Kolmentoista vuoden olemassaolonsa aikana brittiläinen My Dying
Bride on vallannut monet sydämet kauniin surumielisellä musiikillaan.
Keskellä synkintä talvea julkaistava täyspitkä ei taatusti
sisällä iloluonteista musiikkia, mutta auttaa kummasti jaksamaan
läpi kylmän ja pimeän jakson. Vokalisti Aaron Stainthorpe
kertoi näkemyksiään mm. tulevasta levystä.
Helmikuun puolessa välissä julkaistava järjestyksessään
kahdeksas studiokiekko kantaa nimeä Songs of Darkness, Words
of Light. Aaron myöntää albumin nimen olevan hieman
harhaanjohtava, sillä valoisista asioista ei levyllä lauleta eikä iloluonteisia
melodioita tälläkään kerralla kuulla
– Sanoitukset eivät todellakaan ole iloisia, vaan kertovat taatusti kurjista
asioista, joten ehkä siinä mielessä levyn nimi on hieman hämäävä.
Niin biisit kuin sanat ovat synkkiä. Ehkä Songs of Darkness,
Words of Misery olisi ollut parempi nimi levylle.
Jos Aaronin sanoitukset eivät päästä lukijaansa helpolla,
ei niiden synnyttäminen tulevalle levylle ollut helppoa itse taitelijallekaan.
– Uusien ja mielenkiintoisten ideoiden kehittely sanoituksiksi käy levy
levyltä yhä vaikeammaksi. Tällä kertaa minulla ei ollut
oikeastaan riviäkään valmiina studioon mennessämme, joten
jouduin paiskomaan töitä kovasti ja nopeasti. Yleensä minulla
on suurin osa riimeistä valmiina ennen äänityksiä, mutta
tällä kertaa olin aivan lukossa ja ideoita ei yksinkertaisesti tullut.
Tällaista ei ole sattunut minulle koskaan aikaisemmin, mutta loppujen
lopuksi pystyin suoriutumaan tilanteesta varsin hyvin. Sanoitusten aiheet käsittelevät
tuotantoamme tunteville tuttuja asioita kuten kurjuutta, rakkautta, menettämistä,
uskontoa, pelkoa ja muita vastaavanlaisia melankolisia asioita. Nämä asiat
kiinnostavat minua, joten mistä muusta voisin kirjoittaa?
Vaikka Aaronin melankoliaa tihkuvien sanoitusten innoittajina toimivatkin
useat eri asiat, löytyy herralta myös peribrittiläinen kiero
huumorintaju.
– Saan vaikutteita useista erilaisia lähteistä kuten omasta henkilökohtaisesta
elämästäni, kirjallisuudesta, elokuvista ja ajankohtaisista
asioista. Vaikka lähipiirissäni ei sattunutkaan yhtään
kuolemantapausta josta olisin voinut hakea inspiraatiota, kuoli basistiltamme
kuitenkin yksi trooppinen kala. Voidaankohan se laskea innoittajaksi?
Luomisprosessin mutkikkuus
Vaikka orkesteri onkin ehtinyt kerätä kokemusta seitsemän studiolevyn
tekemisestä, ei sävellys- ja äänitysprosessi ole kuitenkaan
muuttunut yhtään helpommaksi vaan päinvastoin.
– Musiikin tekeminen on muuttunut kerta kerralla vaikeammaksi, mutta olemme
silti joka kerralla pystyneet luomaan hyvää materiaalia. Ehkä siksi,
että kypsyessämme meistä on tullut parempia biisintekijöitä ja
yhteistyökin sujuu nyt paremmin kuin ennen. Olemme erittäin demokraattinen
bändi ja osallistumme kaikki sävellysprosessiin. Tämä puolestaan
auttaa myös uusien ideoiden esilletuloa. Jos olisimme ns. Yhden miehen
orkesteri, olisimme taatusti kadonneet maan päältä vuosia sitten.
Brittiläisten herrasmiesten leirissä musiikkia syntyy joskus tarkan
harkinnan tuloksena ja joskus ideoita putkahtaa päähän kuin
tyhjästä.
– Joskus täytyy todella istua alas ja painaa kovasti töitä,
että saisi aikaiseksi jotain kelvollista ja toisinaan taas ideat vain
tunkevat päähän, jolloin ne pitää laittaa talteen
saman joko nauhalle tai paperille. Taistelin sanojen kanssa pitkään,
mutta sitten niitä alkoi yhtäkkiä vain tulla jostain ilman,
että jouduin hiki hatussa etsimään niitä.
Kaikki orkesterit ylistävät aina poikkeuksetta uusinta levyään
uransa parhaimpana, mutta mikä tekee My Dying Briden uudesta levystä bändin
parhaimman tuotoksen?
– Sen täytyy olla paras, koska se on juuri synnytetty ja siltä löytyvät
ideat ovat meille tuoreita. Samalla siinä on myös juuri oikeanlainen
soundi josta me kaikki pidämme juuri nyt. Ehkä muutaman vuoden kuluttua
katsomme ajassa taaksepäin ja huomaamme, että levyllä olisi
ollut parantamisen varaa, mutta näin sanomme jokaisen levymme kohdalla.
Jos emme pystyisi tekemään levyä joka kuulostaisi meidän
parhaalta äänitteeltämme, emme yksinkertaisesti julkaisi sitä ja
saattaisimme jopa hajota.
My Dying Bride tuli aikoinaan tunnetuksi viulusta, jota useissa kappaleissa
käytettiin luomaan tunnelmaa. Viulisti Martin Powellin jätettyä orkesterin
90-luvun puolivälissä, uudisti bändi soundiaan ja korvasi jousisoittimen
koskettimilla. Kuitenkin vielä yhä löytyy niitä, jotka
kaipaavat juuri viulun tuomaa tunnelmaa ja tämä tuntuu yhä ärsyttävän
Aaronia.
– Uudelta levyllämmekään et tule viulua kuulemaan. Musiikista
löytyy paljon melodisia ja melankolisia kohtia ilman, että ne tarvitsisivat
jonkin ylimääräisen instrumentin. Viulua ei ole kuultu musiikissamme
seitsemään vuoteen ja minun on vaikea uskoa että ihmiset jaksavat
vieläkin kysellä asiasta. Yrittäkää jatkaa eteenpäin
ja kehittyä, niin me ainakin olemme tehneet.
Useampi aikaisempi levy on julkaistu tyylikkäinä digipack versioina
ja osa vanhemmasta materiaalista jopa vinyyleinä. Tällä kertaa
levystä ei kuitenkaan olla julkaisemassa mitään erikoisempaa
pakkausta.
– Minun tietojeni mukaan levystä ilmestyy normaalina CD:nä, mutta
ainahan levy-yhtiö voi myöhemmin keksiä jotain muuta. Meillä ei
kuitenkaan ole yhtään ekstra kappaletta äänitettynä,
joten en oikein jaksaisi uskoa tähänkään. Tosin tietyillä markkina-alueilla
voidaan julkaista erilaisia formaatteja riippuen kysynnästä. Kasetti-
ja vinyyliversiot saatetaan julkaista jossain Etelä-Amerikassa ja Itä-Euroopassa.
Muutama vuosi sitten ruotsalainen jakelijamme julkaisi pari kuvalevyä ja
ne olivat nykyaikana mukavaa vaihtelua.
Visuaalinen aspekti
Kuvataiteissakin kuunnostautunut Aaron on ollut vastuussa lähes kaikista
aiemmista levynkansista. Uuden levyn kansitaide on jo ehtinyt jo runsasta keskustelua
fanien keskuudessa, sillä kaikki eivät ole kovinkaan innoissaan tietokonetta
apunaan käyttäneen Andy Greenin kädenjäljestä.
– Minusta levyn kansi on hyvä. Olen kyllä tietoinen mitä useat
ihmiset ajattelevat siitä, mutta sinun täytyy sekä nähdä kansi
ja kuulla musiikki jotta voisit muodostaa oikeanlaisen kokonaiskuvan. Halusimme
jonkun toisen taitelijan tekevän levyn kannet tällä kertaa,
jotta saisimme mukaan ulkopuolisen näkemyksen. Olin kyllä tehnyt
muutaman teoksen, mutta ne olivat hieman liian surrealistisia eikä niistä löytynyt
tarpeeksi keskeistä ideaa, joten päädyimme toisenlaiseen ratkaisuun.
Olen toki luonnollisesti pettynyt, ettei luomuksiani käytetty levyllä,
mutta enhän minä voi hallita maailmaan ja päättää kaikesta.
Aaronin suhtautuminen musiikin ja taiteen tekemiseen ei ole aivan yksiselitteinen,
vaikka ne hänen tapauksessaan kulkevatkin useasti käsi kädessä.
– Olen muusikko ja taitelija vaikkakin taiteen tekeminen ei olekaan läheskään
niin tärkeätä kuin mitä bändi minulle on. Rakastan
valokuvausta, maalaamista ja tietokoneita joten pyrin teoksissani yhdistämään
nuo kaikki kolme. Saatan napsasta foton ja lopputulos voi sellaisenaan olla
valmis taideteos. Tai sitten saatan maalata sen päällä ja kuvata
sen uusiksi, skannata sen tietokoneelle ja käsitellä sitä hiukan.
Käytän useita erilaisia metodeja saadakseni haluamani kaltaisen lopputuloksen.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät suostu käyttämään
jotain mediaa vain koska se ei muka ole oikeita. Minun neuvoni on, käyttäkää mitä haluatte.
Uusi websivustoni on tällä hetkellä työn alla ja kun se
valmistuu, ihmiset voivat käydä katsomassa mitä olen viime aikoina
puuhastellut.
Bändin musiikin ja visuaalisen puolen yhdistelmää voi pian
kokea uuden The Price of Beauty kappaleesta kuvatussa musiikkivideossa,
joka on tarkoitus julkistaa helmikuun loppupuolella.
– Saimme juuri valmiiksi tuon videon ja se on ensimmäinen musiikkivideon
sitten For You:n josta on vierähtänyt jo jokunen
vuosi. Aika vain oli sopiva uudelle videolle ja kiinnostus bändiä kohtaan
on suurempaa kuin koskaan aiemmin. Kappale itsessään kertoo miehestä,
jonka pakkomielteenä on toisia ihmisiä huonosti kohteleva dominoiva
naishahmo. Saattaa kuulostaa hieman kieroutuneelta, mutta silti hyvän
maun rajoissa.
Uudesta musiikkivideon lisäksi bändiltä on loppuvuodesta tulossa
myös uran toinen DVD.
– DVD kuvattiin viime marraskuussa ja se on tarkoitus julkaista joskus syyskuun
hujakoilla. Edellisellä DVD:n livemateriaali oli aika vanhaa, joten halusimme
esitellä hieman uudempaakin materiaalia keikkatilanteessa. Kiekolta tulee
löytymään myös paljon ekstra materiaalia kuten videota
treenisessioistamme, making of –dokumentin, The Blue Lotus -kappaleesta
tehdyn animaation sekä tietty paljon valokuvia ja muuta sellaista mitä nyt
sain saamme levylle mahtumaan.
Rakkaudesta, ei rahasta
My Dying Briden levyt ovat kaikki tulleet Peacevillen kautta ja lafka tuntuukin
panostavan orkesteriin tällä hetkellä erittäin paljon.
Uutukainen tuntuukin olevan yhtiön tärkeimpiä julkaisuja vuosikausiin,
mutta Aaronia ei menestyksen saavuttaminen tunnu suuresti kiinnostavan.
– Minulla ei ole hajuakaan paljon olemme aiemmin levyjämme myyneet. Minua
ei yksinkertaisesti kiinnosta kuinka paljon tai vähän olemme myyneet,
koska bändi on alunperinkin perustettu musiikin, ei rahan tekemistä varten.
Ja kuinka voisimme olettaakaan, että tekisimme rahaa soittamalla outoa,
depressiivistä ja vihaa tihkuvaa musiikkia? Uusi levymme ei ole minulle
sen tärkeämpi kuin aikaisemmatkaan, mutta totta kai levy-yhtiö näkee
asiat hieman toisin. He pitävät kuulemastaan ja uskovat, että levy
voi olla isokin menestys. Meille levymme ovat kuitenkin kuin lapsia, joita
kaikkia rakastamme tasa-arvoisesti.
Levyn menestyminen tai fanien suhtautuminen ei Aaronia huoleta.
– Kuuntelemme toki faniemme mielipiteitä, mutta emme anna niille paljoa
painoarvoa. Ei siksi, että meitä ei kiinnostaisi heidän mielipiteensä,
vaan siksi että emme annan kenenkään vaikuttaa meidän tapaamme
tehdä musiikkia. Olemme aina tehneet musiikkia itseämme varten ja
meitä ei kiinnosta mikä tällä hetkellä musiikissa
on muotia ja mikä ei. Emme seuraa trendejä eikä meitä kiinnosta
tippaakaan mikä musiikissa on oikein ja mikä väärin.
– Musiikki on aina ollut meille tärkeä harrastus. Tiesimme jo bändiä kasatessamme,
että musiikkimme tullaan aina näkemään underground- tai
kulttikamana, joten rahan ansaitseminen bändillä ei koskaan ole ollut
meille tärkeä tekijä. Totta kait rahan saaminen tästä hommasta
on mukava bonus ja kiitämmekin kaikkia niitä, jotka ovat levyjämme
ostaneet.
Asenne ei herrasmiesliigalla ole siis juurikaan vuosien varrella muuttunut,
vaikka ikää ja kokemusta onkin kertynyt roppakaupalla.
– En usko, että olemme kypsyneet eri tavalla verrattuna niihin jotka
eivät ole ikinä missään bändissä soittaneet.
Saatamme ehkä olla kehittyneet hieman enemmän kulttuurisella puolella,
koska meillä on ollut mahdollisuus matkustella paljon ympäri maailmaa
ja käydä useissa hienoissa kaupungeissa imemässä itseemme
tietoa erilaisista yhteiskunnista. On mahdotonta sanoa missä olisimme
nyt, jos emme olisi soittaneet tässä bändissä. Olisin varmasti
masentuneempi, koska käytän bändiä minussa olevan melankolian
manaamiseen pois. Ilman tätä mahdollisuutta se vain kasaantuisi sisälläni
ja siitä ei taatusti seuraisi mitään hyvää.
35 vuoden ikäkään ei tunnu vokalistille olevan minkäänlainen
ongelma.
– Olen meistä vanha, mutta en koe itseäni liian vanhaksi tämän
tai minkään muun kaltaiselle musiikille. Olen diggaillut doom, death
ja black metallia 20 vuotta ja nautin siitä yhä.
Vuosi 2003 oli bändin olemassaolon 13. vuosi ja luvusta huolimatta vuosi
oli kaikkea muuta kuin epäonninen.
– Viime vuosi oli meille erittäin hyvä vuosi, pääsimme
soittamaan muutamilla isoilla festivaaleilla ja teimme uuden levyn. Vuosi 2004
tulee olemaan varmasti hyvin samanlainen, mutta paljon kiireisempi, koska meiltä tulee
uusi levy ulos ja keikkoja varmasti riittää. Toivottavasti pääsemme
myös kiertämään Skandinaviassa loppu vuodesta, joten hyvältähän
tämä näyttää.
Julkaistu Inferno #15/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti