Debyyttinsä vastikään julkaisseet Deathchain ja Malicious
Death ovat 80-luvulla syntyneen thrash metal genren tuoreimpia kotimaisia
edustajia. Vaikka molemmat bändit liikkuvatkin samalla musiikin saralla,
lähestyvät ne sitä täysin eri formaatissa ja hieman erilaisista
näkökulmista. Näkemyksiään thrashista kertomassa
herrat Bobby ja Corpse yhtyeestä Deathchain ja Bilibaldus kokoonpanosta
nimeltä Malicious Death.
Vaikka Deathchain soittoniekat ovatkin iältään varsin nuoria
ja aloittelivat vasta koulutaivaltaan 80-luvulla, on vanhat legendat tuttuja
ja ahkerassa kuuntelussa.
Bobby: – Henkilökohtaisesti kyllä kovimmat kurkot minulle ovat just
niitä 80- luvun miehiä, King Diamond etunenässä. Tosin
kukaan ei ole niin kova kuin Gene Simmons oksentamassa verta.
Vaikka jäsenten keskuudessa musiikkimaku vaihteleekin aina vanhan liiton
klassikoista black metallin kautta Ruotsi-osastoon, on oma yhteinen sävel
kuitenkin löytynyt.
Bobby: – Ihan hyvä, ettei kaikki kuunnella munat tanassa aina jotain
Saxonia. Paljon kuunnellaan sellaista, mikä ei meidän musiikissa
millään tavalla näy. Mutta onhan meillä ne vaikutteet selkeästi
kuultavissa, eikä se ole minusta mitenkään huono asia, vaan
ennemminkin kunnianosoitus koville bändeille. Deathchain on kuitenkin
loppujen lopuksi sitä, mitä me kaikki tykätään soittaa
ja kuunnella. On mahtava soittaa semmoista tavaraa, jossa on voimaa takana.
Kyllä kai tähän metalliliittoon pitää jo pennusta
asti kasvaa.
Malicious Deathin herroille ikää on karttunut hieman enemmän,
vaikka bändi itse on uusi.
Bilibaldus: – Wanhoja isäntiähän tässä jo ollaan,
mutta bändi on oikeasti aika tuore. Pidimme keväällä 2002
keväällä perustamispalaverin Obadion kanssa. Siinä pizzan
ja kaljan lomassa päätimme alkaa elvyttää vähän
thrash-genreä. Otettiin sitten Jerker mukaan sotaan, sillä kun on
nuo kompit hallussa ja muutenkin äijä laukkaa kuin ylienerginen hirvi!
Vokalistimme Red Jesus löytyi thrash-legenda Pedro Anthareksen kautta
ja mies onkin ensimmäisestä kiljahduksestaan asti osoittautunut täydelliseksi
tähän bändiin. Alkuaikojen treenit olivatkin erityisen mukavia
sessioita. Meillä oli niin helvetin hauskaa, että nauroimme tippa
linssissä kun yritimme soittaa kappaleita läpi. Biisejä syntyi
solkenaan ja tarkoitus oli saada nimenomaan Antichrist ja Tormentor -nimiset
biisit tehtyä.
Lyhyestä yhteisestä historiasta huolimatta bändi on ehtinyt
hitsaantua tiiviiksi paketiksi.
Bilibaldus: – Poraamme yhteistä kiveä ja taomme päätä samaan
seinään. Niin henkinen kuin musiikillinenkin yhteinen sävel
on löytynyt niin vaivattomasti, että jopa hävettää.
Ei tässä rässissä tarvitse paljoakaan riffien parissa tuskastella,
kun joku jo latoo ideoitaan pöytään. Eikä meidän musiikkimme
muutenkaan niin kovin vaikeaa ole, teknisyys kun on lähinnä rumpalimme
yksinoikeus. Tyylin olimme päättäneet aika tarkasti ennen bändin
perustamista, joten sen kanssa ei ole tullut ongelmia. Mitään uusia
tuulia emme ole thrash-genreen tuomassa ja tarkoituksemme onkin nostaa ylpeinä vanha
lippu salkoon.
Deathchainin syntytarinassa on mukana huomattavasti enemmän sattumaan
kuin tietoisia päätöksiä bändin perustamisesta, vaikka
musiikillinen linjaus oli niin ikään alusta alkaen selvillä.
Bobby: – Ennen Deathchainia Corpsella oli Winterwolf, joka ehti tehdä kaksi
demoa. Corpsen muutettua Kuopioon, hän halusi uutta verta lihamyllyyn
ja kaivoi jostain Kassaran käsiinsä. Corpsen isoveli oli puolestaan
minun kanssa yhtä aikaa intissä ja tieto kitaransoitostani ja bändin
etsimisestä kulkeutui Corpsen korviin. Nimi muutettiin Deathchainiksi
ja siitä se lähti etenemään. Aika hyvin meillä oli
jo alussa selvillä, mitä suuntaa lähdetään hakemaan.
Alusta asti oli jo tarkoitus sekoitella deathia ja thrashia samaan arkkuun.
NIMIEN MERKITYKSESTÄ
Vaikka molempien orkesterien nimistä löytyy kuolema-sana, ei kumpikaan
koe kuolemaa viihteellisinä sen varsinaisessa merkityksessä.
Corpse: – Meillähän tuo nimi viittaa Hellraiser- elokuvaan,
jossa Pinhead viskoo raatoriimuja menemään oikein olan takaa. Sen syvempää merkitystä ei
nimessä ole takana.
Bilibaldus: – Ei kuolemasta mitään varsinaista viehätystä löydy.
Nimemmehän juontaa alkunsa Necromancerin ultraupeasta biisistä! Lepakossa
tuli aikoinaan nähtyä, kun bändi väänsi ja vetivät
vielä Slayeriäkin. Taurus siinä pihalla tuli sitten nenä nenää vasten
ja huusi sen, minkä sielustaan irti sai että ”MALICIOUS DEATH!” parikin
kertaa. Bändille nimeä mietittäessä paukahti tuo tapahtuma
mieleen.
Jos molempien bändien nimet henkivät kultaista 80-lukua, on myös
taitelijanimien käyttö perusteltua.
Bobby: – Bobby-nimen sain, kun joskus 10 vuotta sitten tilasin jostain musiikkikerhosta
Motörheadin vinyylin, jonka kylkiäisinä tuli musta lippis jossa
luki ”Bobby”. Sehän oli sen nykyisen narkkiräppärin Bobby Brownin
lippis, mutta mitä väliä kun minusta se oli hieno ja aloin pitämään
sitä. No sanomista tuli tietenkin ja siitä sitten nimikin. No, samoin
Corpse kulkee samalla nimellä myös ”siviilissä” joten sekin
oli aika luonteva juttu. Pakkohan meidän sitten oli keksiä muillekin
jotkut nimet. Jos olisi ollut että Corpse, Bobby, Ville jne. niin olisihan
se ollut aika riehakasta.
Bilibaldus: – Kyllä se Voïvod on tässäkin takana. Voïvodilla
oli nuo upeat taiteilijanimet alkuaikoina ja ajattelimme, että kyllähän
mekin jotkut laitetaan. Nimet lähtivät sitten kehittymään
eräänä kosteana iltana Obadion kanssa. Huvittavinta lienee se,
että ne ovat osittain virallisia suomalaisia nimiä jopa 1700-luvulta.
Tosin Red Jesuksen nimi menee herran oman bändin piikkiin.
NYKYAJAN RUNEBERGIT?
Jos herrojen musiikki on uskollista 80-luvulle, on sitä myös sanoitukset
tyyliltään. Suuria filosofia pohdiskeluja ja kantaaottavuutta ei
olla lähdetty hakemaan.
Bobby: – No ei meidän sanoituksilla varmasti Finlandia- palkintoa voiteta.
Niitä juttuja vaan pyörii päässä ja sitten jotain
kehitellään ja visioidaan. Sotaa, kauhua ja maailmanlopun uhkaahan
siellä käsitellään eli hyvin perinteisiä thrash/death – sanoituksiahan
ne ovat. Maailmaa niillä ei pyritä parantamaan eikä muutenkaan
julistamaan tai politikoimaan. Kyllähän jotkut sanoituksistamme saa
hymyn huulille, ei niiden tarvitse kuitenkaan olla mitään paskan
vakavaa koko ajan. Sanat haluttiin kansiin jo senkin takia, kun mikään
ei vituta niin paljon kuin levyn kannet joissa ei ole sanoja biiseihin.
Bilibaldus: – Sanaliuskat jäivät pois omakustannesyistä. Jostain
oli vähän tingittävä ja se nyt oli sanoitukset. Alun perinkin
sanoituksellisesti lähdettiin kunnioittamaan esikuvia, eikä edes
ajateltu muuttaa maailmaa. Jätetään se maailman parantaminen
niille joille se on tärkeää ja jotka osaavat sen paremmin.
– Hate Generator on ihan puhdas vihan purkaus, jossa raivo saa miehen
valtaansa ja sitten lähteekin mopo käsistä ja tulee ruumiita.
Sanoituksissa on myös sotaa I am the Blood ja kauhua Rageous
Souls. Jälkimmäisessä biisissä sielut tulevat raiskaamaan
pappia, joka on huijannut heitä aikoinaan palvomaan Jumalaa, jota ei sitten
ollutkaan. Lisää uskonnon vastustusta löytyy myös Sacrifice-kappaleesta. Soldiers
of Blackblood:iin kätkeytyy 2-3 tarinaa päällekkäin
ja merkitys on sen mukainen, miten sen kukin ymmärtää tai haluaa
lukea. Malicious Death puolestaan sisältää ensimmäiset
sanat ja siksi ne ovat vähän kankeat. Biisi kertoo lähinnä kolmesta
vittumaisesta tavasta kuolla. Sadismia ja kidutusta, mitä muuta voisi
sisältää kappale nimeltä Tormentor? Niin tai sitten Antichrist,
mistähän se kertoo? Eli ei todellakaan mitään suurta filosofiaa.
Tykkään laittaa sinne tänne pari riviä, joista voi löytää jotain
henkilökohtaista. Red Jesus sitten laulelee niitä sanoja miten sattuu
ja muokkaa ne omaan suuhunsa sopiviksi.
NOPEASTI HYVÄ TULEE
Malicious Deathin debyytin tekoprosessi on vähintäänkin mielenkiintoinen,
aikaa ei nimittäin ole uhrattu kuin 16 tuntia sisältäen äänityksen
ja miksauksen. Tuntuu mahdottomalta suoritukselta, mutta Bilibaldus ei pidä suoritusta
kovinkaan kummoisena.
Bilibaldus: – Levyähän voitaisiin hieroa loputtomiin, eikä se
siltikään tyydyttäisi. Raaka on parempi kuin ylikypsä ts.
mätä ja tällä en tietenkään viittaa Deathchain:iin.
Nykyään vain tuntuu olevan vallalla taipumus ylituottaa levyjä.
Kehittynyt studiotekniikka houkuttaa helposti liiallisen kliinisyyteen, mikä ei
ole ainakaan metallissa kovin hyvä suuntaus. Uudemmista levyistä tuppaa
puuttumaan eläväisyys ja aitous, jotka on korvattu puuduttavalla
keinotekoisen kuuloisella saundimaailmalla.
– Nauhoitimme biisit ihan perinteisen kaavan mukaan soitin kerrallaan, eli
kahvitauot jäivät aika lyhyiksi. Studiosessiosta suuri kiitos kuuluu äänittäjällemme
Red Fiven Tonille, jolla oli se meidän ideamme hallussa. Tosin Anthareksen
apu miksauksessa oli myös tarpeen, hän kun väänsi rupisuus –namikkaa
aina kun silmä vältti. Kyllähän tässä myös
oli takana tuo pieni piru, että nopeasti hyvä tulee, niinhän
se M.O.D.:kin teki aikoinaan. En tiedä, minkä verran tulevaisuudessa
vietämme studiossa aikaa, mutta olen täysin tyytyväinen näihin
16-tunnin sessioihin. Omasta pussista maksamisellakin on toki oma osuutensa
ajankäytön suhteen.
Bobby: – Ei taitaisi levyn teko meiltä ihan 16:sta tunnissa mennä,
vaikka Kassara kyllä tykittikin rummut sisään reilussa kuudessa
tunnissa. Nythän meillä meni 30 päivää, joista suurin
osa oli vielä sellaisia että töitä tehtiin vain iltaisin,
kun oli tätä perinteistä paskaa sivussa eli työtä ja
koulua. Muuten levystä sen verran, että vaikka siellä joku moka
saattaa ollakin, niin on se aina parempi kuin että alettaisiin koneilla
korjaamaan ja runkkaamaan. Sellainen tietynlainen livehenki ja särmä täytyy
levyllä olla, että se on soitetun kuuloinen. Tämä oli kuitenkin
Deathchainin ensimmäinen levy ja ensi kerralla ollaan jo viisaampia. On
oltava tyytyväinen, sillä ”Poltergeist”- demolta ollaan tultu iso
askel eteenpäin ja kehitytty soittajina ja bändinä ihan selkeästi.
Seuraavalla levyllä tähdätään tietenkin vastaavanlaiseen
kehitykseen ja aina parempaan lopputulokseen. Ensi levyllä loppuu leikki…
VINYYLI FETISMIÄ
Jos Malicious Deathin levy on äänitetty vanhan koulukunnan mukaisesti
nopeasti, on sen julkaiseminen ainoastaan 300 kappaleen vinyylinä myös
varsinainen hatunnosto vanhoille ajoille.
Bilibaldus: – Tässä hommassa ei rahan tai myyntilukujen perässä juosta.
Puhtaasti on omaksi iloksi lähdetty soittamaan ja niin myös toistaiseksi
jatketaan. Iloahan tästä syntyy aina, kun uusi biisi on valmis tai
ylipäätään on se tapahtuma nimeltään treenit!
Ei elämässä ole montaa yhtä mukavaa asiaa. Se, joka sanoo,
että treenaus on amatöörien hommaa, ei oikeasti pidä musiikista.
Minä ainakin saan suurta nautintoa ja positiivista voimaa soittamisesta.
– Vinyyli on se formaatti, jossa me ostimme aikoinaan kaikki levymme ja olemme
tavallaan sen aikakauden lapsia. Halusimme antaa kunnioitusta menneille hyville
ajoille ja tehdä vinyylin. Kunnon metalli on kuin tarkoitettu kuunneltavaksi
vinyyliltä. Oma vinyyli on myös ollut meidän kaikkien unelma
pienestä pitäen. CD ei silti ole mikään kirosana. Ostelen
CD:itä ja vinyylejä sen mukaan, mitä on tarjolla, mutta kun
laittaa vinyylin soittimeen, tulee vain ihan eri maailma ja tunne. Jos joku
levy-yhtiö on kiinnostunut kustantamaan Devilization:ista CD:n
niin asiasta voidaan keskustella, itse emme aio sellaista julkaista.
Corpse: – Itse asiassa ollaan puhuttu, että levy julkaistaisiin myös
vinyylinä ja jos sellaiseen on kerran mahdollisuudet, niin perkele totta
kai! Itse en juuri CD-levyjä ostele, vaan keskityn enemmänkin ”mustan
kullan” hankkimiseen. Vinyyli on todellakin se ainut oikea formaatti musiikkia
varten, sillä onhan se jo saatanan paljon nätimmän näköinenkin,
kuin esimerkiksi kooltaan huomattavasti pienempi CD-levy. Mutta välillä on
kyllä joutunut vinyyleihinkin pettymään, kun levy-yhtiöt
ovat suoltaneet sellaisia paskajulkaisuja, joissa ei sanoituksista tai kuvapussista
ole tietoakaan. Jos meidän levystä tehdään vinyyli, niin
ei paskota ohi pöntön, vaan tehdään kunnon julkaisu!
Malicious Deathin vinyylijulkaisussa kansitaide pääsee tosiaan oikeuksiinsa,
kun taas Deathchainin tyylikäs ja musiikkiin sopiva kansitaide ei pääse
oikeuksiinsa CD-vihkosen pienessä mittakaavassa.
Bobby: – Kyllä me jo varhaisessa vaiheessa ajateltiin, että kannet
pitää olla sitä mitä ne ennen hyvinä aikoina olivat,
eli ihmisen käden maalaamaa tavaraa. Kansien tekijäksi napattiin
heppu nimeltä Jani Mikkonen ja ideahan kansissa on, että jokaisen
biisin tekstien alla on aiheeseen liittyvää teemaa. Yhteistyö toimi
aivan loistavasti ja kansiin ollaan kyllä enemmän kuin tyytyväisiä.
Bilibaldus: – Annoin kansitaiteilija Tindelle idean, jota hän lähti
toteuttamaan. Kannet ovat vinyylilevyissä tärkeä osa kokonaisuutta
ja tässä tapauksessa me saimme niihin juuri oikean tunnelman.
80-LUVUN TAIKA
Tällä hetkellä tuntuu vallalla olevan pienoinen 80-luku/thrash
buumi, josta osoituksena monet uudet bändit, levyt ja vanhojen suurten
uudelleenkasaukset yms. Mikä teidän mielestä on tähän
syynä ja voiko hommasta tulla isompikin juttu kuin mitä tähän
mennessä on ollut?
Bilibaldus: – Noh, ehkäpä tuo pienen pieni buumin poikanen on saanut
syntynsä siitä, kun me, jotka olimme pahimmassa murkkuiässä silloin
80-luvulla, ollaan kasvettu vanhoiksi ja nyt muistelemme niitä kultaisia
teinivuosia. Tästä hommasta tuskin paisuu mitään suurempaa,
vaikka mieluistahan se olisi, jos Malicious Death:kin saisi vähän
ilmaa mustien siipiensä alle ja lisää keikkaa. Metalli elää mielestäni
muutosvaihetta. Pinnan alla on lukematon määrä bändejä ja
tunnetummatkin tekevät jotkut jopa hyviä levyjä, mutta sellaista
hekumaa mitä 80-luvulla oli, ei tule enää koskaan. Ehkäpä hyvä niin,
sillä aina ei pidä ratsastaa tuhkavuoren huipulla.
Corpse: – Olisihan se hienoa jos 80-luku heräisi oikein tosissaan henkiin,
mutta en välttämättä usko, että näin tulee käymään.
Valtavirtaa metallimusiikissa hallitsee aika saatanan iso kasa paskaa ja ne
bändit jotka sydämellään tätä hommaa tekevät
jäävät turhain usein liian pienelle huomiolle. Ehkä tämä uusi
nousu Suomessa johtuu ainakin pieneltä osaltaan Destruction/Sodom/Kreator – kiertueen
Suomen visiitistä. Ainahan nämä musiikkibuumit näyttävät
kiertävän ympyrää, joten ehkä se johtuu myös
siitä. Mitään aivan varmaa syytä en kyllä osaa sanoa.
Jos 80-luvun ja thrashin nimeen vannovat miehet päättäisivät
coveroida jonkin bändin tuotantoa, ei kummallekaan löydy kuin tasan
yksi ilmeinen vaihtoehto.
Bilibaldus: – Mehän ollaan keikoilla soitettu tuota Slayerin Post
Mortem:ia, joten siitä varmaan lähdettäisiin. Emme ole
tohtineet tehdä biisiin omaa sovitusta, vaan soittamme sitä alkuperäiseen
tyyliin. Tuota kappalettahan emme koskaan tule levyttämään
kuten tuskin mitään muutakaan coveria. Jos coveri kuitenkin levylle
tehtäisiin, tulisi se todennäköisesti täysin eri genrestä.
Corpse: – Kyllähän se olisi Slayeriltä joko Raining Blood tai Angel
Of Death ja ne toteutettaisi astetta rankemmalla ja nopeammalla kädellä.
Tiedän, että tämä on niin perinteinen vastaus kuin olla
ja voi, mutta Slayer määrää perkele! Bändi jota
en missään nimessä lähtisi coveroimaan on Iron Maiden.
Olisi se pitänyt jo Bodominkin ja monen muunkin tajuta.
Kuulijat ilmeisesti arvostavat samankaltaisia asioita kuin itse arvon artistitkin,
sillä vastaanotto on molempien levyjen kohdalla ollut varsin suopea.
Bobby: – On levyä kyllä ylistetty ehkä enemmän kuin odotettiin.
En kuitenkaan ota levyarvosteluja niin hirveän vakavasti, sille ne ovat
kuitenkin aina yhden henkilön tekemiä. Jos joku Kerry King erehtyisi
levyn kuuntelemaan ja sanoisi, että perkeleen kova levy, niin sitten paskoisin
kyllä housuihini. Mielenkiintoista on nähdä miten se uppoaa
ulkomailla jahka se siellä julkaistaan ensi vuoden alussa. Ainahan kaikki
tietäjät sanoo, että musiikkia tehdään itseään
varten ja pitkälti se onkin totta. Mutta kyllähän se on helvetin
hienoa ja antaa lisäpotkua, jos joku tykkää ja arvostaa sitä musiikkia
mitä teet.
Bilibaldus: – En osannut odottaa oikeastaan minkäänlaista palautetta.
Nämä kehut ovat olleet hämmentäviä. Mutta odotellaan
vielä, kyllä sieltä vihaajia ja inhoajiakin löytynee. Toisaalta,
ei sillä palautteella ole niin suurta merkitystä, kunhan itse diggaillaan
niin se riittää meille.
ELÄVÄÄ HEVIÄ KANSALLE
Kummallakin orkesterilla on kova hinku päästä näyttämään
taitonsa myös livenä, mutta kysyntä ei ole kohdannut tarjontaa.
Bilibaldus: – Keikkarintamalla onkin sitten hommat kusahtanut pahemman kerran.
Onhan sitä tullut silloin tällöin keikka vedettyä, mutta
niitä pitäisi ehdottomasti saada lisää. Pari keikkaa on
ainoastaan tiedossa, joten saahan niitä keikkoja tarjota. Me kun ei olla
sen rahan perään, niin hintakaan ei ole korkea. Kunhan ei sentään
jouduta maksamaan itseämme sisään.
Corpse: – Kyllä meillä tosiaan on ollut puhetta, että tuossa
joulu/tammikuussa kierreltäisiin ympäri Suomea niin kuin korppikotkat
ruhoa. Eihän me olla koskaan soitettu missään muualla kuin Kuopiossa.
Toivottavasti tämä asia korjaantuu nyt kun levykin on pihalla. Emmekä me
mitään älyttömiä liksojakaan pyydetä, kunhan
saa matkat, kaljat ja ruuat, niin se riittää.
Keikkajärjestäjien kannattaakin laittaa hyvää ja halvalla – periaatteella
toimivien bändien nimet mieleen. Keikat eivät siis ainakaan näillä näkymin
tule sotkemaan millään tavalla jo selvillä olevia tulevaisuuden
suunnitelmia.
Bilibaldus: – Uusia biisejä on pari äärirupisina versioina
nettisivuilla ja niitä tulee lisää. Sanoituksia on valmiina
reilut 10 kappaletta, joista osa on vanhempia ja osa uudempia. Ehkä jo
lähitulevaisuudessa koitamme hommaa kahdella kitaralla, jotta saisimme
keikoille lisää potkua. Red Jesus on loistava kitaristi, joten emme
ole kuitenkaan hakemassa uutta kitaristia. Ei muuta kuin kovaa treeniä,
niin kakkoslevy saadaan ulos. Julkaisuajankohtaa ei ole vielä päätetty,
mutta iskemme nettisivuille varmasti lisää tavaraa pitkin talvea.
Videon kuvaukset ovat puolitiessä, kun kuvaaja katosi mystisesti.
Bobby: – Itse asiassa kaksi uutta rallia on jo valmiina ja lisää siitetään
sitä mukaa kun niitä alkaa tippumaan. Riffejähän on varastossa
kyllä, mutta suurin osa taitaa olla täyttä paskaa. Debyytille
suollettiin biisejä aika isolta aikaväliltä, mutta nyt on pöytä tyhjä ja
voi tehdä ralleja ihan rauhassa. Se on varmaa, että ketjut laitetaan
jatkossa entistä kireämmälle biisien suhteen. Tässä on
ollut puhetta, että tehtäisiin semmoinen vanhan koulun splitti seiskatuuma
erään toisen orkesterin kanssa, mutta näistä on turha höyrytä kun
mitään varmaa ei ole sovittu. Uutta levyä väsätään
sitten varmaan joskus vuoden päästä, kunhan tässä katellaan
miten menee.
Julkaistu Inferno #15/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti