VOIVOD -OMISSA MAAILMOISSAAN

Kolmeatoista pidetään epäonnen lukuna, ja sitä se myös oli kanadalaiselle Voivodille. Yhtyeen pääasiallinen säveltäjä kitaristi Denis “Piggy” D'Amour menehtyi syöpään pari vuotta kolmannentoista levyn julkaisun jälkeen, elokuussa 2005. Omalaatuisen kitaristin muisto elää silti tuoreella Katorz-levyllä. 

Heti haastattelun alkuun äärimmäisen sympaattisella ja vahvalla ranskalaisella aksentilla englantia puhuva rumpali Michel "Away" Langevin antaa lausumisohjeita uuden albumin nimestä ranskan kieltä taitamattomalle toimittajalle.

– Levyn nimi Katorz tarkoittaa ranskaksi ”neljäätoista”, mutta Piggyn tyylillä kirjoitettuna se kuulostaa aika voivodmaiselta, Away naurahtaa.

Vaikka 1980-luvun alkupuolella uransa räkäisenä thrash metal -orkesterina aloittanut kokoonpano on vuosien varrella napannut soundiinsa mukaan runsaasti progressiivisen ja hyppysellisen psykedeelisen rockin elementtejä, kuvailee Away yhtyettä edelleen runsaasti punkrockista vaikutteita imeneeksi metalliorkesteriksi. Erikoisista lähtökohdista ja haikeissa tunnelmissa kasattu uusi levy kuulostaa kuitenkin eheältä ja ennen kaikkea bändin itsensä näköiseltä kokonaisuudelta.

Useiden kuuntelukertojen jälkeen huomaan löytäväni levystä samanlaisia tunnelmia kuin vuonna 1988 julkaistusta Dimension Hatröss -kiekosta, vaikka musiikillisia yhtymäkohtia ei juurikaan löydy. Awayltä löytyy tähän selitys.

– Kesällä 2005 Piggy ravasi alituiseen sairaalassa, ja useiden hänelle tehtyjen operaatioiden välillä hän sävelsi tyttöystävältään lahjaksi saamallaan akustisella kitaralla musiikkia digitaaliselle tallentimelle. Käytimme osia noista äänityksistä Katorzilla, ja noilla väliosilla on kyllä yhteneväisyyksiä Dimension Hatrössin vastaavien kanssa.

Albumille päätyneen kymmenen kappaleen pohjat äänitettiin jo pari vuotta sitten basisti Jason Newstedin Chophouse-studiolla Piggyn toimesta.

– Jasonin ansiosta Voivod kuulostaa enemmän rockilta kuin koskaan aikaisemmin, koska hänen lähestymistapansa musiikkiin on Black Sabbathin tapaan erittäin groovaava. Katorz on kyllä tavallaan jatkoa 2003 julkaistulle levyllemme, jolla Jason jo soitti, mutta tällä kertaa yritimme tuoda takaisin biiseihimme enemmän outoutta ja synkkyyttä sanoitusten aihepiiristä johtuen.

– Snake (solisti Denis Belanger) kirjoitti sanoitukset ennen Piggyn poismenoa, eikä hän niinkään muuttanut niitä, vaan lähinnä paranteli hieman niiden sisältöä. Hän ei halunnut surra Piggyä lyriikoissa, vaan kunnioittaa hänen muistoaan. Tällä kertaa Snaken lähestymistapa teksteihin oli vähemmän scifiä ja enemmän punkmaisen suoraviivaista kuin aikaisemmin. Hänen mielestään planeettamme voi juuri nyt erittäin huonosti, ja sekä hän että Piggy halusivat herättää ihmisiä huomaamaan tämän karun tosiasian, vaikka kaikki voikin olla jo liian myöhäistä.

Pelkäätkö sinä samoja asioita kuin mitä Snake uuden levyn teksteissään tuo esille?

– Eniten minua pelottaa ja ennen kaikkea ihmetyttää uuden teknologian käyttö yhä tehokkaampien massatuhoaseiden luomiseen. Yhdysvallat testaa yhä ydinaseita, vaikka ihmiset protestoivat noita kokeita vastaan. Lapsena näin erilaisia ydinsotaan liittyviä dokumentteja ja elokuvia, ja olen siitä asti elänyt ydinsodan pelossa.

– Kaikista hämmästyttävintä minusta on kuitenkin, että teknologiaa ei käytetä otsonikerroksen pelastamiseksi. Asiasta on puhuttu jo varmaan parikymmentä vuotta, ja silti tilanne menee vain koko ajan huonompaan suuntaan. En haluaisi olla osa sukupolvea, joka kokee maailmanlopun.

HENGESSÄ MUKANA

Kuinka vaikeaa Katorzin äänittäminen oli, niin henkisesti kuin teknisesti?

– Rumpujen äänittäminen kitararaidan päälle oli teknisesti erittäin hankalaa, ja se vaatikin minulta äärimmäistä keskittymistä, jotta lopputuloksesta tulisi jämäkän kuuloinen. Olimme jammailleet Piggyn kanssa aina vuodesta -79 saakka, joten oli aika outoa ja henkisesti raskasta kuunnella hänen soittoaan luurien läpi näkemättä häntä studiossa. Pari päivää äänitysten aloittamisesta keksimme kuitenkin ripustaa studion seinälle ison Piggyä kuvaavan julisteen, ja näin pystyimme aistimaan hänen läsnäolonsa studiossa.

– Olen aina diggaillut vaihtoehtoisista ulottuvuuksista ja niiden kaltaisista oudoista jutuista, joten tuossa suhteessa minua voisi kutsua hengelliseksi muttei uskonnolliseksi persoonaksi, toteaa Away kysyessäni tarkennusta Piggyn läsnäolosta.

Katorz-levylle on luvassa jatkoa jo ensi vuoden puolella, sillä Piggy ehti tallettaa kannettavalleen vielä kolmentoista muun kappaleen kitararaidat. Awayn mukaan samoissa sessioissa sävelletyt levyt eivät tule eroamaan juurikaan toisistaan, vaikka Voivodin tavaramerkkinä onkin juuri ollut arvaamattomuus.

– Tiedän hyvin, että Voivodilta on aina voinut odottaa jotain odottamatonta. Joskus tämä on kääntynyt jopa meitä itseämme vastaan. Esimerkiksi Nothingface-albumin jälkeen ihmiset odottivat jatko-osaa sille, mutta mepäs julkaisimmekin Angel Rat -levyn. Tuohon aikaan se sai aika kiistanalaisen vastaanoton, mutta niin oudolta kuin se kuulostaakin, nykyisin se on monen ihmisen mielestä paras levymme.

Mielestäni odottamattomuudessa piileekin juuri Voivodin vahvuus.

– Levymme saattavat vaatia paljon kuuntelua avautuakseen, mutta jos niihin pääsee sisälle, monesta ihmisestä tulee Voivod-fani koko loppuelämäkseen. Juuri uskollisten faniemme ansiosta levytämme tänä päivänä Nuclear Blastille 23 vuotta bändin perustamisen jälkeen.

Away kertoo tuoreen albumin bändiä kuvaavan kansitaiteen syntyneen puhtaasta kunnioituksesta Piggyn muistoa kohtaan, mutta samalla se myös kuvaa orkesterin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Idea omien luonnoksien skannaamisesta ja käyttämisestä sellaisenaan kansivihkosessa syntyi herran oivallettua, että Katorzin musiikkikin perustuu hyvin pitkälle aiemmin äänitettyihin demoihin.

Onko nuppisi sisällä kenties jonkinlainen vaihtoehtoinen maailma tai ulottuvuus, johon sukellat hakemaan inspiraatiota työstäessäsi uusia piirroksia Voivodin levyjä varten, uuden materiaalin pauhatessa taustalla?

– Jo lapsena löysin aivan kuin vahingossa pääni sisältä minulle täysin luonnolliselta tuntuvan paikan, johon matkaan automaattisesti tarttuessani kynään. Ehkä juuri tästä johtuen minua kutsutaan Awayksi, herra Langevin naurahtaa.

– Luomani teokset ovat aina olleet abstrakteja ja surrealistisia, eikä muiden ihmisten ole välttämättä helppoa ymmärtää niitä. En ole koskaan opiskellut taidetta, joten en ole kovinkaan tekninen, vaan etenen täysin fiiliksen mukaan, ja tässä mielessä se muistuttaakin vähän rumpujensoittotyyliäni.

Herran taidetta on mahdollisuus päästä ihastelemaan laaja-alaisesti vielä tämän vuoden aikana, sillä miehen Voivodille tekemistä teoksista on tarkoitus julkaista taidekirja.

– Kävin läpi arkistojani, ja minulla olisi materiaalia useammankin kirjan edestä. Ensimmäiseen tulee kuitenkin 325 läheisesti bändiin liittyvää piirrosta. Piggyn kuoleman jälkeen en pystynyt luomaan mitään pitkään aikaan, mutta tämän vuoden alusta asti olen työskennellyt useiden eri projektien kanssa.

– Vaikka musiikki onkin ollut pääasiallisin tulonlähteeni aina Dimension Hatrössin ajoista asti, jouduin silti tekemään erilaista graafista suunnittelua myös muille bändeille kuin Voivodille maksaakseni kaikki laskuni.

Valitsetko sinä itse projektisi vai projektit sinut?

– En halua että nimeäni käytetään sellaisissa yhteyksissä, jotka sotivat ajatusmaailmaani vastaan, ja tämän suhteen en ole valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja. Tästä johtuen en esimerkiksi voisi työskennellä rasismia edustavan yhteistyökumppanin kanssa. Bändien kanssa työskennellessäni haluan esimerkiksi ensin lukea heidän sanoituksensa ennen kuin edes kosken kynään.

TULEVAISUUS TUO TULLESSAAN

Levyjen promotoimiseen kuuluu olennaisena osana keikkailu, mutta ymmärrettävistä syistä Voivod-kolmikko ei tällä hetkellä tiedä soittaako se enää livenä koskaan.

– Tilanne on täysin avoin keikkojen suhteen, mutta seuraavan levyn äänitysten jälkeen olemme yhdessä päättäneet ratkaista asian tavalla tai toisella. Andreas Kisser Sepulturasta on jo lupautunut auttamaan meitä, mikäli päätämme soittaa keikkoja. Kiersimme Sepulturan kanssa 2003, ja huomasin jo silloin, että hänen soittotyylinsä muistuttaa aika paljon Piggyn tyyliä kaikessa omaperäisyydessään.

Vaikka Voivod ei koskaan ole saavuttanut suuren metalliyleisön suosiota, löytyy alan ammattilaisten ja muusikoiden piiristä runsaasti arvostusta orkesterin omintakeista tyyliä kohtaan. Away myöntääkin, että erityisesti edesmenneen bänditoverin arvostuksen puute on joskus hieman kismittänyt.

– Meistä Piggy oli aliarvostettu kitaristi, ja nyt missionamme onkin tuoda yhä enenevässä määrin hänen säveltämäänsä musiikkia ihmisten kuunneltavaksi. Emme kuitenkaan ole tilanteesta mitenkään katkeria, koska olemme hyvinkin tietoisia, että musiikkimme on aika omituista esimerkiksi radioissa soitettavaksi.

Tällä hetkellä kaikki näyttää kuitenkin Voivod-leirissä erittäin hyvältä. Awayn taidekirjan lisäksi orkesterin ensimmäinen DVOD-1-dvd on saamassa kaksi jatko-osaa, bändin vaiheista on tekeillä dokumentti ja vanhat levyt on tarkoitus julkaista uudelleen masteroituina.

– Asiat näyttävät etenevän juuri nyt melko mukavasti, vaikka joudummekin paiskimaan koko ajan kovasti töitä. Suuri kiitos kuuluu Jasonille, koska hän vetää puoleensa paljon julkisuutta, muun muassa esiintymällä amerikkalaisessa tosi-tv-ohjelmassa Rock Star: Supernova. Hän pitää jatkuvasti Voivod-paitaa päällään, ja kun ohjelmaa katsoo 30 miljoonaa ihmistä, saamme paljon ilmaista mainosta.

Koetteko itse olevanne missään asiassa jonkinlaisia modernin ajan sotapäälliköitä, eli voivodeja, taistelemassa erilaisia asioita vastaan?

– Olemme taistelleet bändinä lukuisten erilaisten ongelmien kanssa, ja niistä olisi helposti riittänyt ainakin kahdellekymmenelle eri bändille. Toki meistä on tuon seurauksena tullut myös vahvempia, mutta henkisellä tasolla iskut ovat olleet joskus aika kovia.

– Koko Voivod-konsepti luotiin aikanaan, koska meistä ainut mahdollisuutemme vaikuttaa maapallon katastrofaalisen tilaan oli puhua siitä teksteissämme ja sitä kautta saada ihmisiä kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Emme siis varsinaisesti taistele mitään vastaan, vaan ennemminkin haluamme kasvattaa ihmisten tietoisuuden tasoa ja sitä kautta saavuttaa hieman mielenrauhaa itsellemme.

– Emme myöskään taistele musiikillisesti ketään vastaan, sillä tähän teollisuuden alaan kuuluvat erilaiset tyylit ja ilmiöt. Alkuaikoina yritimme kuulostaa mahdollisimman aggressiiviselta, mutta jossain vaiheessa tajusimme, että on mielenkiintoisempaa yrittää kuulostaa mahdollisimman omaperäiseltä, mikä onkin jo paljon hankalampi juttu. Toivottavasti hieman kokeellisemmasta musiikistamme välittyy kuitenkin jonkinlainen perintö nuoremmille bändeille, jonka varaan he voivat rakentaa omaa uraansa.

Julkaistu Inferno #39/2006