On orkestereita, joista puhutaan enemmän kuin olisi syytä ja
orkestereita, joiden musiikillinen merkitys ja perintö on huomattavasti
suurempi kuin yleinen tunnettavuus. Chicagossa 1979 perustettu Trouble
niputetaan usein doom metal genreen, vaikka sen tummasävytteinen
musiikki on aina ollut myös paljon muuta.
Yhtyeen syntytarina on varsin perinteinen. Vokalisti Eric Wagnerin,
kitaristien Bruce Franklinin ja Rick Wartellin sekä basisti Sean
McAllisterin ja rumpali Jeff Olsonin kiinnostus 60- ja 70-lukujen
musiikkiin sai herrat niin monien nuorten tavoin kokoontumaan yhteen ja
perustamaan bändin. Omien sävellysten syntymisen myötä bändi alkoi
keikkailla kotikaupunkinsa Chicagon pienissä klubeissa ja ajan myötä
orkesterista kasvoikin tunnettu nimi paikallisissa
underground-piireissä. Muista aikalaisistaan poiketen herrojen ulkonäkö
muistutti revittyine farkkuineen, tiukkoine t-paitoineen, hapsuineen
ja pyöreine aurinkolaseineen enemmän ajastaan jäljessä olevia hippejä,
kuin nahkaan ja niitteihin pukeutuvia heavy metal maanikoita.
Siinä missä heavy metalista alkoi 80-luvulla kehittyä nopeampia ja
rankempia muotoja speed- ja thrash metalin muodossa, luotti Trouble
vahvasti Black Sabbathin ja muiden 70-lukulaisten synkkään ja
raskaaseen soundiin. Olipa mukana jo alusta asti viitteitä myös The
Beatlesin kaltaisesta 60-luvun psykedeliasta, joka kuuluu erityisen
selvästi orkesterin myöhemmästä 90-luvun tuotannosta ja erityisesti
Plastic Green Head (-95) levyltä. Orkesterin onkin ollut yhdessä Saint
Vituksen kanssa ehdottomasti tärkeimpiä ns. toisen aallon doom metal
orkestereita ja suuri vaikuttaja monelle yhä tänäkin päivänä
perinteisen doomin nimeen vannoville faneille.
Hipit levylle
Niin monen muun tulokkaan tavoin Troublen löysi ensimmäisenä Brian
Slagel, jonka perustaman Metal Blade levy-yhtiön Metal Massacre
kokoelmat nostivat suuremman yleisön tietoisuuteen monia lupaavia uusia
yhtyeitä. Vuonna -83 julkaistulta Metal Massacre IV –kokoelmalta
löytyi Troublen The Last Judgement kappale, joka erottui massasta
edukseen synkällä tunnelmallaan sekä solisti Ericin omalaatuisella
narinaa muistuttavalla laulutyylillään. Kappale löysi heti omat
kannattajansa ja niinpä yhtyeen ensimmäinen virallinen julkaistu 12”
vinyylisingle Assassin julkaistiin vajaa vuotta myöhemmin
kääntöpuolellaan Cream –laina Tales Of Brave Ulysses.
Varsinainen debyytti näki päivänvalon vielä saman vuona ja kantoi
alun perin yksinkertaisesti bändin nimeä, mutta nimettiin vuosia
myöhemmin uusissa painoksissa erään levyn kappaleen mukaan Psalm 9:ksi.
Albumista on vuosien saatossa tullut erityisesti eräs doom metalin
merkkipaaluista, vaikka musiikki sillä pohjautuukin erityisen vahvasti
70-luvun heavy metaliin. Yhä tänäkin päivänä Troublen tunnetuimmat
kappaleet The Tempter ja Bastards Will Pay löytyvät juurikin tältä
vuonna -84 julkaistulta debyytiltä ja vaikka sen merkitys genrelle
onkin suuri, ei mistään varsinaisesta suuren yleisön tuntemasta
hittilevystä voida kumminkaan puhua.
Orkesterin yllä on alusta lähtien leijunut white metal -leima,
jollaisena levy-yhtiö sitä mainosti. Tämä johtuu hyvin pitkälti
raamatusta inspiraatiota hakeneen Eric Wagnerin avoimesti kristinnuskoa
käsittelevistä sanoituksista, vaikka herran itsensä mukaan teksteissä
ei suoranaista uskonnollista vakaumusta ollutkaan esillä. Onpahan
teksteissä nähty suoria raamatullisia lainauksiakin, kuten Psalm 9
–kappaleen samannimiseen psalmiin perustuva kertosäe ”The lord will be a
refuge for the oppressed, a refuge in times of trouble.”
Troublen kakkosalbumi The Skull ilmestyi vain vuotta myöhemmin ja
vaikka sen sanotaankin olevan niin kriitikoiden kuin yhtyeensä
itsensäkin mukaan synkistä, masentavinta ja raskainta Troublea ikinä,
jäi se kuitenkin debyytin varjoon. Orkesterin sisäiset ongelmat ja
erityisesti vokalisti Wagnerin kamppailu päihteiden kanssa johti
basisti Seanin ja rumpalin Jeffin eroamiseen heti nauhoitusten jälkeen.
Pimeydestä valoon
Vuonna 1987 ilmestynyt Run To The Light oli aiempiin julkaisuihin
verrattuna vaisumpi ja tämä myös näkyi myyntiluvuissa, vaikka albumin
nimikappaleesta tehtiinkin jopa MTV:llä pyörinyt video. Levy ei missään
nimessä ole kuitenkaan huono, vaikka se herättikin jo aikalaistensa
keskuudessa runsaasti eriäviä mielipiteitä ja johti jopa eroon Metal
Blade levy-yhtiöltä. Yhtyeen soundi oli vain alkanut muuttua ja mukaan
oli tullut entistä enemmän blues- ja retro vaikutteita niin rockista
kuin metallistakin. Vaikka albumin tekstit käsittelevätkin
harhautuneiden masentuneiden ihmisten suruja ja murheita, erosivat ne
kuitenkin muiden teksteistä tarjoamalla aina jonkinlaisen kristinuskon
ideologian mukaisen toivon pilkahduksen.
Kului kolme vuotta ja orkesterin tulevaisuus näytti synkältä, mutta
pelastavana enkelinä paikalle ilmaantui tuottaja Rick Rubin ja tämän
perustama Def American levy-yhtiö, jonka kanssa orkesteri päätyikin
tekemään yhteistyössä nimikkoalbuminsa Trouble vuonna 1990. Rubin
tuottamana kappalemateriaalista tulikin soundillisesti aiempaa
raskaampaa, mutta samalla kokeellisempaa ja enemmän 70-luvun
psykedeliasta ammentanutta ajoittain jopa enemmän stoner rockia kuin
synkkää doom metalia. Vuoden mittainen kiertue sekä esiintyminen Dynamo
Open Air –festivaaleille Hollannissa kasvattivat yhtyeen
tunnettavuutta entisestään.
Sama musiikillinen kehitys jatkui ja vietiin jopa vielä pidemmälle
pari vuotta myöhemmin julkaistulla Manic Frustration –levyllä, jonka
sanoitukset olivat sisällöltään aiempaa huomattavasti enemmän huumeista
ja niiden käyttämisestä. Vaikka levy ei ilmestyessään ollutkaan
myyntimenestys, johtuen pääosin grunge-buumista, on siitä vuosien
saatossa tullut yhtyeen selvästi eniten myydyin albumi. Hyvin
sujuneesta yhteistyöstä huolimatta Trouble päätti jättää (tai joidenkin
lähteiden mukaan potkittiin pois) Def Americanin, sillä taloudellisten
vaikeuksien myötä orkesteri ei kuuleman mukaan ole koskaan saanut
roppostakaan rojalteja näistä kahdesta levystä.
Yhtyeen tyyli oli kuitenkin löytänyt musiikilleen uuden suunnan ja
niinpä Bullet Proof levymerkiltä löytynyt uusi koti tuotti tuloksena
Plastic Green Head –levyn vuonna 1995. Tyyli oli muuttunut entistäkin
kevyemmäksi, psykedeelisemmäksi ja lähelle stoner metalia, joka ei
hyvistä arvioista huolimatta tahtonut kelvata laajahkoksi kehittyneelle
ihailijakunnalle. Jo levyn nimi sen kuvituksesta puhumattakaan puhuu
varsin selvää kieltään sanoitusten innoituksen lähteistä ja
aihepiireistä. Saksan ja Hollanin poikki tehdyn klubikiertueen aikana
bändin sisäiset ongelmat olivat kuitenkin kasvaneet liian suuriksi ja
pillit laitettiinkin pussiin kesken kaiken.
Lorun loppu ja paluu kuolleista
Yhtye yritti jatkaa toimintaansa korvaamalla Ericin Exhorderista ja
Floodgatesta tutulla Kyle Thomaksella ja tekemällä muutamia
pistokeikkoja vuosien varrella ja olipa jopa huhua uuden Seven-nimisen
albumin äänittämisestä, mutta vuoden 1999 orkesteri kuitenkin päätti
lopettaa toimintansa.
Kiitos Troublen paluusta vuosien tauon jälkeen kuuluu osittain
Nirvanasta maineeseen nousseelle Dave Grohlille, joka 2000-luvun alussa
otti yhteyttä Eric Wagneriin ja pyysi tätä laulamaan
Probot-projektinsa My Tortured Soul –biisille. Tämän seurauksena Ericin
into musiikkiin palasi ja herra ottikin yhteyttä vanhoihin
bänditovereihinsa ja niin vanha porukka oli koossa taas. Tammikuun 26.
2002 bändi teki ensimmäisen keikkansa hajoamisensa jälkeen
kotikaupungissaan Chicagossa ja jatkoi keikkailua erinäisillä
festivaaleilla ja yksittäisillä klubikeikoilla säveltäen samalla
materiaalia tulevalle levylleen. Uran yhtenä merkkipaaluna voidaan
pitää Tukholmassa 2005 Candlemassin kanssa soitettua keikkaa, josta
kuvattiin myös vuotta myöhemmin DVD:nä julkaistu Live In Stockholm.
Escapi Musicin kanssa solmittu levytyssopimus 2006 poiki em.
DVD-julkaisun lisäksi myös vihdoin ja viimein alkuvuodesta 2007
julkaistun uuden studioalbumin Simple Mind Condition, joka osoittaa,
että yhtyeen taidot ja näkemys eivät ole kadonneet minnekään. Yhtye on
palannut takaisin elävien kirjoihin ja tien päälle niin Yhdysvalloissa
kuin Euroopassakin ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu mm. akustinen
EP –julkaisu vanhoista Trouble klassikoista.
Yhtye on eittämättä arvostuksensa ja statuksensa ansainnut. Aiemmin
loppuunmyytyihin klassikoihin Psalm 9 ja The Skull on nyt kaikilla
mahdollisuus viime vuoden lopussa julkaistujen uusintapainosten myötä.
Tilaisuus joka kannattaa ehdottomasta hyödyntää, mikäli pala tärkeää
metallin historiaan ja hyvä musiikki kiinnostavat.
Julkaistu #49/2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti