Messua Saarnastuolista

Imperiumin Doom-metal -viestiketjua lukiessani seuraava postaus kiinnitti huomioni:

"Saarnastuolin viimeisimmästä ja tähän mennessä raskaimmasta äänitteestä on kulunut hieman yli 20. vuotta aikaa. Nyt on kuunneltu C-kasetit puhki ja saatu nauhat poikki, joten oli aika tuottaa uutta materiaalia.

Doomista kaikki aikoinaan lähti eikä alalajeja tunnettu. Moni voi linjasta olla tällä hetkellä eri mieltä, kun verrataan moniin edellä mainittuihin bändeihin, mutta, mutta... sitä itseään ja olkaa jotain mieltä. Tuomiota kehiin."

Tekstin perässä oli vielä Soundcloud-linkit kahteen kappaleeseen, joita huomasin pian kuuntelevani kerta toisensa jälkeen useampana päivänä peräkkäin ja teen yhä edelleenkin niin. Erityisesti "Luinen syli" teki suuren vaikutuksen, vaikka biisissä sinällään ei mitään kamalan ennenkuulematonta tai mullistavaa musiikillisesti olekaan. Vähemmän tämän tyylistä suomeksi esitettyä lanausta ja tunnelmointia kuitenkaan on vuosien varrella tehty, vaikka jonkinlaista Spiritus Mortisin hengenheimolaisuutta olenkin havaitsevani.

Pientä mystistä ilmapiiriä kapaleiden ympärille loi myös viittaus 90-luvun alkuun, jolloin yhtye alunperin oli toiminut. Internetistä ei kuitenkaan minkäänlaista infoa löytynyt (Facebook-sivukin perustettiin vasta muutama päivä sitten), mutta pienen Sherlock Holmesmaisen -työrupeaman jälkeen onnistuin tavoittamaan yhtyeen kitaristin Sami Suomisen, joka valottikin mukavan runsassanaisesti yhtyeen historiaa sekä nykytilaa. Samin luvalla Saarnastuolin historiikki on nyt luettavissa myös tässä blogissa. Hyvät ihmiset, ottakaa hyvä lukuasento ja antakaa luisen sylin ottaa teidät hellään syleilyynsä...




SAARNASTUOLIN HISTORIIKKI

Saarnastuoli lähti aikoinaan 90-luvun alussa liikkeelle siitä, että jonkun terapiaprojektin tiimoilta halusimme soittaa jotenkin äärimmäisempää ja alavireisempää osastoa, tuolloin lähtökohta kun oli Napalm Deathin ja Carcassin tyyppisessä ulosannissa. Aikamme jaksoimme hassutella tuon tyyppisen musiikin kanssa,  kunnes pitkälti Candlemassin marssi skandinaavimetallin eturiviin sytytti ilmiliekkiin sen iänikuisen Black Sabbathin alkuun laittaman kipinän. Eikä mennyt kauaakaan, kun joku Cathedralin varhainen biisi Dark Passages -kokoelmalta soi Klasun Metalliliitossa. Tästä viimeistään sitten lähti ajatus nopeusrajoitusten alittamisesta ja jumituksesta. Vaan eihän jumitus loppupeleistä ollut silloinkaan meidän vahvuusalueella ja biiseihin piti saada melodisia koukkuja. Tämähän on ollut sittemmin aina jonkinlainen punainen lanka Saarnastuolin nimissä tehdyssä musiikissa.

Bändin pyörittäminen alkoi kuitenkin osoittautua tuolla porukalla vaikeaksi joskus vuoden '93 tienoilla. Jäsenet muuttivat eri kaupunkeihin, yhteistä aikaa treenikämpälle ei enää löytynytkään, veri alkoi vetämään indie/kitaramusiikin pariin ja sillä tiellä oltiinkin pitkään. Vaan kyllä levyhyllystä sieltä kevyemmän musiikin vieressä löytyivät edelleen ne samat klassikkobändit jotka olivat vaikuttajia alusta alkaen olleet: Candlemass, Saint Vitus, Carnivore, Type O Negative, Cathedral, Black Sabbath, Venom, Bathory, Xysma, Entombed, Zeppelin, Kiss jne.

Syksyllä 2011 oltiin sitten aika liikuttuneissa tunnelmissa laulaja Tapani Tenhiälän kanssa Saint Vitusin keikalla Nosturissa ja samaisena huuruisena iltana päätettiin kahteen pekkaan tehdä ihan omaksi ratoksi Saarnastuolin nimissä jotain uutta. Keskeisenä ajatuksena oli, että nyt tulee sitten kunnolla hidasta, jumittavaa ja synkkää materiaalia. Noilta ajoilta löytyy ensimmäinen Soundcloudissakin oleva kotidemo eikä tuosta mennyt aikaakaan, kun jo soiteltiin muillekin jäsenille että mitäs jos roudaisimme luumme treenikselle soittimien kera ikäänkuin oluenjuonnin sivutuotteeksi. Olimme demotelleet kahdestaan parikin varsin lupaavaa rallia ja ainakin omasta mielestämme meno oli jokseenkin mahtava. Iän myötä asioita osasi katsoa myös vähän eri vinkkelistä.

Lopulta saatiin sen verran rotia privaattielämän aikatauluihin, että saimme kasattua pariin biisiin löyhän rungon ja eikun äänityshommiin T. Vilmusen studiolle Hämeenlinnaan. Tiedossa oli, että hämeenlinnalainen Dead In The Water oli tuolla synkkää äänimaisemaa tuottanut useampaankin otteeseen. Aikataulujen kanssa pelaaminen oli lopulta kuitenkin todella vaikeaa, mutta todettiin vaan että hitaasti hyvä tulee, erityisesti jotain doom-henkistä luotaessa. Ja kyllähän noihin biiseihin saatiin puhallettua mielestäni jotain ihan omaa ja kiinnostavaa kulmaa. Emme myöskään pitäneet kiinni alkuperäisestä ajatukeesta tehdä tiukasti genrerajojen sisään jäävää yrmistelyä, vaan otettiin rohkeasti sellainen lähestymistapa, että koukkuja ja melodiaa on myös oltava. Eikä ujosteltu käyttää mellotronia, hammondia tai rhodesia. Ajanpuutteen takia saksofonia ei tosin kuulla Luisen sylin lopussa.

Nyt olemme tilanteessa, missä ihan aidosti ajatuksena on saada jonkinlaista treenitilaa ja yhteistä musiikkiaikaa sekä raapia näistä meikäläisen loputtomista riffiaihiokirjastoista pari uutta raitaa ja jos materiaali sen suo, niin tallentaa ne samalla herra Vilmusen studiolla. Ja onhan tuolla odottamassa pari aika hyvää runkoa, missä härskisti raskaisiin elementteihin yhdistetään yllättävämpää kulmaa.

KOKOONPANO
Tapani Tenhiälä - murina
Sami Suominen - kitara
Jukka Lauhia - basso
Juri Kaskela - rummut

Sessiojäsenet:
Nexus 6 - laulu
Mika Latvala - koskettimet

DISKOGRAFIA
Presidentti (C-kasetti, 1992)
Luinen Syli (TBA, 2013)