardtin kitarointia.  Vierailun taustoja selvitellään tarkemmin myös tammikuun lopussa ilmestyneessä Inferno #1/2013, ja kuten jutustakin selviää, kyse ei ole minkäänlaisesta harkitusta kuriositeettia julkaisua kohtaan aiheuttavasta julkisuustempusta.

"Coronation of King Darkness" on heti ensikokemuksesta lähtien äärimmäisen kiehtova ja tarttuva julkaisu, jossa on alati läsnä omanlaisensa alkukantainen, synkkä ja vahva tunnelataus. Tunnelmassa, joskaan ei niinkään itse musiikissa, on paljon samaa kuin aikalaisensa Beheritin erittäin väkevässä, vuonna 2009 ilmestyneessä "Engramissa". Vaikka mistään proge-vaikutteisesta black metalista ei olekaan kysymys, on musiikki todella monipuolista ja polveilevaa niin kappaleiden välillä kuin niiden sisälläkin. Bändi ei myöskään missään vaiheessa sorru haahuilemaan joutavanpäiväisesti kauaksi juuristaan eikä ole alkanut myöskään sekoitella trendeikkäästi eri genrejä toisiinsa. Jos atmosfääri ei aina aivan pikimusta olekaan, on siinä paljon korvia miellyttäviä sävyjä 90-luvun dark metalin puolelta. Myös normaalisti hieman vierastamani suomen ja englannin kielen sotkeminen kappaleiden sanoitusten välillä kuulostaa täysin luonnolliselta ratkaisulta sanoman esilletuonnissa.

"Hope of Retaliation oli verryttelyä tätä varten ja sillä löytyi suunta nykyisen Black Crucifixionin soundille, jota olimme ensimmäistä kertaa bändin historiassa pystyneet hiomaan myös keikoilla ja kitaristimme E.R.Killin kanssa. Siksi sillä levyllä oli omat puoliskonsa paitsi uudelle studiomateriaalille niin myös vanhemman kaman uusille live-versioille. Halusimme avata jutun juonen myös ulkopuolisille.
Ehkä uusi levykin on vain näkemyksemme siitä, miltä black metal voisi - tai miltä sen pitäisi - tänä päivänä kuulostaa. Itselleni Coronation of King Darkness on suoraa jatkumoa vuoden 1992 The Fallen One of Flamesille."

Yhtyeen käskynhaltijan Fornin Megan Metallille esittämää lausuntoa on helppo uskoa. "What the Night Birds Sang" maistiainen laulakoon Black Crucifixionin ja "Coronation of King Darknessin" puolesta.

Pari näytettä lisää Baptismilta

Baptismin "As the Darkness Enters" -albumi on nyt nähnyt päivän valon ja yön pimeyden. "Esoteric Spheres" -singlen lisäksi nautittavissa on nyt pari kappaletta lisää.

"The Prayer" -veisussa äänessä Lord Sarcofagianin lisäksi myös Hornasta ja Sotajumalasta tuttu Infection:

"Casus in Tenebris" -kappaleessa vierailee puolestaan true Black Dawnista tuttu Wrath:



Levy tilattavissa suoraan levy-yhtiöltä Northern Heritagelta tai Levykauppa Äxästä

Baptism "Esoteric Spheres" single

Kotimaiseen BM-elitistöön kuuluva, Lord Sarcofagianin johdattama  Baptism valmistautuu julkaisemaan neljännen albuminsa "As the Darkness Enters". Pimeydellä siunatun teoksen julkaisee Northern Heritage niin CD:nä kuin LP:näkin ja näillä näkymin sen on määrä ilmestyä marraskuussa.

YouTubessa tarjoillaan levystä "Esoteric Spheres" -nimistä maistiaista ja kyllähän sitä kelpaakin makustella. Kappale on niin musiikiltaan kuin elävällä ja lämminhenkisellä tuotannoltaan ilahduttavan 90-lukulainen ja sen monipuolisuus useine erilaisine osuuksineen jopa hämmentää hiukan vielä useamman kuuntelukerran jälkeenkin. Asiaan kuuluvan melankolisen pohjavireen sisältävä biisi on kuitenkin sen verran hyvin kudottu kasaan ettei se ala maistua missään kohtaa silkalta sillisalaatilta. Kuultavaksi jää, millainen draaman kaari ja monimuotoisuus albumikokonaisuudelle on saatu luotua.

Tumma, tummempi, tummin – Sacrilegious Impalement

Suomen virallisessa business cityssä Lahdessa kaikkea ei uhrata kaupallisuuden alttarille. Sacrilegious Impalementin musta metalli on soinut uljaasti pienlevy-yhtiöiden julkaisemana viiden vuoden, kahden ep:n ja kahden täyspitkän verran. 

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Burzum "Fallen" (Byelobog) 9.3.2011

digipak CD, clear vinyl LP (ltd to 3000) ja LP

I. Fra Verdenstreet (From The World Tree) 1:03
II. Jeg faller (I Am Falling) 7:50
III. Valen (Fallen) 9:21
IV. Vanvidd (Madness) 7:06
V. Enhver til Sitt (Each Man To His Own, meaning "Each Man Gets What He Deserves") 6:16
VI. Budstikken (The Message) 10:10
VII. Til Hel og tilbake igjen (To Hel And Back Again) 5:57

Total playing time: 47:43

www.burzum.org

Jos vuosi sitten julkaistu Burzumin "paluulevy" "Belus" tuli monille melko puskista, voi sanoa sen vain vuotta myöhemmin ilmestyvän seuraajan "Fallenin" tulevan kaikille täysin pystymetsästä. Infernon toimittajien vuoden 2010 parhaimmaksi ulkomaiseksi levyksikin valittu "Belus" ei varmasti pettynyt pahasti kenenkään odotuksia, vaan oli juuri vähintäänkin niin vahva kokonaisuus ja erittäin oiva "Filosofemin" seuraaja kuin monet uskalsivat toivoa.

Jo pelkkä romanttishenkinen kansi ja vanhan logon hylkääminen antavat osviittaa siitä, ettei Varg Vikernes ole jäänyt täysin toistamaan vanhaa hyvin toimivaa kaavaa. Herran itsensä sanoin:

"Musically "Fallen" is like a cross between "Belus" and something new, inspired more by the début album and "Det Som Engang Var" than by "Hvis Lyset Tar Oss" or "Filosofem". The sound is more dynamic – we mastered the album as if it was classical music – and I was more experimental than I was on "Belus" in all respects. Lyricwise it is similar to the début album, in the way that it is more personal and focuses on existential issues, but the mythological untertone known from "Belus" is still there. I have also included some ambient tracks – a short introduction and a longer conclusion."

Aiempien levyjen tuttu sirisevä "lo-fi" tuotanto ja toistoon perustuva yksinkertainen riffittely ja sen onnistuneesti luoma hypnoottinen tunnelma on tuttua tavaramerkinomaista Burzumia. Musiikin herra Vikernes itse kiteyttää lauselmassaan osuvasti. Levyltä löytyy selkeästi niin "Belusia" kuin kahta ensimmäistä levyäkin sekä myös uudempaa/kokeellisempaa lähestymistapaa, mutta yhtä kaikki lopputulos on silkkaa Burzumia.

Suurin yllätys monelle voi kuitenkin olla entistä pohdiskelevampi ja seesteisempi tunnelma, voisipa joku käyttää jopa adjektiivia lämminhenkinen siinä mitassa kuin se nyt Burzumin kohdalla ylipäätään on mahdollista. Osa syynä tähän on aavistuksen verran lisääntynyt melodisuus sekä useammassakin kappaleessa käytetyt hauraat ja puhtaat lauluosuudet, jotka kuitenkin istuvat täysin luontevasti kokonaisuuteen aivan kuten niitä olisi käytetty alusta alkaen. Tiukimpia puritaaneja nämä pienet mutta merkitsevät muutokset saattavat kummastuttaa kovinkin paljon, mutta levy todellakin myös kuulostaa aiempaa henkilökohtaisemmalta ilman teksteihin perehtymistäkin.

Vaikka albumin harteille ei olekaan ladattu yhtä kovia odotuksia kuin sen edeltäjälle, ei "Fallen" petä missään nimessä vaikka se tullaankin todennäköisesti yllätys ja jännitysmomentin puuttuessa ottamaan vastaan "vain" vahvana lisänä Burzumin julkaisujatkumossa. Yksilöitä sen viidestä varsinaisesta kappaleesta ei esille juurikaan pomppaa, mutta kokonaisuus on kuitenkin vahva eikä heikkoa lenkkiä löydy. "Fallen" onnistuu osoittamaan selvästi, että herra Vikernesillä on edelleenkin paljon uniikkia annettavaa koko BM-genrelle.

Burzumin virallisilta kotisivuilta löytyy muuten mielenkiintoista taustatietoa "Fallen" albumista mm. sen äänityksessä käytetyistä instrumenteista ja laitteistoista.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Alghazanth "Vinum Intus" (Woodcut) 1.1.2011

digipak CD ja 2LP (helmikuu 2011)

1. A Living Grave
2. With a Thorn In Our Hearts
3. Only the Reflection Bleeds
4. Under the Arrow Star
5. Our Ascent of the Tower
6. Wine Within
7. For Thirteen Moons
8. Triunity
9. The Way of the Scales

Total playing time: 54:39

http://www.alghazanth.com/


Alghazanthin lähes kolme vuotta sitten ilmestynyt viides albumi "Wreath of Thevetat" nosti bändin tasoa rutkasti ylöspäin ja oli samalla yksi vuoden 2008 kovimmista levyistä. Levyn majesteetillinen ja jylhän repivä tunnelma toi erittäin vahvasti mieleen 90-luvun puolivälin kultakauden, jolloin kosketinvetoista mutta intensiivistä black metalia osattiin vielä tehdä sortumatta liialliseen juustoisuuteen. Lähes lampaan lailla monien arvostelijoidenkin näkemykset seurasivat toisiaan mm. Soundi 4/5, Noise 4/5, Imperiumi 8/10 ja Korroosiokin 4.5/5. Parhaiten asian kiteytti kuitenkin Vertigon Kari Koskinen 4/5 arviossaan:

"Omaperäisyytensä puolesta Alghazanthin koskettimilla vahvistettu ja paikoin varsin majesteettiseksi yltyvä mättö ei ole kovinkaan kummoista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat sitäkin komeampia. Aggressiivisen rähinän ja melodioiden välinen tasapaino on harvinaisen tyylikkäästi kohdillaan. Temponvaihtelut, sopivasti annostellut pehmeämmät mausteet ja vankka tekninen toteutus nostavatkin Wreath Of Thevetatin yhdeksi alkuvuoden kovimmiksi yllättäjiksi."

"Vinum Intus" pystyy lunastamaan sille ladatut odotukset, mutta samalla se onnistuu myös yllättämään. Tummia sävyjä runsaasti maalailevat koskettimet ja monipuolisuudellaan mielenkiintoa ylläpitävät pitkähköt kappaleet ovat selkeää jatkoa edeltäjälleen, mutta samalla yhtye on laajentanut tyylikkäästi musiikillista ilmaisuaan mm. orkestraatioin ja muutamalla muulla säästeliäästi käytetyllä pienellä jipolla aina akustisista kitaroista viuluihin. Yllättivintä levyssä kuitenkin on sen aiempaa kepeämpi surumielinen tunnelma ja lähestymistapa, jonka intensiteetti on kuitenkin yhtä vahva kuin aiemmin kontrolloidusta aggressiosta ja vihasta ammennetut fiilikset. Hyvänä kiteytettynä esimerkkinä tästä toimii "With a Thorn In Our Hearts", vaikka se on samalla myös albumin erilaisin ja eniten esiin ponnahtava raita:



Jalkalasi kouraan ja punaista viintä kitusiin "Vinum Intusin" tahtiin, sillä se on aitoa, vahvaa, tunnerikasta ja sofistikoitunutta BM:ää myös niille, jotka eivät genrestä ehkä muuten niin perusta.

Markkinointikikkana 1.1.11 julkaisupäiväksi asetettua levyä ei uudenvuodenpäivänä kaupoista saa pyhäpäivästatuksesta johtuen, mutta vuoden ensimmäisellä viikolla kyllä. Osta siis Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Lifelover "Sjukdom" (Prophecy) 16.2.2011

1. Svart Galla 04:28
2. Led by Misfortune 03:07
3. Expandera 03:49
4. Homicidal Tendencies 01:44
5. Resignation 03:37
6. Doften Av Tomhet 05:03
7. Totus Anctus 03:51
8. Horans Hora 06:19
9. Bitterljuv Kakofoni 04:14
10. Becksvart Frustration 04:28
11. Nedvaknande 02:51
12. Instrumental Asylum 04:52
13. Utdrag 03:17
14. Karma 04:30

Total playing time 56:10


http://www.lifelover.se/
http://www.myspace.com/lifeloverband
http://www.facebook.com/lifeloverofficial

Vajaan kolmen vuoden odottelun jälkeen saadaan seuraaja loistavalle "Konkurs" -kiekolle, joka "vammailluelementeistään" huolimatta hellyytti Serpentin antamaan reilusti "perus-Jerryä" paremman arvosanan Imperiumin arviossa mm. seuraavin kehuin:

"En osaa tarkkaan sanoa mikä Konkursissa niin viehättää: sen outous, omaperäisyys, genrejaosten sekoittaminen vai ne kaikki yhteensä, mutta jotain piinaavan hyvää siinä kaikkiaan on. En usko, että levyn materiaali iskee todellakaan jokaiseen siitä kiinnostuvaan, mutta osan kohdalla uskallan väittää lopputuloksen yllättävän positiivisesti."

"Konkurs" julkaistiin muuten vasta uusiksi Prophevyn toimesta tupla-CD:nä, jonka kakkoskiekon täytteenä on aikoinaan hyvinkin rajoitettuna kasettipainoksena yhtyeen ainut kahden biisin "Promo 2005" demo/promo.

Viime vuonna julkaistu "Dekandens" EP osoittautui musiikillisesti selkeäksi välityöksi. Ei minijulkaisua nyt varsinaisesti voi huonoksi haukkua, mutta edeltäjänsä kaltaista ja bändille tyypillistä yllätyksellisyyttä, tarttuvuutta ja masentavan vahvoja tunnetiloja siltä ei kuitenkaan löydy.

"Sjukdom" on onneksi kuitenkin "paluuta vanhaan hyvään Lifeloveriin" ja varsin vahva seuraaja "Konkurs" -levylle. Kohtalaisen monen pyörityskerran jälkeen aivan samalle tasolle se ei kuitenkaan tunnu yltävän, mutta erittäin vahvasta kokonaisuudesta silti on kysymys. Inferno-lehden Matti Riekki ehti levyblogissaan sanomaan levystä mm. näin:

"Ruotsalaisen Lifeloverin vaikuttajaosasto ei ole muuttunut perinpohjaisesti, vaikka edelliseen Konkurs-levyyn (2008) nähden edetäänkin hieman raisummin ottein."

Oman kuulemani perusteella sanoisin, että Lifeloverin soundi on kyllä astetta rouheampi, mutta sävellyksesti parin asteen verran jalostunut bändi on saanut oikeat napit menettämättä kuitenkaan piiruakaan ahdistuneisuudestaan. Tauti on nyt diagnosoitu entistäkin tarkemmin, mutta kavereilla ei ole yhä edelleenkään halua parantua siitä, ainoastaan oppia tulemaan toimeen sen kanssa entistä paremmin. Ahdistuksesta voimaa kuten Kumikameli aikoinaan taannoin lauloi.

Viimekeväinen rumpali- ja ties minkä ongelmien takia peruuntunut Lifeloverin Firebox Metal Fest -keikka harmitti, mutta eiköhän bändi Suomessa vielä nähdä ensi vuoden aikana. Sellainen kutina munaskuissa tuntuisi olevan.

Digipak CD:n lisäksi "Sjukdom" on saatavilla myös vinyylinä (gatefold limited to 500 with poster) sekä 1000 kappaleen rajoitettuna metalliboksina (black tin boxset with Lifelover engraving and including syringe, Lifelover razor, barbed wire, torn piece of cloth with Lifelover logo (patch-like) and a set of postcards.)

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.