sunnuntai 1. kesäkuuta 2003

EVEMASTER – KUIHDU JA KUKOISTA

Lappeenrantalaisten kahden villimiehen muodostama dynaaminen dark metal duo Evemaster aloittaa kasvukautensa julkaisemalla toisen Wither-nimeä kantavan täyspitkänsä toukokuun alkupuolella. Siemenestä iduksi ja sitä kautta talvehtivaksi mukulaksi kehittynyt orkesteri on jo pidemmän aikaa viettänyt horroksessa odottaen kevään lämpöä ja uutta komeaa kukoistusta. Pahuuden puutarhassa häärimässä ja kasvuvinkkejä jakamassa Tomi Mykkänen ja Jarno Taskula.


Evemasteria ei voida pitää varsinaisena uutena tulokkaana suomalaisissa metalliympyröissä, sillä ikää kokoonpanolla on jo seitsemisen vuotta, takana parikin julkaisua sekä muutama keikka Euroopassa. Kovinkaan monen suomalaisen korvat eivät kuitenkaan ole duosta juurikaan kuulleet ja yhä harvemmat suut ovat teistä puhuneet.

- No tuo johtunee siitä, että vaikka tuo kuulostaakin hienolta, niin oikeasti kaksi keikkaa Puolassa ei vielä kauheasti nosta profiilia. Ja kun tuo julkaisutahti on ollut huomattavan rauhallinen ja lafkat ovat olleet tähän mennessä hyvinkin underground-tasoa, niin ei ole oikein päässyt ratsastamaan suosion harjalla. Toivottavasti nyt tämän uuden levyn ja lafkan myötä alkaa nimi tuntumaan tutulta yhä useammalle, pohdiskelee Tomi.

Niin, edellisestä Lacrimae Mundi -täyspitkästä on aikaa ehtinyt vierähtää jo yli viisi vuotta. Tuona aikana teitte ja äänititte kuitenkin neljä biisiä, jotka käsittääkseni oli tarkoitus julkaista EP:nä jo vuosia sitten.

- Tapeltiin silloisen lafkan kanssa ja huomattiin viime syksynä olevamme ilman levytyssopimusta. Tosiaan nuo neljä biisiä oli miksattuna ja odottamassa masterointia jo syyskuussa 2001. Nyt ne ovat miksattu uusiksi Witherille ja toimivat nykyisellään kyllä paljon paremmin, jatkaa Tomi ongelmien ja viivästysten selvittelyä.

Kotimainen uusi levy-yhtiönne Low Frequency innostui teistä kuultuaan nuo neljä biisiä, mutta halusikin julkaista täyspitkän EP:n sijaan. Olisiko teistä ollut helpompaa markkinoida bändiä EP:llä, ikään kuin maistiaisena siitä mitä tuleman pitää ?

- Levy-yhtiöille on vaikeampaa saada EP:lle kunnon jakelua, joten kyllä me ajatus täyspitkän tekemisestä hyväksyttiin aika helposti. Käytännössä kyllä pelotti koko ajatus tuosta uudesta studiosessiosta etenkin laulujen osalta. Meillä oli kyllä toiveissa julkaista tuo EP + muutama biisi vanhalta levyltä täyspitkänä, mutta se ajatus hylättiin sitten loppujen lopuksi ja päädyttiin äänittämään kokonaan uutta materiaalia. Näin jälkeen päin ajateltuna ratkaisu oli kyllä täysin oikea, valottaa Jarno.

Homma siis ilmeisesti nykyään toimii, vaikka levynjulkaisua onkin ehditty jo siirtämään parilla kuukaudella eteenpäin alkuperäisestä maaliskuun päivämäärästä.

- LFR on tehnyt tähän asti todella hyvää työtä, joten ollaan aika innoissaan odottamassa levyn julkaisua, että nähdään miten toi promootiopuoli niiltä toimii. Ollaan kuitenkin ensimmäistä kertaa ihan kunnon lafkan kanssa tekemisissä ja sen kyllä huomaa. Ero on todella suuri, vaikkei LFR vielä mikään valtava lafka olekaan, kehuu Jarno.

HOPPU JA HÄTÄ

Uusia biisejä jouduit rustaamaan aikamoisella kiireellä, että materiaalia saatiin riittävästi täyspitkää varten, studiosessioitakaan kun ei ollut mahdollista siirtää.

- Jälleen kerran tuli tosiaan vähän hoppu, naureskelee Tomi. Kun studioaika alkoi maanantaina, niin sunnuntai-iltana rustailin viimeisiä lauluja ja sovituksia.

Hätäilemällähän ei vanhan kansan mukaan tule kuin kusipäitä muksuja, mutta sanonnan paikkansapitävyydestä Tomilla on omat näkemyksensä.

- Laatukontrolli on kyllä aika kova omasta puolesta. Mitään paineita en ulkopuolelta kyllä ota, eli jos menee omasta kontrollista läpi, niin eipä sillä oikeastaan ole mitään väliä mitä mieltä muut ovat. Plussaa kyllä on, jos Jarno tykkää. Ei ole vissiin ainakaan vielä käynyt niin, että Jarno olisi inhonnut jotain biisiä, minkä olen itseltäni läpi päästänyt.

Laulajan osuus ja osa ei ole aina kadehdittava, mutta Jarnolla on asiasta hieman omat näkemyksensä.

- Tämmöinen järjestely sopii mulle ihan hyvin, koska meikäläisen musiikilliset lahjat on kuitenkin mitä on. Kyllähän Tomi aina soittaa noita biisien raakileita mielipiteiden toivossa ja joskus niitä jopa saakin, mutta kyllähän toi biisien teko sanoineen on ihan Tomin juttu. Sanoja voisin itse ehkä joskus tehdäkin, mutta noiden Tomin tekemien sanojen tasolle on aika vaikea päästä, joten sekin on sitten jäänyt.

Hoppu ja kiirekin voi näemmä toimia näemmä inspiraation lähteenä, mutta mistä muualta sitä intoa ja luomisvoimaa löytyy ?

- Metallimies kun olen! Mulla on aina ollut haluna tehdä synkkää ja melodista musiikkia, jota en ole pystynyt silloisten tai nykyisten bändieni kanssa toteuttamaan. Nykyään on vielä helpompi työstää matskua Evemasterille, kun ei ole oikeastaan yhtään suoranaista metallibändiä kierrossa tällä hetkellä, valottaa Tomi luomisvoimansa saloja.

Vaikka biiseissä on paljon tarttuvia melodioita, on niissä samalla taustalla varsin räväköitä kitaraosuuksia Jarnon kurkkua raapivasta laulusta puhumattakaan. Vastakohdat täydentävät yleensä toisiaan eli onko kyse vakavasti harkitusta konseptista vai luontaisesta luomisen tuloksesta ?

- Ei sitä kyllä mitenkään erityisesti harkittu ole, se vaan on lähtenyt muotoutumaan siten. Jarnon laulut on niin rankat, että sen takia ajatuksena on ollut lisätä kitaroilla mahdollisimman paljon melodiaa taustalle. Saa semmoisen mukavan sekametelisopan aikaiseksi, että ainakin itselleni toimii hyvin, tarinoi Tomi.

Tarkkakorvainen kuuntelija osaa kyllä varmaan erottaa uudet biisit vanhoista ja biisintekijällä itsellään on tähän myös oma näkemyksensä.

- Mun mielestä suurin ero on, että uudet biisit ovat hieman aggressiivisempia, synkempiä sekä raskaampia kuin nuo vanhat. Uusissa on myös hiukan enemmän jippoja ja vaihtelua. Ensimmäiseksi huomattava ero on kuitenkin se, että uusissa biiseissä ei ole semmoisia kohtia, joissa kaksi melodiakitaraa kelluttaa, vaan taustalla on koko ajan rytmikitarat. Jostain se mun death metal -menneisyys näytti ruman päänsä taas. Itse ajattelin, että uusista biiseistä tulisi jotain Anathema/Katatonia-osastoa, mutta toisin näemmä kävi.

MYNTHON-MIES

Duon levytyssessiot olivat normaalista hieman poikkeavat, laulaja Jarnoa kun lennätettiin myös lentokentältä reeneihin ja suoraan studioon.

- Prosessihan oli itse asiassa aika normaali meille, tosin tietysti aikataulullisesti tiukempi. Me ollaan yleensäkin tehty niin, että Tomi tekee koneella biisit valmiiksi ja käyn sitten niihin lauleskelemassa päälle jossain treenikämpällä. Tomi siis myös sanottaa ja rytmittää biisit etukäteen mulle valmiiksi. Tosiaan pari päivää Suomessa lomailun jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin, joten mentiin Tomin ja taustanauhojen kanssa treenikämpälle ääntä availemaan. Kerkesin varmaankin treenaamaan noin 6-7 kertaa ennen studioon menoa, joten kyllähän toi aika minimaalisella treenillä meni. Lähinnä nuo treenit oli vain kurkun totuttamista sekä biisien laulurytmitysten opettelemista ja tietysti samalla miettimistä, miten mihinkin kohtaan olisi hyvä laulaa, paljastaa Jarno sessioiden tiukkaa aikataulua omalta osaltaan.

- En muuten edes kerinnyt meidän rumpalipoika Jaskaa näkemään koko session aikana, koska rummut, kitarat ja bassot olivat jo nauhalla, kun ensi kertaa astuin studion ovesta sisään. Studiosta lähdettyäni sinne tuli vielä Penttilän Lauri lauleskelemaan taustoja ja Anssi soitti sitten muutaman viikon päästä synat, jatkaa Jarno samasta asiasta.

Jarnon kurkkua repivät kireää mutta ruosteista pianolankaa muistuttavat vokalisoinnit ovat varsin uniikkeja metallipiireissä ja vertailukohtana voisi toimia vaikkapa Tomas Lindbergin ääni mutta puhtaampana ja ilman räkää. Kuinka paljon studiossa kului oikein kurkkupastilleja, kun kuuntelijakin alkaa hamuamaan Mynthon-rasiaa herran ääntä kuullessaan.

- Kyllähän se välillä aika helvettiä oli. Ei tosin niinkään äänen kestämisen suhteen. En tiedä mistä se tarkalleen johtuu, mutta saan aina etenkin studiossa laulaessa sellaisia vittumaisia päänsärkypiikkejä. Ne alkaa varmaan noin tunnin laulamisen jälkeen ja silloin jo yhden pitkän rivin tai säkeistön jälkeen ja aina vaan kovenee, mitä pidemmälle laulusessio sinä päivänä etenee. Pahimmillaan pystyin laulamaan vain pari riviä kerralla ja sen jälkeen piti pitää muutaman minuutin tauko, että päänsärky katoaa ja pystyisi taas jatkamaan. Välillä tuntui, että tipahdan polvilleni siihen kopin lattialle. Tuntuu, että nuo uudet biisit on rankempia ja räväkämpiä eli niihin oli helpompi laulaa aggressiivisella otteella, kertoilee Jarno ja jatkaa:

- Ääni mulla tulee aika luonnostaan. Kuka tahansahan osaa huutaa, kysehän on vain siitä, miltä se huuto kuulostaa. Ei tässä tarvitse mitään laulutunteja ottaa, että saa sävelet ja hengitystekniikat kuntoon. Jälkimmäisestä voisi tosin olla tässäkin hommassa paljon hyötyä, ettei huutaisi heti keuhkoja tyhjäksi, vaan yrittäisi saada aikaan vastaavan äänen vähemmällä hapella niin jäisi happea vielä pikku "kikkailulle". Vaikkei tässä mitään säveliä yritetä vetää niin yritän kuitenkin saada jotain vaihtelevuutta huutoon lisäämällä tunnetta peliin musiikin mukaan.

DUONA STAGELLE

Teillähän oli studiossa koko joukko varsin nimekkäitä suomalaisia metallimuusikkoja avustamassa mukaan lukien myös äänittäjä Anssi Kippo. Herroista taisi kuitenkin olla oikeasti apua eikä vain markkinointi mielessä.

- Kyllähän sen voi jo arvata, että levyä tullaan markkinoimaan noilla bändin "ulkopuolisilla" jäsenillä. Pitäähän levy-yhtiön tehdä kuitenkin parhaansa, että levy myy ja kyllä noilla nimillä varmaan ihmisten mielenkiinto levyä kohtaan herää. Mutta tosi asiahan on, että musiikki se kuitenkin määrää, ostaako ihmiset sen levyn vai ei, paljastaa Jarno.

- Jaskahan tuli mukaan Anssin suosituksesta ja pyynnöstä. Haluttiin kuitenkin konerummuista eroon, joten Jaska oli oiva mies siihen paikkaan. Ja Jaskahan on Lappeenrantalainen ja tuttuja ollaan jo oltu varsin pitkän aikaa eli siitä myös suuret plussat, täydentää Tomi.

- Lindbergin Mika on ollut mukana ensimmäisestä levystä lähtien noissa puhtaissa lauluissa ja ihan just siitä syystä, ettei omat rahkeet riitä, tunnustaa Jarno.

- Ja Marco otettiin laulamaan taustoja Wings of Darknessiin, koska se on ideana niin härski ja hyvä! Eihän Marco tainnut olla vissiin edes vielä Nightwishissä tuossa vaiheessa, päättää Tomi perustelut sessioimuusikoiden käytöstä.

Bändin varsinaiseen kokoonpanoonhan ei siis tosiaan kuulu kuin kaksi jäsentä joista vielä puolet viettää aikaansa tällä hetkellä sarvikuonojen maassa leipäänsä hankkimassa. Orkesterin projektiluontoisuudesta ja tulevaisuudesta näkemyksiään kertoo Jarno.

- Kyllä tähän nyt aletaan satsaamaan enemmän, mutta eiköhän biisien teko ja äänitykset mene vielä ihan samalla kaavalla kuin ennenkin. Muutan kuitenkin Suomeen takaisin toistaiseksi pysyvästi, joten keikoillekin olisi tarkoitus lähteä. Keikkabändi on kaavailussa, joten kyllä tämän "projektin" kanssa aletaan tekemään paljon enemmän työtä kuin tähän asti. Tuleehan uuden levy-yhtiön myötä myös paljon enemmän promootiohommia bändillekin, joten uskon, että ollaan jopa aika kiireisiä tämän kanssa seuraavat pari vuotta.

- Ei tässä sen kummempia tavoitteita ole, mutta kyllä sitä varmaan aika pettyneitä ollaan, jos tämä levy ei menesty paremmin kuin edellinen levymme. Itse olen ainakin tyytyväinen, jos Wither saa paremman vastaanoton kuin Lacrimae Mundi, koska se keräsi yllättävän hyviäkin arvosteluja.

Tomin odotukset levyn menestymisen suhteen ovat astetta konkreettisempia.

- Olen asettanut itselleni sellaisen tavoitteen, että kaikki yli 5000 myytyä kappaletta maailmanlaajuisesti on isoa plussaa. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että promootio tulee olemaan jopa hyvällä pohjalla, joten ei tuo 5000 ole ihan mahdottomuus. Palautteesta toivon, että kommentit alkavat tyyliin "Ekalla kuuntelulla ajattelin, että ihan jees, mutta kolmannella tajusin, että täähän on ihan vitun hyvä!". Eli toivottavasti levy kestää kuuntelua ja aukeaa pikkuhiljaa.

Mainospuheitakin on uuden levyn tiimoilta alustavasti ehditty miettimään.

- Aika vaikea tässä on omaa musiikkia lähteä hehkuttamaan. Sanotaan nyt kuitenkin, että levy toimii varmasti niille, jotka tykkäävät synkästä melodisesta metallista, jossa on vaikutteita eri metallityyleistä, arvelee Jarno.

- Monipuolisuus on levyn selkeä positiivinen puoli. Varsinkin, jos vertaa edelliseen levyymme, niin ero on todella selkeä. Hankkimalla Witherin saat synkässä sopassa keitettyä monipuolista metallia, kiteyttää Tomi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti