perjantai 23. elokuuta 2002

ANATHEMA – HYVÄ PÄIVÄ VIHONVIIMEINEN

Brittiläisen melankolian mestareiden Anatheman tie on ollut kaikkea muuta kuin kullalla silattu. Uralle on mahtanut henkilökohtaisten menetysten lisäksi myös useita miehistönvaihdoksia, jotka epäilemättä ovat vaikuttaneet myös jollain tasolla musiikkiin. Vaikka musiikkityyli onkin muuttunut alkuaikojen goottisävytteisestä doom-deathista nykypäivän syvästi emotionaalisen ja vaikeasti määriteltävissä olevaan rockkiin, on jokainen levytys ollut varsin looginen jatkumo edelliselle levylle. Ensimmäinen suurelle levy-yhtiölle tehty levy Judgement kasvatti orkesterin suosiota ja tunnettavuutta, mutta suurimittainen suosio on kuitenkin karttanut Liverpoolin poikia huolimatta levyjä ja keikkoja ylistävistä kommenteista. Lähes vuosi A Fine Day to Exit levyn jälkeen perustajajäsen ja kitaristi Danny Cavanagh kertoo missä tällä hetkellä oikein mennään.

- Sitten viimeisen levymme julkaisun olemme soittaneet monen monituista keikkaa ympäri Eurooppaa sekä Milwaukee Metal Fest:issä USAssa. Meillä on myös koko joukko uusia biisejä ja melodioita valmiina odottamassa äänittämistä. Mukaan on mahdutettu paljon uusia vaikutteita ja löytöjä. Olemme myös yrittäneet oppia ymmärtämään paremmin toisiamme nyt kun meillä on kunnollinen kokoonpano, jolla on hyvä asenne. Kiertue tilapäisen basistimme Georgen kanssa oli hieno kokemus, kertoo Danny viimeisiä kuulumisiaan.

Epävirallisen tiedon mukaan teillähän on heinäkuun alusta saakka ollut uusi basisti Jamie Cavanagh, jonka kanssa olette jo ehtineet soittaa muutamia festivaalikeikkoja. Virallista tiedotetta asiasta ei kuitenkaan ole näkynyt.

- Huhu pitää kyllä paikkansa. Hän on yksi meistä ja se on todella hienoa. Hän todella motivoi meitä työskentelemään kovasti ja keskittymään asioihin. Hän on täydellinen valinta Anathemaan, koska hän on minun veli ja Vincentin kaksoisveli ja hänellä on erittäin hyvä käsitys kaikenlaisesta musiikista ja erityisesti meidän kaltaisesta musiikista.

Kuuleman mukaan myös sinä Danny olisit jossain vaiheessa lähtenyt bändistä ja liittyny Duncan Pattersonin luotsaamaan uuteen kokoonpanoon nimeltään Antimatter. Mitenkäs on näiden huhujen laita ?

- Tämäkin huhuu pitää paikkansa, minä todellakin lähdin kävelemään bändistä lyhyeksi aikaa. Tuohon aikaan ajatukseni olivat aika sekaisin ja minulla oli pienoisia harhakuvitelmia Anathemasta ja siitä mitä se merkitsi mukana olleille ihmisille minä itseni mukaan lukien. Duncan on aina ollut musiikillinen sielunveljeni ja koska nauhoitin muutaman biisin Antimatterin Mick Mossin kanssa, ajattelin että ehkä olisi hyvä aloittaa kaikki alusta heidän kanssaan. Varsinkin Mickin taidot tekivät minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan kaikista meistä kolmesta tuntui hyvältä idealta, että liittyisin Antimatteriin. Pian minulle kävi kuitenkin selväksi, että minä vain pakenin omia ja bändin sisäisiä ongelmia ja että tulisin taatusti katumaan lähtöäni, sillä onhan bändi ollut kotini jo 12 vuoden ajan. Tuohon aikaan olin hyvin eksyksissä itseni kanssa ja katkera ja tulin sanoneeni paljon asioita, joita myöhemmin olen pyydellyt anteeksi. En voi kun kiittää kaikkia kärsivällisiä ystäviäni. Yritämme selvitellä musiikillisia ja henkilökohtaisia erimielisyyksiämme ja nyt kun Jamie on mukana bassossa, yritämme mennä bändinä eteenpäin ja tuota matkaa on vielä jonkin verran jäljellä, kertoo Danny avoimesti omista harharetkistään ja bändin sisäisistä asioista.

Vuosien varrella Anatheman miehistössä laulaja on vaihtunut kerran, rumpali vaihtunut pariin kertaan samoin kuin basisti. Vakituista kosketinsoittajaahan teillä ei ole koskaan ollut ennen Les Smithin liittymistä A Fine Day to Exit levyttämisen aikoihin. Oletteko te täysiä mulkvisteja vai minkä takia moinen kuhina on jäsenistössä käynyt ?

- Ehkä eräiden kanssa meistä on hankala työskennellä, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Suurimmat muutokset ovat ensimmäisen laulajamme Darren Whiten lähteminen syistä, jotka monet jo tietävätkin. Seuraavaksi oli vuorossa basistimme Duncan Patterson omien henkilökohtaisten syiden vuoksi. Olen silti hyviä ystäviä heidän kanssaan, vaikka en näekkään Darrenia kovinkaan usein. Lesin liittymisellä bändiin on ollut erittäin suuri merkitys. Sitä paitsi minusta kolme veljestä työskentelee yhdessä paremmin kuin kaksi. Jamiella on kyky yhdistää se musikaalinen kuilu, jonka tunne olevan minun ja muiden jäsenten välillä. Emme ole vielä saavuttaneet täydellistä luonnollista ja intuitiivista ymmärrystä, mutta uskon Jamien kykenevän auttamaan meitä saavuttamaan tuon.

Muiden saappaissa

Kuinka sinä itse tunnet kehittyneesi muusikkona ja kitaristina urasi aikana ja uskotko, että musiikki todella auttaa ja muuttaa ihmisiä ?

- Minusta en ollut kunnon biisintekijä ennen kuin vasta pari vuotta sitten tai en ainakaan yrittänyt tarpeeksi kovasti. Ehkä se on vähän kuin joka asian kanssa, että kun alat oppimaan tekniikan, sitä treenaa ja tulee toivottavasti paremmaksi. Minusta biisien tekeminen on hieno asia, vaikka se ei olekkaan tärkein asia maailmassa tai ehkä se sittenkin on…missä me olisimme ilman kaikkia niitä kappaleita joita olemme tehneet ja kuulleet vuosien varrella? Elämä olisi aika paskamaista eikö vain? Minusta on vaikeata ymmärtää biisien tekemistä, jos ei itse ole niitä tehnyt. Minun on pakko tehdä musiikkia, koska tuo tarve vain tulee jostakin ja minä varmasti kuolisin tai ainakin tulisin hulluksi jos en keskittyisi joihin miellyttäviin asioihin kuten musiikki. Tottakai musiikilla on positiivinen vaikutus ihmisiin, vaikka se ei koskaan tulekkaan muuttamaan maailmaa. Ei edes The Beatles pystynyt siihen.

Mikä on sinusta paras tekemäsi riffi ja uskotko koskaan kykeneväsi tekemään täydellisen riffin? Minkä kuulemasi riffin olisit halunnut itse tehdä ?

- En osaa sanoa mikä on paras tekemäni riffi, mutta muutama uusi juttu jonka olen tehnyt on paljon parempaa kuin vanhat luomukseni. Täydellinen riffi on itsessään täydellinen ja sitä pystyy soittamaan uudestaan ja uudestaan. Jos minulla olisi mahdollisuus valita, niin olisin halunnut tehdä minkä tahansa riffin Black Sabbath -kappaleesta tai Nick Draken Roadista. Tai Radioheadin, Shinen tai niin monen muun riffejä. Ehkä tuo Black Sabbathin riffi vie kuitenkin voiton, kun tietää kuinka, milloin ja kuka sen teki. Jos taas voisin olla mikä tahansa instrumentti missä tahansa kappaleessa, niin luultavasti olisin piano Radioheadin Spinning Plates –tai Pyramid Song –kappaleissa. Onhan niitä lukuisia muitakin kuten useat The Beatlesin tai Pink Floydin kappaleet, mutta tämähän on nyt pelkkää fantasiaa.

- Omat riffini ja kappaleeni syntyvät pääasiallisesti akustisella kitaralla tai koskettimilla ja useimmiten mukaan mahtuu sivukaupalla outojakin juttuja. Minulle on tärkeätä, että kappaleissamme on erilaisia tunteita mukana ja se onnistuu ainoastaan vain, jos todella käyt läpi niitä tunteita juuri biisintekovaiheessa. Kaiken pitää olla todellista…

Muutoksen kourissa

Asettaako Anathema konsepti minkäänlaisia rajoitteita ja kuinka itse näet bändin musiikillisen kehityksen kulkeneen uranne aikana?

- On varmaan olemassa joitain juttuja, joita emme tule tekemään, mutta niin kauan kun musiikki, sanoitukset, sävelmät ja ihmiset ovat hyviä, kaikki on hyvää. Minusta musiikki ei muutu, vaan ihmiset kehittyvät ja musiikki on persoonamme heijastus. Kaikki vain tapahtuu itsekseen. En halua toistaa liikaa itseäni ja on aika itsestään selvää, että haluamme tulla paremmiksi ja paremmiksi. Oman musiikkimaun kehittyminen ja laajentuminen on vaikuttanut omiin biiseihini todella paljon. Jos en esimerkiksi olisi koskaan kuullut Portisheadia, eräs uusi biisini nimeltään The Natural Disaster saattaisi kuullostaa enemmän vaikkapa Metallicalta, selostaa Danny ajatuksiaan.

Miltä uusi materiaalinne tulee kuullostamaan ja kuinka paljon sitä oikein on valmiina?

- Minulla kuten myös toisilla kavereilla on koko joukko uutta materiaalia valmiina. Minulla on kyllä aavistus siitä, miltä omat kappaleeni saattaisivat kuullostaa, mutta en osaa sanoa millainen tuleva levymme tulee kokonaisuutena olemaan. Toivottavasti se on ainakin vaihtelevampi ja ainakin ajoittain normaalia raskaampi.

Vaikka musiikkinne onkin muuttunut aika tavalla levy levyltä, on vanhat faninne pysyneet kehityksenne kyydissä ja parin viime levyn olette tavoittaneet myös koko joukon uusia ihmisiä. Kuinka sinusta bändiä seuranneet ihmiset ovat sitten muuttuneet vai ovatko he?

- Fanimme seuraavat sitä polkua jota me haluamme kulkea eteenpäin. Suurin osa heistä on kuitenkin niitä samoja, jotka ovat kuunnelleet meitä jo silloin kun Duncan oli mukana tekemässä loistavia kappaleita. He ovat pysyneet mukana biisien takia sekä sen, mitä Anathema heille merkitsee. Nyt kun meillä on taas oikea basisti mukana kuvioissa joka myös todella välittää bändistä, uskon että meidät nähdään taas oikeana bändinä jossa ei ole mukana yhtään ”rockstaraa”. Itseasiassa en ole kovinkaan tykästynyt sanaan fani vaan pidän enemmän sanasta ihmiset ja minusta tämä jo kertoo paljon minusta. Kuten Duncan jo aikanaan sanoi, isossa bändissä olemisella ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Loppujen lopuksi kaikessa on kysymys siitä, mitä sinä teet ja kenen kanssa olet tekemisissä. Tärkeätä on myös olla rehellinen ja hyvä. Juuri tämän takia en halua asettaa itseäni niiden ihmisten yläpuolelle jotka pitävät musiikistamme. Olen heille vain erittäin kiitollinen. Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset jotka eivät tunne minua kunnolla luulevat, että olen ”faneja” kohtaan vihainen tai vittuuntunut, mutta ei asia niin ole. Kysymys on vain omista henkisistä ongelmistani eikä mistään muusta.

Viimeisen päivän jälkeen

Kuinka levy-yhtiönne Music for Nations on teitä oikein kohdellut. Pressure videon ja singlen kohdallahan oli aikamoista häslinkiä ja kaikki ei tainnut mennä aivan odotusten mukaisesti. Tämän lisäksi teillä oli kuuleman mukaan suunnitelmana levyttää kokonaan akustinen/orkesteriversiota sisältävä levy.

- Levy-yhtiömme valitsi em. kappaleen singleä ja videoita varten, mutta loppujen lopuksi isot kihot MTV:llä ja muissa medioissa eivät oikein innostuneet siitä. Sitten oli tämä minun eron aiheuttama lyhyt kaaos ja kaikkea muuta, joten ehkä he vain päättivät odottaa ja katsoa mihin suuntaan asiat kehittyvät. Kyllä meillä yhä kytee idea tehdä kokonaan akustinen levy, mutta kun entinen levy-yhtiömme päätti julkaista Resonance kokoelmat, meistä tuntui hieman hullulta julkaista samankaltainen levy. Olemme Lesin kanssa kuitenkin yhä sitä mieltä, että tuo idea pitäisi toteuttaa, joten ehkä joku päivä pystymme sen tekemään, paljastaa Danny.

- Tällä hetkellä meillä menee kuitenkin hyvin ja otamme mielellämme vastaan kaikki keikka/kiertue/festivaalitarjoukset joten ottakaa meihin yhteyttää vaikka sähköpostilla osoitteeseen anathema@goodkarma.co.uk. Jos minulla olisi käytettävissäni rajoittamaton summa rahaa, niin järjestäisin kunnon festivaalina, jossa olisi mukana hienoja artisteja kuten Björk, Roger Waters, Tori Amos, Massive Attack, Antimatter, Paul McCartney, Enya jne sekä kelttiläisiä muusikoita, vieralevia DJ:tä Antimatterista ja kaikkea sellaista. Festivaali kestäisi kolme päivää ja me itse soittaisimme heti ensimmäisenä päivänä jonka jälkeen olisi runsaasti aikaa kuunnella hyvää musiikkia.

Mitä sitten tulevaisuus tuo teille tullessaan?

- Kaikki on jumalien käsissä. Muistakaa, että ”Living well is the best revenge”. Kiitoksia kaikille erittäin paljon ja jaksakaa toivoa yllä. Meistä tulee parempia ja parempia.

Julkaistu Inferno #6/2002

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti