Hour of 13
The Ritualist
Earache
3,5 Earachen yhä vallalla oleva maine
legendaarisena levy-yhtiönä perustuu täysin heti sen alkutaipaleeseen,
jolloin sieltä vielä löytyi näkemystä ja vainua uusien ja
mielenkiintoisten artistien kiinnittämiseen. Tämän vuosituhannen
puolella lafka ei ole voinut uusilla löydöillään kehuskella, vaikka
kovaa yritystä hypätä thrash ja retro heavy buumeihin mukaan onkin
ollut. Kunnia Hour of 13 löytämisestäkin kuuluu pienelle saksalaisella
puljulle, joka julkaisi albumin jo alkuvuodesta mutta jota nyt vajaata
vuotta myöhemmin pusketaan markkinoille uutena.
Yhtä kaikki pelkkä hyvä asiahan uusintajulkaisu isomman lafkan
toimesta tälle jenkkiyhtyeelle on, sillä sen kakkoskiekko The Ritualist
on varsin mielenkiintoinen tumman heavyn ja doom metalin sekoitus.
Levy henkii omanlaista vahvaa ja kiehtovaa mystisyyttä kuten monet
lähes unohduksiin vaipuneet mutta uuden renesanssin 2000-luvulla
kokeneet 80-luvun hämyhevi-genren edustajat kuten Manilla Road, Cirith
Ungol, Brocas Helm ja monet muut.
Musiikin kokonaisvaltainen vanhakantaisuus ja syvään perinteiden
suuntaan kumartaminen on miellyttävää korville ja mielelle puhutaan
sitten itse kappaleista, soundeista, riffeistä, melodioista,
vokalistista tai tekstien salatieteitä käsittelevistä aiheista. Tällä
toimivilla konseptilla Hour of 13 ei ainakaan vielä pysty luomaan
mitään mahdottoman uniikkia jälkeä, mutta lupauksia moisesta se
kuitenkin pystyy herättämään.
Mirror of Deception
A Smouldering Fire
Cyclone Empire
1,5 Kovin on tunneköyhää ja
tyhjänpäiväisen oloista perinne doom-jollotusta tämän sakemannien
neljän täyspitkä. Sitä luulisi, että kahdessakymmenessä vuodessa
lahjoiltaankin heikompi bändi menisi eteenpäin, mutta Mirror of
Deceptionin voi helposti kuvitella kuulostaneen debyyttidemollaan yhtä
ärsyttävän tylsältä kuin miltä A Smouldering Firellä.
Vaikka yhtyeen soitto ja biisit eivät kompuroikaan pahimmalla
mahdollisella tavalla, ärsyttää niissä eniten tasapaksuus ja
omanlaisensa amatöörimäinen yksinkertaisuus, johon ei saada ammennettua
yhtään voimaa edes primitiivisestä ja raa'asta lähestymistavasta.
Muutama satunnainen ok-tason ideanpoikanen levyltä tosin löytyy ja
luonnollisen karut ja live-henkiset soundit miellyttävät korvaa, mutta
kyllä vajaan tunnin mittaisen albumin kuuntelu työstä alkaa käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti