Blogissani olen hehkuttanut ja nostanut esille yksinomaan kotimaisia bändejä. Ei siksi, että ne ovat Suomesta, vaan siksi, että ne ovat yksinkertaisesti olleet maininnan arvoisia. Lähes sama tilanne on vallinnut jo vuosia valittaessa henkilökohtaista top 5 -listaa Infernoon. Joku aikoinaan esittikin jossain päin nettiä ehkä sinällään ihan aiheellisenkin kysymyksen "Eikö se Kuusinen kuuntele mitään muuta kuin kotimaista musiikkia?" Kyllähän minä kuuntelen, mutta jostain syystä jo pitkään härmäläisten käden jälki on vain miellyttänyt näitä kuuloelimiä ja niiden takana olevaa harmaata massaa enemmän ihan genrestä riippumatta.
Nyt viime henkosiaan vetelevässä syyskuussa huomaan intoilleeni niin saksalaisten kuin amerikkalaisten tekemästä mekkalasta. Mistään genreä mullistavista levyistä tai tulevista klassikoista ei ole kysymys, mutta olen monta monituista kertaa huomannut kuunnelleeni näitä promoja uudestaan ja uudestaan.
Hivenen pöljähköllä Darkmoon Warrior -nimellä varustetusta yhtyeestä ei aiemmin ole ollut hajuakaan, mutta marraskuun 11. julkaistava toinen täyspitkä "Nuke'em All" kiehtoo konstailemattomalla ja suoraviivaisella black metalillaan, josta löytyy juuri sopivasti tarttumapintaa. Vastikään näytteenä julkaistu "Storm of Feces" ei edusta levyn parhaimmistoa, ajaa se silti asiansa. Oma valintani olisi kohdistunu joko avauskappaleeseen "Fuck Off" tai levyn nimiraitaan.
EDIT 27.9.2013 Toiveihini näemmä vastattiin:
Samoihin aikoihin eli marraskuun 8. ilmestyy myös aiemmin jämäbändinä pitämäni Endstillen kahdeksas levy "Kapitulation 2013". Aiemmista ei kovinkaan mairittelevista kuulohavainnostani johtuen tämä albumi jos mikä tuli puskista yllättäen housut kintuissa. Levystä tai itse biisistä ei sen enempää sanottavaa ole kuin mitä Infernon uutisoinnissa kommentoin.
Samoihin aikoihin eli marraskuun 8. ilmestyy myös aiemmin jämäbändinä pitämäni Endstillen kahdeksas levy "Kapitulation 2013". Aiemmista ei kovinkaan mairittelevista kuulohavainnostani johtuen tämä albumi jos mikä tuli puskista yllättäen housut kintuissa. Levystä tai itse biisistä ei sen enempää sanottavaa ole kuin mitä Infernon uutisoinnissa kommentoin.
Pahin ja paras saasta on säästetty viimeiseksi. Nekrofilth ei sekään ole aiemmin korviini kantautunut, mutta lokakuun viimeinen päivä julkaistava kakkoskiekko "Devil's Breath" on vallan mainiota ja kaikesta turhasta ja ylimääräisestä karsittua Venom/Slaughter/Repulsion -osaston palvontaa. Eikä orkesterilla menekään kuin 26 minuuttia 13 biisin läpitakomiseen ja se on kiitos ja morjens!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti