Suomalaisten sinnikkyys ja pohjalaisten itsepäisyys on
tunnettua. Spiritus Mortis on tästä hyvä esimerkki. Orkesterin debyytti
julkaistiin lähes 17 vuotta bändin perustamisen jälkeen. Seuraajan
ilmestymiseen ei sentään mennyt kuin pari vuotta.
Alavudelta ponnistavan viisikon Vesa Lammen (laulu), Maijalan
veljesten Teemun (basso) ja Jussin (kitara), Kari Halomäen (kitara)
sekä Jarkko Seppälän muodostaman Spiritus Mortisin levytysura ei alkanut
ruusuissa merkeissä. Monelle suomalaiselle orkesterille ikävällä
tavalla tutuksi tullut Rage Of Achilles pisti pillit pussiin debyytin
julkaisun jälkeen. Maaliskuun alussa julkaistulle Fallen-kakkoskiekolle
löytyi kuitenkin julkaisija Kreikasta, Black Lotus Records.
Teemu: – Rage of Achillesin kaatuminen ei tuntunut missään, kun ei
minun elämäni tuosta kiinni ollut. Minulla oli kuitenkin täysi usko
diilin saamiseen joltain firmalta, koska musiikkimme on kuitenkin sen
verran laadukasta.
Jussi: – Nämä on niitä asioita, joita voi sattua elämässä, ei siis tullut mitään "miksi meille aina näin käy" -tunnelmia.
Vaikka pitkän uran tehneen kokoonpanon historiaan mahtuukin
erinäisiä vastoinkäymisiä, ei niillä kuulemma ole ollut vaikutusta
bändin musiikkiin, ainoastaan tunnettavuuteen. Sen sijaan kolmikko
myöntää, että kotiseuturakkaudella ja sillä kuuluisalla pohjalaisella
luonteella on ollut paljon vaikutusta bändin ulosantiin.
Teemu: – Kyllähän tässä meidän musassa tuntuu, näkyy ja kuuluu tämä
pohojalaanen huumoripohjainen uho. Tosissaan mutta ei vakavissaan.
Vesa: – Täällä päin kun luvataan jotain, se pidetään, eikä
kiemurrella irti vastuusta heti kun silmä välttää. Kait jotain
mielenlaadusta kertoo sekin, että tällaista musiikkia on tehty pian
kaksikymmentä vuotta välittämättä yhtään mitä muut sanoo tai kuuntelee.
Saatikka mitä levy-yhtiöt haluaa kuulla.
70-LUKUUN LANGENNUT?
Debyyttiin verrattuna Fallen tuntuu aiempaa rokkaavammalta, mutta
samalla myös synkemmältä eeppisyyden kustannuksella. Bändi myöntääkin
havaintoni osittain oikeaksi.
Jussi: – Levyjen erilaisuus on aivan oikea havainto, mutta ei
tietoisen valinnan tulosta. Molemmille levyille on vain valittu parhaat
ja yhteensopivimmat kappaleet.
Teemu: – Ehkä levyn saundit aiheuttavat tuon rokkaavuuden tunteen,
koska biisimateriaali on sitä samaa vuosien varrelta. Taitavat kaikki
muut kappaleet paitsi All This In The Name Of Love ja Goodbye olla
90-luvun puolelta.
Vesa: – Luulenpa, että seuraavasta levystämme tulee eeppisempi kuin
tämä. Ainakin pirun painavia ja isoja raakileita on jo tehty.
Jos musiikki on aiempaa karheampaa, pätee sama myös Vesan
vokalisointeihin. Tunnelman säilyttäminen onkin ollut solistin
suorituksessa tärkeintä.
– Koko Fallen on rosoisempi kuin edeltäjänsä, joten halusin laulutkin
entistä rupisemmiksi. Kaikki vedot ovat ensimmäisistä tai toisia
ottoja, minun laulaminenhan ei ole teknisesti mitään kaunista
katseltavaa eikä kuunneltavaa. Fiilistely ei ole kovinkaan vaikeata,
tulee aika luonnostaan tuota niin sanottua kiekko päätyyn ja perään
laulua -meininkiä!
Voiko Spiritus Mortisin musiikista puhua ilman Black Sabbathin mainitsemista?
Teemu: – Kun touhuja aloiteltiin, niin halusin bändin kuulostavan
Celtic Frostilta ja Venomilta, mutta kyllä Sabbath-vaikutteet puskivat
sitten hyvin äkkiä läpi.
Jussi: – Black Sabbath on perusta, jolle rakennetaan, ja toisaalta
hyvä vertailukohta ja keino kertoa musiikistamme jollekin, joka ei ole
sitä kuullut. Vertailu Black Sabbathiin on lähinnä imartelevaa.
Vesa: – Henkilökohtaisesti olen ihmetellyt sitä, että minua
vertaillaan Candlemassin Messiah Marcoliniin! Sehän nyt on oikeasti
hyvä laulaja, eikä laulutyylini ole kyllä sinne päinkään.
Ruumiinrakenne on tietty yhtä siro ja akrobaattinen.
Monet vanhan koulukunnan doom-bändit kuten Saint Vitus, Trouble ja
Black Sabbath ovat sisällyttäneet teksteihinsä paljon uskonnollisia ja
jopa rakkaudesta kertovia teemoja. Fallenin sanoitukselliset teemat
ovat kuitenkin astetta synkempiä.
Teemu: – Uskonnoista ja politiikasta en välitä, ja rakkaudesta en
tiedä mitään. Henkilökohtaisesti en välitä minkään lajin
julistamisesta, en uskonnollisesta aivopesusta, mitä esimerkiksi
rippikoulu edustaa, mutta myös saatananpalvonta alkaa olla turhan
kulunut aihe sanoituksissa.
Vesa: – Hyvin pitkälti sanoitukseni ovat jonkun henkilön pään sisällä
tapahtuvia "uskoo, ei usko, uskoo johonkin, ei usko mihinkään, ei enää
jaksa uskoa" -juttuja verhottuna johonkin sopivaan aiheeseen.
Jussi: – Maailmalopun, viimeisten aikojen, kuoleman ja tuhon tunnelmia löytyy levyllä joka biisistä, siksi nimi Fallen.
Bändin latinaa tarkoittava nimi Spiritus Mortis tarkoittaa kuoleman
henkeä, mutta yhtä hyvin siitä voisi johtaa käsitteen hengen
kuolemisesta. Minkälaisten asioiden seuraamuksena henki voisi kuolla?
Teemu: – Kai tähän voisi laittaa vanhan viisauden ”Doom what thou
wilt, shall be the whole of the law”. Kyllä musiikki on minulle
jonkinlainen henkireikä, vastapaino päivätöille, ja kai henki kuolisi,
jos antaisi periksi ja lopettaisi sellaisen tekemisen mistä tykkää.
Vesa: – Pitääpä kysyä tuota samaa kun näkee hengen seuraavan kerran!
Julkaistu Inferno #35/2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti