Inferno #28/2005

ELEPHANT BELL
Electric Shoes
Omakustanne

7 Elephant Bell ei varmasti monen kohdalla kelloja soita, vaikka syytä moiseen olisi. Herrojen kolmen biisin Electric Shoes EP potkaistaan komeasti käyntiin nimikappaleella ja osumakohta on lähellä sukukalleuksia. Kappale rokkaa reteän vapautuneesti eteenpäin ja saa menomonon vipattamaan siihen malliin, että jos istuisin liikennevaloissa Siperian Mersussani kappaletta kuunnellen, olisin taatusti valmis haastamaan viereen pysähtyvän kulmakunnan kovimman tuunaajaan koslassaan. Tuntemusta vahvistaa entisestään kiekolta löytyvä video, josta löytyy asiaankuuluvasti niin kauniita naisia, autoja kuin rokkaava bändikin.

Aivan samanlaisella draivilla ei EP:n kaksi muuta kappaletta kulje, vaikka Elephant Bellin soittama stonerista hatsit vetänyt street rock cruisailee näissäkin pää pystyssä ja luu ulkona vakuuttavanoloisesti. Kyllähän näidenkin kappaleiden tahdissa kumia polttelisi, mutta vain ykkösvaihteella, siinä missä tämän kaltaisessa musiikissa vanaa pitäisi jättää vielä kolmosellakin.

ICED EARTH
Gettysburg (1863) DVD
Steamhammer

Moni on varmasti nukkunut historian tunneilla Amerikan sisällissodasta puhuttaessa, mutta Iced Earth biisinikkarin Jon Schafferin luoma ja viime vuonna julkaistu raskasmetallipitoinen musiikillinen visio The Glorious Burden on varmasti saanut monet eurooppalaisetkin kiinnostumaan aiheesta. Antoisampi ja syvällisempi oppitunti aiheesta on nyt puettu DVD-kiekon muotoon, joka paneutuu tarkemmin sisällissodan verisimpään taisteluun mielenkiintoisen kattavasti.

Julkaisun pohjana on lähes 32-minuutin lukeman kellottava albumiltakin tuttu Gettysburg (1863) –kappale, joka saa tyylikkään minimaalisesti toimivaa taustatukea animaation, kuvien ja videopätkien muodostamasta taustasta. Vaikka mammuttimainen kappale ei itsessään ole aivan napakymppiin osuva eepos, muodostavat visuaalinen puoli sekä tarjolla olevat kaksi erilaista 5.1 miksausta kokonaisuudesta nautittavan tyylikkään. Tarjotaanpa kotikaraokelaulajille vielä mahdollisuus laulaa mukana laittamalla sanoitukset rullaamaan ruudulle.

Tiukempi faktapaketti taistosta tarjotaan reilun tunnin mittaisessa dokumentissa, jossa Jon oppaineen kiertelee Gettysburgin taistelupaikoilla jaellen samalla julmetusti faktatietoa. DVD-setin toinen kiekko täydentää When the Eagle Cries ja The Reckoning videoillaan sekä tunnin haastattelullaan kokonaispaketin erikoislaatuiseksi mutta hyvin toteutetuksi kokonaisuudeksi.


PENANCE
The Road Revisited
Psychedoomelic 

5 UG-doomlafka Psychedoomelic jatkaa tutuksi käynyttä tinkimätöntä linjaansa julkaisemalla uusiksi Penancen debyytin viime vuosikymmenen alkupuolelta. Dream Deathista Penanceksi muuntautunutta jenkkiorkesteria on pidetty jonkun sortin doomin kulttiaktina alan miesten keskuudessa. Itseäni alkuperäisellä The Road Less Travelled -nimellä tunnettu ensituotos ei kuitenkaan koskettanut kovinkaan kummoisesti kuultuani sen kymmenisen vuotta sitten eikä levy pysty tänäkään päivänä tarjoamaan väristyksiä suuntaan tai toiseen.

Arkistojen kätköistä kaivettu ennen julkaisematon versio levystä on varustettu lyhyehköllä introlla sekä suhteellisen kammottavalla ja halvanomaisella vihkosella, joka sentään on varustettu kappaleiden lyriikoilla. Musiikki jauhaa pitkähköissä kappaleissa varsin tasapaksuna ja yksinkertaisena napaten vahvasti vaikutteita sludgen puolelta. Tuskaisena tajuntaan tunkeutumista yrittävä audiotulva tukehtuu osaltaan tylsyyteensä ja päämäärättömyyteensä, vaikka se onnistuukin aiheuttamaan hetkittäistä tummentumista aivolohkoissa pyörivissä ajatuksissa.

REVEREND BIZARRE
II : Crush The Insects
Spikefarm

7 Pois alta risut, männynkävyt ja hyönteiset, Reverend Bizarre tulee jälleen ja jyrää uudella kauan suunnitteilla olevalla pitkäsoitollaan, josta gargantuamainen hittisingle Slave of Satan antoi jo hieman esimakua. Aivan näin helpolla Turun tuomiotrio ei kuitenkaan kuuntelijoitaan päästä, sillä hitaan tuomioluvun lisämausteena on keikoilta ja useilta pienjulkaisuilta tuttua rivakamman rokkaavaa materiaalia levyn avauskolmikon verran.

Selkeimmin havaittavana eroavaisuutena edelliseen levytyksiin on aiempaa rujompi ja suoraviivaisempi lähestymistapa niin musiikissa kuin tuotantopuolella. Vaikka rupisen selkeät soundit korostavatkin musiikin alkuvoimaisuutta, aiheuttaa ohuesti suriseva kitarasoundi erityistä ärtymistä juuri alkupään viisuissa ja alleviivaa turhankin tanakasti kappaleiden yksinkertaisuutta. Levyn loppupuoliskon hitaammissa laahauksissa bändi on taas tutulla tavalla omimmillaan, eikä kitapörinäkään pomppaa yhtä häiritsevästi korvaan. Yllättävää vain on havaita aiemmin kokonaan kadoksissa olleiden Black Sabbath vaikutteiden hiipiminen useisiin kappaleosioihin.

Vaikka lämpimän hypnoottisen ja raskaan tunnelman korvaaminen ahdistavammalla ja synkemmällä tuokin uusia tuulia trion ulosantiin, ei lopputulos pääse muutamaa kappaletta lukuun ottamatta aivan aiempien albumien tasolle. Vaikka levyn nopeampi materiaali osoittaa omanlaistaan uudistautumishenkeä ja halua, vaikuttaa ainakin tällä julkaisulla perinteisen doom metallin lihaisa luu hieman loppuun kalutulta.


TYRANNY
Tides Of Awakening
Firedoom

8 Tuomiopäivän tullen taivas repeää ja maahan sataa tulta ja tulikiveä. Täydellisen hävityksen jälkeen maa on muuttunut mustaksi eikä yhtään elävää olentoa näe poltetun maan päällä vaeltelemassa. Tällaisia mielikuvia kotimainen dark ambient henkeä funeral doomiinsa sotkeva Tyranny yritti pari vuotta sitten maalailla ensimmäisellä julkaisullaan, mutta onnistui tuhon kuvailussa vain osittain.

Nyt samaiset elementit on jalostettu entistä äärimmäiseksi ja jauhettu mahtipontisen massiiviseksi kalmankorinaksi. Laulu kumisee jostain tuonpuolisesta musertavana murinana luoden raskaasti kaiutetun matelevan kompin ja matalalta kumpuavien kitaroiden kanssa miellyttävän rauhallista ja jylhää musiikkia ruumiinvalvojaisiin. Tyranny onnistuu Tides of Awakeningillä osoittamaan, että minimalistisuudestakin on mahdollisuus ammentaa musiikkiin paljon.

Neljää 11+ minuuttista kappaletta on turha edes yrittää erotella toisistaan, sillä sen verran samankaltaisilla tummilla värisävyillä kanvaasille synkkyyttä suditaan. Debyytillä sama tehokeino muodosti kokonaisuudesta osittain tylsän kuuloisen, mutta nyt yksittäisten kappaleiden monotonisuus kääntyy yhtenäiseksi hypnoottiseksi kokonaisuudeksi, jonka päätösraidan kaoottisen jyrisevä äänikollaasi niittaa kokoon.

Inferno #15/2004

ARMORED SAINT
A Trip Thru Red Times DVD
Metal Blade

Kulttuuriperinnön säilyttämisen nimissä alun perin vuonna -91 julkaistu kotivideo Armored Saintin siihen astisesta urasta on siirretty digitaaliseen formaattiin. Alkuperäiseen julkaisuun verrattuna luut ovat saaneet ympärilleen lisää fleshia tyypillisten ekstrojen lisäksi kuuden videon sekä vuonna 2002 tehdyn tunnin mittaisen haastattelun muodossa.

Vajaan tunnin mittainen paketti koostuu 11:stä kappaleesta, joiden laatu vaihtelee suttuisista bootleg-nauhoituksista ammattimaisesti kuvattuihin kohtuullisen hyviin VHS-tasoisiin keikkatallenteisiin. Jokainen kappale esitellään lyhyesti bändin toimesta ja materiaali etenee kronologisesti aivan yhtyeen alkuajoista 80-luvun loppuun. Äänitysten ajankohdan ja käytetyn laitteiston huomioon ottaen äänet pysyvät vähintäänkin kohtuullisina ja pääsääntöisesti hyvinä. Vaikka useiden mielestä niin kuvan kuin äänenlaatu ei ole lähimaillakaan nykypäivän vaatimuksia, tuo se enemmän kuin hyvin esille ajan hengen ja auttaa keskittymään olennaiseen: hyvään heviin ja tunnelmaan joita kumpiakin löytyy rutosti. Lopputulos onkin erittäin aito ja sympaattinen, jota etenkin aikalaiset ja yhtyeen fanit osaavat varmasti arvostaa.

Paketin mukana tuleva hyvälaatuinen viiden biisin live CD vuodelta -84 täydentää kokonaisuutta hyvin. 4:3 kuvasuhde kuuluu asiaan, mutta alkuperäisestä stereo äänestä muokatun yllättävän hyvälaatuisen DD5.1 tarpeellisuutta voi silti kyseenalaistaa. DVD:ltä löytyvän mainoksen mukaan tulossa olisi toinenkin Armored Saint DVD, jossa käydään läpi yhtyeen uraa 90-luvulta aina näihin päiviin saakka. Luontevaa olisikin ollut odottaa tovi ja niputtaa nämä kaksi julkaisua samaan. 7/10 

CENTINEX
Deathlike Recollections 7"
Sword & Sorcery 

Rajoitettu seiskatuumainen on lienee ainut oikea formaatti, kun puhutaan klassisesta ja räkäisestä ruotsidödiksestä kymmenen vuoden takaa. Kitarat pörisevät selkeän ilkeästi ja tiukasti kuten asiaan kuuluu ja laulu on kunnon lihan tapaan maukkaan mureata. Jos Blood on My Skin on monipuolisuudestaan huolimatta yli viisiminuuttisena hitusen liian pitkä, on taas kääntöpuolen Shadows Are Astray suoraviivaisuudessaan aavistuksen hätäiseltä kuulosta rykäisy. Paljon on noista ajoista metallia virrannut ja jäseniä bändissä vaihtunut, mutta hyvin tehdyt perusasiat kestävät syntymästä kuolemaan. 6/10 

EVIL ANGEL
Metal Onslaught 7"
Sword & Sorcery

Evil Angelin vinyylille prässätyt kolme biisiä edustavat 80-luvun henkeä tavoittelevaa raakaa black thrashia kokonaisvaltaisesti niin nimiltään, saundeiltaan kuin riffeiltäänkin. A-puolen ängetyt kaksi biisiä ovat hätäisiä ja vailla sen kummempia kantavia ideoita. B-puolelta löytyvä Possessed by Alcohol on jo prosenteiltaan huomattavasti vahvempaa. Kohkaaminen on jätetty huomattavasti vähemmälle ja vapautuva tila on annettu parille hyvälle koko kipaletta kannattavalle riffille. Tällaista kuuntelisi mieluusti enemmänkin, vaikkei edes riivatussa tilassa olisikaan. 5/10

EXODUS
Tempo of the Damned
Nuclear Blast

Niin se vain näemmä on, että vanhat koirat eivät uusia temppuja opi eikä thrash-konkarit reilun kymmenen vuoden tauonkaan jälkeen ala pipoheviä soittelemaan. Vaikka Exoduksen kaksi ensimmäistä levyä onkin ehdotonta jenkkithrashin eliittiä, alkoi musiikki tylsistyä muutamaan hyvään kappaleeseen per levy.

Vanha retkue on jälleen kasassa laulaja Steve Souzaa myöten ja varsinkin vanhan liiton miehet ovat varmasti asettaneet suuria odotuksia levyä kohtaan. Pääosin odotukset lunastetaankin, sillä sen verran tiukalta bändi yhä kuulostaa. ”Zetron” on yhä selkeästi tunnistettavissa ilkeän narisevasta äänestään ja vihaisen tiukkoja riffejä viljellään lähes joka biisissä. Levy onnistuukin kuulostamaan yllättävän paljon nykyaikaan päivitetyltä vanhalta Exodukselta ilman minkäänlaista nostalgialisää. Kirkkaat ja jämerät soundit tekevät oikeutta musiikille, vaikka hienoisen liiallisen kliinisyyden tilalle olisi voitu laittaa ripaus rosoisuutta.

Levy jyrähtää käyntiin nasevasti kolmella ensimmäisellä raidalla, mutta korvat alkavat puutumaan hieman jo näiden rallien aikana. Biisit on merkillisesti venytetty yli 5-6 minuutin mittoihin vaikka minuuttiakin lyhyempinä niiden iskuvoima moninkertaistuisi mitään olennaista kuitenkaan menettämättä. Nimibiisiä lukuun ottamatta paukut alkavat loppua kohden käymään hieman vähiin, sillä viisut tuppaavat hitsautumaan yhdeksi isoksi tasalaatuiseksi klöntiksi. Vaikka kokonaisuutta ei suuresti voikaan haukkua, on Exoduksen kaltaisilta orkestereilta lupa odottaa enemmän. 7/10 

OCCULT
To Be Thrashed DVD
Lowlifemedia

Hollantilaisen Occultin DVD julkaisu niputtaa yhtyeen 13 vuotta kestäneen uran reilun tunnin ja vartin mittaiseen dokumenttiin. Ratkaisu on sinällään omaperäinen joskin uskalias, sillä orkesteri on saavuttanut ainoastaan kulttimainetta alan harrastajien piirissä.

Dokumentti etenee varsin perusteellisesti aina uran alkuvaiheista nykypäivään saakka naiskertojan avulla ja taustalla esitellään musiikin kera runsaasti vuosien varrelta filmille tarttunutta materiaalia niin keikoilta kuin studioista. Mukaan on saatu myös lyhyitä haastatteluja niin median kuin entisten bändijäsenten ja tuttavien kanssa. Historiikki etenee turhankin verkkaisesti ja materiaalin tiivistäminen alle puoleen olisi ollut perusteltua mielenkiinnon säilyttämiseksi. Kun dokumentti on vielä jostain syystä jaettu ainoastaan kahteen kohtaukseen, on sen toistuva läpikäyminen varsin tuskallista. Yhtään biisiä ei historiikin aikana näytetä kokonaan ja kertakatselun jälkeen kiekon ainoaksi varsinaiseksi anniksi jaa mukaan ympätyt pari promovideota. Musiikin lähes täydellinen korvaaminen höpinällä on outo ratkaisu.

Tekninen toteutus tarjoaa normaalilla kuvasuhteella ja stereoääniraidalla riittävän kelvollisen laadun, joka luonnollisesti vaihtelee hieman alkuperäisestä materiaalista riippuen. DVD:n ostamista harkitsevan on turha rynnätä lähimpään musiikkiliikkeeseen, sillä 2000 kopioon rajoitettua julkaisua saa ainoastaan julkaisijalta tilaamalla. 5/10

SLUGATHOR
Unleashing the Slugathron
Agonia

Slugathorin debyytti täräytetään käyntiin erittäin nasevasti. Laulu murisee mallikkaasti matalalta siinä missä kitaratkin ja biisit eivät taatusti kerro kukista ja mehiläisistä. Muutaman kappaleen jälkeen levy alkaa jauhaa kuitenkin paikallaan ja kappalemateriaalin perusongelma alkaa valkenemaan: sovitukset yrittävät turhan usein olla liian monimutkaisia ollakseen brutaalin tarttuvia mutta toisaalta taas liian simppeleitä loistaakseen teknisellä otteella. Kalmalta löyhkäävä puolituntinen piristyy taas loppua kohden ja materiaalin dissektoiminen MCD:ksi saisi aikaan tappavampaa jälkeä. 6/10 

SPIRITUS MORTIS
Spiritus Mortis
Rage of Achilles

Joskus kova työkin kannattaa ja lopussa kiitos saattaa seistä. Kuudentoista vuoden kokemus kuuluu niin debyytin soitosta kuin sävellyksistäkin ja jälki on kauttaaltaan erittäin mallikelpoista. Soundit on onnistuttu ruuvaamaan erittäin selkeiksi säilyttäen kuitenkin samalla mukavan raskaan ja rosoisen otteen. Äänimaailman ansioista biisit kuulostavat eläviltä ja lämpimiltä, mikä tämän päivän digitaalisessa maailmassa on valitettavan harvinaista. Vaikka laulajan Vesa Lammen tekniikka ja ääniala eivät varsinaisesti häikäise, tietää herra omat rajansa ja operoi niiden sisällä taitavasti tuoden rutkasti tunnetta tulkintaansa.

Spiritus Mortiksen musiikilliset vaikutteet ovat selvästi johdettavissa 80-luvun raskaaseen ja synkkään heavy metalliin ja sen vanhoihin konkareihin. Kappaleiden kestot liikkuvat kolmen ja viiden minuutin välillä musiikin ja tunnelmien vaihdellessa laahaavammasta menevämpään. Vaikka kappaleiden tyyli vaihteleekin varsin paljon, on lopputulos kuitenkin yllättävän koherentti ja tasapainoinen. Tyylitajun, tunteen ja taidon pyhä kolminaisuus toteutuu kaikissa 14:sta kappaleen 50:ssä minuutissa eikä parantamiselle jää juurikaan sijaa. Helppoa tarttuvuutta on levyltä turha odottaa, mutta intensiivinen kuuntelu johtaa parhaaseen lopputulokseen. 8/10 

STARCHAMBER
The Garden of Earthly Delights 7"
Totentroll 

Keskiajalta peräisin olevat klassisen tyylikkäät kannet asettavat kuuntelijan tunnelmaan, jota musiikki vastaa enemmän kuin hyvin. Saatekirjelmässä kappaleita kuvailleen mahtipontisiksi barbaarihymneiksi, mikä kuvaakin neljää teosta hyvin. Muutamaa kuoro-osuutta lukuun ottamatta kappaleet ovat instrumentaaleja ja metallista autuaan tietämättömiä. Vahvasti keskiajalta vaikutteita hakevassa musiikissa haikeiden ja kauniiden kappaleiden vastapainoina on sulassa sovussa lähes apokalyptisiä ja maanisia ilmestyksiä maalailevia melodioita. Blood Axisin tai Pazuzun ystävät löytävät tästä omansa. 7/10

TYRANNY
Bleak Vistae
Firebox

Firebox ei suuresti onnistu yllättämään uusimalla kiinnityksellään. Kotimainen monttubilemetalli duo Tyranny murisee depressiivisesti ja mahtavan matalasti eikä kappaleiden kestossa olla säästelty. Kolme viidentoista minuutin keskimitassa liikkuvaa kappaletta on pelkistetty lähes äärimmäisyyteen saakka ja musiikin toistuva hypnoottinen rytmitys muistuttaa lähes dark ambientia.
Laulajan kumea lausuntatyylinen on mallikelpoista, rummut jylisevät harvakseltaan ja kitaroiden valittava eteerinen vinkuna luo halutun kaltaisen tunnelman. Biisien koostuminen puhtaasti genren peruselementeistä vaikuttaa kuitenkin turhan ilmeiseltä ja kappaleiden vaihtumista on lähes mahdoton huomata. Bändi ei valitettavasti onnistu musiikillaan maksimoimaan kuuntelijan kurjuutta ja kaivattu ahdistuksen kliimaksi jää saavuttamatta.

Peruslähtökohdiltaan bändi laahustaa kyllä oikean kalmiston suuntaan, mutta askelista tuntuu puuttuvan määrätietoisuus. Omaperäisempien ja rohkeampien ratkaisujen kautta tulevaisuudesta voi muodostua lohduttavan synkkä. 6/10

VARIOUS ARTISTS
Rock Hard Live Mania 2003 DVD
Nuclear Blast

Keski-Euroopan festariraporttien siirtyessä yhä enenevässä määrin digitaaliseen aikaan on vuorossa saksalainen 20 vuotta täyttäneen Rock Hard lehden järjestämä festivaali. Tekniseltä toteutukseltaan kiekko on pelkistetyn asiallinen. Kansivihko esittelee jokaisen bändin lyhyesti keikkaraportin muodossa ja normaalien biisi- ja levyinfojen lisäksi mukaan on älytty myös laittaa bändien kotisivujen osoitteet. Normaalilla 4:3 kuvasuhteella kuvattu festivaali ei tarjoa kuvauksellaan mitään ihmeellistä ja onneksi oudot kuvakulmat ja kikkailut on älytty pitää suhteellisen minimissä. Ääniraita on selkeydestä huolimattaan kuitenkin hieman ponneton. Reilun kolme tuntia kestävä kokonaisuus koostuu puoliksi liveklipeistä ja puoliksi niitä seuraavista haastattelupätkistä. Onneksi katsojalle on annettu mahdollisuus tarkastella kumpiakin yhdessä tai erikseen.

Kiekon niin esiintyjä- kuin biisilistakin on mukavan monipuolinen. Lavalla nähdään niin vanhoja konkareita kuten Trouble, Sodom ja Doro ja uudemmista tulokkaista mm. In Flames, Arch Enemy ja Soilwork. Esitykset vaihtelevat myös paljon aina vanhoista Saxonin ”Denim And Leatherin” kaltaisista klassikoista tuoreihin viisuihin ala Nevermoren ”Who Decides”. Kovimmassa vedossa Candlemassin lisäksi on myös hieman yllättäenkin Anthrax muiden osallistujien vetäessä enemmän tai vähemmän rutiinilla oman osuutensa pulkkaan.

Muita festari DVD:tä nähneelle tai esiintyvien orkesterien faneille kiekko ei paljoakaan tarjota, mutta toimii kohtalaisesti perusheviviihteenä. Suositellaan sarjassa ”Ei ollu rahaa lähteä” tai ”mä en muista mittään” festarikävijöille.6/10