maanantai 1. toukokuuta 2006

SINKING - ASENTEELLA MUTTA NÖYRÄSTI

SinKing määrittelee New Trinity -debyytillään pyhän kolminaisuuden uusiksi. Aggressiivisen metallin välistyksellä julistettavasta sanomasta on eniten äänessä vokalisti Mikko Paulin kitaristi Kimmo Länsikylän tarkentaessa oppeja.

– Levyn nimessä on tavallaan vedetty koko kolminaisuus-konsepti uusiksi, ja onhan meidän bändin nimessäkin tavallaan viittauksia vastaavaan. Ei minua kiinnosta sen enempää jeesukset, jumalat kuin paholaisetkaan, enemmänkin olen jossain siellä keskellä. Levyn nimellä haluttiin liikkua pyhän kolminaisuuden Isä, Poika ja Pyhä Henki edustamasta henkimaailmasta vähän käytännöllisempiin asioihin. Joillekinhan tuo kolminaisuus voi olla vaikka bändi, työ ja koti, aloittaa Mikko Paulin.

Löytyykö sama kolminaisuus-teema sitten myös sanoitusten ja musiikin puolelta?

– Lyriikoista ei varsinaista kolminaisuutta löydy, mutta niiden sisältö kiteytyy ehkä sanoissa ”nerves”, ”burst” ja ”the liberating process”. Höyryjen päästelyä ja pään rauhoittamistahan meidän tekstit ovat. Musiikissa kolminaisuus on sitten selkeämmin määriteltävissä, eli riffit, biitti ja karmea karjunta.

sinKing bändinnimenä on moniulotteinen, koska sen voi tulkita tarkoittavan niin uppoamista, synnin kuningasta tai jopa kuningassyntiä. Mikko kertookin kaikkien tulkintojen pätevän, mutta jättää lopullisen valinnan nimen merkityksestä jokaisen itsensä päätettäväksi.

Varhaisessa kristillisessä opetuksessa paheet luokiteltiin seitsemään kuolemansyntiin, jotka lajiteltiin Danten Jumalaisen näytelmän mukaan laskevassa järjestyksessä pahimmasta alkaen ylpeyteen, kateuteen, vihaan, laiskuuteen, ahneuteen, kohtuuttomuuteen sekä irstauteen. Vaikka moni rock-bändi syyllistyykin näihin kaikkiin, nostaa Mikko laiskuuden bändin perisynniksi. Useammin kuin kerran kun on käynyt niin, että kaksi kuukautta on vedetty lonkkaa ja sitten parissa päivässä tehty parin kuukauden hommat peräsuoli pitkällä.

Ylpeyttä sinKingin herrat tuntevat sen sijaan Finnish Metal Expossa 2005 järjestetyn Hilselinko-bändikisan voittamisesta, joka solistin mukaan polkaisi 2003 perustetun ja aiemmin pari promoa julkaisseen orkesterin hommat isommin käyntiin. Palkinnoksi luvattu levytyssopimus ei kuitenkaan osoittautunut aivan todeksi, ja huhuja järjestäjien kusetusmeiningistä alkoikin liikkua. Bändi ei hyvän poliitikon tavoin myönnä eikä kiellä asioiden todenperäisyyttä.

– Minä en lähde katkaisemaan siipiä niiltä huhuilta, koska juuri niiden takia bändistä on edes jotain puhetta ollut, ja sehän on pelkästään positiivista. Päätettiin yhdessä, että annetaan asian olla ja pitää asioiden oikein tola meidän ja toisen osapuolen välisenä asiana, Mikko sanoo.

Kimmo Länsikylä: – Olihan meillä sopimusneuvotteluita käynnissä viime syksynäkin, mutta tarjotut sopimukset eivät olleet toivotun kaltaisia. Olimme keskenämme päättäneet, että vuoden 2006 FME:ssä julkaistaan vähintäänkin sinkku. Hommat vaan alkoivat näyttää siltä, että kiire tulee jos ei asioita ala hoitamaan itse, ja niin niitä alettiin hoitaa. Sinkku tehtiin, julkaistiin päätetyssä aikataulussa ja sehän meni vielä kaupaksikin aika hyvin.

Mikko: – Pistettiin oma tuotantoyhtiö Forkwork pystyyn, jonka kautta sinkku ja levy julkaistiin. Nyt meillä on kaikki narut omissa käsissä. Saatanasti vaan hommaa riittää, kun kaikki on meidän harteilla, paitsi jakelu, jonka Edel hoitaa.

Kova työnteko kannatti, sillä ilmestymisviikollaan Revenge Is Coarse -single pamahti Suomen virallisen singlelistan ykköseksi.

Kimmo: – Singlen julkistustilaisuus, eli FME 2006, oli paras mahdollinen, mitä tässä maassa voi vaan olla. Saatiin vielä hyvä soittoaika lauantai-illaksi, mutta kyllä säkääkin oli paljon mukana, vaikka kaikki mahdolliset tiedotuskanavat ja puskaradio olikin käytössä.

Mikko: – Ilmeisesti tehtiin vaan tarpeeksi paljon asioita oikein. Kyllähän me tiesimme, että pakko sen on listalle mennä, sen verran töitä oli kuitenkin paiskottu. Iso yllätys kärkipaikka meille kuitenkin oli.
Uskallatteko toivoa samanlaista temppua albumin listasijoituksen suhteen?

Mikko: – Olisihan se ihan saatanan hienoa, jos levy listalle menisi. Kyllä me olemme kuitenkin osanneet pistää asiat oikeaan perspektiiviin ja tiedämme, mikä ero on myydä sinkkua kuin levyä.

HÄTÄILEMÄTTÄ HAUDUTETTU

Vaikka Hilselingon palkinto eli levytyssopimus jäikin saamatta ja levyn julkaisu siirtyi tämän vuoden puolelle, ei asia bändiä harmita. Vanha sanonta ”hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita” pitää ainakin osittain paikkansa myös levyn tekemisessä.

Mikko: – Periaatteessa olisimme olleet jo vuosi sitten valmiita tekemään levyn, mutta siitä ei vaan olisi tullut läheskään yhtä hyvää mitä nyt. Nyt meille ehti syntyä uusia biisejä, ja osa valmiista materiaalista eli koko ajan aina tallentamiseen asti. Omalla kohdallanikin lauluihin tuli vielä muutoksia edellisenä iltana ennen studioon menoa.

New Trinityltä löytyy puolet vanhaa, puolet uutta, hitunen lainattua muttei yhtään sinistä.

Mikko: – Levylle demottiin kuusitoista biisiä, ja kyllä jouduttiin pähkäilemään aika paljon, mitkä yksitoista rallia levylle päätyy. Pari uudempaakin kappaletta jäi vanhojen tilalta pois, koska huomattiin, että vanhat on vaan parempia ja uudet kaipaavat vielä kehittämistä.

Kimmo: – Lopullisiin biisivalintoihin vaikutti eniten halu tehdä mahdollisimman monipuolinen levy.
sinKingin yhteydessä mainitaan usein Amerikan-mantereen kaksi kovinta junttaajaa, Machine Head ja edesmennyt Pantera. Suomesta ei sen sijaan vertailukohteita saati lajitovereita tahdo löytyä.

– Kyllähän se tietty etu on, että jos tämänkaltaista kotimaista musiikkia haluaa kuunnella, niin on melkeinpä pakko kuunnella sinKingiä, naurahtaa Mikko.

– Asian voi toisaalta taas nähdä niinkin, että ei ole olemassa sellaista samankaltaista joukkoa, mistä me voisimme ponnahtaa muita parempina esille. Nyt olemme samassa kastissa muiden suositumpien metalligenrejen kanssa, josta on ehkä astetta vaikeampi nousta esille.

– Vaikka nuo kaksi nimeä onkin meille helvetin tärkeitä bändejä ja niiden vaikutus meidän musiikissa varmasti myös kuuluu, niin ei niitä yritetä kuitenkaan matkia tai toisaalta tehdä väkisin erilaisen kuuloisia biisejä.

Kimmo: – Kyllä meidän levyltä löytyy kuitenkin sellaisia kappaleita, mitä joku Machine Head ei koskaan voisi tehdä.

Mikko: – Onhan vertaileminen isoihin nimiin aina vähän kaksipiippuinen juttu. Sitä voi joko röyhistää rintaansa tai alkaa miettiä, että kuulostetaanko me tosiaan liian samanlaiselta.

Jos Stam1na on tehnyt syntysijojaan Lemiä tunnetuksi, tekee sinKing saman Turengille.

Mikko: – Kyllähän me tätä pientä käpykylää halutaan tuoda esille jo senkin takia, että on mukava näyttää että täältäkin voi päästä johonkin, jos vaan potkua riittää. Ehkä pienellä paikkakunnalla on myös helpompi tehdä ikään kuin pimennossa sitä omaa juttuaan valmiiksi, toisin kuin isommissa paikoissa, joissa heti alusta lähtien on pakko alkaa kilpailemaan muiden kanssa ja tyrkyttää itseään joka paikkaan.

Kimmo: – Kyllä Turenki ja oikeastaan koko Hämeenlinnan seutu on varsin kulttuuriystävällistä, ero kotipaikkaani, helvetin tulirotkoon Forssaan, on valovuosia.

Meinaatte siis tosissaan nostaa Turengin maailmankartalle?

Mikko: – Toivon mukaan näin, tuleehan sieltä pirusti jäätelöäkin. Vaikka eihän Turengista koskaan mitään Suomen hevimekkaa tule.

Julkaistu Inferno #36/2006

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti