Inthraced ja Joensuun herätysjuhlat

Olen jo viime vuonna ilahtuneena pannut merkille, kuinka jo vuosia sitten täydellisen tylsäksi taantunut melodic death metal -genre on taas alkanut osoittaa virkoamisen merkkejä. Vuoden 2012 loppukolmanneksessa julkaistut mainiot Pain Confessorin "Incarcerated" sekä Mors Principium Estin "...And Death Said Live" näyttivät, että härmässä ei ole unohdettu mitä sanat melodic, death ja metal genressä oikein tarkoittavatkaan. Antaa niiden ruotsalaisten ja muiden hoidella kaikenlainen tissinläpsyttely ja miehisten genitaalien suuntaan hönkiminen mitä metalliin tulee. Enkä nyt ala tässä väittelemään death metalin syvimmästä olemuksesta tai mikä on oikeaa ja väärää DM:ää. Kyllä minä ainakin tiedän ja teidänkin pitäisi tietää.

Joensuulainen Inthraced-nelikko osoittaa viime vuoden puolella julkaistulla EP:llään, että nuorissa voi hyvinkin olla metallin tulevaisuus. Kolmen biisin "The New Awakening" on juuri oikealla tavalla sekä taidokasta, vauhdikasta että ärhäkkää ja vieläpä niin, että siltä löytyy yllättävänkin paljon omaa ilmettä jo tässä vaiheessa uraa. Jos nyt pieniä Insomnium, Children of Bodom ja jopa Dissection viboja onkin kuultavissa siellä täällä, on yhtyeen musiikki esimerkiksi huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin mihin ainoastaan kiertueiden takia identtisen tylsällä sapluunalla uusia levyjä tehtaileva CoB on sinällään kelvollisen "Hate Crew Deathrollin" (2003) jälkeen pystynyt.

Vaikka pieniä sovituksellisia ja tuotannollisia raakilemaisuuksia EP:ltä löytyykin, kuulostaa yhtye muuten varsin valmiilta ja ennen kaikkea varmasti vielä tästäkin musiikillisesti kehittyvältä tapaukselta. Kummasti näitä kolmea kipaletta on tämän tekstin synnyttämisen aikana jaksanut useamman kerran putkeen kuunnella, jaksathan siis sinäkin?

Mors Principium Est "…And Death Said Live" & maukas näyte

 

Maittavat maistiaiset tulevilta ja tuoreilta julkaisulta saavat tällä viikolla jatkoa tyylikkäästi melodisuutta, vauhdikkuutta ja ärhäkkyyttä yhdistävän Mors Principium Estin Euroopassa joulukuussa  julkaistavalta neljänneltä "…And Death Said Live" -albumilta. Vuonna 2007 mahtavan "Liberation=Termination" -levyn julkaissut porilaisporukka on viimeisten viiden vuoden aikana kärsinyt useista kitaristinvaihdoksista, joista vakavin lienee perustajajäsenen ja pääasiallisessa sävellysvastuussa olleen Jori Haukion poistuminen em. levyn valmistumisen jälkeen ennen sen julkaisua. Tämän jälkeen kitaristeja on tullut ja mennyt, mutta nyt ulkomaalaisvahvistuksien Andy Gillionin ja Andhe Chandlerin myötä kokoonpanon toivoisi vakiintuneen.

Lopettaminen on varmasti MPE-leirissä käynyt monesti mielessä levytystauon aikana, mutta onneksi bändi on silti sinnikkäästi päättänyt jatkaa. Toivon mukaan tuleva julkaisu on yhtyeen nimen mukainen uusi uljas alku epäilemättä lähellä kuoleman portteja käyneille porilaisille.

Vaikka biisintekijät ovatkin yhtyeessä vaihtuneet sitten edellisen levytyksen, niin kyllä nyt näytteenä tarjottava "Destroyer Of All" kuulostaa hieman yllättäenkin silti puhdasveriseltä Mors Principium Estiltä. Ei tässä nyt ihan vielä ylletä "Liberation=Termination" -kiekon monipuoliseen ja omalaatuiseen nerokkuuteen, mutta sen verran vahvaa taidonnäytettä kappale kuitenkin edustaa, että mikään suuri pettymys AFM:n kautta julkaistava uutukainen tuskin tulee olemaan.

"Destroyer Of All", olkaa hyvä:

Kappaleen tarjoaa nettisivusto Metal Injection

Pain Confessor "Oceans of Sickness" video

Pain Confessorin neljäs albumi julkaistaan perjantaina 12.10.2012. Incarcerated on tummasävyinen, vaativa ja ärhäkkä mutta ennen kaikkea todella kiehtova levy, juuri sellainen jonka vuonna 2007 ilmestyneen Purgatory of the Second Sunin olisi pitänyt olla.

Biisien ja samalla koko levyn hienous on siinä, että sen lähes black metalmainen kiukkuisuus kuulostaa luontevalta eikä vastapainoksi (edes kertosäkeisiin) ole lähdetty hakemaan turhaa hempeilyä tai imelyyttä. Kappaleet ovat haastavia ja moniulotteisia ja niiden kuuntelua kestävä tarttuvuus paljastuukin vasta lukuisten kuuntelukertojen myötä. Incarcerated on oikeaoppinen sekä melodisuutta että death metalia tyylillä yhdistävä levy, jollaisia ei ole tehty maailmalla aikoihin.

Uutta videota tulevalta albumilta, olkaa hyvä.


Muusikoiden.net keskustelupalstalla esitetty kommentti "Vokaalit kuulosti kyllä hyvältä mutta olipa kakka biisi. Englanniksi laulettua Sotajumalaa." naurattaa.

Crystalic "Persistence" (omakustanne) 2010

1. Sub-Creatures 05:02
2. Throne of Sin 05:03
3. Wall of Sanity 04:20
4. Vanishing Act 03:03
5. Voiceless Army 04:50
6. Eulogy 02:26
7. Blastbeat of My Heart 06:08
8. The Flame (CD bonus track)
9. New Time 04:53
10. Lord of the Mourn 04:57
11. Too Dark to See 08:53

Total playing time: 53:58

http://www.crystalic.net/
http://mikseri.net/crystalic
http://www.myspace.com/crystalicband

Suotakoon tamperelaiselle Crystalicille "kunnia" blogini ensimmäisestä poikkeuksesta, sillä yhtyeen kakkosalbumi on omakustanne joka ei ole edustamani yhtiön jakelussa toisin kun kaikki aiemmat esittelemäni bändit ja levyt. Avatkoon tämä kirjoitus myös takaportin tulevaisuutta silmälläpitäen: saatan jatkossa satunnaisesti kirjoittaa lisää vastaavista tapauksista, jos ne vain ylittävät oman kiinnostuskynnykseni tarpeeksi reilusti. Etusijalla tulevat aina olemaan ne oman tien kulkijat ja puurtajat, joille kaikenlainen näkyvyys on ansaittua bonusta.

Saman tien pitänee myös lanseerata näitä erikoistapauksia varten jonkin sortin arvosteluasteikko lyömällä lopullinen selkeä niitti tekstille sekä antamaan TLDR-sukupolvellekkin mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys. Asteikko olkoon välillä M-MMMMM eli numeraalisesti 1-5 plussa tarpeen tullen päälle lyöden:

M = Megaton
MM = Megatiivinen
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Crystalicin "pitäkää tunkkinne" -asennetta on pakko kunnioittaa. Kun kehuja keränneen "Watch Us Detoriate" (2007) -debyytin seuraajalle ei järkevää julkaisijaa parissa vuodessa löytynyt, laittoi yhtye kiekon ilmaiseksi jakoon viime syksynä omilla kotisivuillaan (jossa levy on yhä saatavilla). Tempaus oli kannattava, sillä vastaanotto oli varsin muikeaa ja vaatimukset CD-painoksesta pakottivat bändin tekemään sellaisen ja vieläpä bonusbiisillä varustettuna. Levyä onkin rahalla myyty sen verran tässä monessa yhteydessä kuolleeksikin julistetussa formaatissa, että painatuskustannukset yhtye onkin tainnut jo saada takaisin.

Vaikka maailma onkin tyly ja epäoikeudenmukainen paikka, ei sen saa antaa lannistaa. Jos lauloi Irwin elämisestä vaikka vaan piruuttaan, sopii sama asenne myös äänilevyjen julkaisemiseen. Periksi ei anneta perkele!

Debyyttiin verrattuna yhtyeen musiikki on jalostunut entisestään ja saanut enemmän omaa ja monipuolisempaa ilmettä. Vaikka aiemminkin hienosti toteutettu Death-fanitus on yhä edelleen kuultavissa, voidaan nykyään puhua pikemmin vaikutteista kuin suorasta kunnianosoituksesta. Osatekijänä tähän on epäilemättä myös tunnistettavan ja uniikin takakireän äänen omaavan ja debyytillä laulaneen Jarno "Frank" Moberg vaihtuminen Heinosen Lasseksi, jonka keuhkoista lähteekin varsin monipuolista ja tyylikkäästi musiikkin sopivaa ja sitä laaja-alaisemmaksi kasvattavaa ääntelyä.

Crystalicin suurin vahvuus ja salaisuus on sen erittäin tyylitajuiset ja idearikkaat sävellykset. Yhtyeen tekninen osaaminen ja soitannollinen ulosanti on sulassa sovussa hyvistä ja tarttuvista runsaasti kuuntelua kestävistä melodioista rakennetuissa kappaleissa, joissa on runsaasti niin sisäistä kuin välistäkin vaihtelua. Biisit osaavat olla rajuja, helliä tai sekä että. Termittämällä "Persistence" on teknistä/progressiviista melodista death metalia, mutta Crystalicin tapauksessa nämäkin termit tuntuvat liian rajoittuneilta.

Antakaa hyvät ihmiset suomalaiselle laatutyölle mahdollisuus ja ladatkaa kiekko vaikka ensiksi yhtyeen kotisivuilta ja kun olette vakuuttuneet sen hyvyydestä, sijoittakaa roposenne fyysiseen julkaisuun. Hyvän musiikin kuunteleminen kun kannattaa aina.

Arvosana: MMMM

Osta CD suoraan bändiltä tai Levykauppa Äxästä

Omnium Gatherum "New World Shadows" (Lifeforce) 9.2.2011

01. Everfields 9:17
02. Ego 4:07
03. New World Shadows 6:00
04. Soul Journeys 4:54
05. Nova Flame 4:10
06. An Infinite Mind 5:43
07. Watcher Of The Skies 4:17
08. The Distance 3:59
09. Deep Cold 9:29

Total playing time: 51:57







http://www.omniumgatherum.org/
http://www.myspace.com/omniumgatherum
http://www.facebook.com/omniumgatherumband


15-vuotistaivallustaan ensi vuonna viettävä kymiläinen Omnium Gatherum ei koskaan ole onnistunut väräyttämään viisariani. Kahdella ensimmäisellä albumilla suurimpana esteenä oli vokalisti Filppun monotonen ärsyttävä kärinä ja Pelkosen Jukan tartuttua mikin varteen seuraavilla kahdella levyllä taas kaikki kuulosti periaattessa hyvältä, mutta lopputulos oli kuitenkin aina vain pelkkä ihan kiva.

Syyskuussa 2008 ilmestynyt "The Redshift" pisti suomalaisia metallikriitikoita aika lailla polvilleen mm. Inferno 4.5/5, Imperiumi 9.5/10, nyt edesmennessä Korroosiossa 4/5, V2.fi 4/5 samoin myös Vertigon arviossa. Äityipä Antti Mattila Soundin arviossa myös kehumaan kiekkoa mm. Omnium Gatherumin ensimmäiseksi kauttaaltaan onnistuneeksi albumiksi.

Mattilan kanssa on oltava sen verran eri mieltä, että helmikuun 2011 alussa julkaistava lähinnä metalcoreen ja muuhunu moderniin metalliin keskittyvän Lifeforcen pomon Stefaninkin vakuuttanut "New World Shadows" on minusta vasta ensimmäinen OG-kiekko, joka todella toimii ja on kaikin puolin onnistunut. Levy avataan ja suljetaan yli yhdeksänminuuttisilla veisuilla, mikä puolestaan kertoo jo jotain kovasta uskosta omaan materiaaliin ja sävellyksiin. Vaan mikä ettei, kun tyylilajiksi bändi itse on ehkä hieman pilke silmäkulmassakin määritellyt "adult oriented death metal" tai kuten kitaristi Markus Vanhala itse levystä toteaa:

"Tämä levy on se mikä tämän bändin olisi pitänyt tehdä jo 15-vuotta sitten kun aloitettiin bändihommat, olisi päästy suoraan asian ytimeen! Levyllä kun summautuu eeppisin, melodisin sekä tarttumapintaisin että parhain albumikokonaisuus jonka OG on vielä tähän ikään mennessä veistellyt kasaan. Eeppistä aikuisrokkiprogea puettuna pohjoiseen melodisen death metalin kaapuun."

Suomalaiskansallista melankoliaa sisältävät melodiat ovat läpi levyn ainakin sen verran hienoja ja tyylikkäitä, että osa niistä kelpaisi myös AOR:ksi ja kun tukena on vielä kekseliäs riffittely, virtaa kokonaisuus vahvasti kuin Kymijoki konsanaan. Sen verran monipuolista meno jo kuitenkin alkaa olla, että laulupuolellakin toivoisi kuulevansa entistä laaja-alaisempaa äännähtelyä. Levyn miksannut ja masteroinut Dan Swanö toki laulaa luikauttaa tunnistettavalla äänellään muutamat puhtaat vokaalisuoritukset levylle, mutta tasapainon vuoksi enemmänkin moisia mielellään kuuntelisi.

"New World Shadows" on sen verta komiaa ja korvaa miellyttävää kuunneltavaa, että ihme on jos se ei saa vähintäänkin yhtä hyvää vastaanottoa kuin edeltäjänsä niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltäkin.

EDIT: Uunituore "Soul Journeys" -video katseltavissa:


Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä (saatavilla myös eksklusiivinen CD+paita setti!), Fanzonelta, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.