MINOTAURI - LABYRINTISTÄ ULOS

Mytologiassa minotauri kuvataan humanoidiksi, jolla on härän sarvekas pää, häntä ja himot. Musiikin puolella se on taas metallin monitoimimies Ari Honkosen johtama doom metal -orkesteri, joka on päättänyt lopettaa toimintansa heti kakkoslevynsä julkaisun jälkeen.

Minotaurin luomistaru sai alkunsa vuonna -95 jolloin Ari perusti orkesterin terapialuonteiseksi projektiksi Morningstarin rinnalle. Alusta alkaen on ollut selvää, että musiikissa pitää kuulua vanhat NWOBHM-vaikutteet sulassa sovussa hitaamman doom metalin kanssa.

– Musiikkimme on vähän kuin sotkisi yhteen vanhaa Merciful Fatea, Black Sabbathia ja Witchfinder Generalia. Muihin vastaavan genren orkestereihin verrattuna meillä on ainakin vähemmän sludge-homoilua ja enemmän metallista kitaraa sika-sooloineen ala Celtic Frost tai Sarcofagus.

– Mytologiat ovat aina kiinnostaneet minua, joten ehkä silläkin perusteella bändin voi nähdä aika rumana otuksena, toivottavasti ainakin musiikkimme aiheuttaa närää kaikissa asiaan perehtymättömissä ihmisissä.

Vaikka julkaisuaikataulujen muuttuminen ja vastoinkäymiset kuuluvat normaaliin arkeen musiikkibisneksessä, ei kumpikaan Minotaurin levyistä ole tullut ajallaan ulos. II-nimeä kantavan kakkoskiekon julkaisemiseksi tarvittiin peräti kolme eri levy-yhtiötä ennen kuin levy näki päivänvalon.

– Debyyttimme julkaisi italialainen Black Widow Records hieman myöhässä eli noin puolitoista vuotta nauhoituksista. Toisen levyn nauhat kuultuaan levy-yhtiö ilmoitti haluavansa lisää sälää levylle eli mellotronia, huiluja, viuluja, Sarcofagus-coveria ja vielä jonkun ”pitkän biisin”. Sanottiin, että tämä on tässä, mitään ei lisäillä. Heidän vastauksensa oli, etteivät julkaise levyä ja niin diili päätettiin purkaa.

– Ei asiassa mitään tuon dramaattisempaa ollut, ihan väleissä me kumminkin erosimme. En tiedä mistä johtuu, mutta jotkut tahot ovat paisutelleet tuota juttua ja tehneet meistä pahan ja hankalan yhtyeen, mutta tämä on kuitenkin totuus.

– Tämän jälkeen saatiin hyvä sopimus uudelta ranskalaiselta firmalta, mutta juuri sopimusten kirjoittamisen jälkeen saatiin viesti, että levy-yhtiön hemmo oli kuollut jossain onnettomuudessa! Elettiin muutama viikko epävarmuudessa ilman kontakteja lafkaan kunnes viimein joku toinen asianomainen vastasi ja sopimus päätettiin purkaa yhteistuumin.

– Kaiken tämän häslingin jälkeen Firebox tarjoutui julkaisijaksi ja tässä nyt ollaan. Ensimmäinen albumimme taisi muuten olla heidän myydyin importtinsa lähivuosilta.

EI SAA LUOVUTTAA

Orkesterin tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jo viime kesänä levyn nauhoitusten aikaan Ari oli tehnyt lopettamispäätöksen Minotaurin suhteen. Varsinaisesta luovuttamisesta ei kuitenkaan ole kysymys.

– Lopettamispäätös tuli ihan minun puolelta. Olen kuitenkin poppoon visionääri, säveltäjä, sanoittaja, friikki ja en vain enää pysty panostamaan 100% tähän touhuun. Olen kuitenkin joutunut nyhtämään kaiken irti omasta selkänahasta ja kun kerta orkesterin jäsenten elämät vetää eri suuntiin, niin se siitä.

– Osansa hajoamiseen on kyllä myös median hylkimis-reaktiolla. Emme ole koskaan saaneet kunnolla palstatilaa ja taitaa metallikansaa kiinnostaa enempi sludget, huumeet, euroviisut, playstationit ja vastaava paska. Ei tarvitse kuin mennä nettiin, niin heti huomaa ettei suurimmalla osalla metalliväestä ole mitään käsitystä doom metallista.

– En sanoisi päätöstä Minotaurin lopettamisesta luovuttamiseksi, mutta elämässä on muitakin tärkeämpiä juttuja. Tällä hetkellä aika menee töissä, perheen parissa, raudan nostelemisessa ja siitä filosofoidessa. Sisäisen palon voi aina siirtää muihin asioihin.

Kuinka tärkeää sinulle on saavuttaa uutta suurempaa yleisöpohjaa verrattuna siihen, että Minotauria kuuntelisi ainoastaan asiaan vihkiytyneiden pieni joukko?

– Ei minulla ole ollut koskaan mitään tavoitteita kosiskella ketään. Sehän on selvä, että raha puhuu ja paskaakin saisi myytyä lapiokaupalla, jos olisi vaan rahaa sitä mainostaa. Olen kuitenkin varma, että 99% uuden levyn ostajista pitävät siitä aidosti ja tietävät, että Honkonen se säveltää aina jotain uutta ja mielenkiintoista eivätkä pety tekemisiini.

– Näissä minun jutuissani on vielä se alkuperäinen metallin vaarallisuuselementti mukana, joka taitaa muuten olla nykyään aika hakusessa. Itse en ainakaan löydä mitään vaarallista jonkun 15-vuotiaan ja 55 kiloa painavan tarkkailuluokan angstisen black metallistin tekemistä ambient demoista.

Onko Minotaurin lopettamispäätös ehdottomasti lopullinen eli meinaatko seisoa tiukasti päätöksesi takana kuten tosimiesten tulisi aina tehdä?

– Kyllä se tällä haavaa lopullinen juttu on. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta tällä haavaa keskityn muihin juttuihin. Jatkan edelleen musiikin parissa, mutta vähemmän intensiivisesti. Kalevalan Viikingit -niminen projekti on juuri paraikaa valmistumassa.

Julkaistu Inferno #46/2007