Beseechin kolmen keikan mittainen minirundi ei ole sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, sillä vaikeudet alkoivat jo heti laivalta Suomeen saavuttaessa. Edellisen illan ja yön aikana orkesterilta olivat hommat karanneet väkijuomien suhteen hieman lapasesta, ja virkavalta joutuikin toteamaan aamutuimaan peräti kahteen eri otteeseen kuskeina olleiden henkilöiden tilan lainvastaiseksi. Kun kamojakin oli vielä onnistuttu reissussa hävittämään, ei ihme että laulaja Erik Molarin vaikutti Pellavarockin-keikan aikana hieman angstiselta.
Heti vedon jälkeen juttutuokiolle festarin taka-alueella sijaitsevaan uskolliseen ajoneuvooni saapuva kitaristi Robert Vintervind osaa kuitenkin jo hieman naureskella asialle. Hän pohtii virnuillen, mitä kaikkea kotimatkalla ehtiikään vielä tapahtua.
Beseechin viides albumi Sunless Days esittelee 13 vuoden ajan kypsyneen orkesterin, jonka alkuaikojen doom/death metal on vuosien saatossa jalostunut kuuntelijaystävällisempään goottimetallin suuntaan. Robertilta löytyykin selkeä näkemys siitä, miksi uusin levy on heidän parhaansa.
– Sunless Days on paljon ehjempi kokonaisuus kuin aiemmat levymme. Olemmekin tällä levyllä kokeilleet hieman erilaisia asioita ja yrittäneet samalla kurkottaa kokonaan uudelle tasolle. Levyn heikkouksien nimeäminen on vaikeaa, sillä jälkikäteen huomaa aina asioita, joita olisi voinut tehdä toisin. Juuri nyt olemme kuitenkin varsin tyytyväisiä levyyn ja sen kappaleisiin.
Kesän 2004 jälkeen orkesterin riveihin liittyi kitaristi Manne Engström, jonka meriitteihin kuuluvat esimerkiksi jäsenyydet Cemetary- ja Sundown-orkestereissa. Hääriipä herra vielä omistajana ja tuottajana Studio Megassa, jossa Beseechinkin levyt on äänitetty. Robert ei suoranaisesti myönnä Mannen vaikutusta uuden levyn kappalemateriaaliin, vaikka Sunless Daysin seitsemäs raita Last Obsession kuulostaa varsin paljon herran edellisten orkesterien tuotoksilta.
– Manne on vanha tuttumme, hyvä tyyppi ja vahva persoona, mutta tärkeintä on kumminkin, että kemiamme sopivat hyvin yhteen. Hän osaa suhtautua objektiivisemmin asioihin kuin me, koska hänellä on paljon kokemusta niin soittamisesta, äänittämisestä kuin tuottajana olemisestakin.
Vuonna 2002 julkaistulta Souls Highway -levyltä löytyvä ja keikallakin kuultu Abba-cover Gimme Gimme Gimme saa Sunless Daysilla seurakseen toisen lainakappaleen, Danzigin esittämän Devil’s Playthingin.
– Alkuperäinen versiohan on loistava, ja itse asiassa juuri Manne ehdotti meille tuon biisin coveroimista. Testasimme myös 3-4 muuta lainakappaletta, mutta emme saaneet puhallettua niihin oikeanlaista Beseechin musiikkiin sopivaa tunnelmaa. Versiomme Devil’s Playthingistä on meistä varsin onnistunut, ja minusta pystyimme tuomaan kappaleeseen myös hieman jotain uutta.
Kun Dali Burtonin kohtasi
Levyn yksittäisistä kappaleista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään albumin avausraitaa Innerlane, josta on tehty varsin mielenkiintoinen, tavallisuudesta poikkeava musiikkivideo.
– Innerlane valittiin videoksi sen takia, että se esittelee kokonaan uuden puolen orkesterista. Biisin tarkoituksena on näyttää meidät puhtaaksi goottimetalliksi leimaaville ihmisille, että vaikutteinamme ovat myös Toolin ja A Perfect Circlen tapaiset orkesterit ja heidän luomansa tunnelmat.
– Niin kappaleessa kuin sanoituksessa on mukana paljon kieroutuneita asioita ja tunteita, jotka olisivat olleet erittäin hankalia tuoda esille perinteisessä soittovideossa. Animaation keinoin kappaleen tarina oli paljon helpompi kertoa, ja videosta tulikin erittäin mielenkiintoinen, "Salvador Dali kohtaa Tim Burtonin" -tyylinen pätkä.
Suomen-minikiertueen erikoisuutena toimivat Kuopiossa ja Turussa tehdyt puoliakustiset keikat, temppu jota orkesteri ei koskaan aiemmin ollut tehnyt.
– Kokemus oli erittäin positiivinen ja opettavainen, koska biisit jouduttiin soittamaan hieman eri tavalla. Keikat antoivat bändille paljon uutta potkua, ja vanhoista tuhanteen kertaan soitetuista kappaleistakin avautui kokonaan uusia ulottuvuuksia. Lähitulevaisuudessa julkaistavalla dvd:llä kenties nähdään ja kuullaan myös noita akustisia versioita.
Beseechin musiikki, yhdessä naisvokalisti Lotan äänen kanssa, omaa potentiaalia huomattavasti isommillekin markkinoille, mutta orkesteria ei kiinnosta Within Temptationin jalanjäljissä kulkeminen.
– Kysymyshän on kokonaan siinä, haluaako myydä 10 000 vai 500 000 levyä. He ovat jossain vaiheessa uraansa päätöksensä tehneet ja valinneet popsävytteisen metallin soittamisen. Tiedämme omat vahvuutemme ja haluamme tehdä itsemme kaltaista musiikkia emmekä olla pelkkä levy-yhtiön tuote. Ja vaikka emme myisikään paljon levyjä, olemme ainakin pystyneet säilyttämään musiikkimme sielukkuuden.
Julkaistu Inferno #30/2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti