Hamara #1/2004

Gang Green
You Got It/Older...
Roadrunner

Gang Greenin "You Got It" iski aikoinaan speed/thrash metallin muttei keskioluen makuun päässyttä nuorta jullia yhtä kovaa kuin ManUn kannattaja Arsenalin fania pubitappelussa. Bändin rutkasti mallasjuomalle lemuava räkäisen rempseä punkin, hardcoren ja metallin yhdistelmä tarttuvine kertosäkeineen on yhä mainioita kuunneltavaa niin vanhan liiton miesten illanvietoissa kuin muuna vapaa-aikanakin. Musiikista kumpuaa esille nuoruuden intoa ja tekemisen riemua. Muusikoiden roiskiminen instrumenteillaan vähän sinnepäin on ainut oikea soittotyyli tämänkaltaisessa musiikissa. 3/5

Se mikä edeltävällä levyllä oli tuoretta ja raikasta kuin huurteinen mallaspirtelö, on "Older…" nimensä mukaisesti laimeata ja väljähtänyttä. Kunnianhimon ja soittotaidon kasvaessa sekä parempien saundien ansioista kappaleet ovat monipuolisempia ja pidempiä, mutta maistuvat huomattavasti huonommin. Siinä missä "You Got It" voi verrata iloiseen nousuhumalaan on "Older…" lähempänä tylsää laskujurria. 2/5 

Monstrosity
Rise To Power
Metal Blade
2/5


90-luvun alussa kalmametallin saralla metelöintinsä aloittanut Monstrosity on vaiheittain siirtynyt alkuaikojen toimivan yksinkertaisesta mutta sivistyneen brutaalista jenkkideathista sofistikoituneempaan ja teknisempään suuntaan. Vasta neljännellä Rise To Power studiolevyllään orkesteri on taivuttanut kehityskaartaan entistä kimurantimmaksi unohtamatta kuitenkaan aivan täysin juuriaan.

Musiikin tarkempikin tarkastelu osoittaa, että teknisesti bändin jäsenet hallitsevat instrumenttinsa ja omaavat myös taipumuksia kykyjään vastaavan musiikin tekemiseen. Varsinkin kitaratyöskentely on mallikelpoista aina rujommasta riffittelystä melodisen kiehtoviin sooloihin asti. Laulu on perusmurinaa, vaikkakaan ei aivan sieltä matalimmasta päästä ja rumpalin takominen on toimivaa joskin valitettavan rutiininomaista.

Levyn suurimmaksi puutteeksi jää kuitenkin varsinaisten iskukappaleiden puuttuminen. Mukaan on saatu muutama melko mukava ralli, mutta loput kappaleet vaikuttavat niiden heikoilta hiilipaperikopioilta. Musiikki tuntuu poukkoilevan päämäärättömästi teknisyyden ihmemaassa hyvien ja tarttuvien koukkujen puuttuessa lähes kokonaan kappaleesta kuin kappaleesta. Levy päättyy Shadows Of Obliteration lopussa olevaan kuuden minuutin kitaraujellukseen, jonka voi karkeasti sanoa kiteyttävän koko levyn sisällön.

Transport League
Multiple Organ Harvest
Seamiew
4/5

Levynnimillään hauskuttanut ja musiikillaan yllättänyt kokoonpano ei petä tälläkään kertaa. Aiemmin männä vuonna ilmestynyt "Grand Amputation" EP tarjosi neljä biisiä tulevalta täyspitkältä ja linja on pitänyt läpi levyn.

Transportin Leaguen timantinterävä ja kolmikulmaisen särmikäs musiikki on saanut aiempiin tuotoksiin verrattuna lisäannoksen syvyyttä. Täysin listakelpoiseksi sitä ei silti voi luonnehtia, vaikka melodisia ja tarttuvia osuuksia löytyykin aiempaa huomattavasti enemmän. Raskaimmillaan ja synkimmillään bändi muistuttaa jopa hieman Kornia, vaikka musiikin juuret ovatkin varsin kaukana amerikkalaisesta pipohevistä.

Orkesterilla löytyy erittäin hieno kyky yhdistää yksinkertaisen hypnoottisia ja murisevia rokkiriffejä soljuvan nykiviksi kappaleiksi, joiden päälle laulajan vakuuttava huuto, murina ja laulu istuvat kuin nakutettu. Kokonaisuuden kruunaa kappaleita eteenpäin piiskaava kiero svengaavuus, jonka ansioista kappaleet nousevat astetta kovimmiksi