Nuclear metallin ainoat oikea sanansaattaja Impaled Nazarene on taas palannut
Astialle parin vuoden tauon jälkeen äänittämään
jatkoa hyvin menestyneelle Absence Of War Does Not Mean Peace -levylle.
Infernolle tarjoutui eksklusiivinen mahdollisuus päästä rupattelemaan
työn alla olevan levyn synty- ja äänitysprosessista bändin
keulahahmo Mika Luttisen kanssa.
Kurvaan Astia-studion pihaan uskollisella kaurapuuron värisellä Lallillani
sovittuna aikana heinäkuun 10. päivä. Bändi on ehtynyt
olla studiossa jo kahdeksan päivää varatusta kahdesta viikosta
ja ennakkoon saamieni tietojen mukaan jotain pitäisi olla jo valmiinakin.
Mikäli paikka ei olisi jo entuudestaan tuttu, olisi lähes mahdotonta
kuvitella ulkoapäin rähjäisen aaltopeltihallin pitävän
sisällään reilun miljoonan mummon markkaa maksanutta studiota,
jossa niin omistaja kuin laitteet ja bänditilat ovat huippuluokkaa. Arveluttaa
hieman jättää oma motorisoitu nelipyöräinen kulkupelini
pihaan, sillä Astian kanssa saman hallin tiloissa toimii myös autokorjaamo
jonka potilaita on piha jo entuudestaan lähes täysi. Astun studion
tiloihin sisään ja löydänkin yläkerran lounge-alueelta
herra Luttisen jonka kanssa on tarkoitus albumin teon tiimoilta turista. Kättelystä ja
muutamasta sanasta koostuvan tervetuliasseremonian jälkeen siirrymme suoraan
itse äänitystiloihin kuuntelemaan muutamaa uutta rallia. Äänitykset
ovat kuuleman n. 1,5 päivää aikataulusta jäljessä,
mutta tästä huolimatta koko bändi vaikuttaa varsin levolliselta
ja rauhalliselta. Äänittäjä ja suurvisiiri Anssi painaa
play-nappulaa ja ämyreistä alkaakin pauhaamaan napakka rytinä,
tosin mukana ainoastaan pelkät kitarat ja rummut. Pari biisiä kuunneltuamme
koko pääkallopaikalla oleva bändi lukuun ottamatta basistia
vaikuttaa tyytyväiseltä kuulemaansa ja minä myös. Bändi
ei ainakaan ole antanut tuumaakaan periksi, sille sen verran kiukkuista menoa
tuntui nauhalle tarttuneen.
Pikaisen kuuntelusession jälkeen jätämme loput bändistä jatkamaan
hommiaan ja siirrymme Mikan kanssa miellyttäviin majoitustiloihin keskustelemaan
hieman tarkemmin levystä. Kuviot levyn tekemisessä ovat jo tuttuja
edellisiltä levyiltä: pari viikkoa äänittämistä,
parin viikon tauon jälkeen viikko miksausta Finnvoxilla Karmilan toimesta
ja päälle herra Jussilla masteroi koko komeuden.
Anssi Kipon ja Astia
studion valinnalle löytyy hetkeäkään miettimättä hyvät
perusteet.
- Kippo on vaan niin perkeleen tarkka äänittäjä, että se
ei päästä levylle virheitä. Toiseksi muihin studioihin
verrattuna Astian oleskelutilat vaan paranee koko ajan levy levyltä mitä me
olemme täällä käyneet tekemässä. Täällä on
vaan niin vitun mukavaa, voi vaan olla. Löytyy isot kasat leffoja, on
saunat, saatanan grillit ja kaikki. Totta kai, kun on Anssin kanssa äänittänyt
jo aika monta levyä, niin se tietää minkälainen bändi
me ollaan ja Anssiin pystyy luottamaan täysin. Ja Kippo osaa piestä meistä parhaat
puolet pihalle ja se vittuilee meille, muttei liikaa. Repenkin se pisti ottamaan
36 ottoa jostain rumpujutusta, jonka jälkeen mies käveli niin vihaisen
näköisenä ulos tupakalle, ettei sille uskaltanut edes sanoa
mitään. Ja viimeksi kun oltiin täällä, niin piti laulamisen
välillä käydä pihalla purkamassa vähän paineita
ja heittelemässä pulloja seinään. Mutta sitten taas jatkettiin
kuin ei mitään.
EI NAURATA
Levyn nimi All That You Fear kaipaa hieman selitystä,
eihän noinkin karskien kundien luulisi mitään suuremmin pelkäävän.
- Nimessä tulee esille koko saatanan elämänskaala mitä oeln
viettänyt ja minkälaista elämää sitä yleensä elää.
On vaan alkanut pelkäämään nykyaikana enemmän kuin
mitä ennen. Näkee paljon pahempia painajaisia ja kaikkea muuta sellaista.
Musta tuntuu, että olen tullut vähintäänkin puolihulluksi
kahden viimeisen vuoden aikana. Tuota fear-sanaa viljellään vähän
kaikissa lyriikoissa ihan tarkoituksella. Tiedän jo etukäteen, että palautetta
lyriikoiden yksipuolisuudesta tulee varmasti, mutta pelko on yksi levyn perusidea,
joka pitää sen kasassa. Kaikki lyriikat on kirjoitettu vielä minä-muodossa.
Toisaalta taas jutussa on sellainenkin jippo, että se olen minä jota
te pelkäätte.
Lyriikat siis kuulostavat varsin henkilökohtaisilta tällä kertaa,
mutta Mika on asiasta hieman eri mieltä.
- En nyt sanoisi ihan noinkaan. Ehkä tuo levy kuvaa omaa hulluutta tai
matkaa siihen hulluuteen. Urgent Need to Kill -niminen biisi
on hyvä esimerkki tästä, koska mulla on koko ajan sellainen
tunne, että nyt tekisi melkein mieli tappaa joku. Kyllähän levyltä löytyy
toki sitä vanhaa kunnon kristittyjen haukkumista, mutta se nyt on ihan
aiheesta. Mihin Suomi on nyt poliittisesti mennyt keskustan ollessa johdossa,
ollaan sensuroimassa pornoa ja nyt ollaan vielä ilmeisesti tuomassa videolakiakin
takaisin. Se, mikä vielä jokin aika sitten oli järkevään
suuntaan kehittymässä oleva avoin yhteiskunta, on nyt ottamassa takapakkia
tällä hetkellä aika rajusti.
- Itse asiassa tuo Kohta ei naura enää Jeesuskaan -biisi
tuli vaan ihan siitä, että seurasin uutisia. Mulle oli rehellisesti
sanottuna järkytys, kun luin Helsingin Sanomien artikkelia jossa kerrottiin,
että Suomen ulkopoliittinen johto kokoontuu kirkon kanssa kerran viikossa
päivälliselle, missä kirkko neuvoo mihin suuntaan meidän
ulkopolitiikkaa pitäisi viedä. Vuonna 2003 tommosta, kyllä nyt
on jotakin vittu vialla ja pahasti. Tuo biisin nimi vaan välähti
yhtäkkiä jossain keikkareissulla ja se kuulosti niin vitun hyvältä,
että siihen oli pakko tehdä lyriikat.
Alkuperäiseen teemaan palaten Ruotsissahan kirkkoa ollaan muuten erottamassa
valtiosta.
- Kyllä ja Suomeen pitäisi saada ja sama homma. On aika käsittämätöntä,
ettei yksikään puolue ole ajamassa tuota. Tai olihan ne nuorsuomalaiset
aikoinaan, mutta niiden menestys nyt oli mitä oli. Suomessa vallitsee
nyt just se poliittisesti korrekti ilmapiiri, mikä on nimenomaan tullut
jenkeistä Eurooppaan.
Kukaan ei uskalla sanoa tai tehdä mitään radikaalia.
- Aivan. Noh, noissa mun sanoituksissa on todella radikaaleja juttuja ja tiedän
jo nyt, että niiden perusteella tulee syytöstä taas vaikka mistä.
Mutta rehellisesti sanottuna se ei kiinnosta mua enää vittuakaan.
Koko levy on oikeastaan yksi iso ”haistakaa vittu kaikki” että…
Iso keskisormi ?
- Todella iso!
SORRY NO BONUS
Mikan mukaan levylle päätyy 13 kappaletta eikä yhtään
ylimääräistä ole tarkoitus äänittää.
- Ei tule yhtään ylimääräistä. Tässä on
myös se juttu, että luku 13 on se mitä ihmiset pelkää ja
se sopii levyn konseptiin täydellisesti. Alun perin meillä oli kyllä ideana
levyttää yksi mun tekemä ylimääräinen biisi,
mutta mä en ehtinyt saamaan sitä valmiiksi. Sairastuin taas jälleen
kerran stressin takia keuhkoputken tulehdukseen ja jouduin olemaan 10 päivää treenikämpältä poissa.
Ruvettiin sitten laskeskelemaan noita biisien kestoja ja tultiin siihen tulokseen,
ettei mitään ekstrabiisejä tarvita. Levy on niin jämerä paketti,
että pannaan se biisi sitten vaikka seuraavalla levylle.
Kokonaispituutta levylle kertyy n. 43 minuuttia mikä on samalla myös
pisin koskaan tehty Impaled Nazarene levy. Kestoa tulee keskiarvoisesti noin
rapia kolme minuuttia per biisi.
- No sitä luokkaa joo. Tuo Kohta ei naura enää Jeesuskaan on
2’15 ja pisin biisi kestää sellaisen neljä minuuttia,
että aika lähellä ne kolmea minuuttia keskimäärin
on. Ja kyllä levylle tulee variaatiota aika paljon. Oltiin aluksi, että ei
tästä kovin nopeata levyä tule, mutta nyt kun ollaan sitä kuunneltu,
niin huomattiin että eihän meillä ole kuin kaksi vähän
hitaampaa biisiä. On se aikamoista tykitystä alusta loppuun. Sooloja
tulee myös aika paljon ja se on ihan tarkoituksellista. Tuo uusi kitaristimme
Tuomio on niin vitun kova soittamaan, että ei meinaa malttaa odottaa soolojen äänitystä.
Bändissä on tällä hetkellä viisi tasa-arvoista biisintekijää,
jotka kaikki ovat laittaneet oman lusikkansa soppaan uuden levyn suhteen.
- Jengi meillä vaan tuo riffejä treenikämpälle tai oikeastaan
ne on aika lailla valmiiksi tehtyjä kappaleita, joita sitten yhdessä sovitetaan.
Rumpali tietty testaa, että sopiiko niihin hidas vai nopea komppi. Minä en
niihin paljoa puutu mitä nyt saatan sanoa, että jokin kohta pitää vetää niin
ja niin monta kertaa, että saan lyriikat järkevästi sovitettua.
Kyllä koko touhu on hyvin demokraattista meininkiä. Tälle uudelle
levylle minä tein yhden biisin, Jarno teki kolme, Reima ja Arkki taisvat
tehdä molemmat neljä ja Tuomio vaan yhden, kun se ei ehtinyt niin
kauaa bändissä olemaan. Ehkä levy ei kuulosta niin yhtenäiseltä,
kun kaikki tekee biisejä ja onhan se vähän sellaista saatanan
sekamelskaa. Levyltä löytyy kyllä kaikki death metallista black
metallin kautta tuohon meidän grindipunkkiin.
- Tuomion kunniaksi on vielä sanottava, että vaikka ei ole varmaan
ollut helppoa tulla tähän bändiin, niin äijä on sulautunut
paremmin kuin hyvin porukkaan. Kyllähän me alun perin mietittiin,
että josko Kippo olisi tehnyt kaikki kakkoskitarat ja soolot, mutta se
idea hylättiin aika nopeasti. Meidän uudet biisit on kaikki sellaisia,
joissa toinen kitara soittaa toista ja toinen toista ja tollasen treenaaminen
neljästään olisi ollut aika hankalaa. Otettiin Tuomo sisään,
pidettiin yhdet treenit jossa soitettiin meidän testibiisi The
Lost The Lost Art Of Goat Sacrificing ja sen jälkeen asia oli
selvä ja eikun tervetuloa bändiin. Tuomo on soittanut aikoinaan Antidotessa,
ehtinyt kiertämään Eurooppaa eikä sillä ole mitään
turhia kuvitelmia että me oltaisiin joku Slayer joka asuu viiden tähden
hotelleissa. Ikinä ei ole ollut näin hyvä jengi koossa ja voin
sen sanoa kyllä ihan suoraan, minä kun olen alusta asti mukana ollut.
HELPPOA KUN HOMMA TOIMII
Osmose puristaa lätyn pihalle marraskuun 3. päivä ja bändin
kanssa sopimus on jälleen kerran katkolla. Herrat ovat ilmeisen tyytyväisiä vanhaan
yhteistyökumppaniinsa.
- En sano levylafkan vaihtamisesta nyt mitään, katsotaan nyt miten
ne tämän levyn duunaa ja jos ne duunaa tämän yhtä hyvin
kun edellisen, päästään kiertueelle ja saadaan rahaa videota
varten, niin ei meillä ole mitään valittamista. Jos siellä alkaa
joku tökkimään niin meillä on täysin vapaat kädet
tämän levyn jälkeen tehdä mitä halutaan. Olenhan sitä tietysti
joskus miettinyt, että voisi olla ihan mielenkiintoista mennä jollekkin
muualle lafkalle kokeilemaan miten hommat toimii. Mutta kun seuraa noita muita
bändejä jotka on muilla lafkoilla, niin niillä tuntuu hommat
tökkivän vähän koko ajan johonkin suuntaan. Edellinen levy
on tähän mennessä myynyt jonkun 16000 kappaletta, joten olisimme
monelle lafkalle liian pieni ja monelle taas liian iso orkesteri.
Uuden levyn jakelunhan Suomessa hoitaa jälleen kerran Spinefarm.
- Spinehän ei jakele Suomessa enää ollenkaan Osmosea, mutta
meidän levy julkaistaan täällä taas Spinen lisenssillä.
Me vaan sanottiin suoraan, että näin toimitaan ja sillä selvä.
Osmosen hyvä puoli on juuri se, että me saadaan tehdä just mitä me
halutaan. Me ollaan todella onnellisessa asemassa sen suhteen, koska me ollaan
oltu niiden tallissa niin kauan. Ei Osmosella koskaan kitistä mistään
ja yleensä yks puhelinsoitto riittää aina asioiden hoitamiseen.
Joskus tuntuu kyllä, että ne voisi kysellä edes vähän
enemmän. Esimerkiksi meidän lafkan promo-äijä oli tulossa
Tuskaan tsekkaan bändejä ja kysyi voitaisiinko nähdä. Kerroin
sille, että ollaan studiossa just tekemässä levyä ja eikö sun
pitäisi tämä edes tietää, naurahtaa Luttinen. Kyllähän
tämmöinen toiminta vähän mietityttää, että mitä ne
siellä oikein touhuaa.
Mitään riskejä ei bändi kuitenkaan halua ottaa esimerkiksi
laskujen maksamisen kanssa.
- Laskut on kaikki hoidettu etukäteen masterointia myöten. Studiostahan
ei esimerkiksi masterit lähtisi minnekään, ennen kuin laskut
on maksettu ja näin se on niin meille kuin Anssillekkin helpompaa. Kun
masterointi on valmis, me saadaan CD:t käteen ja se on näkemiin.
Pari tuntia tuosta, niin materiaali on matkalla kuriiripostilla kohti Ranskaa.
VINYYLIÄ, EI LATEKSIA
Yllättävää ei ole saada tietää, että All
That You Fear -levy julkaistaan myös vinyyliformaatissa. Mikahan
on tunnetusti vinyyli-ihmisiä henkeen ja vereen.
- Levystä julkaistaan 500 kappaleen vinyylipainos. Joka levystähän
on tehty vinyyli ja aika monesta on tullut kuvalevykin. Se on vitun hyvä juttu,
että Osmose vielä julkaisee vinyyleitä ja kyllä mä haluan
sen ehdottomasti julkaista myös vinyylinä. Kyllähän sen
tosin huomaa, että vinyylin myynti on laskenut. Kun edellinen levymme
tuli ulos, niin tuhannen kappaleen vinyylipainos kesti myydä loppuun noin
1,5 vuotta. Kuvalevythän ei myy enää ollenkaan ja siksi tästä levystä ei
sellaista tehdäkkään. Absencesta… me
suunniteltiin kyllä ja kuvalevy, mutta ei sitä koskaan julkaistu.
Vinyyli pitää pintansa kuitenkin vielä UG-piireissä…
- …niin, mutta kun ei me enää UG-piireissä myydä.
Niin te kun myytte 15000 kappaletta liikaa joka levyä.
- Joo ja musiikki on liian melodista ja löysää ja ties mitä.
Mutta jos otetaan esimerkiksi tuo uuden levyn avausbiisi, niin vittu näyttäkää mulle
toinen suomalainen bändi, jonka kahdeksas levy alkaa tuommoisella biisillä missä ei
oo mitään vitun melodiaa. Tuo biisi olisi voinut olla Tol
Cormpt Norz Norz Norz:lla paitsi että se on soitettu kaksi kertaa
nopeammin ja paremmin. Eikä levy tietystikään saisi olla Karmilan
miksaama, sehän se on suurin demoni mitä tänä päivänä löytyy.
Tämä bändi on ollut kasassa 13 vuotta ja kun tehdään
8. levyä, niin kyllä minä haluan että se kuulostaa hyvälle
eikä miltään saatanan Rapturelta. Kuunnelkaa
sitä jos tämä ei kelpaa.
Impaledin tuotannosta jokaiselle levylle taitaa löytyä niin ihailijansa
kuin vihaaja.
- No fanikantahan meillä on jo varmaan kolme kertaa pyörähtänyt.
Ensin oli ne alkupään fanit, sitten oli just se Latex Cult & Rapture -ryhmä ja
sitten Nihili:stä eteenpäin on taas uusi jengi. Absencella… me
saatiin aivan helvetisti uusia faneja. Vitun moni sanoikin, että se on
ensimmäinen levy jota pystyy kuuntelemaan, että on viimeinkin hyvät
saundit. Teki niin tai näin, niin aina löytyy joku, jonka mielestä teit
väärin. Se on näitä bändissä olemisen ihanuuksia.
Mutta ei se kosketa meitä enää millään lailla. Kuten
kaikki tietävät, niin tämä bändi on saanut kaikista
eniten suomalaisesta bändeistä paskaa niskaan, joten nykyään
se menee täysin ohi korvien.
Levyn kansitaide taitaa tässä vaiheessa olla vielä aika ideatasolla.
- Itse CD:stä ei vielä tiedetä, tuleeko tavan CD vaiko digipack.
Meillä on kannet vielä 90% auki tällä hetkellä, mutta
päätettiin että äänitetään levy ensin valmiiksi
ja sitten vasta ruvetaan miettimään niitä kansia. Meillä on
kuitenkin kaksi viikkoa aikaa ennen miksausta ja kun levylafkan väki on
lomalla koko elokuun, niin meillä on kuukausi aikaa saada aikaiseksi toimiva
paketti. Mitä noihin eri formaatteihin tulee, niin kyllähän
Osmose olisi halunnut, että me äänitetään joku ylimääräinen
biisi, jonka olisi sitten voinut julkaista jollain 7000 kappaleen limited edition
digipackin bonuksena. Mutta kun kerran sairastuin, niin en minä väkisin
ala tekemään mitään huonoa biisiä. Mulle riittää,
kun ollaan yksi Rapture tehty, saatana.
VIINAA, VIINAA TSAT TSAT TSAA
Onko Rapture sitten niin huono, kun pitää oikein
moneen kertaa manata ko. levyä ?
- Onhan se meidän huonoin levy. Biiseissä ei periaatteessa ole mitään
vikaa, mutta koko tuotanto on aivan järkyttävä. Siinä on
niin huono kitarasaundi, että jälkeenpäin voi vain ihmetellä,
että mitä me ollaan silloin oikein mietitty. Silloin vaan viinanjuonti
kiinnosti enemmän kuin musiikin tekeminen ja sen kyllä kuulee, naurahtaa
Mika.
Nykyään ei sitten ilmeisesti keittoa oteta soittosessioiden aikana
vanhaan malliin ?
- No esimerkiksi tuo Reima ei olisi pystynyt millään pieksemään
noita rumpuja päissään tuolla nopeudella kuin mitä ne nyt
nauhalla on. Kaikki levyt Nihilistä eteenpäin
on nauhoitettu selvin päin. Sitä ennen me nauhoitettiin aina kännissä tai
krapulassa mikä on kuultavissa. Siellä on niin järkyttäviä virheitä päästetty
levylle, että sellaisia saisi olla korkeintaan demolla. ”Joo ei
se kuulu seasta, pannan vittu kaikua sinne” –tyyliin niitä tehtiin.
Kyllähän sitä vieläkin pystyy ottamaan sooshia silloin,
kun ei ole oma soittovuoro ja niin me ollaan tehtykkin. Mutta jos esimerkiksi
kitaristien pitää seuraavana päivänä soittaa omia
osuuksiaan, niin edellisenä päivänä ne ei ota viinaa ettei
vedätä missään rapulassa sormet jäässä.
Tosin kun esimerkiksi viimeiset rumpujutut oli soitettu, niin tuo Reima veti
itsensä sellaiseen koomaan että oksat pois.
- Piti pää nollata, heittää Reima taustalta.
Aikaa rapulapäiviin ei siis ole varaa tuhlata.
- No ainakin viikko olisi näissä sessioissa pitänyt olla enemmän
aikaa. Meillä on nykyään niin hankalia biisejä, että minä en
ikinä opi soittamaan niitä kitaralla. Edellisen levyn joitain biisejä vielä opin,
mutta nyt olen täysin hukassa. Ja onhan nuo meidän hommat menneet
silleenkin ammattimaisemmaksi, että ennen treeneissä mulle sanottiin,
että soita ysiväli, sitten ykstoista ja takasin seiskaan. Nykyään
kaverit sanoo, että pane Fis, sitten B ja C ja meikä seisoo siinä,
että mistähän ihmeestä te nyt oikein puhutte. Mun mielestä me
asetettiin edellisellä levyllä tälle bändille aivan uusi
taso ja olisi aivan naurettavaa, jos omalla dokaamisella tai hörhöilyllä munattaisiin
tämä levy. Tämän levyn on yksinkertaisesti pakko olla parempi
ja nopeampi, tässä pitää olla paremmat biisit ja parempi
tuotanto. Eikä me olla ikinä treenattu niin paljon kuin tätä levyä varten
ja sen kyllä pitäisi kuulua. Varsinkin Reima on käynyt itsekseenkin
pieksemässä noita kannuja. Tuo Tuomionkin tekemä Halo
of Lies on sellaista saatanan mättöä, että kun
kuunneltiin tuossa Morbid Angelia niin huomattiin, että mehän mennään
jumalauta samalla biitillä.
- Ainakin melkein, huikkaa Reiman kahvinkeiton lomasta väliin.
- Noh kyllä se vaan mennee, jatkaa Mika ja Reima myhäilee taustalla.
Pakko se on uskoa, kun miehet noin väittää ja marraskuussahan
tuo on jokaisen itsensä kuultavissa. Jutustelumme Mikan kanssa jatkuu
vielä toista tuntia. Esille tulee niin Mikan haaveet päästä Valion
Gefilus piimän sponsoriksi, koska ”se on monet aamut ja äänen
pelastanut” kuin suunnitelmat julkaista seuraavaksi Nosturissa nauhoitettu
live levy ”että saisi ne vanhatkin biisit äänitettyä kunnollisella
tuotannolla”. Uskollinen kulkupelinikin on vielä tallessa, jota
herra Luttinen äityy ihailemaan ennen kurvaamistani pois Astian pihamaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti