Inferno #26/2005

EVOKEN
Antithesis of Light
Avantgarde Music 
 
8 Kevät auringon lämmittäessä sielua ja ruumista Evoken pyrkimys vastakkaiseen tilanteeseen ei näy vain pelkästään levynnimessä vaan se tuntuu vahvasti myös musiikissa. Kaksinumeroisia minuuttimääriä kestävät kappaleet tunnelmoivat äärimmäisen hitaissa ja synkissä atmosfääreissä ja suhteellisen minimalistinen lähestymistapa musiikkiin on riittävän ilmeikästä pitämään kiinnostusta yllä. Äärimmäisen matalalta kaikuvat murinat saavat kuuntelijan ajatukset kiertämään kehää lohduttomien aivoitusten ympärillä tai vastakohtaisesti toimivat tehokkaana siedätyshoitona krooniselle masennukselle.


MARTTI SERVO & NAPANDER
Sydämen amiraali
Ranka

8 Uutukaisellaan amiraaliksi itsensä julistanut Martti Servo Napandereineen on jollain käsittämättömällä tavalla onnistunut sulattamaan musiikillaan usean metallimiehenkin teräksisen sydämen. Napander-musiikin leimaaminen puhtaaksi huumori-iskelmäksi osoittaisi ahdasmielisyyden lisäksi asiaan perehtymättömyyttä, vaikka toki molemmat elementit ovatkin kappaleissa lähes alati läsnä.

15 kappaleen mittainen Sydämen amiraali on sisäiseltä koostumukseltaan hyvin samankaltainen aiempien levytysten kanssa. Mukana on pari heti välittömästi Martti-klassikoiksi nousevaa rallia, levyn nimikappale ja Tillintallin sekä viisi-kuusi varmoiksi keikkahiteiksi nousevaa viisua kuten Maapallo radallaan ja Marttyyrin aika. Löytyypä levyltä vielä se yksi pakollinen outo lintu, punkhenkinen ja tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä esittävä Yleiskaava eduskunta. Levyn loppupuolisko onkin sitten helpommin unholaan painuvia kappaleita, joiden suurin vika on useimmiten siinä, että ne yrittävät olla liiankin vakavahenkisiä iskelmiä pahimpana esimerkkinä Tähdet on saaneet peiton.

Loppupeleistä on erittäin vaikea sanoa, mikä tekee hyvän Martti Servo kappaleen. Varmaan vain on, että sellaisen aikana mieliala kohentuu, suu vetäytyy hymyyn ja tanssijalkaa alkaa vipattaa niilläkin, joilla niitä on kaksi vasenta kappaletta. Vaikka tälläkin kertaa biisimateriaali on varsin epätasaista, nostaa parempi puolisko arvosanaa reilusti kokonaisuutta korkeammaksi.


MARTTI SERVO & NAPANDER
Tavastia, Helsinki 19.3.2005
 
Sydämen amiraali –levynjulkaisua juhlistava Martti Servo & Napander ei lämmittelybändiä kaivannut mukavan täyteen ahtautuneella Tavastialla. Yleisö kävi jo ennen keikkaa siinä määrin kuumana, että ennen keikkaa järjestetyssä huutokaupassa Napander–orkesterin keikkakostyymeista vuosimallia 2003-05 maksettiin lähes järjestään kolminumeroisia euromääriä.

Ennen puoltayötä startannut vajaa 1,5–tuntinen Napander–risteily polkaistiin käyntiin uuden levyn merihenkiseen teemaan sopivilla vanhoilla klassikoilla Reimarivalssi ja Maailman sinisen taivas. Tunnelma oli välittömästi katossa kuin vanhainkodin päivätansseissa, jossa tanssaajille oli tarjottu tripla–annos nitroja. Dementiakaan ei tuntunut vaivaavan musiikin tahdissa vankasti fiilistelevää sekalaista yleisöä, sillä sen verran hanakasti Martintaudin saaneet lauloivat niin uusien kuin vanhojenkin kappaleiden mukana.

Lukuisilla erilaisilla vierailijoilla mm. Wiipurilaisen osakunnan kuorolla varustettu stora-Napander soitti läpi lähes koko uutukaisen levynsä, mutta Maapallon radallaan –kappaleen puuttuminen setistä oli hienoinen yllätys. Tutut vanhat klassikot Hitti-litti Litmasta ja Saunaa myöden täydensivät settiä osuvasti ja tulihan se pakollinen keikanpäättöviisu Viikonloppukin sieltä kuten oli odotettavissa. Harvoin näin rauhallisen musiikin keikalla näkee ja kokee näin riehakasta menoa.

MUSTAN KUUN LAPSET
Talvenranta
Roihu

4 Mustan kuun lapset on aina vaikuttanut tekotaiteelliselta yritykseltä luoda muista erottuvaa ja sofistikoitunutta mustaa metallia. On oikeastaan hieman ihmeellistä, että viidennellä julkaisullaan bändi kuulostaa kömpelöhköjä sovituksia ja munatonta soundipolitiikkaa myöten yhä demotason kokoonpanolta. Laulajan kärinä kuulostaa pakotetun puhdittomalta ja musiikki tuntuu seikkailevan varsin linjattomasti simppeleine melodioineen laidasta laitaan. Vaikka sanoituksissa on uskallettu poiketa genren perusteemoista, kuulostavat teksti yhä angstisen goottiteinin pöytälaatikkorunoudelta.


OVERKILL
ReliXIV
Regain

6 Overkill ei edelleenkään anna armoa ja vaikka takana alkavatkin olla ne päivät, jolloin bändi tappoi talossa ja puutarhassa, on bändi parinkymmenen vuoden jälkeenkin yhä hyvässä iskussa. Levyn nimikin paljastaa uutukaisen olevan 14. kiekko bändin uralla, mitä voidaan pitää varsin kunnioitettavana suorituksena aina omista tyylistään tiukasti kiinni pitäneelle orkesterille.

Overkill ei koskaan ole lähtenyt seurailemaan trendejä vaikka toisekseen eipä se niitä ole koskaan myös itse luonut. Kokoonpanon musiikki perustuu yhä keskitempoiseen perustanakkaan thrash-riffittelyyn, jossa on yhä edelleenkin kaikuja niin bändin punk-juurista kuin 80-luvun metallista. Levyn alkupäähän sijoitettu materiaali tuntuu olevan loppua potkivampaa ja mielenpainuvampaa hyvänä esimerkkinä hypnoottisen ketosäkeen omaava Bats in the Belfry. Lopun materiaali on kyllä tasalaatuista, mutta samalla myös helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos lipuvaa.

ReliXIV ei todellakaan yllätä hyvyydellään muttei huonoudellakaan. Suurimmat hudit levyltä löytyvät heikon tuhnuisista kitarsoundeista sekä levyn ärsyttävästä punk-henkisestä päätösrenkutuksesta Old School.

 
THE MIST AND THE MORNING DEW
The Mist And the Morning Dew
Vendlus

7 Pitkän bändinimen taakse kätkeytyy kotimaista osaamista esittelevä joukkio, jonka neljä kappaletta on alun perin julkaistu promona ja nyt bonuskappaleella varustettu MCD nostattaa ennakko-odotuksia tulevan täyspitkään suhteen. Bändin nimi kuvaakin varsin hyvin kauniisti ja rauhallisesti eteenpäin soljuvia hypnoottisia kappaleita, joita edesmenneestä Unholystakin tunnettu Veera Muhli hauraan herkästi tulkitsee. Mistään synkistelystä musiikissa ei ole kysymys, vaikka etäisesti useat folk-henkiset melodiat taustalle upotettuine viuluineen ovatkin tenhoavan surumielisiä.

The Scourger

Jos orkesteri kantaa nimeä The Scourger ja yhtyeen kiinnittäneen yhtiön nimi on Stay Heavy Records, ei kyseessä voi olla kuin heavy tai thrash metal. Jälkimmäinen osuukin oikeaan The Scourgerin kohdalla, mutta valitsiko thrash teidät vai te thrashin?

Seppo: – Thrash oli luonnollisin vaihtoehto, kun ei muutakaan osaa.

Jari: – Thrash valitsi meidät sanansaattajiksi kylvämään pyhää asiaa.

Mikä sitten on thrashin syvin olemus ja miksi juuri nyt thrash tuntuu olevan nousussa?

Jari: – Ei tällaisessa primitiivisessä mätössä paljon syviä olemuksia ole, saati tule! Pelin henki lähinnä ”löysät pois, viidakon lait kunniaan” –osastoa.

Suurimmasta osasta The Scourgerin biisejä ja riffejä vastaa rumpali Seppo Tarvainen, jonka syntymä tapahtui samoihin aikoihin thrashin kultakauden kanssa 80-luvun puolessa välissä. Nuoresta iästään huolimatta herra on osannut väsätä kipakoita rässiralleja.

Seppo: – Eikös se pojasta polvi parane? Jo hiekkalaatikolla paskat housussa tuli kontattua mm. Acceptin tahdissa, kiitokset vaan isukille.

Solisti Jari Hurskaisen ääntely on siinä mielessä ilahduttavaa kuunneltavaa, että mukana on kuitenkin ripaus melodiaa kun niin moni thrash-bändi tyytyy nykyisin enemmän pelkkään huutoon tai örinään toisin kuin 80-luvulla.

Jari: – Eipä tässäkään sen kummempia yhtälöitä ole ynnäilty laulutyylin suhteen, mutta kyllä ne suurimmat vaikutteet sieltä kasarikaudelta löytyy ja varmasti ilman tietoisuutta asioita pulppuaa selkäytimestä.

Orkesterilla tuntuu olevan hurjat suunnitelmat täksi vuodeksi, debyytti MCD julkaistiin helmikuussa, videokin pitäisi tehdä ja julkaista vielä täyspitkä lokakuun aikana. Ajaako tiukkatahtinen musiikki myös kovatempoiseen työntekoon?

Jari: – Kyllä tässä todellakin on vakaa tarkoitus panna täysi höyry päälle alusta lähtien. Kello käy ja mäkin alan olemaan kohta vanha puhumattakaan kitaristi grandpapa Nybergistä! Voidaan jarrutella sitten myöhemmin ja eihän sitä tiedä milloin se menestyskipsi iskee.

Kuinka tärkeitä ovat hyvät kontaktinne ja bändimenneisyytenne The Scourgerin uran alkuvaiheiden suhteen olleet ja oltaisiinko nyt tässä MCD kädessä, jos ei esimerkiksi Tony Talevan perustamaa Stay Heavy Recordsia ja sen kontakteja olisi ollut?

Jari: – Täytyy kyllä rehellisesti todeta, että ainakaan toistaiseksi ei hirveästi ole päässyt hyödyntämään menneisyyttä taikka nk. suhteita. Aika tyrkytyspohjalta läheteltiin ensidemoa ristiin rastiin, osoitteita sain Talevalta jos sitä voi pitää hyötynä. Se että Stay Heavy kiinnostui helpotti luonnollisesti tätä pohjasontaa, nyt voi toivottavasti keskittyä enemmän oleelliseen.

Mikä tekee teistä tsekkaamisen arvoisen ja kuinka eroatte muista samalla myllytysalalla toimivista suomalaisista kokoonpanoista?

– Me ollaan ehdottomasti liveryhmä ja mikäli kuulija löytää itsestään vähänkään masokistia taikka sadistia, niin lupaamme tarjota konkreettista ruoskaa ainakin eturiville! Loput saavat kokonaisvaltaisen ripityksen, jonka myötä on varmasti puhtoinen olo. Tulkaa ja kokekaa!, kiteyttävät Jari ja Seppo yhdessä bändin olemuksen.

Julkaistu Inferno #26/2005

MARTTI SERVO & NAPANDER – SEILORIT AMORIN ASIALLA

Kevät alkaa olla käsillä ja veneilijöiden odotellessa vesistöjen sulamista alkavat myös useimmilla hormonit hyrrätä takatuuppareiden tahtiin. Martti Servo Napander–orkestereineen juhlistaa tulevaa vuodenaikaa ja alkavaa veneilykautta julkistamalla viidennen tulevaa vuodenaikaa ja alkavaa veneilykautta julkistamalla viidennen Sydämen amiraali –nimeä kantavan täyspitkän. 

Kevät tulee ja lumi sulaa, joko mahdat Martti kuumeisesti odotella seilauskauden alkua?

– Kyllä. Omistan Yamarin rattiveneen, jossa on 9,9hv Yamaha perässä. Ohjauskaapeli on nyt kyllä poikki, joten ohjata täytyy perinteisesti spaakilla. Saas nähdä nouseeko se plaaniin tänä kesänä.

Niin uuden albumin kannessa kuin nimessäkin kannat amiraalin upeaa lakkia sekä titteliä, joskin sydän–etuliite pehmentää muuten hieman sotaisalta kalskahtavaa sotilasarvoa. Mahdoitko jo armeijapalvelusta suorittaessasi olla laivaston palveluksessa vai kenties jossain muussa aselajissa ja kuinka korkealle armeijan hierarkiassa ehdit nousta asepalveluksesi aikana?

– Martilla on kauppamerenkulun puolimatruusin pätevyyskirja tammenlehvin. Laivaston koneistossa minulla on ollut mahdollisuus astua miinalaiva Pohjanmaan täkille.

Esimakua tulevasta levystä saatiin jo viime vuoden lokakuussa, jolloin julkaistiin levyn ensimmäinen singelohkaisu Vahva näyttö kaverinaan Rinnereggae. Vielä tuolloin Martti vakuutteli, molemmat singleraidat päätyvät myös täyspitkälle, mutta toisin kävi. Vaikka Sydämen amiraali –albumi onkin vahva näyttö Napander-osaamisesta, loistaa itse Vahva näyttö poissaolollaan.

– Kyseessä on taitava syksyn singlen tekohengitys. Jättämällä Vahva näyttö –kappaleen pois levyltä, toivomme mahtavan kiinnostuksen ko. singleä kohtaan jatkuvan. Yritys on epätoivoinen, mutta olemme siihen valmiit.

Näin uuden levyn julkaisun kynnyksellä sinut on viety useaan mediaan aina televisiota myöten ja julkaiseepa eräs aikakausilehti trendikästä nettipäiväkirjaasikin kotisivuillaan. Onko sinusta tullut nyt mediapersoona sekä lemmikki ja kuinka kuuluisuus sinulle oikein istuu?

– Martti on median karvaturrikka ja sisäsiisti vahtikoira. Kuuluisuus istuu hyvin, kunhan sitä muistaa kouluttaa. Kädestä se ei kuitenkaan suostu syömään, näin luulen. Asia on minulle kuitenkin outo.
 
Kalamiehen kaveri

 Levyn nasevasta käyntiin polkaiseva avausraita Nyt nappaa yhdistää niin kalastus– kuin rakkausasiatkin, mutta mikä mahtaa olla Martin mieluisin kalastusväline ja suurin saalis niin kalastuksen ja rakkauden maailmassa?

– Saalista on tullut paljon ja hyvää molemmissa lajeissa. Kalajutut jätän kuitenkin kerskureille. Niin rakkaudessa kuin kalastuksessakin on paras laji pilkkiminen.

Mistä runsaasti positiivista Napander-energiaa hehkuva levyn kakkosena oleva Maapallo radallaan
–viisu oikein kertoo ja onko kappaleessa nautittu kahvi kenties pannu– vai suodatinjauhatusta?

– Pannukahvi on hyvää. Se on dieseliä. Tulee poroja suuhun ja niitä syljeskellessä kuuluu thyithyi–ääni. Ko. kappaleesta tulee minulle mieleen kesäinen alkuilta rauhallisen parantolan puukuistilla.

Sydämen amiraali –kappale yhdistää sukellusveneet ja rakkausteeman ja viime syksyisen juttutuokiomme mukaan ”Sydämen amiraali on nimenomaan miehen ja naisen välistä meritaistelua, jonka lopuksi Martti antautuu täysin painekammiossa.” Vaikka kertojaminällä ei alussa menekään kovin hyvin ja rinta viistaa syvänteiden pohjamutia, on lopputulos kumminkin onnellinen. Kuinka syvällä pohjamudissa Martti itse olet kyntänyt?

– Korkataan vasta pohjalla, sanoi pullosukeltaja. Kyllä syvyydet ovat Martille tuttuja. Pohjalta kannattaa ottaa lietenäyte mukaan muistoksi. Kyntämiseen tai muuhun maan muokkaukseen pohjaliete ei ravinnekoostumuksensa vuoksi kuitenkaan sovellu.

Yksi ehkä kunnianhimoisimmista ja rullaavimmista Napander–sävellyksestä on levyn seitsemäs kappale Marttyyrin aika, jonka upea laulumelodia vie väkisin mukaan. Mutta kuka marttyyri oikein on ja miksi ja koska hänen aikansa on?

– Käsittääkseni historiallinen marttyyrien aika oli vajaa 2000 vuotta sitten. Tuolloin alkuseurakuntaan kuuluneita esikristillisiä hahmoja vetäistiin kivenmurikoilla visiiriin ja syntyi kuolleita hahmoja, joita ruvettiin kutsumaan marttyyreiksi. Elämmekö nyt marttyyrin aikaa? Siitä ei minulla ole mitään tietoa.

Perinteisen Napander-viisujen lisäksi levyllä tuntuu olevan muutama niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti hieman vakavahenkisempi kappale. Onko pilke Martin silmäkulmasta häviämässä vai ollaanko jatkossakin tillintallin? Voidaanko Tillintallin nähdä sanoituksellisesti eräänlaisena preludina jo klassikoksi muodostuneelle Viikonloppu–hitille?

– Pilke ei ole kadonnut. Välillä se vaan vaihtuu väkeväksi salamoinniksi. Ja kyllä Tillintallin ehdottomasti on samalla Viikonloppu–jatkumolla, jolle loppua ei ole näkyvissä. Napanderin alkoholipoliittisten kannanottojen muistio paisuu edelleen.

Mitä muuten mahtaa oikein olla tämä Tillintallin–kappaleessa mainittu ”tsuippa” ja sen ryystäminen noin tarkemmin määriteltynä ja mikä on mieleisesi tsuippa?

– Tsuippa on olutta. Pikkutsuippa on pullollinen ja iso tsuippa tuopillinen. Martille mieluisinta on kotimainen märkä.

Albumin on mainostettu sisältävän Yleiskaava, eduskunta –nimisen punkkirallin, josta kapinaa ja napinaa ei puutu, mutta mitä vastaan sinä Martti erityisesti kapinoit?

– Kyllä Martti on kapinassa James Deanin linjoilla. Kapinaa ilman syytä ja suuntakin löytyy sieltä minne nenä näyttää.

Uutukaisella koko Napander-orkesteri pistelee parastaan Martti itse mukaan lukien, mutta useimmiten muu bändi jää hieman taka-alalle ja Martin varjoon. Kuinka nyt kehuisit koko orkesteria ja heidän merkitystään lopputuloksen kannalta?

– Orkesterimme on korvaamaton ja täydellinen. Kaikilla Napander–muusikoilla on uudella levyllä omat tähtihetkensä, mutta erityisesti tällä kertaa kannattaa kuunnella basisti Erkka Alosta. Mistä noin kauniit ja musikaaliset bassolinjat tulevat?

Julkaistu Inferno #26/2005