| Muutama päivä ennen vappua kotiaan tavoiteltu solisti kuulostaa
väsyneeltä, vaikka kello lyö jo ilta seitsemää. Vaan ihmekös tuo, kun
takana on edellisiltaiset Serpent Smiles And Killer Eyes –levyn
julkaisukekkerit. Elo juuri nyt tuntuu kuulemma hieman raskaalta, mutta
muuten herralla pyyhkii varsin mukavasti. Kalvaako edelliseltä
levyltänne tuttu tauti jälleen sisuksiasi vai? – Ehkä hiukan, vaikka ei tässä kovinkaan huonosti voida, sillä loppujen lopuksi en ollut kovinkaan kännissä eilen. Väsymys tässä enemmänkin painaa vielä päälle. Nykyisin en enää koske tiukkaan viinaan, vain kaljaan ja viineihin ja näiden nauttimista seuraavat pöhöt ovatkin paljon helpompia kärsiä kuin esimerkiksi vodkasta syntyvä kankkunen, Jacob paljastaa leveästi haukotellen. Onko nahkaasi ilmestynyt uusia leimoja, tavatessamme edellisellä kerralla syksyllä 2005 kätesi ja jalkasi alkoivat olla jo aika täynnä kaiken maailman värikkäitä kuvia? – Joo, otin itse asiassa pari uutta kuvaa jalkoihini, joista toinen on vanhan koulukunnan merimiestyyliä edustava tatuointi. Siinä on naisen pää ja huonoa onnea kuvaava nurinpäin oleva hevosenkenkä sekä teksti ”Poison”, kuvaa meikäläisen hyvää tuuria naisten suhteen, mies naurahtaa. – Otin ensimmäisen kuvani joskus kymmenen vuotta sitten ja se oli oma sukunimeni alaselkään, todella omaperäistä eikö? En osaa piirtää edes kunnollista tikku-ukkoa ja käsialanikin on aivan kamalaa, mutta minulla on aina omia ideoita nahkaani hakattavien kuvien suhteen. Tatuoijaa valitessani minun täytyy olla varma siitä, että hän on hyvä ja että pidän hänen tyylistään. Pitkällisten keskustelujen ja piirustusten jälkeen ihoani koristaa uusi kuva ja molemmat ovat tyytyväisiä. |
 |
– Hitto, tajusin muuten että täytän juuri 29 ja kolmenkympin rajapyykki alkaa uhkaavasti lähestyä, ei hyvä.
No hei, mietipä sitä että itselle alkaa jokusen vuoden päästä tulla 40 mittariin.
– Vau, sinä se todella vanha sitten olet.
Kiitos vaan tuhahdan ja totean, että olen silti mieluummin vanha kuin aikuinen.
SANOITUSTEN JATKUMO
Onko uuden levyn tekstien aihepiirit samoja kuin edelliselläkin levyllä?
– Tavallaan joo. Samoista tutuista asioistahan eli verestä, kaljasta ja saatanastahan me edelleen laulamme, Jacob virnuilee. Vaikka sanoitusten tekeminen onkin meille tärkeää, emme ole niiden kanssa kovinkaan syvällisiä toisin kuin musiikin suhteen. Ei meillä vaan oikein ole mitään kamalan kaksista sanottavaa kuuntelijoille. Kirjoitamme vain pääasiassa pieniä kuvitteellisia kauhutarinoita, vaikka tällä uudella levyllä meillä on jopa kolme keikkailevan bändin elämästä kertovaa tositarinaa jotka kaikki kertovat yllättäen dokaamisesta, laulaja naurahtaa.
Taidan olla siis ihan hakoteillä, jos oletan että levyn nimi Serpent Smiles And Killer Eyes kertoo selvin päin olemisesta, jolloin silmät ovat kirkkaina, aivot käyvät täydellä teholla ja kasvoilla pahansuopa virne?
– Onhan tuokin yksi näkemys, sain nimi-idean eräänä aamuna ja se on minusta loistava, koska se voi kuvata lähes mitä asiaa tahansa. Useimmat ihmiset kyllä liittävät sen nykymaailman tilaan tosin. Joka puolella tuntuu olevan valehtelijoita, käärmeitä, murhia ja hulluutta, mutta mielestäni tämä kuvaa samalla hyvin mistä koko levyllä on kysymys. Voisin aivan hyvin sanoa albumi olevan konseptilevy ja ihmiset ottaisivat sen aivan täydestä, koska levyn nimi ja sanoitukset sopivat tällä kertaa niin hyvin yksiin.
Levyn avausraita Lies And Deceit ei taida jättää paljoakaan arvailun varaan sanoitusten sisällön suhteen?
– Lyriikat eivät niinkään kerro siitä kuinka tunnen koko maailmaa kohtaan, vaan enemmänkin siitä, kuinka on olemassa niin paljon ihmisiä jotka haluavat oman osuutensa kaikesta tekemättä yhtään mitään muuta kuin kertomalla valeita. Yleismaailmallinen aihepiiri, vaikka aivan yhtä hyvin sanoitukset voisivat kertoa vaikka suoraan musiikkibisneksestä, jossa myös riittää paskanpuhujia.
– Toki maailma on muuttunut huonompaan suuntaan tämäkin asiaan suhteen ihan parin viimeisen vuoden aikana, mutta en ole kovinkaan syvällinen ihminen joka kuluttaisi kaiket päivät tämänkaltaisia asioita pohdiskellen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on haistakaa paska –tyyppinen ralli, jossa syljetään vihaa vähän joka suuntaan.
Entäpä sitten Slain, kuka tulee maahan lyödyksi?
– Sain tähän inspiraation muinaisesta Rooman imperiumista ja erityisesti Caligulasta, joka oli aika sairas ja perverssi kaveri. Kyseessä on kumminkin fiktionaalinen tarina siitä, kuinka kuolleet nousevat jälleen takaisin elävien keskuuteen.
Tunnetko sinä itsesi pahemmin kirotuksi kuin Juudas konsanaan Damned Below Judas –kappaleessa?
– Tästä saat vetää omat johtopäätöksesi, sillä basistimme Mikael ”Mike” Ehlert teki tähän sanat.
Drinking With The King Of The Dead, kukas tämä kaveri on jonka kanssa otat soppaa tässä viisussa?
– Teksti kertoo pyörimisestä hirveässä kännissä baareissa, kaikki vaan pyörii etkä enää erota edes vasenta oikeasta ja kaikki on yhtä kaaosta, kyllähän sinä varmaan tiedät tunteen? The King Of The Dead voi puolestaan olla ihan kuka tahansa, vaikka alkoholin luoma harha, tunne kuinka olet puoliksi elossa ja puoliksi kuollut ja kuinka näet olemattomia asioita.
Kyllähän tuo tuntemus on joskus tutuksi tullut. Millaisesta sodasta Forever War sitten kertoo ja oletko sinä kenenkään kanssa sotajalalla juuri nyt?
– Tämä on taas yksi niistä kappaleista, jotka voivat kertoa niin monesta asiasta. On kyseessä sitten rakkaus, sodan ihannointi, ihan mitä vaan. Kikkailen lyriikoissa sanoilla ja kaikenlaista muuta sairasta. Itse olen onneksi aika rauhallinen kaveri, joten en ole riidoissa kenenkään kanssa, mutta ehkäpä jotkut ihmiset saattavat nähdä minut vihollisenaan.
SYNNINTEKIJÄ
Millaisia demoneja sitten ruokit kappaleessa Feeding The Demons?
– Kyllähän tämäkin biisi kertoo juomisesta ja kyseessä on viinapiru tai sitten ne demonit jotka vainoavat useamman päivän törpöttelysessioiden jälkeen. Holding My Bottle Tight –rivi kertonee kaiken olennaisen kappaleesta.
Aiempien kappalekuvauksiesi perusteella ei ole kovinkaan vaikeata arvata missä nesteessä kellut Floating-biisissä.
– Kyllähän siinä taas kellutaan paikallaan alkoholissa, eikä tämä ole kovinkaan positiiviseen sävyyn kirjoitettu teksti. Alaspäin mennään ilman että kukaan pystyy kierrettä pysäyttämään, mutta onneksi tämä on vain fiktiota eikä omaelämänkerrallista.
Ketkä sinua voisivat vihata Let Them Hate –kipaleen perusteella ja mitä itse vihaat eniten juuri nyt?
– Ehkä joku voisi vihata minua ja bändiä menestymisemme vuoksi, mutta ei tälläkään sanoituksella ole sen kummempaa syvällistä tai henkilökohtaista merkitystä.
– Paskaa puhuvat ihmiset pistävät aina vihaksi, mutta erityisesti minua ärsyttää tällä hetkellä vallallaan oleva tuotantotrendi, joka saa monet uudet bändit kuulostamaan aivan muovisilta. Monet orkesterin käyttävät liian paljon modernia teknologiaa ja hinkkaavat kaikki kuulostamaan täydelliseltä ja minusta tämä sotii kaikkea sitä missä metallimusiikissa on kysymys, itse omia instrumenttejaan soittavista muusikoista. Kun jokainen rummun isku siirretään täsmälleen oikeaan kohtaan ProToolsilla ja täydellisesti mennyt kitariffi kopioidaan koko kappaleeseen, lopputulos kuulostaa enemmän tanssimusiikilta ja tämäkös minua vituttaa.
– Uudella albumillamme halusimme välttää tällaista kliinistä soundia ja siksi se kuulostaakin ainakin minun korvissani juuri siltä, että sillä soittaa oikeat ihmiset. Vaikka olemmekin tiukka bändi, ei soitto levyllä ole täydellistä eikä sen pidäkään olla, koska kukaan ei ole täydellinen. Tavallaan koko levy onkin juuri julkilausuma tästä asiasta
Tarjoaako levyn päätösraita Absolution sinulle synninpäästön ja mitä syntejä haluisit minulle kenties tunnustaa?
– Kristittyjen tekopyhyydestähän tuo biisi kertoo, kuinka he saarnaavat siitä mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi tehdä, mikä on oikein ja väärin ja loppujen lopuksi he ovat aika säälittäviä luusereita. Taas yksi tosielämään perustumaton kappale, jossa haistatan pitkät kristityille.
– Nyt muistuukin mieleeni tapaus, kun Jehovan todistajat sujauttivat minulle suunnatun henkilökohtaisen kirjeen tyyliin ”Hyvä Jacob, meistä sinun pitäisi turvautua apuun Jeesuksessa Kristuksessa” ja muuta sellaista soopaa. Pisti oikein vihaksi moinen, miten helvetissä he voivat kirjoittaa moista paskaa kun eivät edes tunne minua enkä minä heitä. Pysykööt vain kaukana minusta, solisti puuskahtaa ja jatkaa:
– Syntiä tulee kyllä yhä tehtyä, vaikkakin vähemmin kuin ennen, mutta en ala syntilistaani sinulle tässä nyt purkamaan, Jacob naurahtaa.
Suutahan tässä rupeaa kuivaamaan kaikki tämä höpinä, miten on Jacob, maistellaanko vähän Haukea ennen Tuskan keikkaa ja sen jälkeen?
– No mikä ettei, vaikka kuten sanoinkin en enää juo viinaa, niin ainahan sitä maun takia voi vähän maistaa. Loppupullon voitkin sitten tuhota toisen kitaristimme Peter "Pepe" Lyse Hansenin kanssa, hänelle se varmasti maistuu.
– Toivottavasti suomalainen festivaaliyleisö muistaa meidät edelliseltä Suomen visiitiltämme Soilworkin kanssa vajana parin vuoden takaa. Keikka tulee olemaan ainakin meille erityinen, sillä vaikka olemmekin tehneet lukuisia festarivetoja Euroopassa, tulemme Suomeen nyt vasta toista kertaa. Varmaa kuitenkin on, että kalja tulee Saunassa virtaamaan!
Julkaistu Inferno #48/2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti