Alghazanth "Vinum Intus" (Woodcut) 1.1.2011

digipak CD ja 2LP (helmikuu 2011)

1. A Living Grave
2. With a Thorn In Our Hearts
3. Only the Reflection Bleeds
4. Under the Arrow Star
5. Our Ascent of the Tower
6. Wine Within
7. For Thirteen Moons
8. Triunity
9. The Way of the Scales

Total playing time: 54:39

http://www.alghazanth.com/


Alghazanthin lähes kolme vuotta sitten ilmestynyt viides albumi "Wreath of Thevetat" nosti bändin tasoa rutkasti ylöspäin ja oli samalla yksi vuoden 2008 kovimmista levyistä. Levyn majesteetillinen ja jylhän repivä tunnelma toi erittäin vahvasti mieleen 90-luvun puolivälin kultakauden, jolloin kosketinvetoista mutta intensiivistä black metalia osattiin vielä tehdä sortumatta liialliseen juustoisuuteen. Lähes lampaan lailla monien arvostelijoidenkin näkemykset seurasivat toisiaan mm. Soundi 4/5, Noise 4/5, Imperiumi 8/10 ja Korroosiokin 4.5/5. Parhaiten asian kiteytti kuitenkin Vertigon Kari Koskinen 4/5 arviossaan:

"Omaperäisyytensä puolesta Alghazanthin koskettimilla vahvistettu ja paikoin varsin majesteettiseksi yltyvä mättö ei ole kovinkaan kummoista, mutta sävellykset ja sovitukset ovat sitäkin komeampia. Aggressiivisen rähinän ja melodioiden välinen tasapaino on harvinaisen tyylikkäästi kohdillaan. Temponvaihtelut, sopivasti annostellut pehmeämmät mausteet ja vankka tekninen toteutus nostavatkin Wreath Of Thevetatin yhdeksi alkuvuoden kovimmiksi yllättäjiksi."

"Vinum Intus" pystyy lunastamaan sille ladatut odotukset, mutta samalla se onnistuu myös yllättämään. Tummia sävyjä runsaasti maalailevat koskettimet ja monipuolisuudellaan mielenkiintoa ylläpitävät pitkähköt kappaleet ovat selkeää jatkoa edeltäjälleen, mutta samalla yhtye on laajentanut tyylikkäästi musiikillista ilmaisuaan mm. orkestraatioin ja muutamalla muulla säästeliäästi käytetyllä pienellä jipolla aina akustisista kitaroista viuluihin. Yllättivintä levyssä kuitenkin on sen aiempaa kepeämpi surumielinen tunnelma ja lähestymistapa, jonka intensiteetti on kuitenkin yhtä vahva kuin aiemmin kontrolloidusta aggressiosta ja vihasta ammennetut fiilikset. Hyvänä kiteytettynä esimerkkinä tästä toimii "With a Thorn In Our Hearts", vaikka se on samalla myös albumin erilaisin ja eniten esiin ponnahtava raita:



Jalkalasi kouraan ja punaista viintä kitusiin "Vinum Intusin" tahtiin, sillä se on aitoa, vahvaa, tunnerikasta ja sofistikoitunutta BM:ää myös niille, jotka eivät genrestä ehkä muuten niin perusta.

Markkinointikikkana 1.1.11 julkaisupäiväksi asetettua levyä ei uudenvuodenpäivänä kaupoista saa pyhäpäivästatuksesta johtuen, mutta vuoden ensimmäisellä viikolla kyllä. Osta siis Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Omnium Gatherum "New World Shadows" (Lifeforce) 9.2.2011

01. Everfields 9:17
02. Ego 4:07
03. New World Shadows 6:00
04. Soul Journeys 4:54
05. Nova Flame 4:10
06. An Infinite Mind 5:43
07. Watcher Of The Skies 4:17
08. The Distance 3:59
09. Deep Cold 9:29

Total playing time: 51:57







http://www.omniumgatherum.org/
http://www.myspace.com/omniumgatherum
http://www.facebook.com/omniumgatherumband


15-vuotistaivallustaan ensi vuonna viettävä kymiläinen Omnium Gatherum ei koskaan ole onnistunut väräyttämään viisariani. Kahdella ensimmäisellä albumilla suurimpana esteenä oli vokalisti Filppun monotonen ärsyttävä kärinä ja Pelkosen Jukan tartuttua mikin varteen seuraavilla kahdella levyllä taas kaikki kuulosti periaattessa hyvältä, mutta lopputulos oli kuitenkin aina vain pelkkä ihan kiva.

Syyskuussa 2008 ilmestynyt "The Redshift" pisti suomalaisia metallikriitikoita aika lailla polvilleen mm. Inferno 4.5/5, Imperiumi 9.5/10, nyt edesmennessä Korroosiossa 4/5, V2.fi 4/5 samoin myös Vertigon arviossa. Äityipä Antti Mattila Soundin arviossa myös kehumaan kiekkoa mm. Omnium Gatherumin ensimmäiseksi kauttaaltaan onnistuneeksi albumiksi.

Mattilan kanssa on oltava sen verran eri mieltä, että helmikuun 2011 alussa julkaistava lähinnä metalcoreen ja muuhunu moderniin metalliin keskittyvän Lifeforcen pomon Stefaninkin vakuuttanut "New World Shadows" on minusta vasta ensimmäinen OG-kiekko, joka todella toimii ja on kaikin puolin onnistunut. Levy avataan ja suljetaan yli yhdeksänminuuttisilla veisuilla, mikä puolestaan kertoo jo jotain kovasta uskosta omaan materiaaliin ja sävellyksiin. Vaan mikä ettei, kun tyylilajiksi bändi itse on ehkä hieman pilke silmäkulmassakin määritellyt "adult oriented death metal" tai kuten kitaristi Markus Vanhala itse levystä toteaa:

"Tämä levy on se mikä tämän bändin olisi pitänyt tehdä jo 15-vuotta sitten kun aloitettiin bändihommat, olisi päästy suoraan asian ytimeen! Levyllä kun summautuu eeppisin, melodisin sekä tarttumapintaisin että parhain albumikokonaisuus jonka OG on vielä tähän ikään mennessä veistellyt kasaan. Eeppistä aikuisrokkiprogea puettuna pohjoiseen melodisen death metalin kaapuun."

Suomalaiskansallista melankoliaa sisältävät melodiat ovat läpi levyn ainakin sen verran hienoja ja tyylikkäitä, että osa niistä kelpaisi myös AOR:ksi ja kun tukena on vielä kekseliäs riffittely, virtaa kokonaisuus vahvasti kuin Kymijoki konsanaan. Sen verran monipuolista meno jo kuitenkin alkaa olla, että laulupuolellakin toivoisi kuulevansa entistä laaja-alaisempaa äännähtelyä. Levyn miksannut ja masteroinut Dan Swanö toki laulaa luikauttaa tunnistettavalla äänellään muutamat puhtaat vokaalisuoritukset levylle, mutta tasapainon vuoksi enemmänkin moisia mielellään kuuntelisi.

"New World Shadows" on sen verta komiaa ja korvaa miellyttävää kuunneltavaa, että ihme on jos se ei saa vähintäänkin yhtä hyvää vastaanottoa kuin edeltäjänsä niin kriitikoilta kuin ostavalta yleisöltäkin.

EDIT: Uunituore "Soul Journeys" -video katseltavissa:


Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä (saatavilla myös eksklusiivinen CD+paita setti!), Fanzonelta, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Bullet "Highway Pirates" (Black Lodge) 9.2.2011

CD ja LP (limited edition with 60x90 size poster)

01. Highway Pirates 4:51
02. Back on the Road 4:00
03. Stay Wild 2:46
04. Blood Run Hot 2:51
05. Fire And Dynamite 4:34
06. Down And Out 3:40
07. Knuckleduster 2:56
08. Heavy Metal Dynamite 3:55
09. Citylights 4:01
10. Into the Night 5:46

Total running time: 39:20



http://www.bullet.nu/
http://www.myspace.com/bulletsweden

Syyskuussa 2008 julkaistu "Bite the Bullet" ei Imperiumin Starbuckia lukuunottamatta oikein vakuuttanut härmäläisiä kriitikoita (mm. Noise 3/5 & Korroosio 1/5), mutta allekirjoittaneelle kiekko kolahti kovaa ja samaa voi sanoa myös Sauna Open Air 2009 keikasta sekä yhtyeen rumpalin Gustav Hjortsjön kanssa nautituista huuruisista jälkilöylyistä ("This booze is called Noble Spirit aka Sheriff you know"). Kiekko oli täynnä toinen toistaan raskaammin rokkaavia ja tarttuvampia kipaleita, kuten "Bite the Bullet" (jonka videolle ei muuten yksinkertaisesti voi olla hihittelemättä kerta toisensa jälkeen) tai "Dusk til Dawn". Kiekko pistää yhä edelleen ropan nykimään tilanteessa kuin tilanteessa.

Taito tehdä perusarvoja kunnioittavaa, tanakkaa ja toimivaa AC/DC-henkistä perusrokin ja vanhan liiton heavy metal-hybridiä ei Bulletilta ole kadonnut kolmannella "Highway Pirates" -levylläkään mihinkään. Verrattuna aiempiin levyihin yleissoundi on astetta siistimpi ja kappaleet enemmän heavy metal kuin rock, mutta 10 kappaleen ja alle 40 minuutin kokonaisuus on silti naseva, vauhdikas ja räyhäkäs yhtyeelle tutulla tavalla. Edellisen levyn hittien tasolle ei albumilta tunnu nousevan yksikään ralli, mutta eipä joukosta mitään floppejakaan löydy. Keskinkertaisimillaankin Bullet on kuitenkin hyvä ja kun komeudun kruununa on vielä vokalisti Hell Hoferin kireä ja uniikki Brian Johsnon henkinen lauluääni, on kokonaispaketti tiukasti kasassa.

Siinä missä varsin suurta suosiota Suomessakin nauttiva Airbourne on omiin korviini liian puleerattu, heppoinen ja parfymoitu, haisee urpoiluun asti vietyä heavy asennetta hönkivä Bullet juuri oikealla tavalla hielle, oluelle ja nahalle puhumattakaan rankasti rokkaavista kappaleista jotka tarttuvat lanttuun kuin täi tervaan.

Tarina albumin nimen takana on varsin hauska ja mainitsemisen arvoinen:

"On July 31 2009, Bullet’s drummer Gustav Hjortsjö was hanging around backstage at the Sävsjö Festival. Suddenly he noticed a familiar face in the crowd: Saxon’s legendary singer Peter “Biff” Byford. Gustav was determined not to let this chance go missed. He approached Mr Byford and explained that the singer just had to make a guest appearance on Bullet’s next album.
- Maybe, Byford replied. What’s the name of the album?
Gustav had no idea. Bullet was still touring to support their “Bite the Bullet” album, and hadn’t really thought a whole lot about the next album.
- But which song do you want me to appear on then, Biff continued.
In a state of panic Gustav mumbled the first reasonably rock’n’roll orientated title he could come up with:
- “Highway Pirates”.
About 40 seconds into the brilliant hard hitting title track you can now hear Biff Byford’s contribution: a wolf whistle."

Vaikka joulu jo tuli ja meni, niin Bulletilla on tarjota mitä oivin lahja vaikkapa ensi vuoden pukinkonttiin: Bullet puukengät. Kotona tosin odottaa jo yhdet Saulit ja muutamat muut lipokkaat, mutta kyllähän näillä komeata olisi kopistella menemään.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Lifelover "Sjukdom" (Prophecy) 16.2.2011

1. Svart Galla 04:28
2. Led by Misfortune 03:07
3. Expandera 03:49
4. Homicidal Tendencies 01:44
5. Resignation 03:37
6. Doften Av Tomhet 05:03
7. Totus Anctus 03:51
8. Horans Hora 06:19
9. Bitterljuv Kakofoni 04:14
10. Becksvart Frustration 04:28
11. Nedvaknande 02:51
12. Instrumental Asylum 04:52
13. Utdrag 03:17
14. Karma 04:30

Total playing time 56:10


http://www.lifelover.se/
http://www.myspace.com/lifeloverband
http://www.facebook.com/lifeloverofficial

Vajaan kolmen vuoden odottelun jälkeen saadaan seuraaja loistavalle "Konkurs" -kiekolle, joka "vammailluelementeistään" huolimatta hellyytti Serpentin antamaan reilusti "perus-Jerryä" paremman arvosanan Imperiumin arviossa mm. seuraavin kehuin:

"En osaa tarkkaan sanoa mikä Konkursissa niin viehättää: sen outous, omaperäisyys, genrejaosten sekoittaminen vai ne kaikki yhteensä, mutta jotain piinaavan hyvää siinä kaikkiaan on. En usko, että levyn materiaali iskee todellakaan jokaiseen siitä kiinnostuvaan, mutta osan kohdalla uskallan väittää lopputuloksen yllättävän positiivisesti."

"Konkurs" julkaistiin muuten vasta uusiksi Prophevyn toimesta tupla-CD:nä, jonka kakkoskiekon täytteenä on aikoinaan hyvinkin rajoitettuna kasettipainoksena yhtyeen ainut kahden biisin "Promo 2005" demo/promo.

Viime vuonna julkaistu "Dekandens" EP osoittautui musiikillisesti selkeäksi välityöksi. Ei minijulkaisua nyt varsinaisesti voi huonoksi haukkua, mutta edeltäjänsä kaltaista ja bändille tyypillistä yllätyksellisyyttä, tarttuvuutta ja masentavan vahvoja tunnetiloja siltä ei kuitenkaan löydy.

"Sjukdom" on onneksi kuitenkin "paluuta vanhaan hyvään Lifeloveriin" ja varsin vahva seuraaja "Konkurs" -levylle. Kohtalaisen monen pyörityskerran jälkeen aivan samalle tasolle se ei kuitenkaan tunnu yltävän, mutta erittäin vahvasta kokonaisuudesta silti on kysymys. Inferno-lehden Matti Riekki ehti levyblogissaan sanomaan levystä mm. näin:

"Ruotsalaisen Lifeloverin vaikuttajaosasto ei ole muuttunut perinpohjaisesti, vaikka edelliseen Konkurs-levyyn (2008) nähden edetäänkin hieman raisummin ottein."

Oman kuulemani perusteella sanoisin, että Lifeloverin soundi on kyllä astetta rouheampi, mutta sävellyksesti parin asteen verran jalostunut bändi on saanut oikeat napit menettämättä kuitenkaan piiruakaan ahdistuneisuudestaan. Tauti on nyt diagnosoitu entistäkin tarkemmin, mutta kavereilla ei ole yhä edelleenkään halua parantua siitä, ainoastaan oppia tulemaan toimeen sen kanssa entistä paremmin. Ahdistuksesta voimaa kuten Kumikameli aikoinaan taannoin lauloi.

Viimekeväinen rumpali- ja ties minkä ongelmien takia peruuntunut Lifeloverin Firebox Metal Fest -keikka harmitti, mutta eiköhän bändi Suomessa vielä nähdä ensi vuoden aikana. Sellainen kutina munaskuissa tuntuisi olevan.

Digipak CD:n lisäksi "Sjukdom" on saatavilla myös vinyylinä (gatefold limited to 500 with poster) sekä 1000 kappaleen rajoitettuna metalliboksina (black tin boxset with Lifelover engraving and including syringe, Lifelover razor, barbed wire, torn piece of cloth with Lifelover logo (patch-like) and a set of postcards.)

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Dukatalon "Saved by Fear" (Relapse) 5.1.2011

1. Pai's 6:24
2. Run 5:09
3. ZX 6:23
4. Vagabond 5:41
5. Saved by Fear 3:26
6. Electric Site 9:09
7. Gate of Mind 6:08
8. Mekonenet 4:31


http://www.myspace.com/dukatalon






Melkoisen rouhealla otteella ja soundeilla rouhii israelilaisviisikko Dukatalon menemään debyyttitäyspitkällään, joka toista vuotta sitten julkaistaan ainoastaan Israelissa, mutta joka nyt ansaitusti saa paremman näkyvyyden ja saatavuuden Relapsen toimesta.

"Saved By Fear" -kiekon voi pienellä varauksella tiputtaa sludge-kategoriaan, vaikka levy ei hitainta, räkäisintä, ahdistavinta ja junnaavinta genretyyppiä edustakkaan. Groovea kyllä piisaa ja riittävästi tarttuvuutta myös niille, jotka eivät jumitusgenren ylimpiä ystäviä ole. Hengähdystauon kokonaisuuteen antaa levyn puolivälistä löytyvät lyhyt akustinen instrumentaali, vaikka ei 46 minuuttia tätä herkkua missään nimessä liikaa ole. Riskisti efektoituja huutovokalisointeja käytetään muutenkin äärimmäisen säästeliäästi läpi levyn eli pikemminkin kipakkana mausteena kuin perusraaka-aineena ja hyvä näin.

Lätty kelpaisi omaankin levyhyllyyn, mutta harmi vain ettei tarjolla ole kuin pelkkä CD-versio. Onneksi julkaisu on sentään midprice-hintainen. Jos meikeläisen kirjallinen "hehkutus" ei vakuuta, voi kokeilla uskoa omiin korviinsa: "Saved By Fear" on kuunneltavissa kokonaan streamina Decibel magazinen blogissa yhtyeen jäsenten kommenttien kera.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

Onslaught "Sounds of Violence" (AFM) 2.2.2011

CD/digipak/gatefold LP

01. Into The Abyss (Intro) 1:01
02. Born For War 5:55
03. The Sound Of Violence 4:05
04. Code Black 6:22
05. Rest In Pieces 4:43
06. Godhead 4:50
07. Hatebox 4:52
08. Antitheist 6:32
09. Suicideology 5:13
10. The End Of The Storm (Outro) 1:31
11. Bomber (bonus track) 2:51
12. Angels Of Death (digipak bonus track)

http://www.onslaughtfromhell.com/
http://www.myspace.com/onslaughtuk

Onslaughtin kolmen vuoden takainen laiskanpulskea "Killing Peace" paluulevy ei juurikaan vakuuttanut oikein millään tasolla, vaan nytpä lähtee ja livakkaan. Liekö Sy Keeler poppoineen alkanut käymään Conrad Lantin kuntosalilla vai mitä, mutta miellyttävän kipakkaa ja tarttuvaa yhtyeen viides albumi on.

"Sounds of Violence" on millään tasolla turha alkaa vertailemaan alkuaikojen klassikkoiksi nostettuihin kahteen albumiin "Power from Hell" (1985) ja "The Force" (1986), mutta silti siinä yhdistyy maukkaasti vanhemman liiton thrash-piiskaus modernimpaan otteeseen ja vieläpä juuri oikeassa suhteessa.

Tämän kiekon perusteella yhtyeen livekunnon voisikin mennä katsomaan, sillä viime toukokuussa Tampereella järjestetyssä Masters of Metal -tapahtumassa esintyneen Onslaughtin vetovoima ei riittänyt saamaan ruhoa paikalle. Alustavan tutustumisen perusteella voi jo nyt villisti veikata, että "Sounds of Violence" taistelee tiukasti top 5 paikasta vuoden 2011 thrash-levyt kategoriassa.

Ai niin, löytyypä CD ja LP-versioilta (digipakin ostajat saavat vielä kaupan päälle yhden bonarin "Angels of Deathin") bonuskappaleena lainaversio Motörheadin "Bomber"-kipaleesta, jossa kitaraa kurittaa itse Phil Campbell (Motörhead) ja äänijänteitään Thomas "Angelripper" Such Sodomista. No mikä jottei, kelpo versio kuten alta voi kuunnella ja katsella.

ONSLAUGHT - Bomber (Motörhead Cover)

AFM Records | Myspace Music Videos

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.