80-luvulla Kanada ei juurikaan päässyt speed/thrash-bändeillään
kehuskelemaan. Razorin ja VoiVodin lisäksi löytyi kuitenkin myös
Infernal Majesty, joka tänäkin päivänä jaksaa veivata vanhan liiton
hengessä. Kommentteja laukoo kitaristi ja perustajajäsen Kenny Hallman.
Eräs suomalainen nyttemmin megamenestyksen saavuttanut orkesteri
operoi uransa alkutaipaleellaan nimellä His Infernal Majesty, joka hyvin
pian lyhennettiin kolmeen tutuksi tulleeseen kirjaimeen. Päätöstä voi
pitää varsin järkevänä, vaikka musiikin suhteen sekaantumisen vaaraa ei
taatusti olisikaan ollut. Kenny muistaa tapauksen hyvin.
– Ai juu, olenhan minä heistä kuullut. Kyllähän se taisi olla kaikkien
kannalta parasta, että he valitsivat tuon lyhenteen nimekseen, koska
kummankin orkesterin fanien keskuudessa olisi saattanut esiintyä
pienimuotoista hämminkiä. Tosin mehän keksimme tuon nimen ensimmäisenä.
18–vuotisen uran aikana Infernal Majestyn musiikkia on luokiteltu
moneen kertaan niin thrashiksi kuin jopa death metalliksikin. Kenny itse
ei näe asiaa aivan näin mustavalkoisena.
– Olen aina pitänyt raskaammasta musiikista ja vartuin kuuntelemalla
bändejä kuten Iron Maiden, Judas Priest, Mercyful Fate jne. Opeteltuani
kitaransoiton oli aika luonnollista alkaa tekemään ja soittamaan
ainoastaan heavy metallia. Inhoan kategorisointia – olemme vain bändi,
joka tekee raskasta musiikkia. Minusta meillä on oma saundimme ja se on
meille ainut merkitsevä asia. Steve ja minä olemme soittaneet tämän
kaltaista musiikkia varsin pitkän aikaa ja uskonkin, että ihmiset
tietävät mitä tuleman pitää kun he kuuntelevat Infernal Majestya.
Orkesterin logon virallinen ulkoasu sisältää tosiaan ä–kirjaimet,
joka on hieman kummallista ottaen huomioon orkesterin kotimaan. Tähän
löytyy kuitenkin varsin yksinkertainen selitys ilman kummempaa
mystiikkaa.
– Uramme alussa meillä oli useita ehdotuksia bändin nimeksi kuten
Overlord, LSD, Infernal Presence, mutta mikään niistä ei oikein
kuulostanut hyvältä. Eräänä päivänä sitten treeneissä keksin nimen
Infernal Majesty ja kaikki olivat siihen tyytyväisiä. Kun aloimme
kehitellä logoa, jotain nimestä kuitenkin tuntui puuttuvan. Tuolloinen
rumpalimme Rick Nemes keksi lisätä ä:n pisteet ja siinä se oli. Olemme
siitä lähtien käyttäneet tuota muotoa logossa.
Vuonna 1986 perustettu orkesteri on pysynyt sinnikkäästi tyylilleen
uskollisena. Vaikka uusissa promo-kuvissa näkyy runsaasti niittiä ja
nahkaa kuin 80-luvulla konsanaan, ei Kennyn mukaan kyse ole kuitenkaan
haikailusta vanhoihin hyviin aikoihin.
– Emme me pukeudu tällä tavalla kunnioittaaksemme menneisyyttä, vaan
yksinkertaisesti siksi, että sellaiset kuteet tuntuvat päällä kotoisalta
ja kaiken lisäksi ne myös näyttävät hyvältä. Sitä paitsi olen aina
pitänyt enemmän bändeistä, jotka haluavat tehdä keikoista erityisiä
tapahtumia eivätkä näytä siltä, että he olisivat tulleet lavalle suoraan
tekemästä autoremonttia.
Ajan lyhyt historia
Infernal Majestyn ydinryhmä muodostuu Kennyn
lisäksi solisti Chris Baileysta ja kitaristi Steve Terrorista, jotka
ovat alusta lähtien pitäneet yhtä muun miehistön vaihtuessa.
– Bändi on meille kaikille kolmelle tärkein asia elämässä ja me kaikki
tiedostamme sen. Olemme saaneet niskaan kaikenlaista paskaa vuosien
varrella ja pysyneet silti parhaimpina kaveruksina. Infernal Majestya ei
voi olla olemassa ilman minua, Chrisia tai Stevea.
Pitkästä urasta huolimatta bändi ei kuitenkaan ole julkaissut kuin neljä studioalbumia ja yhden livelevyn. Edellisestä Unholier Than Thou
–levystäkin on ehtinyt vierähtää jo kuusi vuotta. Kenny myöntääkin,
että pitkät tauot julkaisujen välillä eivät ole olleet suunniteltuja.
– Olisihan se mukavaa, jos olisimme pystyneet julkaisemaan vaikka
kymmenen levyä tähän päivään mennessä, mutta niin ei vain ole käynyt.
Meille on aina tapahtunut jotain ikävää, joka on sekoittanut
suunnitelmia, mutta tästäkin huolimatta olemme yhä kuvioissa mukana.
Kenny Harrisonin lähdettyä bändistä -98 oli hankalaa löytää hänen
tilalleen ketään. Muutimme tuolloin Torontosta Vancouveriin, josta
onnistuimme löytämään uudellakin levyllä paukuttavan kovan kaverin
nimeltä Kris Deboer.
– Steve ja minä teemme kaikki biisit kahdestaan emmekä suinkaan
lakanneet säveltämästä edellisen levyn ilmestymisen jälkeen. Suurin osa
ajasta kului miehistöongelmien selvittämiseen ja tämän lisäksi Steve ja
minä olemme aina maksaneet kaikki äänityksistä koituvat kulut joten
taloudellisillakin seikoilla on ollut oma osuutensa viivästymisiin.
Infernal Majestyn debyyttiä None Shall Defy on pidetty
jonkin sorttisena underground klassikkona. Kennyn mukaan tämä ei
kuitenkaan ole koskaan muodostunut minkäänlaiseksi taakaksi orkesterille
uutta materiaalia tai keikkoja tehtäessä.
– Ei tuo klassikkostatus ole koskaan ollut meille minkäänlainen taakka,
ennemminkin siitä on ollut meille hyötyä. Toki monet kuuntelijat
saattavat verrata uutta materiaaliamme ensimmäiseen levyymme, mutta
kyllä minä pystyn moisen kanssa elämään. Olen helvetin ylpeä tuosta
levystä ja siitä, jos se on jättänyt jälkensä metalliskeneen.
Tuoretta näkemystä
Tuoreimmalla levyllään Infernal Majesty yllättää siinä mielessä,
että lopputulos kuulostaa yllättävänkin modernilta thrashilta, vaikka
musiikin lähtökohdat ovat silti vahvasti mukana.
– Steve ja minä tiedämme tarkkaan, mihin pyrimme, minä ruokin häntä ja
hän minua. Meidän työskentelytapamme on alusta asti ollut tällainen eikä
sitä ole mitään syytä muuttaa. Toki muiltakin kavereilta tulee ideoita
ja toki me käytämme niitä jos ne vain ovat hyviä. On pelkästään hyvä
asia, jos muilta jäseniltä tulee tuoreita ideoita ja siksi uudella
levyllämme on esimerkiksi blast beatteja rumpalimme Krisin ideoimana.
One Who Points to Death –levyllä huomio kiinnittyy helposti
5-6 minuutin mittaisiin kappaleisiin, joista osa tuntuisi kaipaavan
hieman tiivistämistä. Sävellysvastuun jakava Kenny ei kuitenkaan yhdy
näkemykseeni.
– Meillä ei ole mitään käsitystä kappaleiden pituuksista ennen kuin ne
ovat lopullisesti valmiita. Emme me istahda pohtimaan, että hei nyt
tehdä neljän minuutin viisu. Meidän kappaleemme ovat vähän kuin
tarinoita ja tarinan kertomiseen menee aina oma aikansa. Vaikka
tarkastelisit mitä tahansa vanhaa biisiämme, yksikään niistä ei ole alle
viisi minuuttia.
– Kaavailimme alun perin muuten levylle nimeä The History of Hell,
mutta päädyimme tuohon lopulliseen nimeen, koska se kuulosti
paremmalta. Suurin osa levyn sanoituksista perustuu tositapahtumiin ja
asioihin, jotka kiinnostavat meitä. Vaikka osa biisien nimistä voikin
vaikuttaa hieman hassuilta, ymmärrettyäsi musiikin ja sanoitukset
kappaleiden nimien pitäisi alkaa valjeta.
Euroopan markkinoilla julkaistun version kansitaide eroaa hiukan
Pohjois-amerikkalaisesta, mutta miksi näin on käynyt ei Kennykään osaa
sanoa.
– Pidämme enemmän Galy Recordsin Pohjois-Amerikassa julkaistun version
kannesta, mutta ehkä Black Lotus halusi jotain hieman erilaista.
Musiikki kuitenkin on molemmissa sama ja se on ainut asia jolla on
väliä.
Infernal Majestyn oli alunperin tarkoitus tulla Eurooppaan rundille
syksyllä, mutta nyt kiertue on siirretty ensi vuoden tammikuuhun.
– Emme saaneet tarvittavia työlupia ajoissa, joten kiertue oli pakko
siirtää ensi vuoden alkuun. Tulimme juuri kahden kuukauden ja noin 40
keikan Kanadan kiertueelta joten onhan hommat Euroopassa hieman
helpompia, kun etäisyydet kaupunkien välillä ovat pienempiä. Viime
elokuussa meidän oli tarkoitus kiertää W.A.S.P.:in kanssa ja se
vaikuttikin hyvältä idealta, koska olisimme varmasti saavuttaneet hieman
laajemman yleisön tuolla kiertueella kuin normaalisti. Loppujen lopuksi
kiertue kuitenkin peruuntui meidän osalta, koska W.A.S.P.:in
keikkamyyjä piti meitä liian raskaina.
Julkaistu Inferno #21/2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti