Inferno #9/2003

DARK AT DAWN
First Beams of Light
Iron Glory Records

Tuntuu hieman merkilliseltä idealta julkaista kaksi vanhaa demoa uudelleensoitettuina orkesterilta, joka ei ole ehtinyt tekemään kuin yhden täyspitkän kolmisen vuotta sitten. Hieman oudolta tuntuu myös levy-yhtiön saatekirjelmä, jossa pumppua hehkutetaan olan takaa power-metallin tulevaisuuden nimeksi. Voima metallin kanssa tällä ei ainakaan minun kuulemani perusteella ole juurikaan mitään tekemistä. Tuku-tuku basareita ei juurikaan kuule eikä nahkahousutkaan kiristä solistin sukukalleuksia. Musiikillisena vertailukohtana voisi pitää lähinnä kotimaista Cryhavocia eikä vähiten laulaja Thorstenin erittäin samankaltaisesta ääntelystä Kaaproon verrattuna. Biisit etenevät lähinnä hitaina tai keskitempoisina ja periaatteessa kaikki tarvittavat elementit niistä löytyvät. Ongelmana onkin lähinnä niin monen muun pumpun tapaan hengen ja voiman puute. Musiikki virtaa korvien välissä esteettömästi eikä tarttumapintoja tunnu löytyvän mistään. Harmittomaksi hissimusiikiksi Dark at Dawn kelpaisi oivallisesti, mutta ei tätä edes harkitsisi ottavansa mukaan autiolle saarelle. 4/10

DELIGHT
Eternity
Metal Mind Records

On huomattavasti helpompaa löytää vokalistille vertailukohteita metallin parissa viihtyvien naislaulajien harvalukuisesta joukosta kuin karvaperseisten kolleegoidensa joukosta. Solisti Paulinan vertaaminen The Gatheringin Annekeniin on silti perustelua, sillä sen verran samankaltaisia heidän äänensä ovat. Viimeksi mainitun pieninä, mutta sitäkin merkittävinä etuina ovat kuitenkin laulusta henkivä lämpö ja sävy, jotka usein myös erottavat monet teknisesti samanarvoiset laulajat toisistaan. Musiikissakin on yhtäläisyyksiä The Gatheringiin, vaikka tunnustankin olevani heidän nykyisistä tuotoksistaan lähes yhtä pihalla kuin lumiukko.

Suhteellisen nuoren, mutta jo kolmannen täyspitkänsä julkaisseen Delightin sävellykset ovat miellyttävän tummia goottimetalliin suuntautuvia vetoja. Varsin hyvin tuotettu levy sisältää kyllä ihan mukavia ideoita ja kappaleita, mutta varsin samankaltaisella kaavalla rakennetut biisit ovat valitettavasti hieman liian hengettömiä ja kliinisiä. Suurempia fantasioita ja väristyksiä ei musiikista irti lähde, mutta selvää potentiaalia bändistä on aistittavissa. Kokemuksen kautta musiikkia hiomalla ja kiillottamalla tällä kokoonpanolla on mahdollisuus tehdä suuremmankin yleisön mielenkiinnon herättävää taidetta. 6/10

FOREST STREAM
Tears of Mortal Solitude
Earache

Dark/doom metallin parissa operoiva, Venäjän kylmistä talvista inspiraationsa ammentava bändi on onnistunut löytämään kaikki genren olennaiset elementit ja rakentamaan musiikkinsa niiden varaan. Runsailla kosketinkuvioilla värjätyt pitkät kipaleet solisevat metsäpuron lailla eteenpäin, ja mustan metallin henkiset karheat vokalisoinnit värittävät virran tummaksi. Kitarat osaavat olla herkkiä ja kauniita, mutta tarvittavaa rujoutta ja säröä löytyy vastapainoksi riittävästi. Vähitellen purosta muodostuu rauhallinen metsälampi, jonka ympärillä vallitsee melankolinen ja rauhaisa ilmapiiri, ja päällä leijuu usvaa. Kamalan modernia ja mullistavaa ei Forest Stream kuitenkaan luo, mutta selkeästi 90-luvun brittiläisiltä doom metal -pioneereilta saatujen vaikutteiden pohjalta luotu musiikki ja tunnelma ovat toimiva kombinaatio. Trilogian ensimmäisen osan aloittava levytys on lupaava debyytti ja melankolisen hidastelun ystäville tutustumisen arvoinen paketti. Lammesta voi joku kaunis päivä kasvaa pieni järvi. 7/10

JUDAS PRIEST
Live in London
Steamhammer

Suhtautuminen lukuisia heavy metal -ikivihreitä luoneen legendaarisen bändin tuplaliveen on ongelmallista, koska legendaarinen Halford vaihtui heikkoon klooniin. Levyltä odottaa paljon ja samalla pelkää pahinta. Ensimmäistä kuuntelua odottaa mielenkiinnolla: kuinka nuori mies kykenee tulkitsemaan vanhat klassikot. Samaan aikaan sitä kuitenkin myös toivoo, ettei kappaleita maattaisi väkisin. Kaupallisuutta vastaan kapinoiva hevihenkilö on myös aavistavinaan pienoisen taalatukon hajun nenässään, koostuuhan sisältö pääasiallisesti juuri niistä vanhoista klassikoista ja vielä samalla keikalla kuvatusta DVD:stä. Vielä kun muistetaan, että edellisestä, niinikään tuplalivejulkaisusta ei ole kuin neljä vuotta, alkaa ennakkoluuloja olemaan enemmän kuin riittämiin. Heti ensimmäisestä biisistä alkaen on selvää, että Tim ”Ripper” Owensin keuhkot ja saappaat täyttyvät lähes yhtä hyvin kuin esikuvallaan. Loppu bändikin tuntuu olevan varsin mukavassa vedossa, ja vahvoilla biiseillä on helppo vetää kotikuuntelijakin sohvalta mukaan. Levyn saundit eivät ole parhaat mahdolliset ja tuntuu kuin olisi seuraamassa keikkaa lavasta katsoen kauimmaisella paikalla - hevin voima katoaa.

OK:n ja loistavan livelevyn välillä on hiuksenhieno ero, jota voisi kuvailla sana ”magia”. Magia koostuu useasta eri osa-alueesta, joita on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Magia välittyy myös levyltä kuulijalle ja saa kuulijan tuntemaan olevansa paikalla todistamassa jotain, mitä studio-olosuhteissa ei voida ikinä saavuttaa. Tällä levyllä valitettavasti tuota magiaa ei löydy, ja siksi lopputulos jääkin varsin keskinkertaiseksi. Show'n perusteella ei huonompaa, joskaan ei myöskään parempaa, arvosanaa pysty antamaan. 7/10

MANILLA ROAD
Spiral Castle
Iron Glory Records

Parinkymmenen vuoden kokemuksella metallin parissa on merkitystä ja sen kyllä kuulee. Manilla Road soittaa suohon uutukaisellaan yhdeksän kymmenestä nuoremmasta yrittäjästä kuin Väinämöinen Joukahaisen. Eeppiset, yllättävänkin raskaat ja ajoittain varsin synkät kappaleet henkivät vahvaa 70- ja 80-lukua jämähtämättä kuitenkaan vanhoihin hyviin aikoihin. Progressiivinen lähestymistapa keskitempoisten biisien rakenteissa saa aikaan mielenkiintoisella tavalla eteenpäin harhailevia kappaleita. Aika ajoin tapahtuu tosin pientä polulta eksymistä ja hienoisella tiivistämisellä ja yksinkertaisia tarttuvampia osioita lisäämällä kappaleiden vetovoima nousisi toiselle tasolle. Mark Sheltonin perinteinen mutta hyvä ja omaperäinen ääni sopii oudolla tavalla kiehtovien kappaleiden luonteeseen paremmin kuin hyvin. Kun muutkin orkesterin jäsenet hoitavat omat tonttinsa kokemuksen tuomalla varmuudella, on tuloksena tasapainoinen ja tunnelmallinen hyvä hevi levy. 7/10

SEPTIC FLESH
Sumerian Daemons
Hammerheart Records

Edellisellä Revolution DNA -levyn iskevillä ja kevyemmillä sävyillään yllättänyt bändi jatkaa taas matkaansa omissa sfääreissään kohti uusia ilmaisukeinoja. Uutukainen äänite on aavistuksen verran paluuta vanhaan unohtamatta kuitenkaan hienoisia futuristisia sävyjä. Samalla levy on kuitenkin aggressiivisinta ja synkintä Septic Fleshia koskaan. Vokalisti Sethin ukkosen lailla jyrisevä ja kantava ääni toimii hienona vastakohtana muuten runsaasti kuoro- ja naislauluja sisältävälle demoniselle oopperalle. Yllättävintä Sumerian Daemons -levyllä on useat lähes death metal tyyppiset runttaukset, jotka rytmittävät kokonaisuutta mukavasti ja tuovat siihen lisää syvyyttä. Kaikesta huolimatta Kreikan poikien audio-muotoiseen visioon ei ole helppoa päästä sisälle. Musiikki on oudolla tavalla kiehtovaa, mutta tuntuu toimivan ainoastaan kokonaisuutena. Tämän lisäksi levyn äänimaailma kuulostaa oudolla tavalla etäiseltä ja aavistuksen verran suttuiselta. Tästä eniten kärsivät varsinkin kitarat ja rummut mikä puolestaan johtaa hieman ponnettomaan ilmaisuun. Orkesterin vahvuutena on kuitenkin aina ollut kyky luoda hienoja eteerisiä melodioita ja yhdistää hyvinkin erilaisia musiikillisia elementtejä. Lopputuloksena on tälläkin kertaa saumaton kokonaisuus, joka välttää tyylikkäästi liiallisen ylitseampuvan mahtipontisuuden. 8/10

SINNER
There Will Be Execution
Nuclear Blast

Saksalaista vanhan kaartin osastoa edustava Sinner on aina minulle jäänyt menestyneempien maanmiestensä menestyksen luomaan pimentoon. 2000-luvulla bändi ei kuitenkaan kuulosta muinaiselta reliikiltä, vaan tykittää tulemaan varsin pirteää ja mukavalla tavalla aggressiivista hard rock henkistä metalliaan. Kappaleissa on kauttaaltaan mukavan tummahenkinen tunnelma eli mistään happy-happy-joy-joy bilemusiikista ei ole kysymys. Levyltä löytyy muutama varsinainen helmi, mutta suurin osa kappalemateriaalista vaipuu valitettavasti samaan tasaiseen harmaaseen massaan. Samalla temmolla, rumpukompeilla ja rakenteilla kyhätyt kappaleet ovat itsessään varsin laadukkaita, mutta vaikuttavat selkeiltä hiilipaperikopioilta toisistaan. Mat Sinnerin lauluista kuulee läpi kokemuksen ja kitaratyöskentely on mallikasta ja osuvaa tämän kaltaiseen musiikkiin. Lopputulos osoittaa kuitenkin jälleen kerran, että laadukkaista aineksista syntyy valitettavan usein keskinkertainen soppa. 5/10

SEPTIC FLESH – PALUU MENNEISYYTEEN

Kymmenen vuoden taipaleen aikana Kreikan karjujen polut ovat kulkeneet mystisiä ja kieroja reittejä kohti uutta tuntematonta. Mutkikkaiden ja muuttuneiden vaiheiden jälkeenkin kuuntelijaa ei kuitenkaan ole tahallisesti pyritty eksyttämään. Helleeniset ja omituisella tavalla kiehtovat viisut vievät kuuntelijan matkalle milloin menneisyyteen, milloin tulevaisuuteen. Varmaa kuitenkin on, että mistään Folken seuramatkoista ei ole kysymys, sillä sen verran odottamattomia ja omituisia nähtävyyksiä on aina levy levyltä vastaan tullut. Jos edellisellä levyllä oli yllätyksellistä futuristista lähestymistapaa ja teemaa, on uusin Sumerian Daemons taas puolittainen trippi aivan toiseen joskaan ei täysin päinvastaiseen suuntaan. Iloisella seuramatkallamme Septic Fleshin historiasta ja nähtävyyksistä kertoo kitaransa säestyksellä Sotiris.


Edellisestä levystänne on ehtinyt jo kulua kolme vuotta ja tänä aikana ehditte vaihtaa myös levy-yhtiötä. Mistä moinen suuri tauko ja harppaus uuden lafkan hoteisiin?

- Revolution DNA -levyn julkaisu oli bändille kriittinen piste. Sopimuksemme Holy Recordsin kanssa meni umpeen ja se antoi meille mahdollisuuden hengähtää hieman ja miettiä tulevaisuutta. Kävimme pitkiä neuvotteluja useiden hyvien lafkojen kanssa ja voit uskoa, ettei ollut helppoa päästä lopulliseen yhteisymmärrykseen. Loppujen lopuksi päätimme kirjoittaa sopimuksen Hammerheartin kanssa, koska uskomme heidän potentiaaliinsa. He uskovat meihin kovasti ja saimme heidän kanssa aikaan varsin hyvän sopimuksen.

Uusin levynnehän ehdittiin jo julkaista viime vuoden puolella joulukuussa kotimaassanne Kreikassa, mutta reilua kuukautta myöhemmin muualla maailmassa. Oliko tarkoituksena suosia maanmiehiänne ja tarjota heille jotain erikoista mihin muilla ei ollut mahdollisuutta ?

- Ei siinä sen kummempaa syytä ollut, kaikki fanimme ovet meille yhtä tärkeitä. Myöhäisempi julkaisupäivämäärä muualla Euroopassa ei ollut bändin vaatimus tai edes meidän päätettävissä. Levy-yhtiömme halusi kuukauden verran lisäaikaa levyn kunnollista promotointia varten muualla maailmassa. Tammikuu sopi heidän suunnitelmiinsa paremmin keskittyä täysin Septic Fleshiin. Levyn promoaminen Kreikassa on paljon helpompi homma, koska se on meidän kotimaamme ja tällä on luonnollisesti etunsa. Kreikan managerimme Harvest Music oli jo hoitanut oman osansa promotoinnista, joten levyn julkaisun viivyttämiseen ei ollut mitään syytä.

- Järjestimme myös pienimuotoisen levynjulkaisutilaisuuden Kreikassa, johon kutsuimme fanejamme ja annoimme heille mahdollisuuden kuulla uutta materiaalia. Lisäksi heillä oli mahdollisuus voittaa erilaisia muistoesineitä, jutella meidän kanssamme jne. Koko homma meni hienosti, klubi oli täynnä ihmisiä ja he ottivat uuden materiaalin vastaan todella hienosti.

DEMONEJA HYLLYSSÄ

Sumerian Daemons -levynne on taas hyppy tuntemattomaan ja laajentaa musiikkianne uuteen ulottuvuuteen. Levy on paljon aggressiivisempi kuin yksikään aikaisempi julkaisunne ja samalla siinä on kuitenkin huomattavasti enemmän orkestraalisuutta.

- Tyyntä myrskyn edellä kuten sanonta kuuluu. Odotimme aivan liian kauan tämän julkaisun tekemistä ja kun vihdoin rupesimme sitä synnyttämään, purimme siihen paljon patoutunutta energiaa. Kaikki bändin pääsäveltäjistä päästivät brutaalimman puolensa valloilleen. Jopa toinen kitaristimme Chris A. synnytti helvetillisen kappaleen nimeltään Faust. Koko tuon tauon ajan teimme uusia biisejä ja niitä sitten syntyi 13 kappaletta emmekä halunneet jättää yhtään pois. Jokainen kappale keskittyy omaan aihepiiriinsä. Silti saatat löytää joistain biiseistä yhteisiä sanoituksellisia teemoja. Nuo teemat käsittelevät levottoman hengen ylistystä, hengen joka ei pysähdy kiellettyjen ovien eteen.

- Vuosien kokemus ja harjoittelu on tehnyt ideoiden ja tunteiden muokkaamisesta biiseiksi huomattavasti selkeämpää. En siltikään osaa tarttua kiinni ja saattaa todellisuuteen sitä outoa musiikkia joita joskus kuulen unissani. Jokaisella orkesterin jäsenellä on oma roolinsa ja oma persoonallinen panoksensa, jolla hän osallistuu lopulliseen tuotokseen. Mitä säveltämiseen tulee, niin bändissä on kolme yksilöä jotka ovat vastuussa siitä mitä kuuntelijan korviin asti tulee. Basistimme Seth on vastuussa rytmisemmistä kappaleista ja myös ”silmä”, joka näkee levytaiteen ja joka vastaa niistä. Chris on maestro, joka taas vastaa klassisten kohtien sovituksista ja kuorojen käyttämisestä. Hän on myös se henkilö bändissä, joka puskee meitä eteenpäin kokeilemaan uusia juttuja. Ja mitä minuun tulee, niin sanoitusten tekemisen lisäksi rakastan kalvenneiden melodioiden ja tummien riffien soittamista kitaralla. Ne antavat musiikillemme sen mystisen tunteen. Tuon tunteen sisältäviä omia suosikkisävellyksiäni levyllä ovat The Virtues of The Beast, Red Code Cult, Dark River, Magic Loves Infinity ja The Watchers.

Edellisen levyn tapaan kävitte äänittämässä uudet veisut Ruotsissa Studio Fredmanissa Fredrik Nordströmin johdolla. Ilmeisesti olette tyytyväisiä herran taitoihin ja kykyä loihtia teoksiinne se oikea tarvittava henki ?

- Tunsimme olomme hyvin mukavaksi Studio Fredmanissa. Kotoisan ilmapiirin lisäksi Fredrikin läsnäolo koko äänitysten ajan oli hyvin hillitty. Hänen astuu etualalle vain äänitysten alkuvaiheessa, kun haetaan levyn perussoundia ja lopun remiksaus vaiheessa. Meillä oli mahdollisuus äänittää mihin vuorokauden aikaan tahansa riippuen mielialasta ja inspiraatiosta. Studiosta löytyy myös ensiluokkaiset välineet ja Fredrikin suunnaton kokemus ovat myös isoja etuja.

Aikaisemmista levyistä ovat tutuksi tulleet myös basisti-vokalistin Sethin omaperäiset ja voimakkaat taiteelliset luomukset. Talla kertaa teillä oli kuitenkin mukana ulkopuolista apua Sethin visioiden toteuttamisessa.

- Seth oli vastuussa tälläkin kertaa taiteellisesta puolesta, mutta tällä kertaa hänen apunaan oli taitava valokuvaaja sekä Alahouzosin veljekset. Veljekset ovat erittäin lahjakkaita FX-ammattilaisia ja heidän kädenjälkiään on ollut nähtävissä monissa kreikkalaisissa elokuvissa, sarjoissa ja mainoksissa. Albumiamme varten he joutuivat rakentamaan eräänlaisen muinaisen kyberkammion Sethin ohjeiden perusteella. Heidän työtään on myös levyn kannessa olevan kauniin päättömän mallin muokkaus.

LUURANKOJA KAAPISSA

- Meidän tarkoituksena on tehdä musiikkia levottomille sieluille, uneksijoille ja langenneille enkeleille. Soundissamme on kalvenneiden melodioiden kylmä kosketus, elokuva soundtrackkien taikaa ja pelätyimmän pedon eli ihmisen äärimmäisyyttä. Musiikissamme on terävä kontrasti valon ja pimeyden sekä melodian että brutaaliuden välillä. Luovuuden porttien avaamiseen on avuksi, jos pystyy tyhjentämään ja rauhoittamaan mielensä. Mielen täytyy pystyä keskittymään musiikkiin täysin ilman ulkopuolisia häiritseviä ajatuksia. Se on tavallaan kuin transsi tila, jossa keskittää kaiken energian johonkin tiettyyn kuvaan ja henkiseen tilaan. Tästä tilasta syntyy biisien perusmateriaali, jonka jälkeen seuraavassa vaiheessa materiaalia muokataan kohti kiinteää rakennetta.

Edeltävä Revolution DNA levynne oli huomattavasti futuristisempi ja yksinkertaisempi kuin vanhempi materiaalinne. Uusin levynne taas tuntuu hieman paluulta vanhempaan ja muinaisempaan tyyliin. Oliko edeltävä teos jollain tapaa virheliike, johon ette olleet tyytyväisiä vai onko uusi levynne sittenkin aivan loogista jatkumoa musiikillisille näkemyksillenne?

- Minä rakastan Revolution DNA -levyä juuri sen erikoisen futuristisen identiteetin takia ja emme halunneet tehdä siitä kopiota. Jokainen julkaisu bändin historiassa on sen historiankirjan uusi luku. Ja kuten kaikissa hyvissä kirjoissa, kaikki hauskuus piilee juonen käänteissä. Ne saavat lukijan varpailleen ja janoamaan lisää luettavaa. Meillä on ollut tosi hauskaa jokaisen julkaisumme kanssa, koska olemme voineet vaellella uusilla musiikillisilla alueilla. Löytäessämme uusia hyviä elementtejä yhdistämme ne kokemuksen kanssa historiankirjan uuden luvun perusteiksi. Vaikka tietoinen minämme yrittääkin aina saada järjestystä musiikkiimme, alitajunnassamme vallitseva kaaos pääsee silti aina voitolle lopputuloksessa. Juuri tämän takia meidän liikkeemme ovat vaikeasti ennustettavissa ja kaikilta levyiltämme löytyy uusia erilaisia elementtejä. En pysty edes sanomaan mitä seuraavasta levystämme tulee, mutta tiedän vain että pyrimme kehittymään ja tekemään jotain uutta.

TULEVAISUUS URHEILLE

Kuinka omat näkemyksenne ja musiikillinen konsepti nimeltään Septic Flesh toimii oikein keikkatilanteessa, sillä musiikistannehan löytyy paljon erilaisia osia ja tunnelmallisia elementtejä jotka eivät välttämättä välity parhaalla mahdollisella tavalla yleisölle.

- Minusta biisimme kuulostavat erittäin hyvältä keikoilla, ne ovat paljon aggressiivisemman kuuloisia onnistuen silti säilyttämään niissä piilevän magian. Yleisöltä saa myös runsaasti palautetta eri muodossa, laulavat he sitten Eldest Cosmonautin mukana tai riehuvat Razor Blades of Guiltin tahtiin. Yritämme aina tasapainottaa settiämme lisäämällä sinne niin nopeita kuin keskitempoisia tai hitaita doom biisejä, jotta saisimme mukaan niin tunnelman kuin raskaudenkin. Vaalin mielessäni aarteena yhtä erityistä keikkaa, jolloin soitimme 15000 ihmisille Kreikan Rock Wave festivaaleilla. Muistelen usein myös mielellämme meidän ensimmäistä Euroopan kiertuettamme Natronin ja Misanthropen kanssa.

Minkälainen näkemys sinulla on kreikkalaisen metallin nykytilasta, omasta mielestäni kun sen kulta-aika tuntui osuvan lähes kymmenen vuoden päähän.

- Toisaalta maassamme on paljon kulttibändejä, jotka pistivät Kreikan Euroopan metallikartalle. Toisaalta taas haluaisin nähdä enemmän uusia bändejä, jotka luovat oman soundinsa ja markkinoisivat sitä aggressiivisemmin. Asiat ovat kumminkin tällä hetkellä paljon helpompia verrattuna siihen, kun me aloitimme. Paljon on silti tehtävää tälläkin saralla.

Teidän käytössä lyhenne DNA viittaa johonkin ihan muuhun kuin biologiaan eli pimeään uuteen aikaan. Miten sinä näit oman tulevaisuutesi ja millaisia ovat tavoitteesi?

- Pimeähän ei aina tarkoita pahaa, siinä missä valkoinen ei aina tarkoita hyvää. Meidän tapauksessamme tulevaisuus on epäselvä. Piilossa massamedian luomalta vääristyneeltä kohinalta tapahtuu aina paljon asioita, jotka muuttavat elämän kulkua. Me emme ole nähneet vielä mitään! Mitä minuun tulee niin olen hedonisti, joka yrittää nauttia elämästä. oppia uutta koko ajan ja tehdä unelmistani totta. Olen myös egoisti, joka ei palvo mitään jumalaa, ihmistä tai asiaa. Uuden levyn kappale Unbeliever valottaa parhaiten ajatuksiani tästä asiasta.