Kotontaan tavoitettu ainoastaan sinisiin kalsareihin pukeutunut
rumpalismies Janne Saarenpää kuulostaa erittäin leppoiselta ja
tyytyväiseltä.
Orkesterin kuudennen täyspitkän "Possessed 13" julkaisuun
on aikaa vain kuukausi ja vanha tuttu kokoonpano on taas kasassa.
Viimeiset pari vuotta ovat olleet The Crownille kiireisiä ja ongelmallisia.
Pitkäaikainen laulaja Johan Lindstrand halusi kokeilla normaalia kello
9-17 elämää, mutta palasin takaisin viime vuonna vain vuoden
poissaolon jälkeen.
– Johan olisi varmaan aina jatkanut jauhamista siitä, että mitäs
jos olisikin tehnyt toisin ja hommannut työpaikan josta saa varman palkan.
Nyt se sai sitä kokeilla ja huomasi, ettei se ollut sitä varten.
Nyt kun Johan tuli takaisin, niin ollaan huomattu, että se on aivan uudella
asenteella ja innolla mukana tässä meiningissä.
Minkäänlaisia
sopeutumisvaikeuksia ei herra Lindstrandilla ollut palata vanhan kokoonpanonsa
pariin.
– Hommat jatkui siitä mihin ne aikanaan jäi ja se oli kuin olisi
paussia painettu. Sen huomasi just hyvin, kun viime vuonna tultiin Tuska festivaaleille
soittamaan. Alunperinhän keikka oli tarkoitus tehdä Tomaksen kanssa,
mutta se kieltäytyi vihoissansa ja pyydettiin Johan paikkaamaan. Istuttiin
siinä sitten hotellin ravintolassa syömässä ja se oli taas
sitä samaa vanhaa hihittelyä ja urpoilua. Sellaista saatanan huonoa
huumoria, joka kuitenkin on aina yhtä hyvää.
Crowned in Terror -levyllä laulaneen Tomas Lindbergin
eroamisesta bändistä on ollut liikkeellä mitä erilaisempia
huhuja joille on tullut aika laittaa piste.
– Tehtiin edellisen levyn tiimoilta jenkkikiertue ja siellä me sitten
huomattiin, että ollaan Tomaksen kanssa fundamentaalisesti liian erilaisia
ihmisiä. Se tykkäsi juoda itsensä aikamoiseen humalaan ennen
keikkaa ja me taas tykätään soittaa ensin niin hyvin kuin osataan
ja vasta sitten heittää vapaalle. Ei me ruvettu kuitenkaan vaatimaan,
että Tomaksen olisi pitänyt olla selvin päin tai että Tomas
olisi vaatinut meitä olemaan kännissä, mutta tuo juttu vaan
ikään kuin symbolisoi koko homman. Soitin sitten kiertueen jälkeen
sille ja sanoin, ettei tämä taida oikein toimia ja Tomas sanoi itsekin
miettineensä lopettamista. Se oli sellainen yhteinen päätös.
KÄÄNTÖÄ JA VÄÄNTÖÄ
Edellisen levyn julkaisusta ei ehtinyt vierähtää kuin vuosi,
kun herrat olivat jo studiossa äänittämässä uutta
levyä.
– Markolla ja Magnuksella on aina suurin piirtein kahden levyn verran edestä biisejä ja
ideoita valmiina. Nyt kun meillä oli ongelmia laulajan puuttumisen kanssa,
niin päätettiin asioiden selkeytymistä odotellessa treenata
uusia biisejä ja satsata siihen, että uudesta levystä tulee
mahdollisimman hyvä. Minun mielestä meidän viime levyllä jäi
se treenaaminen ja yhteistyö vähän puolitiehen kaikkien jäsenten
ajanpuutteen takia.
– Biisien tekeminen menee tänä päivänä aika rutiinilla,
mikä on ehkä ihan hyväkin juttu. Marcus teki tälle levylle
kanssa yhden biisin nimeltään Morningstar
Rising,
kun me sanottiin sille, että olisi pikku hiljaa hyvä alkaa tekemään
jotain. Se oli tehnyt sen biisin rumpukoneen kanssa ja se kuulosti ihan Cannibal
Corpselta. Sitä sitten käännettiin ja väännettiin
aika tavalla ja lopputuloksena onkin sitten ihan täysosuma The Crown biisi.
Pääasiallisen biisintekijäkaksikon
ohjeistus rumpujen suhteen vaihteleekin sitten aika tavalla.
– Magnus on aina antanut minulle aika vapaat kädet soittaa mitä haluan.
Se on saattanut korkeintaan suulla vähän matkia, että tuossa
vois olla jotain tällaista sähinää tai tuommoista tuhinaa.
Marko taas tekee kotona rumpukoneen kanssa lähes kaiken valmiiksi viimeistä lyöntiä myöten.
Mutta se taisi olla jo viime levyllä, kun se sanoi minulle että tee
enemmän niin kuin haluat ja onhan se molempien kannalta paljon hauskempaa
näin.
Mitä rumpujen paukuttamiseen tulee, niin herra Saarenpään alkuaikojen
vaikutteet kuin nykyiset esikuvat ja suosikit ovat vähintäänkin
hieman ihmetystä herättäviä.
– Ihan ensimmäinen levy joka sait minut kiinnostumaan rumpujen soitosta
oli Run DMC:n Tougher Than Leather. Sillä levyllä on
sellainen biisi kuin Mary, Mary joka alkaa rumpukompilla
ja kun sen kuulin aikanaan musiikkitunnilla koulussa, niin päätin
että tuo minun on pakko oppia soittamaan. Samoihin aikoihin rupesin sitten
kuuntelemaan myös Metallicaa, mutta levy joka sai minut palvomaan death
metallia ja aloittamaan The Crownin oli Deathin Leprosy.
Siinä vasta on aivan täydellinen levy.
Suosikkirumpaleikseen Janne
on nimennyt Eppu Normaalin Aku Syrjän ja
Mötley Cruen Tommy Leen.
– Aku Syrjähän on älyttömän tiukka rumpali, niin
lähellä rumpukonetta kun voi vaan olla. Akullahan on sama homma kuin
Tommylla, että se ei ole sen kummemmin vaikeata mitä ne soittavat,
mutta ne vaan soittaa niin saatanan oikein ne soittamansa jutut ja ne ei heittele
mukaan yhtään mitään turhaa.
SUORAAN, EI KIEROON
Uusin levy vaikuttaa aikaisempaa hieman monipuolisemmalta ja suoraviivaisemmalta,
mutta tietoisia suunnitelmia hienoisesta tyylinvaihdoksesta ei levyä tehdessä ollut.
– Ainut mitä minä ja Magnus puhuttiin oli, että jos tällä kertaa
kikkailtaisiin vähän vähemmän. Tavoitteena oli, että keikoilla
pystyisi rentoutumaan vähän enemmän ja keskittymään
siihen, että se kappale soitetaan niin hyvin kuin mahdollista. Ettei tarvitsisi
sitten livenä alkaa miettimään, että tässä tulee
taas se saatanan painajaiskohta, joka ei minulla ikinä mene hyvin. Nyt
kun levy on nauhoitettu, niin huomattiin että levy on aika paljon paluuta Deathrace
Kingin aikoihin. Tässä on vähän kaikkea, on nopeaa
ja hidasta. Olihan edellinen levy helvetin hauska tehdä, koska se on niin
aggressiivinen ja nopea levy, mutta nyt on kiva hengähtää vähän
välillä ja keskittyä siihen livenä soittamiseen.
– Meidän paras levyhän tämä on juuri siksi, että nyt
bändin ilmapiiri on just sitä, mitä sen kuuluukin olla, koska
me saatiin meidän alkuperäinen laulaja takaisin. Meillä on taas
viisi parasta kaveria soittamassa, jotka tekee just sitä mitä me
tykätään tehdä. Jokainen bändistä vähänkään
kiinnostunut varmasti kuulee, että nyt pojat tekee sen minkä ne osaa
niin hyvin kuin mahdollista. Jos meidän uuden levyn ostaa, niin melko
varmasti kuulee, että tämä on oikealla reseptillä tehty.
Tiedä sitten kenenkä makuun tämä levy on.
Uuden levyn materiaali
on biisin nimiä myöten melkoinen kunnianosoitus
vanhan liiton meiningille.
– Kyllähän se on minulla ollut poikasesta asti haaveena, että tehtäisiin
levylle introt, outrot ja instrumentaaleja ja oli tosi mahtavaa saada ne levylle
asti. Ja eihän esimerkiksi Magnuksen tekemä Kill'em
All -biisi
kulkenut alun perin sillä nimellä ollenkaan. Se vaan esitteli meille
sen riffejä iloisena ja sanoi, että saatatte huomata pienoisia viittauksia
yhden bändin suuntaan. Mehän purskahdettiin heti nauramaan, että tämähän
on silkkaa Metallicaa. Ruvettiin sitten siitä kehittelemään
kappaletta, niin Magnus tuli siihen tulokseen, että laitetaan sille sitten
samalla sellainen osuva nimikin. Oikeastaan koko levy haisee varmaan vastatuuleenkin,
että tämä levy on tribuutti Metallicalle, vaikkei niiden riffejä siellä suoraan
olekaan. Ja esimerkiksi Dawn of Emptiness riffistä mulle
tulee mieleen Morbid Angel. Helvetin hauskaahan se on tehdä tällaista
ja kun jostain tykkää, niin tietysti sitä pitää myös
näyttää ihmisille, että mistä me ollaan tultu.
PAHAN ONNEN LUKU
Niin levyn nimessä kuin biisien lukumäärässä esiintyvä luku
13 ei ole puhdasta sattumaan.
– Jostain syystä meillä jäi aikanaan nuo 10-vuotis synttärit
pitämättä, koska me ollaan aika helvetin huonoja saamaan mitään
aikaiseksi. Huomattiin sitten tänä vuonna, että me ollaan jo
13 vuotta tehty tätä juttua. Alunperinhän meillä oli 15
uutta kappaletta, mutta huomattiin siinä että se on vähän
liikaa ja ettei meidän aika riitä treenamaan niitä tarpeeksi.
Päätettiin sitten jättää pari pois, että saadaan
täyteen se maaginen luku 13. Tästä syntyi sitten sellainen jännä idea
levylle ja samalla tuo kauhuleffa-teema, jota kannet myös noudattaa.
– Levyn kannethan on suunnitelleet samat taitavat saksalaiset kaverit, jotka
aikanaan suunnittelivat sen meidän Crenom-paidan. Meidän basisti
Magnus oli meidän tietämättä sitten ruvennut niiden kanssa
juttelemaan uuden levyn kansien tekemisestä ja parissa kuukaudessa ne
suunnittelivat pohjat kansia varten. Kaverit laitto meille näytteen ja
me oltiin täysin myytyjä. Jännä puoli tässä on
vielä se, että Magnus ei kato leffoja juuri ollenkaan, kun loppubändi
on taas ihan täysiä filmifriikkejä.
Levyn kansitaide lämmittää todella varsinkin vanhojen Hammer
Horror yhtiön leffojen ystäviä, sen verran vahva mielleyhtymä siitä syntyy.
Tämän kaltainen kansitaide ei kuitenkaan pääse oikeuksiinsa
CD-levyn kansivihkosissa ja onneksi levystä on tulossa vanhan kunnon vinyyli
hienoilla gatefold-kansilla.
Levy-yhtiö tuntuu olevan erittäin tyytyväinen bändin saavutuksiin,
sillä uuden levyn kappaleesta Face of Destruction/Deep
Hit of Death kuvattiin Saksassa elokuussa video.
– Ruotsissa videon tekeminen olisi ollut aivan liian kallista, vaikka mielellämme
olisimmekin tehneet sen täällä. Kävimme elokuussa soittamassa
Saksassa Summer Breeze festivaaleilla, ja siinä ihan lähellä asui
yksi elokuva-alan opiskelija, joka on tehnyt videon mm. Amon Amarthille. Päätettiin,
että tässä on halpa ja hyvä ratkaisu tehdä myös
meille video. Lopputulosta ei vielä olla itse nähty, mutta se on
sellainen aika kliseinen juttu, missä me soitetaan täysillä tiiliseinän
edessä yhdessä varastolukaalissa. Tuo videobiisi antaa ehkä parhaimman
kuvan koko levystä, vaikka ensi meillä olikin mielessä hidas Bow
to None josta me tykätään ihan helvetisti. Se vaan
olisi antanut ehkä hieman väärän kuvan levystä, ja
tuo nyt videoksi päässyt biisi on yhtä paljon vanhaa kuin uuttakin
The Crownia.
Vaikka yhteistyö sujuukin Metal Bladen kanssa hyvin, on The Crownin sopimus
nyt kuitenkin katkolla eikä jatkosta ole vielä tehty päätöstä.
– Kyllähän levy-yhtiö olisi halunnut tehdä meidän
kanssa uuden sopimuksen ennen uuden levyn julkaisua, mutta me päätettiin
ottaa riski tässä asiassa. Odotetaan nyt kun tuo levy tulee ulos,
tehdään kiertue ja katsotaan josko levy sattuisi myymään
sen verran hyvin, että saataisiin ehkä parempi diili aikaiseksi.
On tosin hyvin paljon mahdollista, että me jatketaan niiden kanssa myös
tulevaisuudessa.
V-KÄYRÄN KOHOTUSTA
Allekirjoittaneen pinnaa kiristävät kummasti promon joka biisiin
puolen minuutin välein tungetut piippaukset, joiden takana on taistelu
piratismia vastaan. Moinen raiskaaminen estää taatusti mahdollisen
radiosoiton eikä sen vaikutusta arvosteluihinkaan voi sulkea täysin
pois.
– Aivan varmasti tulee vaikuttamaan arvosteluihin nuo piippaukset ja olen
jo kuullut, että tää levy olisi saatavana netistä. Minun
puolesta ihmiset saa ladata levyjä netistä niin paljon kun ne haluavat.
En todellakaan ole yhtään tuon piippi-homman kannalla. Levy-yhtiö antoi
meille noita promoja jaettavaksi kavereille, mutta ei minua huvittanut niitä kenellekään
edes jakaa. Ainut pointti tässä piratismissa vaan on, että jos
me ei myydä hyvin levyjä, niin me ei päästä myöskään
kiertueille.
Kiertueista puheen ollen hauskojen muistojen lisäksi ei niistä ole
kuuleman mukaan käteen muuta juurikaan jäänyt.
– Kyllähän ensimmäisten kiertueiden tekeminen oli aikanaan
ihan hauskaa, vaikkei niistä rahaa juuri saanutkaan. On kuitenkin pikkuhiljaa
ruvennut vituttamaan se, että kun tullaan kiertueelta takaisin kotiin,
niin taskussa ei ole pennin hyrrää ja kotona odottaa nippu laskuja
jotka pitäisi jollain maksaa. Jos ei keikoista ala kohta tulemaan edes
jotain hiluja taskuun, niin ei me voida enää jatkossa tehdä keikkoja.
Viimeisimpien
tietojen mukaan The Crown on kuitenkin silti tekemässä keikkoja
marraskuussa ympäri Eurooppaa ja vielä toistaiseksi on vahvistamatta
kolme vetoa Suomessa.
– Kyllä se nyt näyttää sille, että me ollaan taas
tulossa Suomeen mutta tällä kertaa ihan täysin voimin. Edellisellä kerralla
se oli vähän sellaista jään koittamista kepillä, mutta
hyvinhän te suomalaiset tunnuitte meidät muistavan. Jännäähän
se nyt on tulla uuden levyn kanssa, ja vaikka se onkin juuri julkaistu, niin
kyllä me painetaan täysillä sen biisejä ja tullaan soittamaan
uutta materiaalia aika paljon. Parilta edelliseltä levyltä ei setissä ole
varmaankaan kuin kolmisen kipaletta kummaltakin.
Kaikkihan ainakin luulee tietävänsä, mitä se kiertueella
oleminen oikein on, mutta Jannen vastaus osaa silti yllättää.
– Mää varmaan kitisen meistä eniten vähän joka asiasta.
Ennen se oli sitä, että minä ryyppäsin aika paljon, eniten
koko bändistä.
Niin, sinähän olet kuitenkin suomalainen?
Niin joo, naurahtaa Janne.
Kerran kiertueella Morbid Angelin Pete Sandoval sitten sanoin mulle, että kokeileppa olla joskus selvipäin ja sitähän
piti sitten toki testata. Niin minä sitten olin kotona kolme kuukautta
selvin päin, treenasin kovasti ja huomasin sen fantastisen ison eron.
Nykyisen tilanne onkin se, etten pysty kiertueilla paljoa juomaan, koska muuten
keikat kärsisi niin saatanasti. Vaikka se juhliminen muiden bändien
kanssa kiertueella onkin yksi tärkeä osa, niin onhan se toisaalta
mukavaakin että on enemmän muistoja kiertueilta kuin ennen.
Alkoholin
nauttimiseen ja treenauksen puutteeseen ei Jannen soitto kuitenkaan taatusti
tule kaatumaan tulevalla kiertueella.
– Ennen treenaaminen oli vähän ajanpuutteesta kiinni, mutta nyt
kun pääsin, enkä siis suinkaan joutunut työttömäksi,
niin soitan rumpuja joka päivä, koska minä vain tykkään
soittamisesta. Ennen oli vaatimuksena soittaa vähintään pari
viikkoa ennen kiertuetta joka päivä, että sai kunnon ja soiton
kohdalleen.
Suunniteltu Lahden keikka on kuitenkin viimeinen Suomessa.
– Niin, onhan se hyvin paljon mahdollista, että sen jälkeen otetaan
sitten kaikkien kolmen keikan edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti