perjantai 29. huhtikuuta 2011

Inferno #86/2011

Hell
Human Remains
Nuclear Blast

3,5 Tokkopa on kovinkaan moni odottanut lähes 30 vuotta sitten perustetun Hellin ensialbumia, jonka julkaisun piti tapahtua jo 80-luvun puolivälin tienoilla, saati on edes tietoinen tämän brittibändin olemassaolosta ennen tai jälkeen comebackin. Nuclear Blast uskoo okkultistisen musiikkibuumin myötävaikutuksella Sabbat-mies/tuottaja Andy Sneapilla vahvistettuun koplaan julkaisemalla vanhoja kappaleita modernisoituina versioina sisältävän täyspitkän, jolta onneksi löytyy myös lihaa luiden ympäriltä eikä pelkkää tyhjänpäiväistä kulttihypeä.

Hell tuntuu ammentavansa aiheensa pikemminkin King Diamondin mestarillisesti käsittelemistä perinteisimmistä kauhuaiheista kuin varsinaisista salatieteistä, ja karkeasti yhteneviä suuntaviivoja voi vetää myös musiikin puolella, etenkin mitä tulee usean kappaleen sisältämiin alkusoittoihin. Muutenkin musiikki on varsin helposti ja ainoastaan positiivisessa mielessä tunnistettavissa vahvasti 80-lukulaiseksi, joskin modernin, selkeän ja raskaan tuotannon myötä osa alkuaikojen oletettavasta mystisestä ilmapiiristä onkin jäänyt kauas historian hämäriin. Kappaleiden alkuperäiset versiot sisältävä tuplajulkaisu onkin epäilemättä varsin kiinnostava tapaus antamalla vertailupohjaa kuin ajan kuvaakin mitä heavy metal oli niin musiikillisesti kuin tuotannollisestikin ennen ja nyt.

Mitään kovinkaan unohtumatonta tai legendaarista Hell ei esitä, mutta jokin siinä kuitenkin omalla tavalla kiehtoo ja ilahduttaa. Osuvan kliseisen ja demonisen 66min6sek lukeman kellottava kokonaisuus on turhankin tuhti paketti, mutta ilman varsinaisia huteja ja hittejä levyä jaksaa pyöritellä useamminkin jos ei nyt kokonaan, niin ainakin osittain.

Wolf
Legions of Bastards
Century Media

3 On ikävää huomata, että niinkin taidokas bändi kuin Wolf taantuu levy levyltä hyvän startin antaneen albumikolmikon jälkeen. Tympeähkön The Black Flamen (2006) jälkeen Ravenous (2009) oli jo muutamalla kovahkolla hitillä varustettuna askel lupaavaan suuntaan, mutta Legions of Bastards on selkeä harppaus alaspäin kohti keskitason upottavaa suota.

Orkesterin kuudes albumi on yllättävänkin samasta puusta veistettyä kaikessa hidas ja keskitempoisuudessaan eikä latteahkoista kertosäkeistäkään tahdo erovaisuuksia löytyä. Yleistunnelma on harmittavan ponneton, etenkin jos vertaa esimerkiksi edeltäjän useampiin Hail Caesarin kaltaisiin nyrkinnostattajiin. Levyn yhdestätoista kappaleesta kovimmat saavat korkeintaan jalan hieman vispaamaan, mutta muu osa kropasta ei seuraa.

Niklas Stålvind ja Johannes Axeman kitaristikaksikolla on epäilemättä edelleen taitoa ja näkemystä jäljellä kirjoittaa moderniin muottiin sovitettua aidon rehellistä heavy metallia, sillä ohikiitäviä hienouksia on edelleen kuultavissa. Keskinkertaisuudessaankin Wolf on silti kovempi kuin monet muut samaa raskasta sarkaa kyntävät, mutta varsinaiseksi meriitiksi sitä ei vielä oikein voida orkesterille suoda.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Septicflesh "The Great Mass" (Season of Mist) 20.4.2011

CD, CD+DVD, LP sekä kirjamallinen spesiaaliversio 2CD+DVD

01. The Vampire From Nazareth
02. A Great Mass Of Death
03. Pyramid God
04. Five-Pointed Star
05. Oceans Of Grey
06. The Undead Keep Dreaming
07. Rising
08. Apocalypse
09. Mad Architect
10. Therianthropy

Total playing time: 43:35


www.septicflesh.com
http://www.facebook.com/septicfleshband

Tekstin kirjoittaminen vuonna 1990 aloittaneen kreikkalaisen Septicfleshin kahdeksannesta täyspitkästä on viivästynyt pahasti, mutta syyttää ei voi lähes täysin sanattomaksi jättävää musiikkia, vaan ainoastaan omia kiireitä ja inspiraation väliaikaista katoamista. Orkesterin täysin uniikki musiikki on ollut rakasta aina alkun "Mystic Places for Dawn" (1994) ja "Esoptron" (1995) -albumeista lähtien jopa siinä määrin, että 90-luvun puolivälistä aina 2000-luvun alkupuolella saakka tuli toimittua yhtyeen virallisten kotisivujen luojana ja ylläpitäjänä.

"The Great Mass" on levy, jollaista ei ole koskaan tehty metallin puolella, ainakaan lähellekkään yhtä onnistuneesti. Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana moni poppoo on kokeillut taitojaan sinfonisen metallin parissa aina power metalista black metaliin ja yrittänyt jopa liittää oikeita sinfoniaorkestereita osaksi omaa musiikkiaan, mutta harva siinä on kuitenkaan kovinkaan kummoisesti onnistunut. Äärimetallin puolella Dimmu Borgirin turhaan parjattukin "In Sorte Diaboli" (2007) oli jo oikeinkin hyvä kaikessa "soundtrackmaisyydessään", mutta Septicfleshin uutukaiseen verrattuna se jää joka saralla täysin lähtöruudukkoon

Levy on niin soundeiltaan kuin totetukseltaankin todella massiivinen ja jyhkeä kuultavaa, jossa laajalti mutta äärimmäisen tyylitietoisesti niin sävelletyt kuin sovelletut orkestraatiot ovat täysin olennainen osa musiikkia. Levy ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa pompöösimäiseen ja tyhjänpäiväiseen isotteluun, vaan sen täydellisesti balansoiva metallinen puolikin on ajoittain melkoiseen piiskaukseenkin yltyvää, uhkaavan tummaa ja jylhää äärimetallia, joka pääsee myös ylpeilemään hienoilla melodioillaan ja monipuolisuudellaan. Sinfoniaorkesterin ja bändin välillä vallitsee täydellinen sovituksellinen symbioosi, jollaisesta em. maailman tunnetuin ja myyvin black metal -yhtye voi vain unelmoida niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Kiekko ei sisällä tippaakaan ällömakeaa karkkia tai juustoa, vaan aitoa ja maistuvaa asiaa koko 43+ minutiin keston ajan.

Myös albumin erikoisversiot puolustavat paikkaansa paremmin kuin hyvin. Mukana tuleva bonus DVD sisältää nimittäin mm. 5.1 miksauksen koko albumista, joka hyvinkin saattaa nostaa kuuntelukokemuksen kokonaan uudelle tasolle olettaen, että sopiva kotiteatterilaitteisto taloudesta löytyy. Myös tyyriin puoleinen kirjamallinen spesiaaliversio paljastuu sisällöltään erittäin kiinnostavaksi:
This limited collector's art book includes music scores by Christos Antoniou, and artworks, photographs and paintings from Seth Siro Anton for SEPTICFLESH. It is printed on high quality paper with a full colour cover and a dust jacket with different image that unfolds to a 98cm x 55cm poster with cold foil printing. The second CD is exclusive to this edition and contains the orchestral versions of the following songs, recorded by the FILMharmonic Orchestra of Prague:

1. The Vampire from Nazareth
2. A Great Mass of Death
3. Mad Architect
4. Pyramid God
5. Oceans of Grey
6. The Undead Keep Dreaming
7. Apocalypse
8. Five-Pointed Star
9. Persepolis

"Persepolis" originally appears on 2008's "Communion" album. The choirs of its orchestral version are sung in French, and other languages such as Italian and German can be heard on this bonus CD.

Kun orkesterista löytyy sekä täysin oman tunnistettavan tyylinsä luonut taitelija sekä klassista säveltämistä opetellut virtuoosi, noussee nämä yhtyeen tunnusomaisiksi nousseet elintärkeät elementit entistä paremmin tukemaan kokonaisuutta juurikin tällä erikoisjulkaisulla. Hintansa väärti uskon vahvasti.

"The Great Mass" on albumi, joka osoittaa vääräksi "sitten 90-luvun alkupuolen ei metallissa ole tehty juurikaan mitään uutta ja todella innovatiivista" -teesini. Levy on tulevaisuuden klassikko jo ilmestyessään.

Levy kuunneltavissa viikon ajan Infernon nettisivuilla ja taustalukemiseksi voi suositella Matti Riekin tekemää 4.5/5 arviota, joka on alunperin ilmestynyt Infernon numerossa #85/2011.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Thenceä kiinnostavat kivetkin

Thencen yhdestä lähes tunnin mittaisesta kappaleesta koostuva debyytti on melkoinen järkäle, vaikka se on tunnelmaltaan pikemminkin ilmava kuin äärimmäisen raskas. Fiilispohjalta sävelletyssä musiikissa tärkeintä on nimenomaan erilaisten tunnetilojen herättäminen.

Lue haastattelu Infernon nettisivuilta

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Year of the Goat "Lucem Ferre" MCD (Van Records) 11.5.2011

1. Of Darkness
2. Vermillion Clouds
3. Dark Lord
4. Lucem Ferre

Total playing time: 21:24

www.sureshotworx.de/index.php?pg=1824

Tummemmista 60- ja 70-lukujen musiikillisista syvyyksistä ja salatieteistä ammentava uusi tulokas Year of the Goat tuntuu heti ensijulkaisullaan tietävän tasan tarkkaan mitä ja ennen kaikkea miten se itseään ilmaisee. Coven ja Black Widow sekä muut psykedeelisetkin aikalaiset ovat yhtyeelle ilmeisen tuttuja eikä Black Sabbath ja Pentagram vieraita ole nekään.

Osin Griftegård-jäsenistöä sisältävä YotG ei ole mitenkään raskas saati hidas bändi, vaan jopa vaikutteidensa aikakaudelle tyypilliseen tapaan näinnäisen kepeä, jota luomumainen tuotanto korostaa oivasti. Erittäin tyylilitajuisesti sävelletyt ja soitetut kappaleet pohjautuvat nimenomaan rockiin, josta löytyy myös progressiivisia sävyjä kuten "Vermillion Clouds" hyvin osoittaa. Ei kuitenkaan ole epäilystä, etteikö
musiikki vetoaisi nimenomaan metallisteihin siinä missä tunnetuksi aiemmin jo itsensä tehneet Graveyard, The Devil's Blood tai Witchcraft, joiden suuntaan voi halutessaan vertailukohtia vetää.

Tunnetasolla taas musiikissa on kiehtovan tumman melankolista ja syleilevää tunnelmaa, jota voi halutessaan kuvailla alan piireissä trendikkäällä occult-sanalla. Bändi kuitenkin kuulostaa sen verran aidolta ja hyvältä, että puheet trendien perässä juoksemisesta voi unohtaa ihan suosiolla jo lähtökuoppiin. Vaikka minijulkaisun kolme varsinaista kappaletta, joista yksi on muuten kevyesti alkuperäisen pesevä lainaversio Sam Gopalin 60-luvun lopussa säveltämästä ja Lemmyn tulkitsemasta "The Dark Lord"-kappaleesta, sekä levyn päättävä lyhyehkö "Lucem Ferre" -instrumentaali ovatkin keskenään varsin erilaisia, muodostavat ne silti erittöin eheän ja monipuolisen kokonaisuuden ilman ainuttakaan heikkoa lenkkiä.

YouTube tarjoaa maistiaista yksinkertaisen huikeasta "Of Darkness" -avausraidasta, joka on samalla levyn ehdoton hitti. Solisti Thomas Eriksson osoittaa biisissä olevansa hieno tulkitsija ja sama vahva linja jatkuu myös levyn muissa kappaleissa.



"Lucem Ferre" on saatavana kalliihkon MCD:n lisäksi myös MLP:nä. Täyspitkää on luvattu vuodelle 2012 ja tämän julkaisun perusteella odotukset muodostuvat suuriksi. Suomesta Year of the Goatin tai muiden vastaavien retro-yhtyeiden ei voisi kuvitellakaan tulevan, ikävä kyllä.

Osta Levyliigasta, Levykauppa Äxästä, Swamp Musicista, Keltaisesta jäänsärkijästä tai mistä tahansa hyvin varustellusta levykaupasta.