Euralaisella Solitairella on aina ollut hätä, vaikka neljä
täyspitkää onkin julkaistu kahden vuoden välein. Vuonna 2010 ei
kuitenkaan saatu uutta albumia, ainoastaan joulukuussa julkaistu kahden
biisin seiskatuumainen.
Lue haastattelu Infernon nettisivuilta
maanantai 24. tammikuuta 2011
tiistai 18. tammikuuta 2011
Burzum "Fallen" (Byelobog) 9.3.2011
I. Fra Verdenstreet (From The World Tree) 1:03
II. Jeg faller (I Am Falling) 7:50
III. Valen (Fallen) 9:21
IV. Vanvidd (Madness) 7:06
V. Enhver til Sitt (Each Man To His Own, meaning "Each Man Gets What He Deserves") 6:16
VI. Budstikken (The Message) 10:10
VII. Til Hel og tilbake igjen (To Hel And Back Again) 5:57
Total playing time: 47:43
www.burzum.org
Jos vuosi sitten julkaistu Burzumin "paluulevy" "Belus" tuli monille melko puskista, voi sanoa sen vain vuotta myöhemmin ilmestyvän seuraajan "Fallenin" tulevan kaikille täysin pystymetsästä. Infernon toimittajien vuoden 2010 parhaimmaksi ulkomaiseksi levyksikin valittu "Belus" ei varmasti pettynyt pahasti kenenkään odotuksia, vaan oli juuri vähintäänkin niin vahva kokonaisuus ja erittäin oiva "Filosofemin" seuraaja kuin monet uskalsivat toivoa.
Jo pelkkä romanttishenkinen kansi ja vanhan logon hylkääminen antavat osviittaa siitä, ettei Varg Vikernes ole jäänyt täysin toistamaan vanhaa hyvin toimivaa kaavaa. Herran itsensä sanoin:
"Musically "Fallen" is like a cross between "Belus" and something new, inspired more by the début album and "Det Som Engang Var" than by "Hvis Lyset Tar Oss" or "Filosofem". The sound is more dynamic – we mastered the album as if it was classical music – and I was more experimental than I was on "Belus" in all respects. Lyricwise it is similar to the début album, in the way that it is more personal and focuses on existential issues, but the mythological untertone known from "Belus" is still there. I have also included some ambient tracks – a short introduction and a longer conclusion."Aiempien levyjen tuttu sirisevä "lo-fi" tuotanto ja toistoon perustuva yksinkertainen riffittely ja sen onnistuneesti luoma hypnoottinen tunnelma on tuttua tavaramerkinomaista Burzumia. Musiikin herra Vikernes itse kiteyttää lauselmassaan osuvasti. Levyltä löytyy selkeästi niin "Belusia" kuin kahta ensimmäistä levyäkin sekä myös uudempaa/kokeellisempaa lähestymistapaa, mutta yhtä kaikki lopputulos on silkkaa Burzumia.
Suurin yllätys monelle voi kuitenkin olla entistä pohdiskelevampi ja seesteisempi tunnelma, voisipa joku käyttää jopa adjektiivia lämminhenkinen siinä mitassa kuin se nyt Burzumin kohdalla ylipäätään on mahdollista. Osa syynä tähän on aavistuksen verran lisääntynyt melodisuus sekä useammassakin kappaleessa käytetyt hauraat ja puhtaat lauluosuudet, jotka kuitenkin istuvat täysin luontevasti kokonaisuuteen aivan kuten niitä olisi käytetty alusta alkaen. Tiukimpia puritaaneja nämä pienet mutta merkitsevät muutokset saattavat kummastuttaa kovinkin paljon, mutta levy todellakin myös kuulostaa aiempaa henkilökohtaisemmalta ilman teksteihin perehtymistäkin.
Vaikka albumin harteille ei olekaan ladattu yhtä kovia odotuksia kuin sen edeltäjälle, ei "Fallen" petä missään nimessä vaikka se tullaankin todennäköisesti yllätys ja jännitysmomentin puuttuessa ottamaan vastaan "vain" vahvana lisänä Burzumin julkaisujatkumossa. Yksilöitä sen viidestä varsinaisesta kappaleesta ei esille juurikaan pomppaa, mutta kokonaisuus on kuitenkin vahva eikä heikkoa lenkkiä löydy. "Fallen" onnistuu osoittamaan selvästi, että herra Vikernesillä on edelleenkin paljon uniikkia annettavaa koko BM-genrelle.
Burzumin virallisilta kotisivuilta löytyy muuten mielenkiintoista taustatietoa "Fallen" albumista mm. sen äänityksessä käytetyistä instrumenteista ja laitteistoista.
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
tiistai 11. tammikuuta 2011
Crystalic "Persistence" (omakustanne) 2010
2. Throne of Sin 05:03
3. Wall of Sanity 04:20
4. Vanishing Act 03:03
5. Voiceless Army 04:50
6. Eulogy 02:26
7. Blastbeat of My Heart 06:08
8. The Flame (CD bonus track)
9. New Time 04:53
10. Lord of the Mourn 04:57
11. Too Dark to See 08:53
Total playing time: 53:58
http://www.crystalic.net/
http://mikseri.net/crystalic
http://www.myspace.com/crystalicband
Suotakoon tamperelaiselle Crystalicille "kunnia" blogini ensimmäisestä poikkeuksesta, sillä yhtyeen kakkosalbumi on omakustanne joka ei ole edustamani yhtiön jakelussa toisin kun kaikki aiemmat esittelemäni bändit ja levyt. Avatkoon tämä kirjoitus myös takaportin tulevaisuutta silmälläpitäen: saatan jatkossa satunnaisesti kirjoittaa lisää vastaavista tapauksista, jos ne vain ylittävät oman kiinnostuskynnykseni tarpeeksi reilusti. Etusijalla tulevat aina olemaan ne oman tien kulkijat ja puurtajat, joille kaikenlainen näkyvyys on ansaittua bonusta.
Saman tien pitänee myös lanseerata näitä erikoistapauksia varten jonkin sortin arvosteluasteikko lyömällä lopullinen selkeä niitti tekstille sekä antamaan TLDR-sukupolvellekkin mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys. Asteikko olkoon välillä M-MMMMM eli numeraalisesti 1-5 plussa tarpeen tullen päälle lyöden:
M = Megaton
MM = Megatiivinen
MMM = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen
Crystalicin "pitäkää tunkkinne" -asennetta on pakko kunnioittaa. Kun kehuja keränneen "Watch Us Detoriate" (2007) -debyytin seuraajalle ei järkevää julkaisijaa parissa vuodessa löytynyt, laittoi yhtye kiekon ilmaiseksi jakoon viime syksynä omilla kotisivuillaan (jossa levy on yhä saatavilla). Tempaus oli kannattava, sillä vastaanotto oli varsin muikeaa ja vaatimukset CD-painoksesta pakottivat bändin tekemään sellaisen ja vieläpä bonusbiisillä varustettuna. Levyä onkin rahalla myyty sen verran tässä monessa yhteydessä kuolleeksikin julistetussa formaatissa, että painatuskustannukset yhtye onkin tainnut jo saada takaisin.
Vaikka maailma onkin tyly ja epäoikeudenmukainen paikka, ei sen saa antaa lannistaa. Jos lauloi Irwin elämisestä vaikka vaan piruuttaan, sopii sama asenne myös äänilevyjen julkaisemiseen. Periksi ei anneta perkele!
Debyyttiin verrattuna yhtyeen musiikki on jalostunut entisestään ja saanut enemmän omaa ja monipuolisempaa ilmettä. Vaikka aiemminkin hienosti toteutettu Death-fanitus on yhä edelleen kuultavissa, voidaan nykyään puhua pikemmin vaikutteista kuin suorasta kunnianosoituksesta. Osatekijänä tähän on epäilemättä myös tunnistettavan ja uniikin takakireän äänen omaavan ja debyytillä laulaneen Jarno "Frank" Moberg vaihtuminen Heinosen Lasseksi, jonka keuhkoista lähteekin varsin monipuolista ja tyylikkäästi musiikkin sopivaa ja sitä laaja-alaisemmaksi kasvattavaa ääntelyä.
Crystalicin suurin vahvuus ja salaisuus on sen erittäin tyylitajuiset ja idearikkaat sävellykset. Yhtyeen tekninen osaaminen ja soitannollinen ulosanti on sulassa sovussa hyvistä ja tarttuvista runsaasti kuuntelua kestävistä melodioista rakennetuissa kappaleissa, joissa on runsaasti niin sisäistä kuin välistäkin vaihtelua. Biisit osaavat olla rajuja, helliä tai sekä että. Termittämällä "Persistence" on teknistä/progressiviista melodista death metalia, mutta Crystalicin tapauksessa nämäkin termit tuntuvat liian rajoittuneilta.
Antakaa hyvät ihmiset suomalaiselle laatutyölle mahdollisuus ja ladatkaa kiekko vaikka ensiksi yhtyeen kotisivuilta ja kun olette vakuuttuneet sen hyvyydestä, sijoittakaa roposenne fyysiseen julkaisuun. Hyvän musiikin kuunteleminen kun kannattaa aina.
Arvosana: MMMM
Osta CD suoraan bändiltä tai Levykauppa Äxästä
Rotten Sound "Cursed" (Fullsteam) 16.3.2011
2. Superior 1:28
3. Self 1:23
4. Choose 1:49
5. Hollow 2:48
6. Ritual 1:45
7. Green 0:49
8. Machinery 1:10
9. Power 1:09
10. Plan 1:24
11. Declare 2:48
12. Addict 2:19
13. Exploit 1:35
14. Terrified 2:23
15. Scared 1:21
16. Doomed 2:29
Total playing time: 27:38
http://www.rottensound.com
http://www.myspace.com/rottensound
http://www.facebook.com/RottenSoundOfficial
Jos "Rotiskojen" alkupään mini ja täyspitkät julkaisut olivatkin yhtä tappoa underground skenessä, nostivat äärimäisen ankarat "Murderworks" (2002) ja "Exit" (2005) koko grindcore-genren suomalaisen suuremman yleisön tietoisuuteen olemalla yhtä murhaa. Pienimuotoista irtiottoa ja rajojen rikkomista yrittäny "Consume to Contaminate" EP (2006) jäi tavoitteestaan eikä seurannut tylsähkö "Cycles" -täyspitkäkään (2008) ollut lähelläkään napakymppiä. Viime vuonna julkaistu tribuutti-EP "Napalm" ei puolestaan osviittaa tulevasta linjasta antanut.
Parin vuoden raivon kerääminen tuntuu tehneen nelikolle hyvää. Maaliskuussa maailmalla Relapsen ja Suomessa Fullsteamin kauttava julkaistava "Cursed" on tuttuun tapaan ääriankara mutta kiehtovan groovaava kiekko, joka musiikillisesti on katsantokannasta riippuen joko yhtä lähellä tai kaukana kahdesta ensimmäisestä kuin kahdesta seuraavastakin albumista. Julman äänen omaava Keijo "G" Niinimaa kuvaa itse levyä näin:
"Levyltä löytyy normaalin kaahauksen lisäksi paljon raskaita hetkiä, joiden jälkeen turpaanveto tuntuu entistäkin ankarammalta. Sanoituksellisesti "Cursed" jatkaa siitä, mihin sen edeltäjä jäi. Siinä missä "Cycles" (2008) käsitteli nykyihmisen typeryydestä johtuvaa tuhoa, käydään uudella albumilla kiinni tuhon syihin, eli inhimillisiin heikkouksiimme. Niistä on ammennettu kuusi kirousta selittämään jatkuvia katastrofeja, joita kylvämme ympärillemme."Erityisesti albumissa miellyttää sen positiivisella tavalla roisi ja rupinen soundimaailma, joka on paljon velkaa 90-luvun taitteen Ruotsi DM tuotoksille. Saman genren vaikutus kuuluu myös aiempaa selvempänä itse musiikissa, seikka joka on myös pelkästään positiivinen asia. 27 minuuttia on oikean kokoinen annos tätä mättöherkkua ja lisääkin on helppo haluta.
EDIT: "Self" -video lisätty
Esimakua levystä saa 26.1. julkaistavalla kahden biisin "Curses" CD-singlellä, jota saa luonnollisesti Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta aivan kuten tulevaa CD ja LP formaateissa julkaistavaa täyspitkääkin.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Silent Stream of Godless Elegy "Návaz" (Season of Mist) 19.1.2011
2. Zlatohlav (Golden Head) 4:49
3. Skryj hlavu do dlaní (Hide Your Head Into Hands) 7:31
4. Přísahám (Promise) 5:15
5. Slava 4:01
6. Sudice (The Fate) 3:39
7. Dva stíny mám (I Have Two Shadows) 4:18
8. Pramen, co ví (Thinking Spring) 6:46
9. Samodiva (Fay) 5:51
Total playing time: 48:30
http://www.ssoge.com/
http://www.myspace.com/ssoge
Metalliskribentin urani alkupuolella 90-luvun puolivälin jälkeen, aikana jolloin ilmaisten levyjen saaminen oli vielä hienoa, kiikutti posti Tšekeistä peräti kaksikin levyllistä samalta Silent Stream of Godless Elegy -orkesterilta arvioitavaksi muinaiseen nettilehteen: "Iron" (1996) sekä "Behind the Shadows" (1998). Olivatpa vielä oikein puumerkkinsä kanteen raapustaneet pyynnöstäni. Doom metalin diggailuni oli tuolloin saavuttanut jo huippunsa, mutta muistikuvieni mukaan kohtuullisen mallikkasta joskaan ei mitenkään erityisen unohtumatonta tunnelmallista fiilistelyä suurijäsenisen orkesterin levyiltä kuului.
Nyt lähes 13 vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut ja vieläpä reilusti parempaan suuntaan. Edelliset pari levyä ovat menneet tyystin ohitse ja aikaakin on kulunut edellisestä minijulkaisusta viisi vuotta ja täyspitkästä peräti seitsemän. Liekö "Návaz" -kiekkoa (suomeksi "amuletti") kypsytetty kaikessa rauhassa ajan kanssa vai ei, mutta erittäin mukavaa kuunneltavaa uusi albumi kumminkin on ja tyylikäs lisä uuden levy-yhtiön Season of Mistin muutenkin pääosin laadukkaaseen julkaisulistaan.
Naisvokalisti Hanka Nogolovan ja miehisestä ääntelystä vastaavan Pavel "Hrnec" Hrncirin korvia miellyttävät äänet sointuvat erittäin hyvin yhteen eikä kyse ole onneksi mistään Kaunotar ja Kulkuri asetelmasta, sillä örinää ei levyllä kuulla. Kaksikko tuo myös oman pienen eksotiikan lisänsä musiikkiin laulamalla omalla äidinkielellään. Levy soljuu eteenpäin rauhallisesti ja sujuvasti, jos nyt ei puhtaasti doom metalin hengessä, niin ainakin sen suuntaisesti ja sieltä ammentavana. Levyllä on myös selkeästi aistittavissa slaavilaisia melodioita ja rytmejä, vaikka mistään varsinaisesta folk metalista ei SSOGE:n yhteydessä voikaan puhua. Kun biisien olennaiseksi osiksi on vielä sävelletty ja sovitettu äärimmäisen tyylikkäästi runsaasti erilaisia akustisia soittimia mm. jousia, huiluja ja dulcimeria, on lopputulos oikein onnistunut, monipuolinen ja ennenkaikkea tasapainoinen kokonaisuus jota on ilo kuunnella kerta toisensa jälkeen.
Kuriositeettina mainittakoon, että kotimaassaan bändi on isompikin nimi kymmenien tuhansien levymyynnillä mitattuna ja vuosituhannen alkupuoliskolla pari paikallista Grammyakin pokanneena artistina. Mikseipä muuallakin tämän uuden taideteoksen myötä.
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Falkenbach "Tiurida" (Napalm) 26.1.2011
1. Intro 01:38
2. ...Where His Ravens Fly... 07:25
3. Time Between Dog and Wolf 06:01
4. Tanfana 05:32
5. Runes Shall You Know 05:59
6. In Flames 07:53
7. Sunnavend 05:51
8. Asaland (bonus track) 04:06
Total playing time: 44:25
http://semivivus.proboards.com/
Falkenbachin ainoalla jäsenellä Vratyas Vakyasilla ei ole tainnut olla juurikaan musiikillista annettavaa viimeisen reilun viiden vuoden aikana, sillä edellinen "Heralding - The Fireblade" -albumi ilmestyi jo syksyllä 2005. Vaan hiljaahan sitä pitää olla, jos sanottavaa ei ole. Hiljaisuuden aika on ohi ja levy-yhtiön tiedotetta siteeratakseni "vuosien odotuksen jälkeen Midgardin yllä kajahtaa taas Thorin vasaran Mjöllnirin aiheuttama jyrinä sekä Odinin korppien raakunta mikä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: uuden Falkenbach-albumin julkaisua"
Folk/viikinkimetalli on genre, jota on äärimmäisen vaikea tehdä uskottavasti ja hyvin. Toimivaan lopputulokseen kun ei oikein riitä, että sotketaan naamaa maalilla, poseerataan kuvissa muovimiekkojen kanssa ja varioidaan hiukan Patakakkoksen tunnusmelodiaa kappaleesta kappaleeseen. Falkenbach on kuitenkin "...En Their Medh Riki Fara..." (1996) -debyytistään lähtien pystynyt pitämään rimansa jatkuvasti korkealla ja luomaan tunnelmallista ja tyylikästä folk-vaikutteista viikinkimetallia, joka on kaukana kliseisestä ja karmeaakin karmeammasta tina- ja säkkipilleillä vingutetusta (saksalaisesta) kaljafolkista. Vaikka tämä yhden miehen yhtye ei koskaan ole pyrkinyt luomaan mitään autenttista saati puhtaan akustista folk-musiikkia, ovat nämä elementit ja vaikutteet upotettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti rauhallisesti etenevään metalliseen ulosantiin.
"Tiurida" (engl. "Glory") ei yllätä millään tasolla muttei myöskään petä mikäli aikaisemmista levyistä on yhtään pitänyt. Kahdeksan kappaleen muodostama kokonaisuus on vahva eikä joukosta erotukaan yhtään kappaletta yli muiden, mikä tässä tapauksessa on pelkästään hyvä asia. Falkenbach on monessa suhteessa mutta etenkin tunnelmaltaan Bathoryn viikinkilevyjen hengenheimolainen, vaikka yhtä jylhältä se ei kuulostakaan. Eväät underground-piirejä suuremmaksi pikkulegendaksi sillä kuitenkin on olemassa.
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
torstai 30. joulukuuta 2010
Alghazanth "Vinum Intus" (Woodcut) 1.1.2011
1. A Living Grave
2. With a Thorn In Our Hearts
3. Only the Reflection Bleeds
4. Under the Arrow Star
5. Our Ascent of the Tower
6. Wine Within
7. For Thirteen Moons
8. Triunity
9. The Way of the Scales
Total playing time: 54:39
http://www.alghazanth.com/
Alghazanthin lähes kolme vuotta sitten ilmestynyt viides albumi "Wreath of Thevetat" nosti bändin tasoa rutkasti ylöspäin ja oli samalla yksi vuoden 2008 kovimmista levyistä. Levyn majesteetillinen ja jylhän repivä tunnelma toi erittäin vahvasti mieleen 90-luvun puolivälin kultakauden, jolloin kosketinvetoista mutta intensiivistä black metalia osattiin vielä tehdä sortumatta liialliseen juustoisuuteen. Lähes lampaan lailla monien arvostelijoidenkin näkemykset seurasivat toisiaan mm. Soundi 4/5, Noise 4/5, Imperiumi 8/10 ja Korroosiokin 4.5/5. Parhaiten asian kiteytti kuitenkin Vertigon Kari Koskinen 4/5 arviossaan:
"Omaperäisyytensä puolesta Alghazanthin koskettimilla vahvistettu ja paikoin varsin majesteettiseksi yltyvä mättö ei ole kovinkaan kummoista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat sitäkin komeampia. Aggressiivisen rähinän ja melodioiden välinen tasapaino on harvinaisen tyylikkäästi kohdillaan. Temponvaihtelut, sopivasti annostellut pehmeämmät mausteet ja vankka tekninen toteutus nostavatkin Wreath Of Thevetatin yhdeksi alkuvuoden kovimmiksi yllättäjiksi.""Vinum Intus" pystyy lunastamaan sille ladatut odotukset, mutta samalla se onnistuu myös yllättämään. Tummia sävyjä runsaasti maalailevat koskettimet ja monipuolisuudellaan mielenkiintoa ylläpitävät pitkähköt kappaleet ovat selkeää jatkoa edeltäjälleen, mutta samalla yhtye on laajentanut tyylikkäästi musiikillista ilmaisuaan mm. orkestraatioin ja muutamalla muulla säästeliäästi käytetyllä pienellä jipolla aina akustisista kitaroista viuluihin. Yllättivintä levyssä kuitenkin on sen aiempaa kepeämpi surumielinen tunnelma ja lähestymistapa, jonka intensiteetti on kuitenkin yhtä vahva kuin aiemmin kontrolloidusta aggressiosta ja vihasta ammennetut fiilikset. Hyvänä kiteytettynä esimerkkinä tästä toimii "With a Thorn In Our Hearts", vaikka se on samalla myös albumin erilaisin ja eniten esiin ponnahtava raita:
Jalkalasi kouraan ja punaista viintä kitusiin "Vinum Intusin" tahtiin, sillä se on aitoa, vahvaa, tunnerikasta ja sofistikoitunutta BM:ää myös niille, jotka eivät genrestä ehkä muuten niin perusta.
Markkinointikikkana 1.1.11 julkaisupäiväksi asetettua levyä ei uudenvuodenpäivänä kaupoista saa pyhäpäivästatuksesta johtuen, mutta vuoden ensimmäisellä viikolla kyllä. Osta siis Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Omnium Gatherum "New World Shadows" (Lifeforce) 9.2.2011
02. Ego 4:07
03. New World Shadows 6:00
04. Soul Journeys 4:54
05. Nova Flame 4:10
06. An Infinite Mind 5:43
07. Watcher Of The Skies 4:17
08. The Distance 3:59
09. Deep Cold 9:29
Total playing time: 51:57
http://www.omniumgatherum.org/
http://www.myspace.com/omniumgatherum
http://www.facebook.com/omniumgatherumband
15-vuotistaivallustaan ensi vuonna viettävä kymiläinen Omnium Gatherum ei koskaan ole onnistunut väräyttämään viisariani. Kahdella ensimmäisellä albumilla suurimpana esteenä oli vokalisti Filppun monotonen ärsyttävä kärinä ja Pelkosen Jukan tartuttua mikin varteen seuraavilla kahdella levyllä taas kaikki kuulosti periaattessa hyvältä, mutta lopputulos oli kuitenkin aina vain pelkkä ihan kiva.
Syyskuussa 2008 ilmestynyt "The Redshift" pisti suomalaisia metallikriitikoita aika lailla polvilleen mm. Inferno 4.5/5, Imperiumi 9.5/10, nyt edesmennessä Korroosiossa 4/5, V2.fi 4/5 samoin myös Vertigon arviossa. Äityipä Antti Mattila Soundin arviossa myös kehumaan kiekkoa mm. Omnium Gatherumin ensimmäiseksi kauttaaltaan onnistuneeksi albumiksi.
Mattilan kanssa on oltava sen verran eri mieltä, että helmikuun 2011 alussa julkaistava lähinnä metalcoreen ja muuhunu moderniin metalliin keskittyvän Lifeforcen pomon Stefaninkin vakuuttanut "New World Shadows" on minusta vasta ensimmäinen OG-kiekko, joka todella toimii ja on kaikin puolin onnistunut. Levy avataan ja suljetaan yli yhdeksänminuuttisilla veisuilla, mikä puolestaan kertoo jo jotain kovasta uskosta omaan materiaaliin ja sävellyksiin. Vaan mikä ettei, kun tyylilajiksi bändi itse on ehkä hieman pilke silmäkulmassakin määritellyt "adult oriented death metal" tai kuten kitaristi Markus Vanhala itse levystä toteaa:
"Tämä levy on se mikä tämän bändin olisi pitänyt tehdä jo 15-vuotta sitten kun aloitettiin bändihommat, olisi päästy suoraan asian ytimeen! Levyllä kun summautuu eeppisin, melodisin sekä tarttumapintaisin että parhain albumikokonaisuus jonka OG on vielä tähän ikään mennessä veistellyt kasaan. Eeppistä aikuisrokkiprogea puettuna pohjoiseen melodisen death metalin kaapuun."Suomalaiskansallista melankoliaa sisältävät melodiat ovat läpi levyn ainakin sen verran hienoja ja tyylikkäitä, että osa niistä kelpaisi myös AOR:ksi ja kun tukena on vielä kekseliäs riffittely, virtaa kokonaisuus vahvasti kuin Kymijoki konsanaan. Sen verran monipuolista meno jo kuitenkin alkaa olla, että laulupuolellakin toivoisi kuulevansa entistä laaja-alaisempaa äännähtelyä. Levyn miksannut ja masteroinut Dan Swanö toki laulaa luikauttaa tunnistettavalla äänellään muutamat puhtaat vokaalisuoritukset levylle, mutta tasapainon vuoksi enemmänkin moisia mielellään kuuntelisi.
"New World Shadows" on sen verta komiaa ja korvaa miellyttävää kuunneltavaa, että ihme on jos se ei saa vähintäänkin yhtä hyvää vastaanottoa kuin edeltäjänsä niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltäkin.
EDIT: Uunituore "Soul Journeys" -video katseltavissa:
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä (saatavilla myös eksklusiivinen CD+paita setti!), Fanzonelta, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Bullet "Highway Pirates" (Black Lodge) 9.2.2011
01. Highway Pirates 4:51
02. Back on the Road 4:00
03. Stay Wild 2:46
04. Blood Run Hot 2:51
05. Fire And Dynamite 4:34
06. Down And Out 3:40
07. Knuckleduster 2:56
08. Heavy Metal Dynamite 3:55
09. Citylights 4:01
10. Into the Night 5:46
Total running time: 39:20
http://www.bullet.nu/
http://www.myspace.com/bulletsweden
Syyskuussa 2008 julkaistu "Bite the Bullet" ei Imperiumin Starbuckia lukuunottamatta oikein vakuuttanut härmäläisiä kriitikoita (mm. Noise 3/5 & Korroosio 1/5), mutta allekirjoittaneelle kiekko kolahti kovaa ja samaa voi sanoa myös Sauna Open Air 2009 keikasta sekä yhtyeen rumpalin Gustav Hjortsjön kanssa nautituista huuruisista jälkilöylyistä ("This booze is called Noble Spirit aka Sheriff you know"). Kiekko oli täynnä toinen toistaan raskaammin rokkaavia ja tarttuvampia kipaleita, kuten "Bite the Bullet" (jonka videolle ei muuten yksinkertaisesti voi olla hihittelemättä kerta toisensa jälkeen) tai "Dusk til Dawn". Kiekko pistää yhä edelleen ropan nykimään tilanteessa kuin tilanteessa.
Taito tehdä perusarvoja kunnioittavaa, tanakkaa ja toimivaa AC/DC-henkistä perusrokin ja vanhan liiton heavy metal-hybridiä ei Bulletilta ole kadonnut kolmannella "Highway Pirates" -levylläkään mihinkään. Verrattuna aiempiin levyihin yleissoundi on astetta siistimpi ja kappaleet enemmän heavy metal kuin rock, mutta 10 kappaleen ja alle 40 minuutin kokonaisuus on silti naseva, vauhdikas ja räyhäkäs yhtyeelle tutulla tavalla. Edellisen levyn hittien tasolle ei albumilta tunnu nousevan yksikään ralli, mutta eipä joukosta mitään floppejakaan löydy. Keskinkertaisimillaankin Bullet on kuitenkin hyvä ja kun komeudun kruununa on vielä vokalisti Hell Hoferin kireä ja uniikki Brian Johsnon henkinen lauluääni, on kokonaispaketti tiukasti kasassa.
Siinä missä varsin suurta suosiota Suomessakin nauttiva Airbourne on omiin korviini liian puleerattu, heppoinen ja parfymoitu, haisee urpoiluun asti vietyä heavy asennetta hönkivä Bullet juuri oikealla tavalla hielle, oluelle ja nahalle puhumattakaan rankasti rokkaavista kappaleista jotka tarttuvat lanttuun kuin täi tervaan.
Tarina albumin nimen takana on varsin hauska ja mainitsemisen arvoinen:
"On July 31 2009, Bullet’s drummer Gustav Hjortsjö was hanging around backstage at the Sävsjö Festival. Suddenly he noticed a familiar face in the crowd: Saxon’s legendary singer Peter “Biff” Byford. Gustav was determined not to let this chance go missed. He approached Mr Byford and explained that the singer just had to make a guest appearance on Bullet’s next album.Vaikka joulu jo tuli ja meni, niin Bulletilla on tarjota mitä oivin lahja vaikkapa ensi vuoden pukinkonttiin: Bullet puukengät. Kotona tosin odottaa jo yhdet Saulit ja muutamat muut lipokkaat, mutta kyllähän näillä komeata olisi kopistella menemään.
- Maybe, Byford replied. What’s the name of the album?
Gustav had no idea. Bullet was still touring to support their “Bite the Bullet” album, and hadn’t really thought a whole lot about the next album.
- But which song do you want me to appear on then, Biff continued.
In a state of panic Gustav mumbled the first reasonably rock’n’roll orientated title he could come up with:
- “Highway Pirates”.
About 40 seconds into the brilliant hard hitting title track you can now hear Biff Byford’s contribution: a wolf whistle."
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Lifelover "Sjukdom" (Prophecy) 16.2.2011
2. Led by Misfortune 03:07
3. Expandera 03:49
4. Homicidal Tendencies 01:44
5. Resignation 03:37
6. Doften Av Tomhet 05:03
7. Totus Anctus 03:51
8. Horans Hora 06:19
9. Bitterljuv Kakofoni 04:14
10. Becksvart Frustration 04:28
11. Nedvaknande 02:51
12. Instrumental Asylum 04:52
13. Utdrag 03:17
14. Karma 04:30
Total playing time 56:10
http://www.lifelover.se/
http://www.myspace.com/lifeloverband
http://www.facebook.com/lifeloverofficial
Vajaan kolmen vuoden odottelun jälkeen saadaan seuraaja loistavalle "Konkurs" -kiekolle, joka "vammailluelementeistään" huolimatta hellyytti Serpentin antamaan reilusti "perus-Jerryä" paremman arvosanan Imperiumin arviossa mm. seuraavin kehuin:
"En osaa tarkkaan sanoa mikä Konkursissa niin viehättää: sen outous, omaperäisyys, genrejaosten sekoittaminen vai ne kaikki yhteensä, mutta jotain piinaavan hyvää siinä kaikkiaan on. En usko, että levyn materiaali iskee todellakaan jokaiseen siitä kiinnostuvaan, mutta osan kohdalla uskallan väittää lopputuloksen yllättävän positiivisesti.""Konkurs" julkaistiin muuten vasta uusiksi Prophevyn toimesta tupla-CD:nä, jonka kakkoskiekon täytteenä on aikoinaan hyvinkin rajoitettuna kasettipainoksena yhtyeen ainut kahden biisin "Promo 2005" demo/promo.
Viime vuonna julkaistu "Dekandens" EP osoittautui musiikillisesti selkeäksi välityöksi. Ei minijulkaisua nyt varsinaisesti voi huonoksi haukkua, mutta edeltäjänsä kaltaista ja bändille tyypillistä yllätyksellisyyttä, tarttuvuutta ja masentavan vahvoja tunnetiloja siltä ei kuitenkaan löydy.
"Sjukdom" on onneksi kuitenkin "paluuta vanhaan hyvään Lifeloveriin" ja varsin vahva seuraaja "Konkurs" -levylle. Kohtalaisen monen pyörityskerran jälkeen aivan samalle tasolle se ei kuitenkaan tunnu yltävän, mutta erittäin vahvasta kokonaisuudesta silti on kysymys. Inferno-lehden Matti Riekki ehti levyblogissaan sanomaan levystä mm. näin:
"Ruotsalaisen Lifeloverin vaikuttajaosasto ei ole muuttunut perinpohjaisesti, vaikka edelliseen Konkurs-levyyn (2008) nähden edetäänkin hieman raisummin ottein."Oman kuulemani perusteella sanoisin, että Lifeloverin soundi on kyllä astetta rouheampi, mutta sävellyksesti parin asteen verran jalostunut bändi on saanut oikeat napit menettämättä kuitenkaan piiruakaan ahdistuneisuudestaan. Tauti on nyt diagnosoitu entistäkin tarkemmin, mutta kavereilla ei ole yhä edelleenkään halua parantua siitä, ainoastaan oppia tulemaan toimeen sen kanssa entistä paremmin. Ahdistuksesta voimaa kuten Kumikameli aikoinaan taannoin lauloi.
Viimekeväinen rumpali- ja ties minkä ongelmien takia peruuntunut Lifeloverin Firebox Metal Fest -keikka harmitti, mutta eiköhän bändi Suomessa vielä nähdä ensi vuoden aikana. Sellainen kutina munaskuissa tuntuisi olevan.
Digipak CD:n lisäksi "Sjukdom" on saatavilla myös vinyylinä (gatefold limited to 500 with poster) sekä 1000 kappaleen rajoitettuna metalliboksina (black tin boxset with Lifelover engraving and including syringe, Lifelover razor, barbed wire, torn piece of cloth with Lifelover logo (patch-like) and a set of postcards.)
Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)