Tämän vuoden puolella ei katsauksia uusin kotimaisiin tulokkaisiin ja demojulkaisuihin ole tullutkaan kirjoitettua. Kyllähän noita vastaantulevia nettijulkaisuja tulee edelleen tehtyä suht säännöllisesti, mutta koska mikään ei sen kummemmin ole kuuloelimiä kutkuttanut ja noita muitakin kirjoitushommia on piisannut, niin tähän blogiini ei ole tullut tumpattua kuin noita eri paikkoihin tekeminä arvioita ja haastatteluja.
Vaan nytpä tuleekin sitten kerralla esittelyyn kokonainen kolmikko, jotka kaikki edustavat konsanaan eri genrejä niin death, black kuin doom metaliakin.
Disformed on nuori tulokas, jonka jäsenistöstä ei kuitenkaan voi sanoa täysin samaa. Uunituoreella promollaan löyhkää erityisesti ruotsalainen, mutta myös kotimainen vanhan koulukunnan death metal. Nasevassa biisikaksikossa "The Purge" ja "The Enemy" onkin heti kaikki palaset lähes oikeilla kohdillaan, ja vaikka vaikutteet ovatkin selvästi kuultavissa, on meininki sopivalla tavalla tuoreeen kuuloista ilman tympeää apinoinnin tunnetta. Korvaa miellyttää erityisesti kitaraosasto aina jämeristä soundeista lähtien ja päättyen tiukkoihin riffeihin ja juuri sopivan vähäeleisen melodioihin ja sooloihin. Vaan onhan ainakin osa jäsenistöstä ehtinyt tällaista sarkaa tahkoamaan mm. Fleshredissä ja Fiercessä, joten eipä ihme että sormet otelaudoilla liikkuvat vikkelästä heti oikeisiin kohtiin.
Devouring Starin demo onkin ilmestynyt ainakin kasettiformaatissa jo viime vuoden loppupuolella, mutta eihän tämmöisellä materiaalilla mitään viimeistä käyttöpäivää ole. Bändin epäortodoksinen black metal tuo toki niin sisällöltään kuin tunnelmaltaankin mieleen Deathspell Omegan, mutta sen verran vahvan omaehtoista yhtyeen julistus kuitenkin on, että minkäänlaisesta kopioinnista ei edes ilkeä ääneen puhua, vahvoista vaikutteista korkeintaan.
Omintakeistaan tuomiota jakavasta Saarnastuolista tuli intoiltua ihan blogiin asti jo lähes vuosi sitten ja selviteltyä siinä samalla hämeenlinnalaisten aina 90-luvun alkuun johtavaa uraa. Ilolla olenkin pannut merkille, ettei orkesteri ole suinkaan painunut kotimaisen raskaamman populaarimusiikin historian alaviitteeksi, vaan viime vuoden sessioissa tallennettu erinomaisen mainio "Luinen syli" on saanut nyt myös jatkoa. Juuri päättyneissä "T.sessioissa" tallentuivat kappaleet "Signaali ei kanna Taulamaanvuoren yli" sekä "Sörkkarauta", jotka aiempien biisien tapaan sisältävät niin uutta kuin vanhaakin materiaalia aina vuosikymmenten takaa.
On vaikeaa sanoa mikä Saarnastuolin musiikista tekee niin kiehtovaa, mutta jo biisien nimet ja sanoitukset ovat oudolla tavalla herkullisen kutkuttavia musiikista ja tekstien tulkinnasta puhumattakaan. Kyllähän herrat ovat mm. black sabbathinsa korvat höröllään kuunnelleet, mutta mukaan on ujutettu kyllä niin paljon muutakin ja tutun polun seuraamisen sijasta on lähdetty raivaamaan omaa uraa. Toivon mukaan matkaa riittää aina lisämateriaaliin ja keikkoihin saakka.
