Vaikka rovaniemeläislähtöisellä Black Crucifixionilla onkin ikää jo yli 20 vuotta, on yhtye epäilemättä jäänyt monelle black metaliin syvemmällekkin sukeltaneelle hieman vieraaksi johtuen rauhallisesta julkaisu- sekä keikkatahdista, mutta myös bändin varsin omaehtoisesta tavasta toimia musiikin suhteen.
Vuonna 2006 ilmestyneellä "Faustian Dream" -täyspitkällä käynnistynyt "comeback" sekä sen jälkeiset keikat että puolet uutta materiaalia ja toisen puolen liveä sisältänyt "Hope of Retaliation" (2011) keräsivät mukavasti kehuja. "Hope of Retaliation" on niitä harvinaisia levyjä, joihin olen useamman kerran halunnut ja yrittänyt paneutua, mutta koskaan se ei ole laskenut minua sisäänsä. Aivan kuin se hyljeksisi minua. 8.3.2013 ilmestyvän kolmannen pitkäsoiton "Coronation of King Darkness" kanssa tilanne on täsmälleen päinvastainen. Se imaisi heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta pauloihinsa eikä ole sen jälkeen höllännyt otettaan piirun vertaa.
Inferno uutisoi vähän aika takaperin nettisivuillaan, kuinka Black Crucifixion tulevalla albumilla kuullaan myös suomalaisen progen legendoihin kuuluvasta Wigwamista tutuksi tulleen Pekka "Rekku" Rechardtin kitarointia. Vierailun taustoja selvitellään tarkemmin myös tammikuun lopussa ilmestyneessä Inferno #1/2013, ja kuten jutustakin selviää, kyse ei ole minkäänlaisesta harkitusta kuriositeettia julkaisua kohtaan aiheuttavasta julkisuustempusta.
"Coronation of King Darkness" on heti ensikokemuksesta lähtien äärimmäisen kiehtova ja tarttuva julkaisu, jossa on alati läsnä omanlaisensa alkukantainen, synkkä ja vahva tunnelataus. Tunnelmassa, joskaan ei niinkään itse musiikissa, on paljon samaa kuin aikalaisensa Beheritin erittäin väkevässä, vuonna 2009 ilmestyneessä "Engramissa". Vaikka mistään proge-vaikutteisesta black metalista ei olekaan kysymys, on musiikki todella monipuolista ja polveilevaa niin kappaleiden välillä kuin niiden sisälläkin. Bändi ei myöskään missään vaiheessa sorru haahuilemaan joutavanpäiväisesti kauaksi juuristaan eikä ole alkanut myöskään sekoitella trendeikkäästi eri genrejä toisiinsa. Jos atmosfääri ei aina aivan pikimusta olekaan, on siinä paljon korvia miellyttäviä sävyjä 90-luvun dark metalin puolelta. Myös normaalisti hieman vierastamani suomen ja englannin kielen sotkeminen kappaleiden sanoitusten välillä kuulostaa täysin luonnolliselta ratkaisulta sanoman esilletuonnissa.
"Hope of Retaliation oli verryttelyä tätä varten ja sillä löytyi suunta nykyisen Black Crucifixionin soundille, jota olimme ensimmäistä kertaa bändin historiassa pystyneet hiomaan myös keikoilla ja kitaristimme E.R.Killin kanssa. Siksi sillä levyllä oli omat puoliskonsa paitsi uudelle studiomateriaalille niin myös vanhemman kaman uusille live-versioille. Halusimme avata jutun juonen myös ulkopuolisille.Yhtyeen käskynhaltijan Fornin Megan Metallille esittämää lausuntoa on helppo uskoa. "What the Night Birds Sang" maistiainen laulakoon Black Crucifixionin ja "Coronation of King Darknessin" puolesta.
Ehkä uusi levykin on vain näkemyksemme siitä, miltä black metal voisi - tai miltä sen pitäisi - tänä päivänä kuulostaa. Itselleni Coronation of King Darkness on suoraa jatkumoa vuoden 1992 The Fallen One of Flamesille."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti