2. Afterglow
3. Too Hard A Habit
Kokonaiskesto: 16:29
Kovasti haikailee turkulainen Harvest Bell vanhoihin hyviin aikoihin neljänkymmenen vuoden taakse ja kauemmaksikin tällä kakkosjulkaisullaan. Yhtye kuulostaa tietävän varsin hyvin mistä se tulee, vaikka menosuunnan koordinaatit eivät tunnukkaan olevan vielä aivan yhtä tarkat. Miksikään salatieteitä syleileväksi rokiksi tai heviksi bändiä on turha edes olettaa, sillä vaikka biisikolmikossa onkin niin tummaa doomailuhenkeä kuin riuskempaa stoneriakin, löytyy taustalta myös selkeitä tuon ajan rock- ja jopa tunnelmallisia progehäivähdyksiä, joita nykyisellään voi kutsua jopa klassiseksi rockiksi.
Vaikka EP:n kolme keskenään varsin erilaista kappaletta onkin hyvä osoitus yhtyeen kyvyistä ja näkemyksestä luoda monipuolisia biisejä, tuntuu se silti olevan enemmän kotonaan mukavan melankolisessa ja rauhallisessa Afterglow:ssa kuin lyhyemmin ja räväkämmin rokkaavassa Too Hard A Habitissa. Johonkin näiden kahden biisin väliin sijoittuvassa avausraita Salutationissa voisi sen sisältämiä musiikillisia ääripäitä vetää entistäkin rohkeammin erilleen, mutta etenkin tuontopuolella dynamiikan tehokkaammalla hyödyntämisellä lopputulos olisi luultavasti parantunut hipauksellisen verran enemmän. Ei olekaan mikään ihme, että nyt kuun lopussa julkaistavalle vinyyliseiskalle onkin päätynyt juuri em. kaksi tämän minijulkaisun selkeästi parasta raitaa.
Miten kellot soivat jatkossa on mielenkiintoinen kysymys, johon kannattaa odottaa vastausta. Kenelle ne soivat saa vastauksen jo nyt kuuntelemalla Wheel of Foretasten kokonaan läpi levy-yhtiönsä Bloodrockin bandcampista.
Miten kellot soivat jatkossa on mielenkiintoinen kysymys, johon kannattaa odottaa vastausta. Kenelle ne soivat saa vastauksen jo nyt kuuntelemalla Wheel of Foretasten kokonaan läpi levy-yhtiönsä Bloodrockin bandcampista.
Arvosana
0 = Megaton
M = Megatiivinen
MM = MikroMega
MMM+ = MiniMega
MMMM = Megamainen
MMMMM = Megalomaaninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti