Ilman Kreatoria thrash metal olisi genrenä huomattavasti
nykyistä köyhempää, vaikka yksikään bändi ei vuosien saatossa ole
halunnut tai edes onnistunut kuulostamaan moneen genreen vaikuttaneelta
esikuvalta. Langan päässä pyhästä sodasta ja muista mukavista asioista
oli juttelemassa Essenin pieni vihainen mies Miland ”Mille” Petrozza.
Vaikka Millen niin sanoitukset kuin ääni tihkuvat aggressiota ja
vihaa, osoittautuu hän tällä kertaa varsin lupsakaksi hevimöröksi, jolta
useimmiten tulee tekstiä ilman nyhtämistä. Kreatorin nokkamiehellä ei
olekaan mitään medioille puhumista vastaan, niin kauan kuin kyse on
musiikkia tai metallia ymmärtävistä tahoista. Marraskuun puolen välin
tienoilla herra oli kuitenkin hieman erilaisessa tilanteessa: puhumassa
lapsille metallista saksalaisella KinderKanal TV-kanavalla.
– Minua pyydettiin mukaan ohjelmaan puhumaan lapsille metallista
parinkymmenen minuutin ajan. Oli aika hankalaa yrittää selittää niin
lyhyessä ajassa, mistä metallissa on pohjimmiltaan kysymys, joten pidin
vastaukseni aika lyhyinä. Visiitti oli silti erittäin hauska ja kaiken
vaivan arvoinen, jos yksikin nappula alkaa kuunnella metallia.
Opitko itse sitten mitään yleisöltäsi?
– Lapsien touhuja on mukava seurailla, koska he ovat niin puhtaita ja
vapaita kaikista ennakkoluuloista. He ovat yleensä avoimia kaikille
uusille asioille ja tuosta jokainen voisi ottaa oppia. Lapset innostuvat
kaikesta uudesta ja ovat valmiita kokeilemaan kaikkea ja vaikka he
eivät tienneetkään mitään metallista, osoittivat he sitä kohtaan
runsaasti kiinnostusta.
Kreatorin edellinen levy Violent Revolution julkaistiin
kolme vuotta sitten ja tuon jälkeen bändi on keikkaillut erittäin
ahkerasti ympäri maailmaa sekä julkaissut tupla liven sekä kattavan
DVD-paketin. Pitkäksi venähtänyt tauko ei huolettanut Milleä missään
vaiheessa.
– En usko, että ihmiset ovat unohtaneet meidät, vaikkemme olekaan
julkaisseet uutta levyä kolmeen vuoteen. Olisihan se järkevää julkaista
uusi levy 1-1,5 vuoden välein ja jos niin kävisi, niin hyvä homma.
Minusta olisi silti väärin julkaista levyjä vain julkaisemisen vuoksi,
koska kaikista tärkein asia näissä hommissa on kuitenkin musiikki itse.
Joskus on vaan pakko pitää hieman taukoa, jotta voi reflektoida hieman
itseään ja tekemisiään. Elää normaalia elämää, hakea siitä inspiraatiota
ja vasta sitten kirjoittaa kokemuksistaan. Ei kiertueilla ollessa voi
inspiroitua mistään, se on kyllä osa tätä hommaa, mutta ei sillä ole
mitään tekemistä todellisen maailman kanssa.
Vielä viime kesänä bändillä oli suunnitelmissa julkaista neljän
biisin EP ennen varsinaista täyspitkää, mutta ajan madellessa eteenpäin
suunnitelma päätettiin haudata.
– Äänitimme studiossa 12 kappaletta ja tarkoituksena oli laittaa yksi
noista kappaleista sitten EP:lle. Meillä oli myös ylijääneet liveraidat Toxic Tracesta sekä nopea versio Coma of Soulsista
ja kaikki olikin jo miksausta myöten valmista. Emme kuitenkaan osanneet
päättää minkä kappaleen jättäisimme levyltä pois, joten päätimme olla
julkaisematta koko EP:tä.
Sikisi pyhästä sodasta
Tammikuussa julkaistava 11. studiolevy kantaa nimeä Enemy of God.
Nimestä huolimatta kyseessä ei ole hyökkäys uskontoja vastaan, vaan
levyn eräänlaisena keskeisenä teemana on pyhä sota Jihad ja siihen
liittyvät ilmiöt. Amerikan presidentti George ”Tupla-W” Bush on
julistanut Al-Qaidan Jumalan viholliseksi, mutta samaa sanovat myös
järjestön jäsenet Amerikasta ja sen presidentistä.
– Olen todella vihainen siitä kylmästä tosiasiasta, että vuonna 2004
käydään yhä uskonnollissävytteisiä sotia. Emme elä enää missään
keskiajalla ja inkvisitionkin ajat ovat jo kauan sitten olleet ohitse.
Ihmiskunnan pitäisi elää edistyksen eikä taantumuksen aikaa. Osa
valtaapitävistä ihmisistä ja jopa hallituksista käyttävät uskontoa
hyväkseen kertoen olevansa Jumalan asialla ja näin ollen oikeutettuja
hyökkäämään toisiin maihin.
– Levyn nimi ei siis viittaa vain kristittyjen Jumalaan, vaan kaikkiin
maailman viiden pääuskonnon Jumaliin. Toki levyllä on hyvin
”metalliselta” kuulostavat nimi, mutta se ei todellakaan ole mitenkään
Jumalan vastaiseksi tarkoitettu, vaan enemmänkin sillä viitataan
auktoriteetteihin.
Milleä ei pelota tulla väärinymmärretyksi levyn nimen suhteen.
– Ihmiset jotka kuuntelevat metallia, ymmärtävät kyllä mistä levyllä ja
sen nimessä on kysymys. Emme me sävellä biisejä tai tee tekstejä niitä
varten, jotka eivät kuuntele Kreatoria ja siksi eivät tiedä mistä
levyssä on kysymys. Ihmiset jotka haluavat kritisoida metallia,
halveksua sitä tai hyökätä kaikkea anti-kristillistä vastaan tulevat
joka tapauksessa tekemään niin huolimatta siitä, mistä me laulamme.
Meidän kohdeyleisömme on hevi-ihmiset, eikä meitä kiinnosta tippaakaan
miten ulkopuoliset meitä tulkitsevat, joten siksi on aivan turha
pohdiskella kuinka levyn nimi tullaan ottamaan vastaan.
– Mitä kristittyihin tulee, niin kyllähän ihminen voi hyvin olla
kristitty ja kuunnella metallia. Minutkin on kasvatettu kristityksi,
mitä minä en todellakaan ole, sillä en tunne tarvitsevani uskontoa
mihinkään. Olisi kuitenkin erittäin kliseemäistä sanoa, että kaikki
kristityt olisivat liian tyhmiä tajutakseen levynnimen ja todellisuuden
välisen eron.
Herra Petrozzan mukaan meneillään oleva sota vaikuttaa niin hänen kuin jokaisen ihmisen päivittäiseen elämään.
– Käynnissä oleva sota on muuttanut ympärillämme olevaa todellisuutta,
pelkästään junaan tai lentokoneeseen nouseminen on muuttunut todella
paljon sodan ansioista. Vaikka terrorismia on ollut olemassa yli 20
vuotta, vasta nyt jokaisen on tarvinnut alkaa pelkäämään sitä joka
hetki, koska nyt terrori-iskuja voi tapahtua missä vain, koska vain.
Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat kammottavia sotia, mutta tällä
kertaa vastassa on vihollinen, jota ei voi osoittaa sormella, koska se
on kaikkialla. Ei ole olemassa mitään kohteita tai minkäänlaista
kontrollia koko sodasta ja tämä uusi todellisuus vaikuttaa meihin
kaikkiin.
– Aina on ollut olemassa uskonnollisia fanaatikkoja, mutta nyt he ovat
vain paljon radikaalimpia. Muistat varmaan tämän tapauksen
hollantilaisesta ohjaajasta, joka tapettiin koska hän oli ohjannut
musliminaisista kertovan elokuvan. Asiat ovat tällä hetkellä todella
huonosti, terrorin uhka ei ole enää mikään etäinen asia, vaan siitä on
tollut todellisuutta.
Pala palalta
Levyn kansitaiteesta vastaa Joachim Luetke, joka sai varsin vapaat
kädet toteuttaa näkemyksiään Millen alustavan idean pohjalta.
– Annoin Joachimille pari luonnosta ja kerroin, että maskotiksemme
noussut pää pitää olla kuvissa. Joachimilla inspiroitui tästä ja loi
kuvia maailmasta, jossa vallitsee kaiken täydellinen hallinta. Minusta
levyn kansitaiteen pitää jäädä kuitenkin tulkinnalle avoimeksi, koska
jokainen kumminkin kokee erilaisia tuntemuksia sen nähdessään ja
muodostaa sanoja lukiessaan oman käsityksensä siitä.
Jos levyn kansitaiteet syntyivät varsin luontevasta ilman
ponnisteluja, oli bändillä itsellään käytössä varsin samanlainen
menetelmä kappaleita työstäessä.
– Teimme biisit luottaen vaistoomme emmekä pohtineet miltä levyn pitäisi kuulostaa. Siksi ennen levytyksiä vertasin materiaalia Pleasure to Kill-albumiin, koska olimme nyt yhtä avoimia kaikille asioille kuin noihin aikoihinkin. Kirjoittaessamme Pleasure to Killiä
meillä ei ollut mitään rajoituksia, koska emme naiiveina nuorina
ymmärtäneet sellaisista mitään. Nytkin me vain päätimme, että ei ole
mitään väliä jos kappaleesta tulee 7-8 minuutin mittainen tai jos yhteen
kappaleeseen tulisi hidas, melodinen ja äärimmäisen raskas osuus
peräkkäin. Halusimme, että levystä tulee meidän paras ja teimme sen
ilman että olisimme miettineet lopputulosta päämme puhki.
Pitkistä kappaleista tulee heti mieleen levyn päättävä varsin erilaiselta Kreator raidalta kuulostava The Ancient Plaque.
– Kappaleen on oikeastaan tarkoitus olla The Pestilence part 2.
Sanoituksien puolesta nimi on metafora mielen rappeutumisille, jota
siis vertaan muinaiseen vitsaukseen on kyseessä sitten rutto tai joku
muu kulkutauti. Jos biisiä kuuntelee tarkasti, niin siitä löytyy aika
radikaali sanoma. Musiikillisesti se on aika aavemainen ja sen aikana
tapahtuu paljon, jossain mielessä se on jopa aika eeppinen raita.
Levyn avaava nimikappale ja Dystopia edustavat puolestaan hieman tyypillisempää Kreatoria, josta löytyy kuitenkin jotain uutta.
– Säilyttääksemme oman tyylimme uusien biisien pitää samaan aikaan
kuulostaa sekä Kreatorilta että jollain tapaa uudelta. Tuo saattaa
kuulostaa aika helpolta hommalta, mutta sitä se ei todellakaan ole.
Olemme uramme aikana ehtineet tehdä yli 100 kappaletta ja uusien
tekeminen on tullut vain vaikeammaksi, koska emme halua toistaa itseämme
mutta emme myöskään halua kuulostaa keneltäkään muulta.
Levyn puolivälistä löytyvä Murder Fantasies on sekin hieman
erilaista Kreatoria, ainakin hypnoottisen tarttuvalta kertosäkeeltään.
Levyn ainoa vierailija on soolon kappaleeseen vetäissyt Arch Enemystä
tuttu Michael ”Mike” Amott.
– Jos totta puhutaan, niin alkuperäinen ideani oli tehdä biisiin hieman
Judas Priest-tyylinen soolo, jonka Sami aloittaisi ja minä seuraisin ja
jonka jälkeen soittaisimme yhdessä melodisen osuuden, mutta minulta
loppuivat ideat kesken. Andy ehdotti tuolloin, että kutsuisimme Miken
paikalle ja hän suostuikin heti. Lähetimme hänelle biisin ja hän keksi
siihen soolon, joka on aivan mainio ja kuulostaa häneltä itseltään.
Luontevaa toimintaa
Mitä sitten pitäisit suurimpana erona kahden uusimman levyn välillä?
– Suurimpana erona edelliseen levyymme on tuotanto ja uskon, että eron kuulee varmasti jokainen. Vaikka Violent Revolution
kertoo myös tosielämästä, se tehtiin kuitenkin kolme vuotta sitten
ennen syyskuun 11. tapahtumia. Tuon jälkeen monet asiat ovat muuttuneet
niin paljon, että Enemy of Godista tuli paljon radikaalimpi ja
äärimmäisempi kuin mitä edellinen levy oli. Toki levyillä on paljon
yhteneväisyyksiäkin, koska molemmilla levyillä soittaa kumminkin
Kreator.
Tuotannosta puheen ollen tällä kertaa Andy Sneapin luonnehtima
äänimaailma kuulostaa hyvässä mielessä varsin pelkistetyltä ja raa’alta,
mitä monet fanit ovat kaivanneet tuotannoltaan hieman kliinisemmän
edellisen albumin jälkeen.
– Tällä levyllä emme tehneet mitään päällekkäisäänityksiä, levyltä
kuuluu vain kaksi kitaraa, rummut ja basso. Soolo-osuuksissa on kyllä
käytössä kolme tai joskus jopa neljäkin kitaraa. Heti sessioiden alussa
kerroin Andylle, että halusin levylle luonnollisen kuuloiset rummut ja
mukavan kitarasoundin ja työskentelimme kovasti saavuttaaksemme
asettamamme tavoitteen. Alkuperäisenä ajatuksenani oli myös äänittää
kaikki analogisesti, mutta ei siinä loppujen lopuksi olisi ollut mitään
järkeä. Andy sai kuitenkin lopputuloksen kuulostamaan analogiselta
80-luvun tuotannolta.
Andy Sneapia kuuluu siis kiittäminen onnistuneesta lopputuloksesta,
mutta oli miehellä sormensa myös pelissä itse kappaleissakin.
– Biisit olivat kyllä valmiita hän astuessa kuvaan mukaan, mutta 90 %
hänen vaikutuksesta koski kappaleiden saamiseksi kuulostamaan hyvältä
eikä niinkään itse biiseihin koskemisesta. Hän myös antoi minulle
joitain ideoita sanoituksia ja niiden muotoilua varten. Soolojen ja
yleensäkin kitaratyöskentelyn suhteen hän oli todella luova ja
työskenteli läheisessä yhteistyössä minun ja Samin kanssa.
Kuinka paljon modernia studioteknologiaa sitten käytettiin
äänitysvaiheessa, sillä varsinkin bändin rumpalin Jürgen ”Ventor” Reilin
työskentely kuulostaa yllättävänkin napakalta ja tarkalta?
– Toki me käytimme Pro-Toolsia korjataksemme joitain mokia, jos äänitys
muuten oli tunnelman osalta onnistunut, mutta itse äänitysprosessi oli
erittäin luonnollinen. Täytyy sanoa, että Jürgen on saanut asiansa
järjestykseen ja hän on paljon tyytyväisempi siihen mitä me teemme nyt
verrattuna hieman kokeellisempaan materiaalin jota soitimme yhteen
aikaan. Hän tietää tasan tarkkaan kuinka tällaista musiikkia soitetaan.
Tämä on 100 % Kreatoria ja 100 % häntä.
Kritiikistä
Koska levy julkaistaan vasta tammikuussa, ei arvosteluja ole
lehdissä ehtinyt vielä näkymään. Milleä ei levyn saama vastaanotto
kuitenkaan suuremmin askarruta.
– Onhan uuden levyn saama vastaanotto aina arvoitus, mutta se on
kuitenkin sellainen asia mihin ei pysty itse vaikuttamaan. Ainoa asia
mitä voit tehdä, on tehdä levy ja jäädä odottelemaan sen saamaa
palautetta. Edellisellä levyllä saimme joukon uusia faneja, jotka eivät
olleet kuuntelemassa meitä 80-luvulla. Jokaisen levyn julkaisemisen
jälkeen saamme aina uusia kuuntelijoita, vanhat saattaa ruveta pitämään
meistä uudestaan tai sitten eivät. Näin vain käy kun takana on pitkä ura
eikä asialle oikein voi tehdä mitään.
Itse näkisin 2000-luvun eräänlaisena Kreatorin toisena tulemisena,
varsinkin kun nyt thrash metal on ollut pienoisessa nosteessa parisen
vuotta. Mille yhtyy osittain näkemykseeni.
– Minusta koko 90-luku oli huonoa aikaa metallille, tuolloin oli
käynnissä jonkin sortin identiteettikriisi. Useimmiten bändit tekivät
hieman kokeellisempaa kamaa me mukaan lukien. Minusta me kuitenkin
hyödyimme tuosta, sille teimme tuolloinkin hyvää musiikkia. Metallin
kannalta oli tärkeää, että se määriteltiin ja löydettiin uudestaan,
koska nyt metalliskene on entistä vahvempaa. Nyt kun metalli on ikään
kuin palannut takaisin, koko skene ei tule enää katoamaan kuten aikanaan
tapahtui grungen toimesta.
– Olemme myös muusikkoina nykyisin paljon ammattimaisempia kuin ennen ja
toki olemme paremmin tietoisia siitä keitä me olemme. Nykisin olen myös
täysin vakuuttunut siitä, että Kreator on yksi tiukimmista bändeistä,
mutta aina en ole uskaltanut sanoa tätä ääneen. Yhteen aikaan mekin
kävimme läpi identiteettikriisin, mutta nyt se kuuluu menneisyyteen.
Jos metalliskene onkin entistä vahvempi, on uhkat muuttuneet hieman
toisenlaisiksi. Nettipiratismia vastaan taistellakseen yhä useampi
levy-yhtiö julkaisee levyjä erilaisilla bonuksilla varustettuna. Enemy of Godista on niinkään tulossa rajoitettu digipack-painos, joka sisältää levyn lisäksi bonus DVD:n.
– Levy-yhtiöt haluavat jotain ekstraa, mutta sehän vain antaa
artisteille mahdollisuuksia olla entistä luovempi. En olisi voinut
kersana uneksiakaan levyistä, joissa olisi ollut bonuksena jotain
kulissien takaista toimintaa esimerkiksi levynteosta. DVD:ltä löytyy
dokumenttia äänityksistä, videoklippi Impossible Brutalitystä sekä klipit julkaisemaltamme live DVD:ltä kappaleista Violent Revolution ja Phobia ja vielä jotain pressimateriaalia sähköisessä muodossa.
– Impossible Brutalityn video on aika tiivistunnelmainen ja se
muistuttaa hieman TV-sarjaa Twin Peaks. Se näyttää aika kummalliselta,
erilaisia ihmisiä soittelee siinä ja me vedämme sellaisessa oudolta
näyttävässä baarissa. Video voisi olla aivan hyvin jostain Dave Lynchin
elokuvasta.
Maailmanlopun julistusta
Millen tekstit eivät koskaan ole olleet
aihepiireiltään kovinkaan lohdullisia ja niissä on useampaankin kertaan
povattu tuhoa maailmalle. Valoa tunnelin päässä ei kuulemma vieläkään
ole näkyvissä, ihmiskunta on hitaasti mutta varmasti menossa kohti
helvettiä.
– Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tuhoaminen, jälleenrakentaminen ja
saman syklin toistaminen alusta ja näin on koko ihmiskunnan historian
ajan toimittu. Ei tässä ole kyse pessimismistä, mutta uskon vakaasti,
että maailma voi pelastua vain maailmanlaajuisen sodan, vitsauksen tai
jonkin muun radikaalin katastrofin kautta. Toivonpilkahdus on olemassa,
mutta tällä hetkellä ei näkyvissä ole juurikaan muita kuin huonoja
uutisia. Totta kait jokainen meistä kuolee ennemmin tai myöhemmin ja
ehkä asiat muuttuvat parempaan suuntaan seuraavien vuosien kuluessa,
mutta juuri nyt ei oikein näytä siltä.
Maailmanlopun lisäksi Millen teksteissä kunniansa ovat saaneet
useasti kuulla myös valehtelevat ihmiset. Taidat todella vihata
valheita, joten mikä on suurin valhe jonka olet viime aikoina kuullut?
Mille purskahtaa hersyvään nauruun.
– Valheita kuulee nykyisin kaikkialla joka päivä, mutta suurimpia
viimeaikaisia kuulemiani valheita on, että maailmasta tulee paljon
turvallisempi paikka Irakin sodan päätyttyä. Tämähän on suurta potaskaa,
sillä asiat ovat muuttuneet vain huonompaa suuntaan.
Irakin sodasta ja Amerikasta puheen olleen, luuletko että yksi
ihminen pystyy muuttamaan asioita esimerkiksi vaikka äänestämällä?
– Aina kannattaa äänestää, jos ei anna ääntään, ei ole mitään syytä
valittaa jälkeenpäin mistään. Tänä päivänä tapahtuu kuitenkin niin
paljon korruptiota ja manipulaatiota, että kuka tietää rekisteröityykö
äänesi mihinkään. En yhtään ihmettelisi, jos esimeriksi Amerikan
presidentinvaaleja olisi manipuloitu.
Sinullahan on syntymäpäivät joulukuun 18., haluaisitko kenties toivoa lahjaksi rauhaa maailmaan?
– Paskat maailmanrauhasta! Mille nauraa sydämellisesti. Olisihan se
hieno syntymäpäivälahja, mutta aivan yhtä realistinen kuin että joku
antaisi minulle miljoona euroa. Ja jos maailmaan tulisikin rauha, niin
kaikki alkaisi vain taas uudestaan alusta.
Eikä rauhan koittaessa sinulla olisi enää mitään mistä kirjoittaa?
- Aivan niin!
SAMIN SANOIN
Reilun kolme vuotta orkesterissa viihtynyt kakkoskitaristi Sami Yli-Sirniö kertoo Enemy of Godin synnyttämisestä.
– Eihän mitään biisejä olisi olemassa, jos Milleä ei olisi,
naurahtaa Sami kysyttäessä uuden levyn kappaleiden syntyperää. Mille on
kitaristina itseoppinut, mutta äärimmäisen luova ja häneltä syntyy koko
ajan riffejä, joka on tärkeintä musiikin teossa. Eihän hän mistään
musiikin teoriasta hirveästi tiedä, mutta eihän sekään haittaa, koska
silloin muut voivat keskittyä siihen enemmän. Millen kanssa on kumminkin
erittäin hauskaa musisoida ja meillä on bändissä erittäin rento
meininki.
Tällä kertaa kappaleita hierottiin valmiiksi treenikämpällä
huomattavasti aiempaa enemmän ja Samillakin oli mahdollisuus osallistua
kappaleiden synnyttämiseen, vaikka pääasiallinen tekovastaa on yhä
Millellä.
– Ostettiin treenikämpälle sellainen digitaalinen kovalevymoniraituri,
jota saksalainenkin hevari osaa käyttää. Edellistä levyä tehdessä en
ollut treeneissä mukana ollenkaan, vaan menin suoraan studioon. Tällä
kertaa Esseniin tuli matkustettua treenaamaan aika useasti ja siellä
sitten soviteltiin kappaleita paljon ja läheteltiin materiaalia CD:llä
edes takaisin. Demoja kertyi hirmuinen kasa ja meillä onkin aika monta
biisiä, jotka eivät päätyneet levylle asti.
– Ei voi sanoa, että levyllä olisi mun tekemiä biisejä, mutta riffejä,
melodioita ja kaikkia päällekkäisjuttuja kylläkin. Tällä kertaa tehtiin
aiempaa enemmän esituotantoa, ohjelmoitiin klikkejä, päätettiin miten
pitkään tietyt kohdat kestää ja kuka soittaa sooloa mihinkin jne.
Kuten Violent Revolution, uutukainen nauhoitettiin Andy Sneapin kanssa viime vuodenvaihteen tienoilla uusituissa tiloissa avatussa Backstage Studiolla.
– Paikkahan on todella hieno ja se on itse asiassa Derbyn lähellä oleva
vanha maatila, jonka yhteydessä on asuintilat. Studio itsessään on
rakennettu vanhaan 1600-luvun alussa rakennettuun kivirakennukseen.
Äänityssessioissa kävimme kaikki yksitellen, vaikka olinkin paikan
päällä pari viikkoa yhtä aikaa Millen kanssa. Muulloin oli Andyn vuoro
sitten vahtia, että kaikki menee oikein.
Jos Samin osuus on kasvanut entisestään niin sävellysvaiheessa, on rooli myös studiossa aiempaa selkeästi isompi.
– Studiossa menin jossain vaiheessa sekaantumaan komppiraitoihin, sillä
viime kerrallahan en soittanut niitä yhtään. Kaikki puhtaat kitarat on
mun käsialaa, samoin osa sooloista, kompeista ja stemmoista. Andyltä
tuli paljon hyviä ideoita stemmoihin, sillä hänhän on myös kitaristi.
Tällä kertaa valmistauduin itse aika hyvin levytyksiin, sillä viime
kerralla tuli mentyä aika kylmiltään studioon.
Enemy of God kuulostaa tuotannoltaan edellistä levyä
pelkistetymmältä ja syy tähän on hieman erilaisessa lähestymistavassa
kitaroiden suhteen.
– Olen itse vähän liian lähellä koko levyä, joten on hieman vaikea verrata levyn tuotantopuolta aikaisempiin levyihin. Violent Revolutionilla
oli neljä kitaraa, jotka soittivat samaa ja nyt on vain kaksi, joten
ehkä levy siksi kuulostaa vähän raaemmalta. Musta tämä oli kyllä hyvä
ratkaisu, koska nyt musiikki kuulostaa aiempaa selkeämmältä. Kokonaisuus
kun saattaa mennä helposti liian tukkoon johtuen liiallisten
komppiskebojen käytöstä.
Kuinka sitten itse näet levykokonaisuuden?
– Kyllähän levy on aiempia kierompi ja kimurantimpi sekä varmaan myös vaikeampi soittaa livenä. Enemy of God
on myös huomattavasti monimutkaisempi ja teknisempi kuin edelliset
levyt ja sovitusvaiheessa juttuja on mietitty paljon aiempaa enemmän.
Vaikka levyä onkin vaikea verrata edellisiin, niin onhan se jollain
tapaa samalla lailla tekninen kuin vaikka esimerkiksi Extreme Aggression.
– Mä olisin laatinut levyn biisijärjestyksen ehkä hieman toisella
tavalla, sillä ensimmäinen varsinainen hengähdystaukohan tulee vasta
levyn puolessa välissä kuutoskappaleen kohdalla. Toisaalta taas eihän
tässä ikinä mitään balladeja ole vedetty, joten miksipä sitä muuttaa
tässäkään vaiheessa, Sami hekottaa.
Julkaistu Inferno #23/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti