tiistai 15. tammikuuta 2013

Äideistä parhain: Mother Susurrus

Mother Susurruksen reilu kaksi vuotta sitten syksyllä julkaistusta debyytti-EP:stä tuli intouduttua aika tavalla. Inferno #80/2010 kirjoittamassani arviossa kiteytin orkesterin  musiikin yhdellä lauseella seuraavasti:
"Mother Susurrus on onnistunut erittäin hienosti jo debyyttijulkaisullaan valjastamaan sludge ja post metalista tutun jumittavan otteen tehokkaasti ja vieläpä omien musiikillisten näkemysten ehdoilla."

Kuunnellessani nyt pitkän tauon jälkeen EP:n kahta kappaletta huomaan, ettei niiden viehätys ole edelleenkään kadonnut mihinkään.

Jopa  shamanistisia viboja säteilevä tamperelaisbändi luottaa musiikissaan raskaan rauhalliseen etenemiseen eikä sillä näytä olleen kiire uuden materiaalin julkistamisen kanssakaan. Vaan nyt joskus helmi-maaliskuun kintailla pitäisi "Maahaavaa" nimisen albumin tärähtä kauppoihin Ektron julkaisemana. Mahtavaa!

Ja kuten nykypäivänä tapana on, musiikkinäytettä tulevasta on tarjolla jo nyt. "Superposition" on kaikessa muhkeudessaan tutun jyhkeää ja komeaa kuunneltavaa, mutta vaatii upotakseen vähintäänkin sen 2-3 pyöräytystä. Sen hypnoottiseen olotilaan pyrkivä raskaslaahaus vaatii ja ennen kaikkea ansaitsee.



Kaupan päälle Mother Susurrusin soundcloudista löytyy kolme vanhempaakin kappaletta, joista etenkin rouheaa sludgemaisuutta ja kepeää tunnelmointia ovelasti yhdistävä "Whoremonger" toiminee parhaimpana ensikosketuksena yhtyeen musiikkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti