ELEPHANT BELL
Electric Shoes
Omakustanne
7 Elephant Bell ei varmasti monen
kohdalla kelloja soita, vaikka syytä moiseen olisi. Herrojen kolmen
biisin Electric Shoes EP potkaistaan komeasti käyntiin nimikappaleella
ja osumakohta on lähellä sukukalleuksia. Kappale rokkaa reteän
vapautuneesti eteenpäin ja saa menomonon vipattamaan siihen malliin,
että jos istuisin liikennevaloissa Siperian Mersussani kappaletta
kuunnellen, olisin taatusti valmis haastamaan viereen pysähtyvän
kulmakunnan kovimman tuunaajaan koslassaan. Tuntemusta vahvistaa
entisestään kiekolta löytyvä video, josta löytyy asiaankuuluvasti niin
kauniita naisia, autoja kuin rokkaava bändikin.
Aivan samanlaisella draivilla ei EP:n kaksi muuta kappaletta kulje,
vaikka Elephant Bellin soittama stonerista hatsit vetänyt street rock
cruisailee näissäkin pää pystyssä ja luu ulkona vakuuttavanoloisesti.
Kyllähän näidenkin kappaleiden tahdissa kumia polttelisi, mutta vain
ykkösvaihteella, siinä missä tämän kaltaisessa musiikissa vanaa pitäisi
jättää vielä kolmosellakin.
ICED EARTH
Gettysburg (1863) DVD
Steamhammer
Moni on varmasti nukkunut historian tunneilla Amerikan
sisällissodasta puhuttaessa, mutta Iced Earth biisinikkarin Jon
Schafferin luoma ja viime vuonna julkaistu raskasmetallipitoinen
musiikillinen visio The Glorious Burden on varmasti saanut monet
eurooppalaisetkin kiinnostumaan aiheesta. Antoisampi ja syvällisempi
oppitunti aiheesta on nyt puettu DVD-kiekon muotoon, joka paneutuu
tarkemmin sisällissodan verisimpään taisteluun mielenkiintoisen
kattavasti.
Julkaisun pohjana on lähes 32-minuutin lukeman kellottava albumiltakin
tuttu Gettysburg (1863) –kappale, joka saa tyylikkään minimaalisesti
toimivaa taustatukea animaation, kuvien ja videopätkien muodostamasta
taustasta. Vaikka mammuttimainen kappale ei itsessään ole aivan
napakymppiin osuva eepos, muodostavat visuaalinen puoli sekä tarjolla
olevat kaksi erilaista 5.1 miksausta kokonaisuudesta nautittavan
tyylikkään. Tarjotaanpa kotikaraokelaulajille vielä mahdollisuus laulaa
mukana laittamalla sanoitukset rullaamaan ruudulle.
Tiukempi faktapaketti taistosta tarjotaan reilun tunnin mittaisessa
dokumentissa, jossa Jon oppaineen kiertelee Gettysburgin
taistelupaikoilla jaellen samalla julmetusti faktatietoa. DVD-setin
toinen kiekko täydentää When the Eagle Cries ja The Reckoning
videoillaan sekä tunnin haastattelullaan kokonaispaketin
erikoislaatuiseksi mutta hyvin toteutetuksi kokonaisuudeksi.
PENANCE
The Road Revisited
Psychedoomelic
5 UG-doomlafka Psychedoomelic jatkaa
tutuksi käynyttä tinkimätöntä linjaansa julkaisemalla uusiksi Penancen
debyytin viime vuosikymmenen alkupuolelta. Dream Deathista Penanceksi
muuntautunutta jenkkiorkesteria on pidetty jonkun sortin doomin
kulttiaktina alan miesten keskuudessa. Itseäni alkuperäisellä The Road
Less Travelled -nimellä tunnettu ensituotos ei kuitenkaan koskettanut
kovinkaan kummoisesti kuultuani sen kymmenisen vuotta sitten eikä levy
pysty tänäkään päivänä tarjoamaan väristyksiä suuntaan tai toiseen.
Arkistojen kätköistä kaivettu ennen julkaisematon versio levystä on
varustettu lyhyehköllä introlla sekä suhteellisen kammottavalla ja
halvanomaisella vihkosella, joka sentään on varustettu kappaleiden
lyriikoilla. Musiikki jauhaa pitkähköissä kappaleissa varsin tasapaksuna
ja yksinkertaisena napaten vahvasti vaikutteita sludgen puolelta.
Tuskaisena tajuntaan tunkeutumista yrittävä audiotulva tukehtuu osaltaan
tylsyyteensä ja päämäärättömyyteensä, vaikka se onnistuukin
aiheuttamaan hetkittäistä tummentumista aivolohkoissa pyörivissä
ajatuksissa.
REVEREND BIZARRE
II : Crush The Insects
Spikefarm
7 Pois alta risut, männynkävyt ja
hyönteiset, Reverend Bizarre tulee jälleen ja jyrää uudella kauan
suunnitteilla olevalla pitkäsoitollaan, josta gargantuamainen
hittisingle Slave of Satan antoi jo hieman esimakua. Aivan näin helpolla
Turun tuomiotrio ei kuitenkaan kuuntelijoitaan päästä, sillä hitaan
tuomioluvun lisämausteena on keikoilta ja useilta pienjulkaisuilta
tuttua rivakamman rokkaavaa materiaalia levyn avauskolmikon verran.
Selkeimmin havaittavana eroavaisuutena edelliseen levytyksiin on aiempaa
rujompi ja suoraviivaisempi lähestymistapa niin musiikissa kuin
tuotantopuolella. Vaikka rupisen selkeät soundit korostavatkin musiikin
alkuvoimaisuutta, aiheuttaa ohuesti suriseva kitarasoundi erityistä
ärtymistä juuri alkupään viisuissa ja alleviivaa turhankin tanakasti
kappaleiden yksinkertaisuutta. Levyn loppupuoliskon hitaammissa
laahauksissa bändi on taas tutulla tavalla omimmillaan, eikä
kitapörinäkään pomppaa yhtä häiritsevästi korvaan. Yllättävää vain on
havaita aiemmin kokonaan kadoksissa olleiden Black Sabbath vaikutteiden
hiipiminen useisiin kappaleosioihin.
Vaikka lämpimän hypnoottisen ja raskaan tunnelman korvaaminen
ahdistavammalla ja synkemmällä tuokin uusia tuulia trion ulosantiin, ei
lopputulos pääse muutamaa kappaletta lukuun ottamatta aivan aiempien
albumien tasolle. Vaikka levyn nopeampi materiaali osoittaa omanlaistaan
uudistautumishenkeä ja halua, vaikuttaa ainakin tällä julkaisulla
perinteisen doom metallin lihaisa luu hieman loppuun kalutulta.
TYRANNY
Tides Of Awakening
Firedoom
8 Tuomiopäivän tullen taivas repeää ja
maahan sataa tulta ja tulikiveä. Täydellisen hävityksen jälkeen maa on
muuttunut mustaksi eikä yhtään elävää olentoa näe poltetun maan päällä
vaeltelemassa. Tällaisia mielikuvia kotimainen dark ambient henkeä
funeral doomiinsa sotkeva Tyranny yritti pari vuotta sitten maalailla
ensimmäisellä julkaisullaan, mutta onnistui tuhon kuvailussa vain
osittain.
Nyt samaiset elementit on jalostettu entistä äärimmäiseksi ja jauhettu
mahtipontisen massiiviseksi kalmankorinaksi. Laulu kumisee jostain
tuonpuolisesta musertavana murinana luoden raskaasti kaiutetun matelevan
kompin ja matalalta kumpuavien kitaroiden kanssa miellyttävän
rauhallista ja jylhää musiikkia ruumiinvalvojaisiin. Tyranny onnistuu
Tides of Awakeningillä osoittamaan, että minimalistisuudestakin on
mahdollisuus ammentaa musiikkiin paljon.
Neljää 11+ minuuttista kappaletta on turha edes yrittää erotella
toisistaan, sillä sen verran samankaltaisilla tummilla värisävyillä
kanvaasille synkkyyttä suditaan. Debyytillä sama tehokeino muodosti
kokonaisuudesta osittain tylsän kuuloisen, mutta nyt yksittäisten
kappaleiden monotonisuus kääntyy yhtenäiseksi hypnoottiseksi
kokonaisuudeksi, jonka päätösraidan kaoottisen jyrisevä äänikollaasi
niittaa kokoon.
Megan Metalli -blogissa nostetaan esille mielenkiintoisia koti- ja ulkomaisia artisteja sekä levyjä, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota nykyisenä musiikin ylitarjonnan aikana.
Olen kirjoittanut haastatteluja sekä CD/DVD arvosteluja myös raskaan rockin erikoislehti Infernoon aina sen perustamisesta vuodesta 2001 alkaen. Näiltä sivuilta löytyvät nyt myös lähes kaikki lehteen tekemäni tekstit sekä myös aikoinani Tuhma-lehteen tekemäni kolumnit sekä Hamaraan raapustamani arviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti