CRYSTALIC - KRISTALLINKIRKASTA

Usko omiin tekemisiin on kaiken A ja O ja lopussa kiitos aina seisoo kuten kliseiset mutta totuuden siemenen sisältävät sanonnat toitottavat. Tamperelaisen Crystalicin pitkäjänteisen työn kiitos julkaistiin huhtikuussa Watch Us Detoriate -debyyttialbumin muodossa.

Vaikka kitaristi Toni Tieahon voidaankin katsoa perustaneen Crystalicin jo vuonna -98, aktivoitui orkesteri toden teolla kolmen vuoden hiljaiselon, useiden miehistönvaihdosten ja nimenmuutoksen jälkeen vuonna 2002. Kolmen julkaistun demon jälkeen, joista etenkin -06 julkaistu Carnival Of Flesh keräsi täysin aiheellisia kehuja aina mediaa myöten, orkesterin kokoonpano on Tonin ympärillä vakiintunut muotoon Jarno F. Moberg laulu, Erik Grönruus kitara, Arto Tissari basso ja Timo Hanhijoki rummut.

Hyviä arvosanoja ja kehuja keränneistä demoista huolimatta kiinnostusta ja ymmärtämystä orkesterin kiemuraisen melodiselle metallille ei juurikaan herunut levy-yhtiöiden taholta. Ainoastaan ranskalainen Thundering Records oli tarjonnut sopimusta Redemption-demon ja Suomessa nähdyn keikan perusteella vuonna 2004. Nimet tällättiinkin paperiin pari vuotta myöhemmin ja yhteistyön tulos on huhtikuussa -07 julkaistu debyyttilevy. Pitkähköstä välimatkasta ja pienistä kulttuurieroista huolimatta vokalisti Frank on varsin tyytyväinen laskut maksavaan tahoon.

– Välillä Ranskasta saa odottaa vastausta mailiin pitkänkin aikaa. Yhdessä vaiheessa mitta tuli täyteen, kun tietoa levyn julkaisupäivämääristä ei millään herunut ja laitoimmekin sinne suomalaisilla kirosanoilla höystetyn mailin. Saimme pahoittelevan vastauksen että lafka on pieni ja toimii tämän vuoksi hitaasti, mutta tekee kaikki sovitut asiat. Näin on myös käynyt. Suomessa on vikaa jossain päässä, kun eivät kelpuuttaneet meitä rosteriin, Frank naurahtaa. Ei vaan, ymmärrän kyllä lafkoja, bändejä on tosiaan paljon ja varmasti on vaikea tehdä päätöstä sainauksista, kun postiluukku tursuaa demoista.

Runsaasti bändi ja demotarjonnasta huolimatta solisti on kuitenkin sitä mieltä, että niin kaupunkien kuin valtionkin tuelle olisi silti huutava tarve, on kyse sitten vaikka rahasta taikka treenikämpistä.

– Suomesta tulee nyt jo, ilman tukea kovia bändejä. Mikäli ruohonjuuritason ja edistyneempiäkin kokoonpanoja tuettaisiin ja markkinoitaisiin kunnolla, saataisiin Suomesta vielä enemmän laadukkaita bändejä ulkomaille. Eikä tämä olisi pois valtion kassasta, päinvastoin.

Kuinka paljon tukea ja opastusta esimerkiksi laki- ja äänitysteknisissä Crystalic olisi tarvinnut?

– Kaikki nuo ovat aloittavalle bändille ihan hepreaa. Levyä tehdessä emme olisi tarvinneet enää opastusta, mutta levydiilin tulkinnassa kyllä. Lakitekstiä on hankala tutkia kun ei ole alan osaamista. Vedettiin sitten melkein silmät kiinni nimet sopimukseen ja uskalsimme tehdä näin, koska sopimus on muotoa 1 + 1.

PÄÄTÄ SEINÄÄN

Crystalicia voidaan pitää suhteellisen pitkän tien jääräpäisenä kulkijana, jonka sinnikkyys ja periksiantamattomuus lopulta on saanut ansaitsemansa hyvityksen, kiitos suomalaisen sisun. Frankista vuodet eivät ole menneet hukkaan, vaan sopivasti valmistaneet bändiä ensimmäisen levyn julkaisua varten.

– Bändien tasohan Suomessa on kova, vaikka tosin välillä tuntuukin, että joku bändi saa liian helpolla diilin. Muutama vuosi treeniä, demoja ja keikkoja tekisi monelle hyvää. Crystalicin kanssa päätä on taas pitkään hakattu seinään, mutta kaikki nämä vuodet on Tonin kanssa hoettu toisillemme, että kyllä se diili joku päivä napsahtaa. Mikäli levy olisi julkaistu viisi vuotta sitten, kaikki biisit eivät olisi olleet yhtä vahvoja.

– Loppujen lopuksi kun lasketaan kaikki nämä vuosien tapahtumat ja koukerot yhteen, niin on pelkästään hyvä asia että levy tuli ulos nyt eikä aikaisemmin. Diiliä tosiaan metsästettiin ahkerasti ja läheteltiin helvetinmoinen määrä promopaketteja joka demosta lafkoille. Ehkä näin oli tarkoitettu, että nämä pojat saavat kaikessa rauhassa takoa päätään seinään ja rypeä pohjamudissa, että katsotaan sitten joskus myöhemmin. Suomalaista jääräpäisyyttä ja sinnikkyyttä kyllä aina tarvitaan. Toisinaan se tuntuu ainakin omalta kohdalta tulevan hyvinkin luonnostaan, Toni naureskelee.

Suomessa vallallaan oleva hevitrendi ei kuitenkaan vielä ole koskettanut selkeästi valtavirran ulkopuolisia Crystalicin tapaisia orkestereita juurikaan millään tavoin. Trendit tuppaavat metallisteja ärsyttämään, mutta Frank löytää myös kolikon toisen puolen.

– Trendin haittapuolihan on lähinnä siinä, että levy-yhtiöt sainaavat nyt mainstream-huttua tai juuri sitä tyyliä mikä sattuu olemaan kuuminta hottia. Tietenkin tämä on ymmärrettävää, koska harvoin liiketoimintaa huvikseen harrastetaan. Toisaalta voisi ajatella myös niin, että moni hevin kuuntelija aloittaa valtavirtabändin kuuntelulla hevin diggailun. Musiikin ymmärryksen kehittyessä siirrytään usein haastavampaa tavaraa tarjoaviin bändeihin.

OMA JUTTUNSA

Mielenkiintoiseksi Crystalicin musiikin tekee sen taipumus kuulostaa hyvinkin epätyypilliseltä melodiselta death metal –orkesterilta ja positiivisessa mielessä yllättävänkin kevyeltä muihin hengenheimolaisiinsa verrattuna. Pääasiallisella biisinikkarilla Tonilla on tähän oma selkeä näkemyksensä.

– Vaikka levyn pääasiallinen riffit, rummut ja Frankin äärimmäisen vihaiset vokaalit takovat kuuntelijaa nyrkillä tauluun, niin mukana on myös hyvin tunnepohjaisia kitara- ja bassomelodioita jotka myös tuovat biiseihin moniulotteisuutta. Viisuissa löytyy siis fiiliksiä purtavaksi äärilaidasta toiseen.

– Meikäläistä suoranaisesti ottaa päähän melodinen death metal. Genre on kokenut inflaation ja mitä ihmeellisintä sontaa tungetaan tuohon genreen. Crystalicin vaikutteet tulevat musiikin eri genreistä ja esimerkiksi Tonin diggailema Tony MacAlpine tuo sitä keveyttä ja ei-niin-yleisesti-tunnettuja melodiakulkuja biiseihin, Frank täydentää.

Olennaisena osana orkesterin musiikkia on myös astetta kimurantimmat kappalerakenteet, jotka tuovat orkesterin hyvin istuvan teknistä ilmaisua mukavasti laajentavan lievän progressiivisen sävyn.

– Rakenteet ovat pääasiassa muokkautuneet luonnollisesti kun biisiä sävelletään. Sitten kun mennään porukalla kämpille jauhamaan sävellystä, niin ideoita ja niitä tuppaa proge-vivahteita tuppaa tulemaan lisää. Ja jos tuntuu siltä, että jotain tästä nyt puuttuu eikä biisi toimi, niin koitetaan porukalla setviä mikä siinä nyt mättää. Joskus sopivat ideat tulevat fiilispohjalta, kun taas toisinaan väännetään rautalangasta eikä oikeaa ratkaisua tunnu löytyvän millään. Jos biisiä ei saada sittenkään toimimaan, on turha alkaa väkisinkään vääntämään vaan jätetään se odottelemaan tuomiota ja käännetään sivua, Toni valottaa orkesterin kappaleentekoprosessia.

Mikä Crystalicin kappaleissa on sitten se kantava juttu, mitä ilman ne eivät kuulostaisi Crystalicilta ja mihin ehdottomasti kuuntelijoiden pitäisi kiinnittää huomiota? Pienen pohtimisen jälkeen Toni löytää vastauksen.

– Uskoisin, että kantavin juttu biiseissä on, että ne eivät ole ns. kertakäyttökamaa joka yhden kuuntelukerran jälkeen ovat selvää kauraa, vaan biiseistä avautuu joka kuuntelukerralla uusia ulottuvuuksia ja juttuja, jotka kerta toisensa jälkeen koukuttavat kuuntelijan kuuntelemaan biisit uudelleen. Meitä voi mielestäni rehellisesti sanoa omaperäiseksi bändiksi, jolla on oma soundi, mutta jolla on myös rehellisesti pieni kunnioittava ripaus death-maustetta.

VANHAA JA UUTTA
Mausteista puheen ollen, jos death-maustetta on käytetty perusmausteena, pikantin aromin soppaan antaa originelli Death-nimisestä purkista sekaan annosteltu mauste aivan samoin kuin toisen tamperelaisen bändin Farmakonin kohdalla usein mainittu Opeth-aromi.

– Kumma juttu! Ja sekin, että ei ole edes ärsyttänyt vielä pätkääkään. Onhan se selvä, että johonkin pitää aina verrata ja jos vertauskuva on Death, niin sehän meille passaa. Ovathan ihmiset laukoneet myös vertauskuvia mitkä eivät pidä niin paikkaansa. Mielipiteitähän löytyy tasan niin paljon kun kuuntelijoitakin, joten jokainen vetää oman johtopäätöksensä meidänkin musiikistamme ja näkee sen omalla tavallaan, Toni analysoi.

Monen muun debyytin lailla Watch Us Detoriate sisältää suurelta osin jo demoajoilta tuttua materiaalia. Vanhan kansan sanonta vanhassa vara parempi kuvaa Crystalicin kohdalla hyvin debyytin sisältöä josta Toni on samaa mieltä.

 – Osa vanhoista biiseistä on taattua Crystalic-kamaa, vaikka materiaali on tehty vuonna 2004 ja onhan siellä uudelleen herätetty biisi Soulstabbed jo vuodelta 2002. Sääli ne olisi ollut heittää romukoppaan, sillä tyylisuunta ei ole niin radikaalisti muuttunut etteikö niitä olisi voinut käyttää. Tietysti uusi materiaali on aina uutta ja kehitys kulkee eteenpäin, mutta tälle debyytille saatiin hyvä toimiva kokonaisuus näillä yhdeksällä biisillä.

– Ei tässä nyt vielä paineita ole seuraavaa levyä varten. Muutama uusi viisu on jo vireillä, joten suunta uudelle levylle on pikkuhiljaa löytymässä. Täytyy vain luottaa että matskua tulee sitten kun on sen aika ja fiilikset ovat kohdillaan sävellystä ajatellen. Väkinäiseen poukkoiluun on turha ryhtyä.

Kuinka tärkeitä ja kimurantteja on sitten bändin lyriikoiden anti Frank?

– Sanoitukset ovat yhtä tärkeät meille kuin itse musiikki. Teksteissä pitää olla ajatusta ja jokin koukku. Watch Us Detoriate ei ole konseptialbumi, mutta kun mietin levyn nimeä ja luin sanoitukset biisijärjestyksessä läpi, huomasin että lyriikat pyörivät saman synkähkön aiheen ympärillä. En vain osaa kirjoittaa happyhappyjoyjoy-sanoituksia. Vain yhdessä biisissä eli Faith Redefinedissa on onnellinen loppu. Tai sitten ei, riippuu kuulijan tulkinnasta. Muissa rappeudutaan ja kunnolla. Nupin toiminta ja siitä aiheutuvat kierommat seuraukset ovat sanoitusten lähteenä pohjaton kaivo.

Julkaistu Inferno #47/2007