Taisteluparien kahdeksannessa osassa esittelyssä kaksi
kuusikielisten kurittajaa. Toinen on Niskalaukaus jynkytyksestä
tututuksi tullut Jarkko Petosalmi ja toinen vauhdikkaan Wintersunin
materiaalin parissa viihtyvä Jari Mäenpää.
Koska ja minkä ikäisenä olette aloittaneet soittamisen ja millä instrumentilla?
Jarkko: – Vuosi taisi olla –88, kun alkoi tuo kitaran soitto kiinnostamaan kahdentoista vuoden iässä. Muistaakseni ensimmäisen kitarani sain tosin vasta vuotta myöhemmin. Isäni vei vaihdossa rumpusettinsä (jota olin nuorempana paukuttanut huonolla menestyksellä) paikalliseen musiikkiliikkeeseen ja mukaan lähti erittäin huono Yamaha–kitara ja vielä huonompi combo–vahvistin, mutta silloin ne olivat kovia juttuja. Hauskinta tässä kuitenkin on se, että törmäsin siihen samaiseen rumpusettiin muutama vuosi sitten treenikämpillä täällä Jyväskylässä.
Jari: – Sain joskus 6–vuotiaana sähköurut ja aloin soittamaan niillä. Kiinnostus vaan loppui kumminkin aika pian. Tuolloin soitin koskettimia itse asiassa paremmin kuin nyt. Nykyään olen aika hyvä soittamaan syntikkaa rumpukoneeni pad–nappuloilla. Kitaransoiton aloitin kun olin 9. luokalla siinä 14–15 ikävuoden kieppeillä ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Mikä oli suurin motivaatio tai syy soittamisen aloittamiseen ja ketkä olivat tai ovat yhä edelleen suurimmat esikuvanne?
Jarkko: – Muistan kun kävin katselemassa niitä harvoja Kuusamossa järjestettyjä keikkoja tyyliin A.R.G., Mengele, Sacred Crucifix, Stone yms. Niistä keikoista jäi semmoinen fiilis, että tuon täytyy olla maailman hienointa hommaa. Siitä se varmaan sitten lähti, vaikka hankalahan se on näin jälkeenpäin sanoa. Silloin tuli kyllä kuunneltua kaikenlaista meteliä, eikä minulla ollut mitään selkeitä esikuvia, mutta kyllä sen aikaiset Kreator, Death, Sodom, Metallica, Anthrax, Stone upposivat siihen malliin, että jotain jälkiä ovat taatusti jättäneet. Hyviä kitaristeja, joita arvostan on pitkä liuta, mutta jotain mainitakseni: Chuck Shuldiner, Kerry King, Jeff Hanneman, Andy La Roque, Darrel Abbot, Marty Friedman, Roope Latvala, Zakk Wylde ja Alexi Laiho.
Jari: – Aloin diggailemaan Metallicaa ja samaan aikaan kaverini Oliver Fokin sai kitaran ja vahvistimen. Oliver soitteli ja näytti mulle jotain noita Metallican Enter Sandmanin ja Master of Puppetsin klassikkoriffejä. Ajattelin, että "Vau! Pakko opetella itsekkin". Isäni oli tehnyt minulle jo muutama vuosi aikaisemmin puoliakustisen kitaran, joten poimin sen huoneen nurkasta, puhalsin pölyt pois ja aloin treenaamaan.
Mitkä kaikkea soittohistoriaanne kuuluu bändien yms. projektien lisäksi?
Jarkko: – Eka bändi jossa olen soittanut oli Decay, joka oli sellainen kahden miehen viritelmä. Sen jälkeen olen ollut sellaisissa yhtyeissä kuin Impalement, Behemoth, Sacred Crucifix, Paraxism, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus. Tällä hetkellä työn alla on Wherevictimslie ja pari muuta nimeltä mainitsematonta projektia.
Jari: – Meillä oli Oliverin kanssa aluksi tämmöinen kahden miehen heviorkesteri nimeltä Immemorial, josta ei sitten kuitenkaan tullut koskaan mitään. Liityin vuonna –96 Ensiferumiin ja se oli ensimmäinen oikea bändi missä olin. Sitten liityin mustempaa metallia soittavaan Arthemesiaan muistaakseni vuonna 1998). Ja nykyisin soitan omassa bändissäni nimeltä Wintersun.
Mikä tekee hyvän kitaristin ja mikä on mielestänne kitaristin tärkein ominaisuus?
Jarkko: – Ehdottomasti tyylitaju. Ainahan voi kaahata tuhatta ja sataa, mutta loppupelissä sillä ei ole merkitystä, jos se kuulostaa väkinäiseltä ja paskalta. Tietenkin arvostan myös tekniikkaa, jossa itselläkin on ihan helvetisti petrattavaa.
Jari: – Hyvän kitaristin voi määritellä monella tavalla, koska loppupeleissä hyvä kitaristi on vain mielipideasia. Mutta omasta mielestäni sävellystaito omalla instrumentilla on tärkein. Tietenkin voi myös olla hyvä kitaristi, vaikkei koskaan olisi tehnyt biisin biisiä. Muita tärkeitä ominaisuuksia ovat hyvä improvisaatiokyky, tekniikka ja teoriatuntemus. Nämä ominaisuudet auttavat myös säveltämistä. Myös originaali ja tunnistettava tyyli on erittäin hyvä asia. Ja vau!–efekti, eli jos saat ihmisten leuat loksahtamaan soitollasi, niin se ei voi olla huono asia.
Kuinka usein ja millä tavallaan treenaatte soittamista?
Jarkko: – Minulla oli sellainen parin vuoden hiljaisempi jakso tuossa 90-luvun puolessa välissä, kun ei ollut itsellä mitään bändiä. Viime vuosina olen yrittänyt soittaa päivittäin ja nyt olen jotenkin taas löytänyt intoa kotona soittamiseen. Itselläni ei ole mitään treeni-ohjelmaa tms., ainoastaan silloin tällöin pidän tekniikka-treenejä. Lähinnä teen riffejä ja soittelen mitä mieleen tulee.
Jari: – Itse treenaaminen sanan varsinaisessa merkityksessä on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Aika kuluu enemmän biisien tekemiseen tai muuhun säätöön. Päivittäin sitä tulee kyllä soiteltua, mutta en näe soittamista treenaamiseksi.
Osaatteko lukea nuotteja ja onko teillä takana minkäänlaisia teoriaopintoja musiikista sekä suositteletteko niitä itseopiskelun rinnalle?
Jarkko: – Itsellä on jäänyt teoriat opiskelematta, mikä on kyllä harmittanut jo jonkin aikaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos näin vanhoilla päivillä vielä innostuisi. Totta kai nuottien lukutaidosta on hyötyä, mutta myös itse opiskelemalla oppii sekä löytää paljon.
Jari: – Osaan hiukan nuotteja. Ne tuppaa vain aina unohtumaan, kun en niitä ikinä tarvitse. Olen melkein kokonaan itseoppinut, mutta satunnaisia lyhytaikaisia teoria/kitaratunteja on menneisyydessä ollut. Kyllä teoriatuntien ottaminen kannattaa, jos itse on vain kiinnostunut siitä. En suosittele tekemään mitään, jos jokin ei kiinnosta. Kyllähän sitä heviä voi ilman teoriaakin soittaa, mutta itseäni on vaan aina kiinnostanut kaikki skaalat, moodit, arpeggiot jne.
Millaista kitaraa sekä laitteistoa sen kanssa käytätte ja miksi sekä mikä on kitaristin tärkein apuväline?
Jarkko: – Itseltäni löytyy kaksi kappaletta ESP–Customshop KHV–mallia ja droppi–vireisiin käytän ESP Ltd series Viper Baritonea, joissa kaikissa S.Duncanin SH-5 mikit. Kotoa löytyy vielä pari kappaletta Jackson Kelly–pro:ta, joista toinen on yli 11 vuotta vanha. Vahvistimina on Peaveyn Triple X ja 5150 model II, sekä kaapit Peaveyn 5150. Itse haluan, että kitarat ovat tollaisia "hevisuunnikkaita" (Viper on poikkeus). Peaveyn kamoja olen käyttänyt studio–sessioissa ja todennut ne toimiviksi, joten se merkki oli luontainen valinta myöskin live käyttöön. Kitaristin tärkein apuväline on hyvä viritysmittari!
Jari: – Plektra on aika tärkeä kitaristille. Itselläni on Jackson ja Tokai Telecaster, joita kumpaakin luukutan Mesan Triaxis etuasteella ja Simul–Class 2:90 päättärillä. Marshalin kaapin kautta lähtee ihan OK soundi, mutta kunpa saisi joskus vielä Mesan kaapin, niin se olisi THUNDER AND LIGHTNING! Kotinauhoituksiin ja sooloihin olen toistaiseksi käyttänyt Pod Prota.
Mitä asioita kannattaa ottaa huomioon kitaraa hankkiessa?
Jarkko: – Hyvin harvoin hyvä ja halpa kulkee käsikädessä, mutta tärkeintä on, että kitara on sitä mitä sinä haet. Kitara pitää olla hyvä soittaa, sen elektroniikka pitää toimia ja kepin pitää pysyä vireessä.
Jari: – Aina kannattaa itse kokeilla soittotouchi kitarasta ja soundi. Joskus halvempikin kitara voi olla parempi kuin kalliimpi, joten kärsivällisesti vain testailemaan. Itselle tärkeä piirre on, että joka nuotti kitaran kaulalla on täysin vireessä eli säädöt pitää olla hyvät.
Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisitte aloitteleville kitaristeille?
Jarkko: – Kannattaa asettaa itselle realistiset tavoitteet, edetä sitten niiden mukaan ja muistaa, että soittamisen pitää olla hauskaa. Bänditoiminta kannattaa aloittaa myös aikaisessa vaiheessa, koska siinä oppii huomattavasti enemmän kuin pelkästään kotona soittaessa.
Jari: – Hanki tabulatuureja ja harjoittele paljon. Myöhemmin voit alkaa myös itse opettelemaan biisejä korvakuulolta. Harjoittelussa on tärkeää, että harjoittelet sellaista musiikkia mistä itse pidät, jotta mielenkiinto soittoon säilyy. Itse suosittelen kyllä treenaamaan tekniikkaa ja teoriaa, vaikka aina se ei saata olla niin hauskaa. Suosittelen myös opettelemaan monia eri tyylejä. Esimerkiksi Extremen Nuno Bettencourtin rock/funk-tyylin treenaaminen toi paljon omaan soittooni ja antoi paljon sitä "touchia" myös sinne metallin puolelle.
Onko viime aikoina julkaistu yhtään levyä, joka olisi saanut leukanne loksahtamaan kitaristin ominaisuudessa?
Jarkko: – Stam1nan uusi sai kyllä hymyn huulille, siitä jotenkin välittyi aito soittamisen ilo. Myös Mors Principium Estin kitaristeilla on helvetin hyviä juttuja, mutta eiköhän tässä kuitenkin odotella Slayerin kesän keikkaa ja anneta vanhojen miesten näyttää mistä se trash-riffi on tehty, itse yleisön joukossa seisten ja kyyneliä poskelta pois pyyhkien.
Jari: – Viimeksi Hahdon Kaitsu näytti sellaista bändiä kuin Necrophagist. Oli kyllä niin tiukkaa soittoa, että huh! Soolot lähtivät helvetin hyvällä soundilla, puhtaasti ja tarkasti. Musiikki ei ihan täysin uppoa makuuni, mutta kyllä tuollaista teknistä sporttiheviä on mukava välillä kuunnella.
Julkaistu Inferno #27/2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti