torstai 1. marraskuuta 2007

V-käyrien teoriaa

Kaikkihan ovat kuulleet kansanomaisesta käsitteestä nimeltään vitutuskäyrä (v-käyrä) ja suuri osa populaatiosta jopa henkilökohtaisesti kokeneen sen kasvamisen. Harva kuitenkaan on pysähtynyt pohtimaan, mistä tässä ilmiössä pohjimmiltaan on oikein kysymys ja kuinka se on määriteltävissä. Kyseessähän on luonnon lakeja noudattava ja jopa ihmisiä inspiroiva [1] ilmiö, johon vaikuttavat useat eri asiat kuten ympäristötekijät sekä kokijan ikä sekä luonne.

Onkin perin hämmästyttävää, ettei tähän ilmiöön ole paneuduttu kovinkaan tarkoin, vaan se on hyväksytty lähes sellaisenaan osana ihmisen elämää. Kyseessä on kuitenkin sen verran arkipäiväinen ja joillain jopa usein toistuva ilmiö, että sen lähempi tarkastelu ja sitä kautta määrittely auttaisi ymmärtämään asian luonnetta ja sitä kautta ihmislajin mielenliikkeitä paremmin.

V-käyrien (eng. Vitutation curves [2]) määrittelyn lähtökohtana on laulaja-säveltäjä Ismo Kullervo Alangon (s. 12. marraskuuta 1960, Helsinki) laulu ”Vittu kun vituttaa” [3]

”Mua itketti kun olin vauva
lapsena keljutti
sitten musta tuli nuori
ja alkoi vituttaa”

Tämän mukaan aivan infantiileilla ei V-käyriä voi esiintyä, joskin käsite nuori henkilön iästä puhuttuna ei ole kovinkaan tarkasti määriteltävissä ja näin ollen siinä ilmeneekin jonkin verran tapauskohtaista vaihtelua. On syytä myös olettaa, että V-käyrillä on suora yhteys matematiikkaan ja näin ollen niiden kuvaajat voivat olla hyvinkin erilaisia tapauksesta riippuen. V-käyrien muotoon vaikuttavien tekijöiden etsiminen sekä niiden keskinäisten suhteiden määrittely matemaattiseksi kaavaksi jätetään myöhäisempää tutkimusta varten.

V-käyrien kuvaaminen kaksiulotteisessa koordinaatistossa, jossa x-akselilla on aika ja y-akselilla voimakkuus, tuntuu luontevimmalta ja yksinkertaisimmalta vaihtoehdolta. Vitutuksen voimakkuuden yksiköksi olen valinnut PO:n eli Pienen Oravan (eng. LS, Little Squirrel). Valinta pohjautuu vanhaan suomalaiseen sananlaskuun:

Vituttaa kuin pientä oravaa, jolla on hammas poikki ja käpy jäässä

Teoriassa vitutuksen voimakkuudelle on mahdotonta asettaa maksimiarvoa eli se voi olla ääretön, mutta käytännössä sille on hyvä asettaa teoreettisesti jonkin maksimiarvo esimerkiksi 10 PO:ta, joka on ihmiselle hengenvaarallinen tila. Voiko vitutukseen kuolla? –kysymystä on syytä tarkastella lääketieteen näkökulmasta lähemmin niinikään tutkimusten myöhemmissä vaiheissa. V-käyrien käyttäytymistä ajan suhteen on myös syytä tarkastella tarkemmin myöhemmissä tutkimuksissa.

Vaikka V-käyrien voimakkuus onkin täysin subjektiivisesti koettavissa oleva asia, ovat käyrät silti erittäin käyttökelpoisia esimerkiksi vertailtaessa eri ihmisten kokemuksia erilaisissa V-käyriä nostattavissa tilanteissa. Siinä missä esimerkiksi ohuen ohuiden lihaleikkeleiden täydellinen epäkäytännöllisyys voi toisella nostattaa V-käyrän huippuarvon puolikkaaseen (0,5) PO:hon ja Big Brother TV-ohjelman tuputtaminen joka tuutista jopa kahdeksaan (8) PO:hon, saattavat nämä asiat äärimmäisissä tapauksissa olla joillain henkilöillä voimakkuudeltaan nolla (0) PO:ta.

Kaiken kaikkiaan V-käyrät ovat erittäin mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, jonka tuloksilla voi olla suuri merkitys useisiin ihmistä tutkiviin tieteenaloihin kuten psykologiaan. Tutkimussarka on kuitenkin sen verran laaja, että tarkempien tulosten saaminen ja analysointi kestää parhaimmillaankin vuosikausia.


[1] Lapinlahden Linnut ”Vanha suomalaisten poikain vitutuslaulu”  Grrr! –albumi EMI 1992
[2] Impaled Nazarene ”Vitutation” Rapture –albumi Osmose 1998
[3] Ismo Alanko Säätiö ”Joululevy” CD-single Poko Records 1998

Julkaistu Tuhma 03/07

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti