CANDLEMASS – VANHASSA VARA PAREMPI

Perinteisestä doom metallista puhuttaessa yksi bändi on ylitse muiden: Candlemass. Näin yhä tänäkin päivänä, vaikka orkesterin edellisestä levystä on kulunut jo kuusi vuotta ja viimeisestä klassisesta Messiah ”Muumi” Marcolinin johdattaman kokoonpanon tuotoksesta peräti 16 vuotta. Toukokuun alussa julkaistu uusi studiolevy korjaa tilanteen kerrasta kuntoon. 

Huhtikuisena maanantai-iltana minulle kilauttava Candlemassin musiikillinen pääjehu ja basisti Leif Edling kuulostaa väsyneeltä eikä ihme: mies on sanojensa mukaan antanut lähemmäs kaksisataa haastattelua uuden levyn tiimoilta. Leif vakuuttaa kuitenkin olevansa hyvissä tunnelmissa eikä vain johtuen keväisen aurinkoisista keleistä, sillä Candlemassin alkuperäisellä kokoonpanolla levytetty kahdeksas studiokiekko on ehtinyt jo kerätä runsaasti positiivista palautetta.

Kahdessa sadassa haastattelussa on varmaan yksi kysymys noussut yli muiden?

– Joo, miksi Candlemass hajosi lyhyeksi ajaksi viime vuonna?

No miksi bändi sitten hajosi?

– Hei, nyt sinäkin kysyit tätä samaa asiaa kuin kaikki muutkin toimittajat. Noh, viime keväänä aloimme soitella keskenämme ja puhua uusien biisien tekemisestä ja treenaamisesta. Laulajamme Messiah Marcolin halusi kuitenkin pitää yhteyttä sähköpostilla, koska se oli hänestä helpompaa. Sähköpostin kanssa on vain se huono puoli, että jos jotain alkaa joku asia siepata, on niin helppo antaa karusti takaisin, varsinkin jos ei ole tottunut tähän uuteen kommunikointimuotoon. Meille kävi juuri noin ja kärpäsestä tuli härkänen.

Onneksi bändi pystyi kuitenkin ratkaisemaan erimielisyyteensä ja sopimaan välinsä vain puoli vuotta myöhemmin marraskuussa ja synnyttämään myös uusia kappaleita. Ensimmäisenä uudella levyllä huomio kiinnittyy aiempaa rankempaan ja rujompaan musiikkiin aina soundeja myöten. Mieleen tulee hieman väkisinkin Krux, jossa Leif Edling myös vaikuttaa, mutta herra kiistää Kruxin vaikutuksen – ainakin osittain.

– Enpä oikein usko, että Kruxilla olisi ollut vaikutusta Candlemassin musiikkiin. Päällimmäisenä minulla oli mielessä vangita Candlemassin live-energia uusiin kappaleisiin. Keikkamme olivat niin fantastisia, niitä oli seuraamassa suuri joukko ihmisiä ja lavalta huokui mieletön energia. Aloin kyllä viime vuonna tekemään uusia kappaleita Kruxille tarkoituksena äänittää levy toukokuussa, mutta niin ei sitten käynytkään ja kyllähän se potutti pirusti, Leif kertoo. Ehkä uusiin kappaleisiimme sittenkin päätyi osa tuota potutusta aggression muodossa sekä keikkojemme energiaa.

Studiopäiväkirjanne mukaan Tukholmassa sijaitsevassa Polar Studiossa ei liikoja nysvätty, suurin osa kappaleista on saatu toisella otolla tuottajan laaduntarkkailun läpi eikä koko äänitysprosessiin kulunut kuin kymmenen päivää.

– Kun kappaleet ovat hyvin treenattuja, ei ole temppu eikä mikään äänittää levy noinkin nopeasti. Kruxin levyähän ei äänitetty kuin neljä päivää. Paiskimme kumminkin kovasti töitä, sellaisia 12-14 tunnin päiviä emmekä pitäneet mitään pidempiä taukoja pizzaa syöden ja kaljoitellen. Tämä vaan vinkkinä nuoremmille ja kokemattomammille bändeille, on täysin mahdollista tehdä levy hyvässäkin studiossa lyhyessä ajassa, eikä lystistä tarvitse pulittaa 10000–20000 euroa, Leif opastaa tiukkaan sävyyn.

Mihin sinusta ihmisten kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota uudessa levyssä?

– Ainakin siihen tosiasiaan, että me pystyimme ylipäätänsä tekemään koko levyn ja että se kuulostaa näinkin hyvältä ja tuoreelta. Loppujen lopuksi on aika harvinaista, että vanhat bändit kuten me pystyvät tekemään jotain uutta ja vielä niin, että se kuulostaa hyvältä ja mielenkiintoiselta. Monet ovatkin sanoneet, että ainoa hyvä comeback–levy Exoduksen Tempo of the Damnedin lisäksi on meidän uusin albumimme ja olen tuosta erittäin otettu.

Levyn pelkistetty kansi ja nimi kiinnittävät taatusti myös huomiota, mutta tähän ratkaisuun ei Leifin mukaan ollut syynä hyvien ideoiden puute.

– Sekä levyn simppeli kansi että sen nimettömyys on lausunto, jolla haluamme sanoa että meillä on käsissämme helvetinmoinen albumi, joka ei yksinkertaisesti kaipaa mitään maalausta kanteen tai edes minkäänlaista nimeä. Haluamme osoittaa ihmisille, että emme kaipaa menneitä aikoja, vaan että katseemme on suunnattu tulevaisuuteen.

Leif ei tosiaan ole ainut, joka on vakuuttunut uuden albumin hyvyydestä. Ilman levytyssopimusta studion varannut ja levyn valmiiksi saattanut orkesteri solmi diilin Nuclear Blastin kanssa.

– Meillä ei yksinkertaisesti oikein ollut aikaa etsiä levy-yhtiötä, koska olimme varanneet studion jo viime vuoden elokuussa. Lähettelimme kyllä demoa ympäriinsä ja kymmenkunta lafkaa esittikin kiinnostuksensa meitä kohtaan. Sopimus Nuclear Blastin kanssa tapahtui sitten lähes itsekseen tuossa tammikuun loppupuolella, Leif hekottaa.

VANHOJEN PIERUJEN UUDET TUULET 

Candlemassin 80-luvun loppupuolella julkaistut neljä albumia ovat sen verran klassikkomateriaalia, että mitä tahansa bändi tekeekin, tullaan sitä aina vertaamaan noihin levyihin.

– Näinhän siinä tulee käymään myös uuden levymme kohdalla ja vertailulta ei voi välttyä. Uskon kuitenkin, että uusin levymme kestää tuon vertailun ainakin mitä tulee tähän mennessä mediassa kuulemiimme kommentteihin. Se on meistä aika ällistyttävää, sillä meillä ei ollut minkäänlaisia odotuksia levyn saaman vastaanoton suhteen.

Viime aikoina Candlemassilta on tullut sekä DVD:tä, kokoelmaa että vanhojen albumien remasteroituja uusintapainoksia. Oman näkemyksensä orkesterin kappaleista ovat esittäneet mm. meille suomalaisille tutut Trio Niskalaukaus, The Haunted ja viimeisimpänä Swallow the Sun. Arvostuksen puutteesta Leif ei kuitenkaan tunne kärsineensä edes uran alkuaikoina.

– Kyllähän meitä arvostettiin aika paljon jo 80-luvulla, mutta nyt olemme taas saamassa paljon lisää arvostusta. Näkisinkin, että tämän uuden levymme myötä saavutamme lähes saman statuksen kuin mitä meillä oli 80-luvulla.

Herra Edling myöntääkin, ettei hänellä ole mitään covereita vastaan yhtä ehtoa lukuun ottamatta.

– Jos bändit antavat meille krediitit, niin mikäs siinä, Nilehän ei näin tehnyt, Leif naurahtaa.

– The Hauntedin Well of Souls oli muuten todella hieno laina vaikka tiesinkin, että Jensen on suuri Candlemass-fani. En ollut niinkään yllättynyt heidän käsittelystään, vaan enemmänkin siitä kuinka hyvän version he olivat saaneet aikaiseksi. Toisaalta mikäs ihme se nyt on, sillä The Haunted on mahtavan hieno bändi.

Puhe kääntyy takaisin Candlemassin alkuaikoihin ja juuri niihin neljään ensimmäiseen levyyn, jotka enemmän tai vähemmän määrittelivät doom metallia uusiksi. Oliko teillä tuohon aikaan mitään käsitystä siitä, mitä oikein olitte tekemässä?

– Nimesimme ensimmäisen levymme Epicus Doomicus Metallicukseksi , koska kutsuimme musiikkiamme eeppiseksi doom metalliksi ja ehkä ihmiset ovat napanneet tuosta tuon termin käyttöönsä. Olemme kuitenkin metallibändi, joka soittaa doom metallia. Jos Messiah olisi vastuussa kappaleistamme, Candlemass olisi taatusti todella hidasta ultra-doomia, Leif heittää. Mutta koska minä sävellän biisit, musiikkimme on monipuolista ja siitä löytyy niin hitaita, keskitempoisia kuin nopeitakin osuuksia, koska näin se pysyy mielenkiintoisena. Minusta pelkkä raskas ja hidas musiikki on tylsää.

– Jos fanit odottavat että uusin levymme kuulostaa ultraraskaalta ja samanlaiselta kuin debyyttimme, niin he saattavat pettyä. Toisaalta taas olen jutellut monen kovan Candlemass–fanin kanssa jotka rakastavat ensimmäistä levyämme ja he ovat pitäneet tästä levystä paljon, joten en usko että vanhat fanit tulevat pettymään tähän levyyn. Yksi tärkeimmistä motiiveistamme tämän levyn tekemissä olikin juuri vanhojen fanien miellyttäminen ja jos uudet fanit pitävät myös levystä, niin aina parempi.

Alkuperäisen kokoonpanon hajottua Leif julkaisi Candlemassin kanssa vielä kolme levyä 90-luvulla, jotka eivät suurta huomiota herättäneet. Bassotaiteilija muistelee kuitenkin noita levyjä yhä hyvillä mielin.

– Ovathan ne yhä ihan mukavia levyjä. Pidän jokaisesta hieman eri syistä, Dactylis Glomerata oli aika kokeellinen albumi siinä missä From the 13th Sun oli taas raskaampi ja yksinkertaisempi. On oikeastaan aika hyvä asia, etteivät nuo kolme levyä kuulosta samalta kuin klassinen Candlemass, koska nyt me voimme kuulostaa taas siltä tällä alkuperäisellä kokoonpanolla.

– Näissä ihmisissä ja tässä kokoonpanossa on jotain taikaa, sillä niputtaessamme treeneissä eri juttuja yhteen kappaleet saavat omanlaisensa Candlemass-käsittelyn. Viime kesänä tekemäni demoversiot levyn kappaleista ovat todella simppeleitä ja jäykkiä, mutta bändin käsittelyssä niistä tuli heti 50 kertaa parempia.

PAAVI PANNASSA

Leif on yhä vastuussa musiikin lisäksi myös teksteistä, mutta entiseen verrattuna uskonnollissävytteiset tekstit ovat jääneet taka-alalle.

– Kirjoitin ennen aika paljon fantasia-aiheisia sanoituksia, kuvauksia hyvän ja pahan taistelusta ja muuta sellaista, mutta nykyisin olen paljon kiinnostuneempi tosielämästä ja sen kuvaamisesta. Uudella levyllä viittaukset uskontoon tai raamattuun ovat aika vähissä, koska olen kyllästynyt koko aiheeseen ja se ei ole nykyisin edes kovin omaperäistä. Olen hyvin uskonnonvastainen henkilö ja minusta uskonnot pitäisi kieltää lailla, mutta eihän niin tule koskaan tapahtumaan, Leif laukaisee ja naurahtaa.

Paavin kuolemakaan ei siis tainnut hätkähdyttää sinua?

– Minusta koko asia on pirun surullinen, koska äijähän on ollut täysi vihannes viimeiset viisi vuotta, mutta samalla hän on toiminut kuitenkin koko katolisen maailman suurimpana johtajana. En oikein voi käsittää ihmisten kiinnostusta ja järkytystä hänen kuolemaansa kohtaan ja jotkut vielä matkustavat oikein Roomaan saakka jättämään viimeiset jäähyväiset.

Hänhän oli kuitenkin vain ihminen.

– Niin, mutta katolisillehan hän edustaa linkkiä Jumalan ja ihmisten välillä. Minua ei edes oikein huvita puhua koko asiasta, koska se on niin helvetin masentavaa.

Oletko muuten koskaan kuullut termiä paavien vetäminen, jonka em. Candlemassiakin coveroinut Trio Niskalaukaus on lanseerannut. Sehän tarkoittaa alkoholijuomien nauttimista siihen malliin, että tarvitsee kaksi henkilöä kantamaan ja yhden puhetta tulkkaamaan.

– Enpä ole, mutta tuotahan voisi vaikka kokeilla ensi viikonloppuna.

Candlemass on uransa aikana ehtinyt hajoamaan jo kahteen kertaan, mutta uskotko Leif nyt, että tämä jälleen kasassa oleva alkuperäinen kokoonpano tulee kestämään seuraavat kymmenen tai kaksikymmentä vuotta?

– Ei helvetissä. En taatusti tule seisomaan lavalla kymmenen tai edes viiden vuoden päästä, koska olen silloin jo liian vanha. Mutta tulemme kyllä tekemään vielä ainakin yhden levyn ensi vuoden aikana. En koskaan suunnittele asioita pidemmälle kuin vuoden päähän, koska elämässäni tapahtuu kumminkin kaiken aikaa niin paljon erilaisia asioita.

Julkaistu Inferno #27/2005