keskiviikko 1. syyskuuta 2004

PAIN CONFESSOR – DEBYYTIN TALLENNUS

Toukokuun alkupuolella hämeenlinnalainen Pain Confessor sulkeutui kotikaupungissaan sijaitsevan Sound Supreme studion syövereihin purkittamaan Turmoil nimeä kantavaa debyyttiään. Äänittäjän pallilla istui aiemmista nauhoituksistakin vastannut Janne Saksa. 

Raportti: Tuomas Kuusinen / Pain Confessor


7.5. Ensimmäinen studiopäivä - hommat heti täysillä 

Studiosessiot pyörähtävät rauhallisesti käyntiin. Rumpali Mikko Laihanen ja studion Grand Master Janne Saksa saapuivat aamutuimaan kasaamaan rumpusettiä ja testailemaan soundeja. Heti kättelyssä rumpusetti kasataan Laihasen järkytykseksi mattamustien pönttöjen sijaan kellertävistä Kumun tomeista ja omasta mustasta Taman basarista. Pellit ja muut häkkyrät löytävät paikkansa palapelistä, mutta entäs virveli? Jannelta löytyy perkeleellisiä vekottimia joista kaikista lähtee toinen toistaan mojovampia paukahduksia. Mikko toteaa Jannen kanssa yksissä tuumin niiden soveltuvan paremmin tanssimusiikkiin, joten on aika kaivaa Mokomankin suosima vanha Ludari, jossa on kireän napakka soundi. Toimii.

Puolelta päivin saapuu paikalle kitaristi Vesa "Weslayer Himonusauttaja" Säkkinen ja keikkamiksaaja/vierailijavokalisti Tommi Kurki mukanaan 2x Helvetin Perkeleitä eli Engl-merkkisiä grillejä sekä vastaava määrä (ei kannata nauraa) Behringerin kaappeja. Hommat alkavat olla hitusen isollaan, kun kitarakamat on pykätty kasaan ja odotellaan että toinen kitaristihulttio/ammattikaatuilija Tuomas "Turvat" Kuusinen saapuu paikalle näyttämään Vappuna tossujen sotkeuduttua asfalttiin pamahtanutta pärstävärkkiään. Rock, toteaa Janne, kun työn sankari vihdoin löytää studiolle.

Saksa potkii koltiaiset soittamaan pohjia. Helvetinmoisen polkemisen jälkeen ensimmäinen biisi saadaan purkkiin, eikä tässä prosessissa haaskattu tuskaa sillä biisihän on nimeltään Waste of Good Suffering. Kyllä tämä tästä vielä rupiseksi muuttuu.

8.5. Rumpali pallille 

Taas alettiin rutistamaan aamutuimaan soittamalla rumpupohjia. Myllytystä riitti neljän biisin verran, eli pakettiin saatiin Erased of Empathy, Soul Eraser, Just Names Remain ja Hollow Souls. Biisejä sovitettiin uuteen uskoon vielä äänitysten lomassa ja hyvää shittiä sieltä irtosi.

Vesa: – Biisithän ovat hyviä alun perinkin, mutta pohjia soittaessa hoksattiin rumpalin kanssa, että joku juttu voikin toimia hieman paremmin. Me olemme kuitenkin vielä sen verran nuori bändi, että meidän kappaleet elävät koko ajan, jopa studiossa.

Markku: – Mä olin aika rankasti noita muutoksia vastaan, koska studioon mentäessä biisien pitäisi olla valmiita ja sellaisia kuin niitä on kämpällä reenattu. Olin aika kiihtyneessä tilassa kun menin laulamaan Soul Eraser -kappaletta ja huomasin, että sen alkuhan on ihan erilainen kuin mitä oltiin treenattu.

Nähtiinpä studiolla kaksi krapulapeikkoakin. Vokalisti Make ja kiippari Pasi olivat kunnostautuneet venäläisen kulttuurijuoman kaatamisessa New Dawn Foundationin treeneissä, jotka hoidettiin Pain Confessorin luksustilavassa harjoitussalissa. Haisivat kuin rankkitynnyrit ja poistuivat onneksi suhteellisen pikaisesti jatkamaan nestetankkausta.

Vesa: – Meidän levynteko oli helvetin rattoisaa ja tämä raportti kertoo aika hyvin meidän orkesterin mentaliteetista. Me osataan ottaa huumoria siitäkin, kuinka alkeellisissa treenikämppäoloissa pystytään kumminkin saamaan aikaiseksi hyvää heviä. Metallia pitää tehdä omalla sydämellä ja näkemyksellä ja jos se ei kelpaa, niin läheppä meidän kanssa saunomaan ja katsotaan sitten mikä kelpaa.

9.-10.5. Pohjien otto loppuu 

Päivien aikana nauhoitettiin loput pohjat hyvällä tahdilla sen kummempia kompuroimatta. Erityisemmin ei tarvinnut edes kirjata ylös mitään idiotismia, mutta eräs Saksa-ismi tarttui haaviin vielä hetkeä ennen rumpuraitojen valmistumista. "Teidän musiikki on hyvällä tapaa sairasta. Eihän tällaista tervejärkinen kuuntele." Totta, näinhän se taitaa olla.

11.-13.5. Kitarointia 

Kitarasessiot alkoivat lupaavasti kun Jannen miksauspöytä "kaatui" heti kättelyssä. Ilmeisesti liian useita ruskeita nuotteja. Soundeja hämmästeltiin ja rukattiin uuteen uskoon, kunnes enkeleistä lähti vähemmän taivaallista mörinää. Tällä kertaa ei haluttu siloiteltua kitarasoundia, eikä sitä olisi näemmä saatukaan.

Biisien rytmikitaroita soiteltiin vuoroparein Wesleyer-Tuomas. Homma sujui, kunnes Saksa löi Wesken nupin mutelle. Soundien hienosäädön jälkeen W päätti soittaa "niin hevisti, et mä haluan panna itteeni." Samalla Tuomas veti pannullisen kahvia, hyppi seinille hetken ja valmistautui soittamaan Underworldin. Kesken kertosäkeen vitunmoisen sahauksen tapahtui jotain. "Mikä vittu toi toinen nuotti oli!?" No, sehän oli se toinen nuotti joka kertosäkeen riffissä ilmenee.

Kolmen kitarapäivän saldona molemmat rytmikitarat levyn biiseihin paikoillaan. Tekninen tietoisku: Yhdessäkään biisissä ei ole tuplauksia.

Lisäksi poliittinen keskustelu Irakin ja maailman tilanteesta ei-niin-diplomaattisessa työryhmässä J. Saksa, T. Kuusinen & W. Säkkinen tuli tulokseen: "Kaikki ovat väärässä."

14.5. Bassoilupäivä 

Kivistön Mikko saapui studiolle Diablon Aadolfilta lainaamansa Warwickin kanssa. Jotta saataisiin bassoonkin murinaa tarvittiin siis kyseinen kirves, Engl Fireball, kaksi eri bassovahvistinta, pari jotain muuta härveliä ja basisti. Pienen säädön jälkeen Mikko toteaakin, että "nyt on pörinää ja surinaa on, surinaa on juu." Janne varmisti vielä soundin toimivuuden omin sanoin "lisäämällä hieman bassoa tuohon bassoon." Näin se monesti toimii.

Wesleyer kiteyttää soundien etsinnän tuloksen ehkä parhaiten. "Bassosoundi saa herkemmällä suolen pidätyskontrollin katoamaan."

Päivän ehkä hauskin kommentti oli kuitenkin Mikon uusista sovituksista huolestunut "Mites mä nyt tiedän mitä mä soitan kun te muutitte näitä biisejä!?"

Markku: – Kun me lähdetään joskus kakkoslevyä tekemään, niin kyllähän silloin kappalemateriaalin pitää olla sen verran varmaa, ettei sitä tarvitse lähteä enää studiossa muuttelemaan. Jos tälle levylle tuutattiin, niin kakkoslevylle tuutataan kahta kauheammin.

19.-20.5. Laulupäivät 

Make aloitti laulusessiot asiaankuuluvasti kurlaamalla Jaloviinalla. Huutamisen ja kuulaamman ulosannin kanssa ei ollut ongelmia, vaan satakielen lailla Mr. Flesh luukutti biisin biisin perään valmiiksi asti. Eräässä vaiheessa vokalisti itse epäili hiukan räbäytystä eksyneen lauluosuuksiin, johon Saksa pettämättömällä vaistollaan totesi "kyllä mä tuosta rahat laittaisin likoon." Eikä siellä lopulta ollut mitään räppiin viittaavaakaan. Sen verran Makelta paloi hihat, että mies oli valmis radikaaleihin ratkaisuihin sanoitusten kanssa. "Mikä vittu toi oli toi OF tuolla välissä, se ei saa olla siellä!!!" mies kiihtyi Underworldiä äänitettäessä. Se OF on muuten siellä.

Vesa: – Eräs hyvä ystäväni, joka ei tykkää edes hevistä sanoi Markun laulusta, että "huonoimmillaankin Manowar häviää Markun laululle"

20.- 27.5. satunnaisia päiviä ennen miksausta 

Lauluosuuksien ohella soiteltiin syntikoita ja kitaraleadejä pitkin viikkoa. Pasin orkestraaliset syntsat saivat Pain Confessorin matkaamaan uusiin ulottuvuuksiin ykkösluokassa. Levyn vierailevat tähdet Ami (Corruption Inc.) ja Rane (Diablo) suorittivat miehekkäitä kuoro-osuuksia vielä hetkeä ennen miksausruljanssin alkua. Tässäkin meinattiin hieman horjua, sillä Diablon TV:stä tuttu holisti ei pystynyt kemiallisen epätasapainon vuoksi raahautumaan paikalle alun perin sovittuna ajankohtana. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Janne Saksa miksasi levyn omissa oloissaan toukokuun lopussa ja hyvän matkaa vielä kesäkuussakin. Masterointi tapahtui Cutting Roomissa Ruåtsissa. Hallittua sekasortoa tuli levyllinen, joten Turmoil tuli myös levyn nimeksi.

Vesa: – Helppohan meidän olisi ollut lähteä hakemaan In Flamesin tai Soilworkin kaltaisia saundeja, joihin meitä on useasti musiikillisesti verrattu.

Markku: – ... mutta me ei haluttu levylle mitään maailmanluokan saundeja. Vaikka jotkut ovatkin niitä haukkuneet tunkkaiseksi, niin ne ovat kuitenkin juuri sellaiset kun haluttiin.

Julkaistu Inferno #20/2004

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti