Brittiläisen melankolian mestareiden Anatheman tie on ollut kaikkea
muuta kuin kullalla silattu. Uralle on mahtanut henkilökohtaisten menetysten
lisäksi myös useita miehistönvaihdoksia, jotka epäilemättä
ovat vaikuttaneet myös jollain tasolla musiikkiin. Vaikka musiikkityyli
onkin muuttunut alkuaikojen goottisävytteisestä doom-deathista nykypäivän
syvästi emotionaalisen ja vaikeasti määriteltävissä
olevaan rockkiin, on jokainen levytys ollut varsin looginen jatkumo edelliselle
levylle. Ensimmäinen suurelle levy-yhtiölle tehty levy Judgement kasvatti
orkesterin suosiota ja tunnettavuutta, mutta suurimittainen suosio on kuitenkin
karttanut Liverpoolin poikia huolimatta levyjä ja keikkoja ylistävistä
kommenteista. Lähes vuosi A Fine Day to Exit levyn jälkeen perustajajäsen
ja kitaristi Danny Cavanagh kertoo missä tällä hetkellä
oikein mennään.
- Sitten viimeisen levymme julkaisun olemme soittaneet monen monituista keikkaa
ympäri Eurooppaa sekä Milwaukee Metal Fest:issä USAssa. Meillä
on myös koko joukko uusia biisejä ja melodioita valmiina odottamassa
äänittämistä. Mukaan on mahdutettu paljon uusia vaikutteita
ja löytöjä. Olemme myös yrittäneet oppia ymmärtämään
paremmin toisiamme nyt kun meillä on kunnollinen kokoonpano, jolla on hyvä
asenne. Kiertue tilapäisen basistimme Georgen kanssa oli hieno kokemus,
kertoo Danny viimeisiä kuulumisiaan.
Epävirallisen tiedon mukaan teillähän on heinäkuun alusta
saakka ollut uusi basisti Jamie Cavanagh, jonka kanssa olette jo ehtineet soittaa
muutamia festivaalikeikkoja. Virallista tiedotetta asiasta ei kuitenkaan ole
näkynyt.
- Huhu pitää kyllä paikkansa. Hän on yksi meistä ja
se on todella hienoa. Hän todella motivoi meitä työskentelemään
kovasti ja keskittymään asioihin. Hän on täydellinen valinta
Anathemaan, koska hän on minun veli ja Vincentin kaksoisveli ja hänellä
on erittäin hyvä käsitys kaikenlaisesta musiikista ja erityisesti
meidän kaltaisesta musiikista.
Kuuleman mukaan myös sinä Danny olisit jossain vaiheessa lähtenyt
bändistä ja liittyny Duncan Pattersonin luotsaamaan uuteen kokoonpanoon
nimeltään Antimatter. Mitenkäs on näiden huhujen laita ?
- Tämäkin huhuu pitää paikkansa, minä todellakin lähdin
kävelemään bändistä lyhyeksi aikaa. Tuohon aikaan ajatukseni
olivat aika sekaisin ja minulla oli pienoisia harhakuvitelmia Anathemasta ja
siitä mitä se merkitsi mukana olleille ihmisille minä itseni
mukaan lukien. Duncan on aina ollut musiikillinen sielunveljeni ja koska nauhoitin
muutaman biisin Antimatterin Mick Mossin kanssa, ajattelin että ehkä
olisi hyvä aloittaa kaikki alusta heidän kanssaan. Varsinkin Mickin
taidot tekivät minuun suuren vaikutuksen. Tuohon aikaan kaikista meistä
kolmesta tuntui hyvältä idealta, että liittyisin Antimatteriin.
Pian minulle kävi kuitenkin selväksi, että minä vain pakenin
omia ja bändin sisäisiä ongelmia ja että tulisin taatusti
katumaan lähtöäni, sillä onhan bändi ollut kotini jo
12 vuoden ajan. Tuohon aikaan olin hyvin eksyksissä itseni kanssa ja katkera
ja tulin sanoneeni paljon asioita, joita myöhemmin olen pyydellyt anteeksi.
En voi kun kiittää kaikkia kärsivällisiä ystäviäni.
Yritämme selvitellä musiikillisia ja henkilökohtaisia erimielisyyksiämme
ja nyt kun Jamie on mukana bassossa, yritämme mennä bändinä
eteenpäin ja tuota matkaa on vielä jonkin verran jäljellä,
kertoo Danny avoimesti omista harharetkistään ja bändin sisäisistä
asioista.
Vuosien varrella Anatheman miehistössä laulaja on vaihtunut kerran,
rumpali vaihtunut pariin kertaan samoin kuin basisti. Vakituista kosketinsoittajaahan
teillä ei ole koskaan ollut ennen Les Smithin liittymistä A Fine Day
to Exit levyttämisen aikoihin. Oletteko te täysiä mulkvisteja
vai minkä takia moinen kuhina on jäsenistössä käynyt
?
- Ehkä eräiden kanssa meistä on hankala työskennellä,
mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Suurimmat muutokset ovat ensimmäisen laulajamme
Darren Whiten lähteminen syistä, jotka monet jo tietävätkin.
Seuraavaksi oli vuorossa basistimme Duncan Patterson omien henkilökohtaisten
syiden vuoksi. Olen silti hyviä ystäviä heidän kanssaan,
vaikka en näekkään Darrenia kovinkaan usein. Lesin liittymisellä
bändiin on ollut erittäin suuri merkitys. Sitä paitsi minusta
kolme veljestä työskentelee yhdessä paremmin kuin kaksi. Jamiella
on kyky yhdistää se musikaalinen kuilu, jonka tunne olevan minun ja
muiden jäsenten välillä. Emme ole vielä saavuttaneet täydellistä
luonnollista ja intuitiivista ymmärrystä, mutta uskon Jamien kykenevän
auttamaan meitä saavuttamaan tuon.
Muiden saappaissa
Kuinka sinä itse tunnet kehittyneesi muusikkona ja kitaristina urasi aikana
ja uskotko, että musiikki todella auttaa ja muuttaa ihmisiä ?
- Minusta en ollut kunnon biisintekijä ennen kuin vasta pari vuotta sitten
tai en ainakaan yrittänyt tarpeeksi kovasti. Ehkä se on vähän
kuin joka asian kanssa, että kun alat oppimaan tekniikan, sitä treenaa
ja tulee toivottavasti paremmaksi. Minusta biisien tekeminen on hieno asia,
vaikka se ei olekkaan tärkein asia maailmassa tai ehkä se sittenkin
on…missä me olisimme ilman kaikkia niitä kappaleita joita olemme
tehneet ja kuulleet vuosien varrella? Elämä olisi aika paskamaista
eikö vain? Minusta on vaikeata ymmärtää biisien tekemistä,
jos ei itse ole niitä tehnyt. Minun on pakko tehdä musiikkia, koska
tuo tarve vain tulee jostakin ja minä varmasti kuolisin tai ainakin tulisin
hulluksi jos en keskittyisi joihin miellyttäviin asioihin kuten musiikki.
Tottakai musiikilla on positiivinen vaikutus ihmisiin, vaikka se ei koskaan
tulekkaan muuttamaan maailmaa. Ei edes The Beatles pystynyt siihen.
Mikä on sinusta paras tekemäsi riffi ja uskotko koskaan kykeneväsi
tekemään täydellisen riffin? Minkä kuulemasi riffin olisit
halunnut itse tehdä ?
- En osaa sanoa mikä on paras tekemäni riffi, mutta muutama uusi juttu
jonka olen tehnyt on paljon parempaa kuin vanhat luomukseni. Täydellinen
riffi on itsessään täydellinen ja sitä pystyy soittamaan
uudestaan ja uudestaan. Jos minulla olisi mahdollisuus valita, niin olisin halunnut
tehdä minkä tahansa riffin Black Sabbath -kappaleesta tai Nick Draken
Roadista. Tai Radioheadin, Shinen tai niin monen muun riffejä. Ehkä
tuo Black Sabbathin riffi vie kuitenkin voiton, kun tietää kuinka,
milloin ja kuka sen teki. Jos taas voisin olla mikä tahansa instrumentti
missä tahansa kappaleessa, niin luultavasti olisin piano Radioheadin Spinning
Plates –tai Pyramid Song –kappaleissa. Onhan niitä lukuisia
muitakin kuten useat The Beatlesin tai Pink Floydin kappaleet, mutta tämähän
on nyt pelkkää fantasiaa.
- Omat riffini ja kappaleeni syntyvät pääasiallisesti akustisella
kitaralla tai koskettimilla ja useimmiten mukaan mahtuu sivukaupalla outojakin
juttuja. Minulle on tärkeätä, että kappaleissamme on erilaisia
tunteita mukana ja se onnistuu ainoastaan vain, jos todella käyt läpi
niitä tunteita juuri biisintekovaiheessa. Kaiken pitää olla todellista…
Muutoksen kourissa
Asettaako Anathema konsepti minkäänlaisia rajoitteita ja kuinka itse
näet bändin musiikillisen kehityksen kulkeneen uranne aikana?
- On varmaan olemassa joitain juttuja, joita emme tule tekemään, mutta
niin kauan kun musiikki, sanoitukset, sävelmät ja ihmiset ovat hyviä,
kaikki on hyvää. Minusta musiikki ei muutu, vaan ihmiset kehittyvät
ja musiikki on persoonamme heijastus. Kaikki vain tapahtuu itsekseen. En halua
toistaa liikaa itseäni ja on aika itsestään selvää,
että haluamme tulla paremmiksi ja paremmiksi. Oman musiikkimaun kehittyminen
ja laajentuminen on vaikuttanut omiin biiseihini todella paljon. Jos en esimerkiksi
olisi koskaan kuullut Portisheadia, eräs uusi biisini nimeltään
The Natural Disaster saattaisi kuullostaa enemmän vaikkapa Metallicalta,
selostaa Danny ajatuksiaan.
Miltä uusi materiaalinne tulee kuullostamaan ja kuinka paljon sitä
oikein on valmiina?
- Minulla kuten myös toisilla kavereilla on koko joukko uutta materiaalia
valmiina. Minulla on kyllä aavistus siitä, miltä omat kappaleeni
saattaisivat kuullostaa, mutta en osaa sanoa millainen tuleva levymme tulee
kokonaisuutena olemaan. Toivottavasti se on ainakin vaihtelevampi ja ainakin
ajoittain normaalia raskaampi.
Vaikka musiikkinne onkin muuttunut aika tavalla levy levyltä, on vanhat
faninne pysyneet kehityksenne kyydissä ja parin viime levyn olette tavoittaneet
myös koko joukon uusia ihmisiä. Kuinka sinusta bändiä seuranneet
ihmiset ovat sitten muuttuneet vai ovatko he?
- Fanimme seuraavat sitä polkua jota me haluamme kulkea eteenpäin.
Suurin osa heistä on kuitenkin niitä samoja, jotka ovat kuunnelleet
meitä jo silloin kun Duncan oli mukana tekemässä loistavia kappaleita.
He ovat pysyneet mukana biisien takia sekä sen, mitä Anathema heille
merkitsee. Nyt kun meillä on taas oikea basisti mukana kuvioissa joka myös
todella välittää bändistä, uskon että meidät
nähdään taas oikeana bändinä jossa ei ole mukana yhtään
”rockstaraa”. Itseasiassa en ole kovinkaan tykästynyt sanaan
fani vaan pidän enemmän sanasta ihmiset ja minusta tämä
jo kertoo paljon minusta. Kuten Duncan jo aikanaan sanoi, isossa bändissä
olemisella ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa.
Loppujen lopuksi kaikessa on kysymys siitä, mitä sinä teet ja
kenen kanssa olet tekemisissä. Tärkeätä on myös olla
rehellinen ja hyvä. Juuri tämän takia en halua asettaa itseäni
niiden ihmisten yläpuolelle jotka pitävät musiikistamme. Olen
heille vain erittäin kiitollinen. Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset
jotka eivät tunne minua kunnolla luulevat, että olen ”faneja”
kohtaan vihainen tai vittuuntunut, mutta ei asia niin ole. Kysymys on vain omista
henkisistä ongelmistani eikä mistään muusta.
Viimeisen päivän jälkeen
Kuinka levy-yhtiönne Music for Nations on teitä oikein kohdellut.
Pressure videon ja singlen kohdallahan oli aikamoista häslinkiä ja
kaikki ei tainnut mennä aivan odotusten mukaisesti. Tämän lisäksi
teillä oli kuuleman mukaan suunnitelmana levyttää kokonaan akustinen/orkesteriversiota
sisältävä levy.
- Levy-yhtiömme valitsi em. kappaleen singleä ja videoita varten,
mutta loppujen lopuksi isot kihot MTV:llä ja muissa medioissa eivät
oikein innostuneet siitä. Sitten oli tämä minun eron aiheuttama
lyhyt kaaos ja kaikkea muuta, joten ehkä he vain päättivät
odottaa ja katsoa mihin suuntaan asiat kehittyvät. Kyllä meillä
yhä kytee idea tehdä kokonaan akustinen levy, mutta kun entinen levy-yhtiömme
päätti julkaista Resonance kokoelmat, meistä tuntui hieman hullulta
julkaista samankaltainen levy. Olemme Lesin kanssa kuitenkin yhä sitä
mieltä, että tuo idea pitäisi toteuttaa, joten ehkä joku
päivä pystymme sen tekemään, paljastaa Danny.
- Tällä hetkellä meillä menee kuitenkin hyvin ja otamme
mielellämme vastaan kaikki keikka/kiertue/festivaalitarjoukset joten ottakaa
meihin yhteyttää vaikka sähköpostilla osoitteeseen anathema@goodkarma.co.uk.
Jos minulla olisi käytettävissäni rajoittamaton summa rahaa,
niin järjestäisin kunnon festivaalina, jossa olisi mukana hienoja
artisteja kuten Björk, Roger Waters, Tori Amos, Massive Attack, Antimatter,
Paul McCartney, Enya jne sekä kelttiläisiä muusikoita, vieralevia
DJ:tä Antimatterista ja kaikkea sellaista. Festivaali kestäisi kolme
päivää ja me itse soittaisimme heti ensimmäisenä päivänä
jonka jälkeen olisi runsaasti aikaa kuunnella hyvää musiikkia.
Mitä sitten tulevaisuus tuo teille tullessaan?
- Kaikki on jumalien käsissä. Muistakaa, että ”Living well
is the best revenge”. Kiitoksia kaikille erittäin paljon ja jaksakaa
toivoa yllä. Meistä tulee parempia ja parempia.
Julkaistu Inferno #6/2002
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti