Sons of Aeon on ikuisuuskysymysten äärellä

Suomen metallipääkaupungin titteli siirtyi jo vuosia sitten Oulusta Jyväskylään. Tuosta Keski-Suomen helmestä pukkaa bändiä tuon tuosta, viimeisimpänä kipakka mutta melankolisen haikailunkin taitava Sons of Aeon.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Inferno #83/2011

Oceano

Contagion

Earache

3 Tämä kait nyt on sitä suosittua nuorisometallimusiikkia etenkin rapakon tuolla puolen, jossa toinen toistaan ärjympiä ja teknisempiä yrittäjiä piisaa ja levittäytyä aina vanhan mantereen puolellekin. Earachen trendikkääseen kelkkaan hypänneen Oceanon keväällä 2009 ilmestynyt Depths-debyytti ei ollut tylsimmästä päästä ollenkaan, sen verran moni-ilmeisestä joskin tiukasti genrerajojen sisällä pysyttelevästä materiaalista oli kysymys.

Contagion on laadullisesti pieni joskin silti selvä pudotus yhtyeen uralla. Orkesteri kuulostaa edelleen eri tymäkältä ja vokalistin asiallisen möreästä ulosannista löytyy muutama eri sävy, mutta itse kappaleet jäävät turhan yksiulotteisiksi ja puuduttaviksi. Rytmi ja tempokikkailun varaan rakentuvia kappaleita jaksaa kuunnella suhteellisen sujuvasti levyn puolivälin tienoille saakka, jossa vedenjakajana toimiikin yksinkertaisten tyylikäs ja pikkunätein melodioin varustettu Exist in Confinement -instrumentaali.

Tolkku se on talkkunan syönnissäkin ja ähky levyn kanssa iskee väkisinkin päälle, vaikka kokonaiskestoa onkin klassisessa mielessä optimaalinen LP-mitta. Bändin ja biisien puolustukseksi on tosin sanottava, että aika se ja sama kuunteleeko levystä alku- vaiko loppupuolen. Merkittävää laatu- ja tyylieroa puoliskojen välillä ei ole.

Sircuscus

Brutal Ethnology EP

Omakustanne

2,5 Sircuscusin musiikilliseen agendaan kuuluu olla äkkiväärä, arvaamaton ja rajoja rikkova, mutta kovinkaan kummoisia motiiveita tai oivalluksia agendansa toteuttamiseksi se ei kuitenkaan pysty tarjoamaan. Huittislaisen trion raskaahkolla kädellä soitetussa mutkarockissa toivoisi nimittäin olevan paljon enemmän uskallusta ja toisaalta myös monipuolisuutta sekä genreflirttailua, jotta lopputulos olisi oikeasti kiehtovaa.

Brutal Technologyllä yhtye kuulostaa kaikin puolin raakileelta aina vokalistin härmäläistä aksenttia myöten, vaikka 10 kappaleen kokonaisuus naseva onkin. Keskimäärin pariminuuttisten veisujen aikana keskittymiskyky ei ehdi herpaantua, mutta syitä kestävään ja pidempiaikaiseen kulutukseen Sircuscus ei pysty ainakaan vielä tarjoamaan.

Transcending Bizarre?

The Misanthrope's Fable

Dissonart

3,5 John Lennon on tokaissut ”Avantgarde on ranskaa ja tarkoittaa paskaa.”, mutta Transcending Bizarren? kohdalla tämä ei pidä paikkaansa, onhan bändi kotoisin Kreikasta. Ja jos musiikistaan ei nyt niin kamalan kokeilevia tai rajoja rikkovia elementtejä 2010-luvun mittapuulla mitattuna löydykään, ei yhtye nyt sinfonisen ja tummemman äärimetallin kuluneimmilla urillakaan käyskentele.

Vallan tyylikkäästi yhtye on osannut säveltää ja ennen kaikkea sovittaa kappaleensa, josta löytyy mm. erittäin riskisti kosketinosuuksia, mahtipontisuutta, soundtrack-henkisyyttä, kuoroja sekä erilaisia sampleri-kikkailuja. Lopputulos ei ihme kyllä missään vaiheessa kuulosta kornilta tai liian siirappiselta, vaan lähinnä musiikillisesti lähellä parastaan olevan Cradle of Filthin yhtymässä hyvin mallinnetun Devil Dollin kieroutuneeseen tunnelmaan, joihin osasyynä on myös laulaja Kotzakin tapa käyttää ääntään eri tavoin.

Niin hyvin kuin The Misanthrope's Fable soljuukin alusta loppuun myös yksilöinä, jotain vieläkin astetta tai paria räväkämpää ja iskevämpää irtiottoa siltä kuitenkin jää kaipaamaan. Kysymysmerkki yhtyeen nimen perässä kuvaakin hyvin musiikin lisäksi myös mystisen parannustekijän puutetta.

Witheria "Vanishing Order" (Violent Journey) 2.3.2011

1. A.T.D.B.T.S. 3:22
2. Obscene Desecrator 3:26
3. The Abyss Within 5:35
4. The Final Hour 4:54
5. The Nameless Beast 5:25
6. Perished In Torment 3:39
7. Bringer Of Chaos 4:42
8. Fire In Black 5:48
9. Timeless 8:39

Total playing time: 45:30

www.witheria.com
www.facebook.com/witheria
www.myspace.com/witheria



Kotimainen Witheria on vaihtanut levy-yhtiöitä jokaisella kolmella julkaisullaan, mutta nykymaailman meininki on karua ja pienten on pakko yrittää. Reilun neljän vuoden takaisesta "Infernal Maze" -debyytistä sanailin Inferno #40/2006:een arvosanalla 3/5 mm. näin:

"Vaikka Witherian musiikin muodostamat partikkelit ovatkin järeitä, oikeanmallisia ja omanlaisiaan, taantuu kokonaisuus väkisinkin hieman tasapaksuksi. Tarttuvuuden kasvattaminen sovituksia ja kestoja hienosäätämällä ja viilaamalla auttaisi paloja loksahtamaan entistä paremmin paikoilleen. Tarvittava taito ja työkalut kun herroilla jo näpeissään on."

Tiedä sitten ovatko palikat loksahdelleet oikeille paikoilleen jo harmillisesti korvien ohi menneellä kakkoskiekolla "Painful Escape" (2009), mutta tällä tulevalla lätyllä ne ainakin alkavat olla juuri siellä missä pitääkin. Mikään ei kuitenkaan ole oikeastaan muuttinut: kansitaide on edelleen vanhaa liittoa ja kaikessa rumuudessaan osuva ja varsin tyylikäs, kappaleet ovat yhä edelleen pitähköjä, musiikissa on edelleen mutkaa ja kiharaa niin riffeissä kuin rakenteissakin ja yleismeininki ärhäkkää thrashia aina välillä death metalin suuntaan vähän kallistuen. Mutta ne pienet erot.

Tuberculosis nimeä tottelevaa vokalistia ei keuhkoihin iskevä bakteerisairaus todellakaan vaivaa, sillä sen verran riskiä, miehekästä ja vaihtelevaa ääntely on aina murinasta, ärhäkkään rähinään ja korkeisiin viiltäviin "kiekauksiin". Yhtyeen pyörä ei uraauurtavia latuja aukaise, mutta pyöriipä vaan tutuilla teillä oikein hyvin ja sehän riittää. Tarttuvaa haastavuutta löytyy läpi koko levyn ja meininki kulminoituu osuvasti jo edellisiltä kiekoilta tutulla tavalla eli massiiviseen ja useita hyvinkin erilaisia osioita sisältävään lähes 9 minuuttia kestävään päätösraitaan. Maistuu siis makialle, vaikka korvakarvat lepattavatkin!

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Sons of Aeon "Promo 2010"

1. Weakness 6:41
2. Seeds of Destruction 3:25
3. Burden 5:30

Total playing time: 15:36

www.sonsofaeon.net






At the Gates. Heti ensitahdeista on selvää, että jyväskyläläisen Sons of Aeonin pojat ovat tätä mainiota ruotsalaisen melodisen death metalin esi-isäksikin tituleerattua orkesteria kuunnelleet kerran ja toisenkin. Vaan kun soittajilta löytyy paljon kokemusta, vahvaa tyylitajua ja rutkasi hyviä ideoita, muuttuu lopputulos tylsästä apinoinnista hienosti toteutetuksi oman näköiseksi kunnianosoituksesi mestarille.

Sons of Aeonin kokoonpanon yhteyteen olisi helppo liittää sana super, löytyyhän orkesterista pari Ghost Brigade -jantteria kielisoitinten varresta ja rumpali Plutonium Orangesta joka on ex-liitteellä varustettuna tuttu mies myös Swallow the Sunin rumpupallilta. Vokalistin orkesteritaustasta löytyy viimeisimpinä aktiviteetteina Dark Days Ahead sekä Code for Silence ja toisen kitaristin yhteydessä on mainitsemisen arvoista mm. pesti Endstandissä.

Yhtyeen vahvuus piilee tymäkässä menossa, tarttuvissa muttei helposti kuluvissa melodioissa sekä tyylikkäissä sovituksissa, joiden ansiosta erittäin monipuolinen ulosanti on saumatonta ja paikoin yllättävääkin. Pitkähköt yli viisi minuuttia kellottavat veisutkaan eivät tunnu tuottavan bändille vaikeuksia, sen verran hyvin ne kantavat koko kestonsa ajan parhaimpana esimerkkinä kaksikosta päätöskappale "Burden". Vaan hyvin toimii myös ytimekkäämpi, suoraviivaisempi ja kipakampi pieksentä a'la "Seeds of Destruction".

Kolmen kappaleen promo on naseva paketti tätä herkkua, joka etenkin kahden soittoniekan taustan tuntien on mielenkiintoinen ja komea sekoitus vauhdikasta NWOSDM:ää ja Ghost Brigaden vahvaa melankolista ja energistä tunnelmointia mahtavan "Isolation Songs" (2009) -albumin malliin.

Arvosana: MMMM+

Kolmen biisin promo saatavilla yhtyeen omilta sivuilta ilman erillistä korvausta. Lataa nyt, et tule katumaan.

Solitairea pikkumustassa

Euralaisella Solitairella on aina ollut hätä, vaikka neljä täyspitkää onkin julkaistu kahden vuoden välein. Vuonna 2010 ei kuitenkaan saatu uutta albumia, ainoastaan joulukuussa julkaistu kahden biisin seiskatuumainen.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

Burzum "Fallen" (Byelobog) 9.3.2011

digipak CD, clear vinyl LP (ltd to 3000) ja LP

I. Fra Verdenstreet (From The World Tree) 1:03
II. Jeg faller (I Am Falling) 7:50
III. Valen (Fallen) 9:21
IV. Vanvidd (Madness) 7:06
V. Enhver til Sitt (Each Man To His Own, meaning "Each Man Gets What He Deserves") 6:16
VI. Budstikken (The Message) 10:10
VII. Til Hel og tilbake igjen (To Hel And Back Again) 5:57

Total playing time: 47:43

www.burzum.org

Jos vuosi sitten julkaistu Burzumin "paluulevy" "Belus" tuli monille melko puskista, voi sanoa sen vain vuotta myöhemmin ilmestyvän seuraajan "Fallenin" tulevan kaikille täysin pystymetsästä. Infernon toimittajien vuoden 2010 parhaimmaksi ulkomaiseksi levyksikin valittu "Belus" ei varmasti pettynyt pahasti kenenkään odotuksia, vaan oli juuri vähintäänkin niin vahva kokonaisuus ja erittäin oiva "Filosofemin" seuraaja kuin monet uskalsivat toivoa.

Jo pelkkä romanttishenkinen kansi ja vanhan logon hylkääminen antavat osviittaa siitä, ettei Varg Vikernes ole jäänyt täysin toistamaan vanhaa hyvin toimivaa kaavaa. Herran itsensä sanoin:

"Musically "Fallen" is like a cross between "Belus" and something new, inspired more by the début album and "Det Som Engang Var" than by "Hvis Lyset Tar Oss" or "Filosofem". The sound is more dynamic – we mastered the album as if it was classical music – and I was more experimental than I was on "Belus" in all respects. Lyricwise it is similar to the début album, in the way that it is more personal and focuses on existential issues, but the mythological untertone known from "Belus" is still there. I have also included some ambient tracks – a short introduction and a longer conclusion."

Aiempien levyjen tuttu sirisevä "lo-fi" tuotanto ja toistoon perustuva yksinkertainen riffittely ja sen onnistuneesti luoma hypnoottinen tunnelma on tuttua tavaramerkinomaista Burzumia. Musiikin herra Vikernes itse kiteyttää lauselmassaan osuvasti. Levyltä löytyy selkeästi niin "Belusia" kuin kahta ensimmäistä levyäkin sekä myös uudempaa/kokeellisempaa lähestymistapaa, mutta yhtä kaikki lopputulos on silkkaa Burzumia.

Suurin yllätys monelle voi kuitenkin olla entistä pohdiskelevampi ja seesteisempi tunnelma, voisipa joku käyttää jopa adjektiivia lämminhenkinen siinä mitassa kuin se nyt Burzumin kohdalla ylipäätään on mahdollista. Osa syynä tähän on aavistuksen verran lisääntynyt melodisuus sekä useammassakin kappaleessa käytetyt hauraat ja puhtaat lauluosuudet, jotka kuitenkin istuvat täysin luontevasti kokonaisuuteen aivan kuten niitä olisi käytetty alusta alkaen. Tiukimpia puritaaneja nämä pienet mutta merkitsevät muutokset saattavat kummastuttaa kovinkin paljon, mutta levy todellakin myös kuulostaa aiempaa henkilökohtaisemmalta ilman teksteihin perehtymistäkin.

Vaikka albumin harteille ei olekaan ladattu yhtä kovia odotuksia kuin sen edeltäjälle, ei "Fallen" petä missään nimessä vaikka se tullaankin todennäköisesti yllätys ja jännitysmomentin puuttuessa ottamaan vastaan "vain" vahvana lisänä Burzumin julkaisujatkumossa. Yksilöitä sen viidestä varsinaisesta kappaleesta ei esille juurikaan pomppaa, mutta kokonaisuus on kuitenkin vahva eikä heikkoa lenkkiä löydy. "Fallen" onnistuu osoittamaan selvästi, että herra Vikernesillä on edelleenkin paljon uniikkia annettavaa koko BM-genrelle.

Burzumin virallisilta kotisivuilta löytyy muuten mielenkiintoista taustatietoa "Fallen" albumista mm. sen äänityksessä käytetyistä instrumenteista ja laitteistoista.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Crystalic "Persistence" (omakustanne) 2010

1. Sub-Creatures 05:02
2. Throne of Sin 05:03
3. Wall of Sanity 04:20
4. Vanishing Act 03:03
5. Voiceless Army 04:50
6. Eulogy 02:26
7. Blastbeat of My Heart 06:08
8. The Flame (CD bonus track)
9. New Time 04:53
10. Lord of the Mourn 04:57
11. Too Dark to See 08:53

Total playing time: 53:58

http://www.crystalic.net/
http://mikseri.net/crystalic
http://www.myspace.com/crystalicband

Suotakoon tamperelaiselle Crystalicille "kunnia" blogini ensimmäisestä poikkeuksesta, sillä yhtyeen kakkosalbumi on omakustanne joka ei ole edustamani yhtiön jakelussa toisin kun kaikki aiemmat esittelemäni bändit ja levyt. Avatkoon tämä kirjoitus myös takaportin tulevaisuutta silmälläpitäen: saatan jatkossa satunnaisesti kirjoittaa lisää vastaavista tapauksista, jos ne vain ylittävät oman kiinnostuskynnykseni tarpeeksi reilusti. Etusijalla tulevat aina olemaan ne oman tien kulkijat ja puurtajat, joille kaikenlainen näkyvyys on ansaittua bonusta.

Saman tien pitänee myös lanseerata näitä erikoistapauksia varten jonkin sortin arvosteluasteikko lyömällä lopullinen selkeä niitti tekstille sekä antamaan TLDR-sukupolvellekkin mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys. Asteikko olkoon välillä M-MMMMM eli numeraalisesti 1-5 plussa tarpeen tullen päälle lyöden:

M = Megaton
MM = Megatiivinen
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen

Crystalicin "pitäkää tunkkinne" -asennetta on pakko kunnioittaa. Kun kehuja keränneen "Watch Us Detoriate" (2007) -debyytin seuraajalle ei järkevää julkaisijaa parissa vuodessa löytynyt, laittoi yhtye kiekon ilmaiseksi jakoon viime syksynä omilla kotisivuillaan (jossa levy on yhä saatavilla). Tempaus oli kannattava, sillä vastaanotto oli varsin muikeaa ja vaatimukset CD-painoksesta pakottivat bändin tekemään sellaisen ja vieläpä bonusbiisillä varustettuna. Levyä onkin rahalla myyty sen verran tässä monessa yhteydessä kuolleeksikin julistetussa formaatissa, että painatuskustannukset yhtye onkin tainnut jo saada takaisin.

Vaikka maailma onkin tyly ja epäoikeudenmukainen paikka, ei sen saa antaa lannistaa. Jos lauloi Irwin elämisestä vaikka vaan piruuttaan, sopii sama asenne myös äänilevyjen julkaisemiseen. Periksi ei anneta perkele!

Debyyttiin verrattuna yhtyeen musiikki on jalostunut entisestään ja saanut enemmän omaa ja monipuolisempaa ilmettä. Vaikka aiemminkin hienosti toteutettu Death-fanitus on yhä edelleen kuultavissa, voidaan nykyään puhua pikemmin vaikutteista kuin suorasta kunnianosoituksesta. Osatekijänä tähän on epäilemättä myös tunnistettavan ja uniikin takakireän äänen omaavan ja debyytillä laulaneen Jarno "Frank" Moberg vaihtuminen Heinosen Lasseksi, jonka keuhkoista lähteekin varsin monipuolista ja tyylikkäästi musiikkin sopivaa ja sitä laaja-alaisemmaksi kasvattavaa ääntelyä.

Crystalicin suurin vahvuus ja salaisuus on sen erittäin tyylitajuiset ja idearikkaat sävellykset. Yhtyeen tekninen osaaminen ja soitannollinen ulosanti on sulassa sovussa hyvistä ja tarttuvista runsaasti kuuntelua kestävistä melodioista rakennetuissa kappaleissa, joissa on runsaasti niin sisäistä kuin välistäkin vaihtelua. Biisit osaavat olla rajuja, helliä tai sekä että. Termittämällä "Persistence" on teknistä/progressiviista melodista death metalia, mutta Crystalicin tapauksessa nämäkin termit tuntuvat liian rajoittuneilta.

Antakaa hyvät ihmiset suomalaiselle laatutyölle mahdollisuus ja ladatkaa kiekko vaikka ensiksi yhtyeen kotisivuilta ja kun olette vakuuttuneet sen hyvyydestä, sijoittakaa roposenne fyysiseen julkaisuun. Hyvän musiikin kuunteleminen kun kannattaa aina.

Arvosana: MMMM

Osta CD suoraan bändiltä tai Levykauppa Äxästä

Rotten Sound "Cursed" (Fullsteam) 16.3.2011

1. Alone 0:58
2. Superior 1:28
3. Self 1:23
4. Choose 1:49
5. Hollow 2:48
6. Ritual 1:45
7. Green 0:49
8. Machinery 1:10
9. Power 1:09
10. Plan 1:24
11. Declare 2:48
12. Addict 2:19
13. Exploit 1:35
14. Terrified 2:23
15. Scared 1:21
16. Doomed 2:29

Total playing time: 27:38

http://www.rottensound.com
http://www.myspace.com/rottensound
http://www.facebook.com/RottenSoundOfficial

Jos "Rotiskojen" alkupään mini ja täyspitkät julkaisut olivatkin yhtä tappoa underground skenessä, nostivat äärimäisen ankarat "Murderworks" (2002) ja "Exit" (2005) koko grindcore-genren suomalaisen suuremman yleisön tietoisuuteen olemalla yhtä murhaa. Pienimuotoista irtiottoa ja rajojen rikkomista yrittäny "Consume to Contaminate" EP (2006) jäi tavoitteestaan eikä seurannut tylsähkö "Cycles" -täyspitkäkään (2008) ollut lähelläkään napakymppiä. Viime vuonna julkaistu tribuutti-EP "Napalm" ei puolestaan osviittaa tulevasta linjasta antanut.

Parin vuoden raivon kerääminen tuntuu tehneen nelikolle hyvää. Maaliskuussa maailmalla Relapsen ja Suomessa Fullsteamin kauttava julkaistava "Cursed" on tuttuun tapaan ääriankara mutta kiehtovan groovaava kiekko, joka musiikillisesti on katsantokannasta riippuen joko yhtä lähellä tai kaukana kahdesta ensimmäisestä kuin kahdesta seuraavastakin albumista. Julman äänen omaava Keijo "G" Niinimaa kuvaa itse levyä näin:

"Levyltä löytyy normaalin kaahauksen lisäksi paljon raskaita hetkiä, joiden jälkeen turpaanveto tuntuu entistäkin ankarammalta. Sanoituksellisesti "Cursed" jatkaa siitä, mihin sen edeltäjä jäi. Siinä missä "Cycles" (2008) käsitteli nykyihmisen typeryydestä johtuvaa tuhoa, käydään uudella albumilla kiinni tuhon syihin, eli inhimillisiin heikkouksiimme. Niistä on ammennettu kuusi kirousta selittämään jatkuvia katastrofeja, joita kylvämme ympärillemme."

Erityisesti albumissa miellyttää sen positiivisella tavalla roisi ja rupinen soundimaailma, joka on paljon velkaa 90-luvun taitteen Ruotsi DM tuotoksille. Saman genren vaikutus kuuluu myös aiempaa selvempänä itse musiikissa, seikka joka on myös pelkästään positiivinen asia. 27 minuuttia on oikean kokoinen annos tätä mättöherkkua ja lisääkin on helppo haluta.

EDIT: "Self" -video lisätty



Esimakua levystä saa 26.1. julkaistavalla kahden biisin "Curses" CD-singlellä, jota saa luonnollisesti Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta aivan kuten tulevaa CD ja LP formaateissa julkaistavaa täyspitkääkin.

Silent Stream of Godless Elegy "Návaz" (Season of Mist) 19.1.2011

1. Mokoš (Earth Mother) 6:20
2. Zlatohlav (Golden Head) 4:49
3. Skryj hlavu do dlaní (Hide Your Head Into Hands) 7:31
4. Přísahám (Promise) 5:15
5. Slava 4:01
6. Sudice (The Fate) 3:39
7. Dva stíny mám (I Have Two Shadows) 4:18
8. Pramen, co ví (Thinking Spring) 6:46
9. Samodiva (Fay) 5:51

Total playing time: 48:30




http://www.ssoge.com/
http://www.myspace.com/ssoge

Metalliskribentin urani alkupuolella 90-luvun puolivälin jälkeen, aikana jolloin ilmaisten levyjen saaminen oli vielä hienoa, kiikutti posti Tšekeistä peräti kaksikin levyllistä samalta Silent Stream of Godless Elegy -orkesterilta arvioitavaksi muinaiseen nettilehteen: "Iron" (1996) sekä "Behind the Shadows" (1998). Olivatpa vielä oikein puumerkkinsä kanteen raapustaneet pyynnöstäni. Doom metalin diggailuni oli tuolloin saavuttanut jo huippunsa, mutta muistikuvieni mukaan kohtuullisen mallikkasta joskaan ei mitenkään erityisen unohtumatonta tunnelmallista fiilistelyä suurijäsenisen orkesterin levyiltä kuului.

Nyt lähes 13 vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut ja vieläpä reilusti parempaan suuntaan. Edelliset pari levyä ovat menneet tyystin ohitse ja aikaakin on kulunut edellisestä minijulkaisusta viisi vuotta ja täyspitkästä peräti seitsemän. Liekö "Návaz" -kiekkoa (suomeksi "amuletti") kypsytetty kaikessa rauhassa ajan kanssa vai ei, mutta erittäin mukavaa kuunneltavaa uusi albumi kumminkin on ja tyylikäs lisä uuden levy-yhtiön Season of Mistin muutenkin pääosin laadukkaaseen julkaisulistaan.

Naisvokalisti Hanka Nogolovan ja miehisestä ääntelystä vastaavan Pavel "Hrnec" Hrncirin korvia miellyttävät äänet sointuvat erittäin hyvin yhteen eikä kyse ole onneksi mistään Kaunotar ja Kulkuri asetelmasta, sillä örinää ei levyllä kuulla. Kaksikko tuo myös oman pienen eksotiikan lisänsä musiikkiin laulamalla omalla äidinkielellään. Levy soljuu eteenpäin rauhallisesti ja sujuvasti, jos nyt ei puhtaasti doom metalin hengessä, niin ainakin sen suuntaisesti ja sieltä ammentavana. Levyllä on myös selkeästi aistittavissa slaavilaisia melodioita ja rytmejä, vaikka mistään varsinaisesta folk metalista ei SSOGE:n yhteydessä voikaan puhua. Kun biisien olennaiseksi osiksi on vielä sävelletty ja sovitettu äärimmäisen tyylikkäästi runsaasti erilaisia akustisia soittimia mm. jousia, huiluja ja dulcimeria, on lopputulos oikein onnistunut, monipuolinen ja ennenkaikkea tasapainoinen kokonaisuus jota on ilo kuunnella kerta toisensa jälkeen.

Kuriositeettina mainittakoon, että kotimaassaan bändi on isompikin nimi kymmenien tuhansien levymyynnillä mitattuna ja vuosituhannen alkupuoliskolla pari paikallista Grammyakin pokanneena artistina. Mikseipä muuallakin tämän uuden taideteoksen myötä.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Falkenbach "Tiurida" (Napalm) 26.1.2011

digipak CD bonuskappaleella

1. Intro 01:38
2. ...Where His Ravens Fly... 07:25
3. Time Between Dog and Wolf 06:01
4. Tanfana 05:32
5. Runes Shall You Know 05:59
6. In Flames 07:53
7. Sunnavend 05:51
8. Asaland (bonus track) 04:06

Total playing time: 44:25

http://semivivus.proboards.com/


Falkenbachin ainoalla jäsenellä Vratyas Vakyasilla ei ole tainnut olla juurikaan musiikillista annettavaa viimeisen reilun viiden vuoden aikana, sillä edellinen "Heralding - The Fireblade" -albumi ilmestyi jo syksyllä 2005. Vaan hiljaahan sitä pitää olla, jos sanottavaa ei ole. Hiljaisuuden aika on ohi ja levy-yhtiön tiedotetta siteeratakseni "vuosien odotuksen jälkeen Midgardin yllä kajahtaa taas Thorin vasaran Mjöllnirin aiheuttama jyrinä sekä Odinin korppien raakunta mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: uuden Falkenbach-albumin julkaisua"

Folk/viikinkimetalli on genre, jota on äärimmäisen vaikea tehdä uskottavasti ja hyvin. Toimivaan lopputulokseen kun ei oikein riitä, että sotketaan naamaa maalilla, poseerataan kuvissa muovimiekkojen kanssa ja varioidaan hiukan Patakakkoksen tunnusmelodiaa kappaleesta kappaleeseen. Falkenbach on kuitenkin "...En Their Medh Riki Fara..." (1996) -debyytistään lähtien pystynyt pitämään rimansa jatkuvasti korkealla ja luomaan tunnelmallista ja tyylikästä folk-vaikutteista viikinkimetallia, joka on kaukana kliseisestä ja karmeaakin karmeammasta tina- ja säkkipilleillä vingutetusta (saksalaisesta) kaljafolkista. Vaikka tämä yhden miehen yhtye ei koskaan ole pyrkinyt luomaan mitään autenttista saati puhtaan akustista folk-musiikkia, ovat nämä elementit ja vaikutteet upotettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti rauhallisesti etenevään metalliseen ulosantiin.

"Tiurida" (engl. "Glory") ei yllätä millään tasolla muttei myöskään petä mikäli aikaisemmista levyistä on yhtään pitänyt. Kahdeksan kappaleen muodostama kokonaisuus on vahva eikä joukosta erotukaan yhtään kappaletta yli muiden, mikä tässä tapauksessa on pelkästään hyvä asia. Falkenbach on monessa suhteessa mutta etenkin tunnelmaltaan Bathoryn viikinkilevyjen hengenheimolainen, vaikka yhtä jylhältä se ei kuulostakaan. Eväät underground-piirejä suuremmaksi pikkulegendaksi sillä kuitenkin on olemassa.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.